Miehen suvussa ei ole juuri mitään juhlaperinteitä tai juhlavuutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on ap kun pitää tyytyä mieheen joka on alinta sosiaaliluokkaa. Samaa alinta taidat olla sinäkin koska kukaan oikea ihminen ei kanssasi naimisiin mennyt, surkimukseen jouduit tyytymään. Olet säälittävä roska. 

Niinhän se on, että samanlaiset leikkii keskenään. Ei olisi tullut mieleenikään valita puolisoa ros kavä en joukosta, enpä ro ska sakkiin koskaan edes nuorena tutustunut, liikuin vain oikeuden ihmisten seurassa. Aptä köy sääliksi kun in moisen ro skan joutunut miehekseen ottamaan. Oletko ap ruma, tyhmä ja muuten vain inhottava, kun et oikeaa miestä saanut? 

Älä viitsi olla noin äänekäs tai Putin tulee pelastamaan suomen kansan teikäläisiltä, jos kuulee teikäläisistä.

Tulen huonosta perheestä ja meillä ei koskaan vietetty mitään juhlia. Jotkut syntymäpäivät lahjoineen tulivat varmaan ekaluokalle mennessäni aivan vieraana konseptina minulle. Kumppanin perheellä taas ei ole mitään mitään kovin vahvoja jouluperinteitä, vaan ovat viettäneet joulua aina hieman erilaisin juhlallisuuksin. Näin ollen pariskuntanakaan meille ei ole muodostunut mitään jouluperinteitä. Mennään fiiliksen ja vähän senkin mukaan mitä puolison vanhemmat ovat keksineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlatavat ovat sitä kulttuurin ydintä, joka perheissä on tarkoitus siirtää sukupolvelta toiselle. Juhlatavoilla selitetään esim. kulttuurin erityispiirteitä, arvoja tai vaikka uskontoa. Ihan jo juhlaruokien valikoimalla siirtyy paljon kulttuurista pääomaa nuoremmalle sukupolvelle. Itse ajattelen myös, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmäksi koen, että juhlan on oltava oleellisesti eri asia kuin arki ja siihen kuuluu kaunis kattaus, juhlaruuat, kaunis pukeutuminen, hyvä ruoka. Olen ylempää keskiluokkaa. 

Sinä ja kulttuurin ytimesi 🤦Itse olen iloinen, ettei tarvitse tehdä kaikkea samoin kuin edelliset sukupolvet.

Me tehdään miehen kanssa myös täysin toisin kuin mitä vanhempamme ja sukumme tekivät. Molempien suvussa on joulut aina olleet kamalat pönötysjuhlat ja sitä ennen on siivottu ja

Mun mielestä joulutunnelmaa ei voi tulla, jos ei ole edes siivottu. Kun on siistiä ja koristeltu juhlavaksi, voi rentoutua joulun juhlintaan. Toki ei tarvitse liioitella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö joulun juhlinta ole tärkeää myös siksi että muistetaan vähävaraisia?  Joka on kokenut köyhyyttä, ymmärtää.  Tosin oli meilläkin joulupöytä, perinteet ja lahjat köyhyydestä huolimatta.

Ei, ei joka hemmetin asia pyöri teidän persaukisten tahdon mukaan. Ei!

 

Jeesus meni köyhän hahmossa rikkaan miehen luo.  Eikä Häntä tunnistettu.

 

Jeesushan olikin persaukinen puuseppä. Miksi rahamies olisi häntä tunnistanut?

Vierailija kirjoitti:

Eikö joulun juhlinta ole tärkeää myös siksi että muistetaan vähävaraisia?  Joka on kokenut köyhyyttä, ymmärtää.  Tosin oli meilläkin joulupöytä, perinteet ja lahjat köyhyydestä huolimatta.

Juuri siitähän on kyse, että hyvät ihmisen voivat nostaa omaa egoaan säälimällä muita. 

Mä en ymmärrä, miks kaikki ei voi vaan elää ja juhlia kuten minäminäminä. On aivan väärin kertakaikkiaan, että joissain junttisuvuissa ei viitsitä nähdä juhlimisen vaivaa. Se on väärin maailmankaikeutta kohtaan. Kyllä kaikkien pitäis tehdä kuten minä, se on oikein.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotona oli hopeat ja juhla-astiat, hienot ruoat ja juhlavaatteet. Kaikkia juhlia juhlittiin perinteisesti.

Aikuisena meillä on aika lailla rennompi meininki, ja joskus koen huonoa omaatuntoa siitä, etten halua laittaa viimeisen päälle kaikkea. Mutta nautin joulusta ja muistakin juhlista ihan eri lailla, kun on kiireetöntä, ruoka on hyvää mutta kohtalaisen yksinkertaista ja asiat voi tehdä omassa tahdissaan.

Jokainen tavallaan, enkä lähtisi kenekään juhlamieltä tai sivistystasoa päättelemään siitä, miten hieno joulupöytä on.

Koska niitä juhla-astiastoja, kristallipikareita ja pöytähopeita sitten käyttää, jos ei juurikin juhlissa?

Mä käytän sunnuntaisin. Jo melkein 13 vuoden ajan joka sunnuntai poislukien sellaiset sunnuntait, jolloin en ole kotona. Juhlissa toki niiden lisäk

Ihana idea! Mulla on ensi kertaa nelikymppisenä niin iso keittiö, että mahtuisi useampi astiasto. Otan ideasi käyttöön. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni perinteiden ja juhlien unohtaminen ja pois jättäminen on huono asia. Elämisen mielekkyyden vuoksi arkeen tarvitaan vaihtelua. Iso juttu on myös kulttuurinen ymmärrys yhtenäisyys. Ymmärrys historiasta, omasta perinteestä ja näiden kaltaisten seikkojen ylläpito ja tiedostaminen on merkittävä osa yhtenäiskulttuuria, joka sattuu olemaan kansakuntien ja kansallisvaltioiden säilymisen elinehto. Ilman kansallisvaltiota en usko, että on olemassa myöskään nykyisen (pian menetetyn) kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Tämä. Perinteet haluaa siirtää lapsille ja järjestää heille yhtä tunnelmallisen ja mieleenpainuvan joulun kuin itselle järjestettiin pienenä. Tämä ainakin minua motivoi. Itselläni on vain hyviä muistikuvia perinnejouluista. 

Kyllä musta jotain tärkeää on menetetty, jos joulunkin juhlinnasta luovutaan kokonaan ja sekin on vaan tavallista, tylsää arkea. Kaikki omilla puhelimillaan ja katsotaan suoratoistopalvelusta amerikkalaista massaviihdettä. Ankea meininki kerrassaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on eri käsitykset juhlista ja juhlavasta sekä ehdottomasti eri standardit. Näissä kohden luokkaerot näkyvät mielestäni erityisen hyvin. Olen ollut miehen suvun joulupöydässä, jossa ei turhia hienostella ja ruotsinsuomalaisessa joulupöydässä, jossa kaikki on vieraita myöden viimeisen päälle. Varmasti nämä molemmat porukat yrittävät tavallaan parhaansa, antavat oman panoksensa kykynsä sekä tottumuksensa mukaan. 

"Ruotsinsuomalaisessa"? Ruotsissa kyllä joulun vietto ja ruoat ovat arkisempia perinteisesti kuin Suomessa. Nakkeja, lihapullia jne. Muistuttaa enemmän suomalaisen vapun kattausta tai lasten synttäreitä. Jos taas tarkoitit suomenruotsalaisen, heillä varmaan jouluna on hienompaa, kuten muinakin aikoina ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haittaa toisten erilaiset tavat kun viettää omaa joulua eikä yhteisössä. Nuorena voi olla vielä intoa täynnä järkätä juhlia mutta yleensä iän myötä se ihan kaikilla laantuu. Meillä on joulut asteikolla 1-10 enää kuuskymppisenä sellaisen 4 intoa. 😁 Herkutellaan vähän tavallista viikonloppua enemmän ja levätään pääasiassa. Ei kiinnosta minkään spektaakkelin, näytelmän esittämiset ja rituaalit. 

Puhu vaan omasta puolestasi. 

Nro 127: "Ihana idea! Mulla on ensi kertaa nelikymppisenä niin iso keittiö, että mahtuisi useampi astiasto. Otan ideasi käyttöön. "

Nyt viikonloppuna tulee 13 vuotta siitä, kun mulla repesi valtimo aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon. Lääkäreiden mukaan sellaisesta ei yleensä selvitä hengissä, mutta mä olin onnekas ja selvisin. Kun parin vuorokauden tajuttomuuden jälkeen tulin tajuihini, oli aikainen aamu. Makasin sairaalasängyssä letkuissa ja piuhoissa pystymättä edes nostamaan kättäni. Ensimmäinen, mitä tajusin, oli huumaavan ihana kahvin tuoksu. Yövuoron hoitajat olivat keittäneet aamuvuoroon tuleville kahvia. 

Kun pääsin lopulta kotiin ja olin sen verran toipunut, että ylipäätään jaksoin tehdä yhtään mitään, otin tavaksi joka sunnuntaiaamu kattaa itselleni aamiaisen mummoastioiksi kutsumiini astioihin ja kantaa aamiainen tarjottimella sänkyyni. Aloitin tämän tradition, jotta en koskaan unohtaisi, miten pienestä on kiinni, näkeekö enää huomisaamun. Vuosien varrella aloin sitten kattaa mummoastiat myös sunnuntain muillekin aterioille kuin aamiaiselle. 

Ei tämä mielestäni sosiaaliluokkaero ole, ennemmin henkisen perinteen ero. Ei minunkaan suku ole mitään yläluokkaa, vaan tavallista duunaria ja korkeintaan keskiluokkaista. Semmoinen kulttuuriero se voi olla, että oma sukuni on evakkosukua, ja karjalaisille on pyhä asia järjestää kunnon pidot ja pöytä notkumaan jos on juhla. Mutta ei sitä erityisen varakasta sukua oltu. 

Kun tämä arkisuus ei ole läsnä vain joulussa, vaan aivan joka juhlassa. Minusta juhlat ovat mukavia, kun saa piristystä arkeen, jatkumoa perinteille ja syytä juhlistaa jotain erityistä erityisellä tavalla. Jos kaikki on samaa harmaata arkea, eikö elämä ole kovin puuduttavaa? Enemmän tässä on kyse siitä, että oikein mitään ei juhlita, koska "miksi sitä nyt semmoista turhaa". 

Aloittaja 

Kiva kun WC on tonttu ja sillä kasvi ruukussa ja pöydällä hyasinttejä ja punainen tuikkukippo.

Meillä sama. Miehen kotona ei ole ollut kuin joku kynttelikkö keittiössä. Jokainen on saanut hakea jääkaapista ruokaa ja mikrottaa, ei ollut yhteistä ruokailua. Koristeita ei voinut olla, koska koira. Rahasta ei ollut puutetta, sivistyksestä ja viitsimisestä kyllä. 

Mun kotona katettiin pöytä, ruokaa oli liikaakin. Kävi vieraita tai käytiin itse sukuloimassa. Oli itsestään selvyys, että oltiin siististi pukeutuneita. Koti oli puhdas ja kauniisti koristeltu. 

Mies on vuosien mittaan oppinut, innostunut varsinkin pihan valaisusta kausivaloilla. Eikä kuulemma ole ikävä jouluaterian syömistä  yksin töllön ääressä pieruverkkarit jalassa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa mun miehen perheeltä. Ja jos esimerkiksi vaikka katan pöydän, on se heidän mielestään hössöttämistä. Heillä ei ole juhlia, mutta ei myöskään mitään muitakaan tapoja.

Ap:n miehen lähisukulaiset saattavat olla masentuneita tai vähän "yksinkertaisia", tarkoitan, että heillä ei resursseja järjestää hienolta näyttäviä tilaisuuksia. Toinen selitys on raha. Jos sitä ei ole, niin vaikea laittaa mitään, mitä vieraat arvostavat. Itse söisin mielelläni lihapullia, jos joku kutsuisi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä vihreä aate on ta....anut kaiken ...... ei Joulua , ei isänmaata, ei kristilistä perinettä.... nautikaa nyt keitoksesta...

No ei kyllä liity mitenkään asiaan joku vihreä aate. Aina ollut ihmisiä jotka ei piittaa juhlista.

Vierailija kirjoitti:

Juhlaperinteet ja juhlallisuudet ovat homehtuneita ja menneisyyteen jämähtäneitä ja etukäteen arvattavia. 🥱

Sinä jätät ne väliin. Anna toisten nauttia tunnelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama. Miehen kotona ei ole ollut kuin joku kynttelikkö keittiössä. Jokainen on saanut hakea jääkaapista ruokaa ja mikrottaa, ei ollut yhteistä ruokailua. Koristeita ei voinut olla, koska koira. Rahasta ei ollut puutetta, sivistyksestä ja viitsimisestä kyllä. 

Mun kotona katettiin pöytä, ruokaa oli liikaakin. Kävi vieraita tai käytiin itse sukuloimassa. Oli itsestään selvyys, että oltiin siististi pukeutuneita. Koti oli puhdas ja kauniisti koristeltu. 

Mies on vuosien mittaan oppinut, innostunut varsinkin pihan valaisusta kausivaloilla. Eikä kuulemma ole ikävä jouluaterian syömistä  yksin töllön ääressä pieruverkkarit jalassa.

 

Miksi et kysy miehesi suvulta itseltään näitä asioita? Ilmeisesti heille tilanne ei näyttäydy yhtä harmaana kuin sulle, kun kerran ovat aina näin toimineet.

Vierailija kirjoitti:

Juhlatavat ovat sitä kulttuurin ydintä, joka perheissä on tarkoitus siirtää sukupolvelta toiselle. Juhlatavoilla selitetään esim. kulttuurin erityispiirteitä, arvoja tai vaikka uskontoa. Ihan jo juhlaruokien valikoimalla siirtyy paljon kulttuurista pääomaa nuoremmalle sukupolvelle. Itse ajattelen myös, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmäksi koen, että juhlan on oltava oleellisesti eri asia kuin arki ja siihen kuuluu kaunis kattaus, juhlaruuat, kaunis pukeutuminen, hyvä ruoka. Olen ylempää keskiluokkaa. 

 

Hyvä kirjoitus. Valitettavasti suomalaislapsilta on riistetty koulun perinteiset joulujuhlat, joululaulut ja joulukirkko,.