Lue keskustelun säännöt.
Miehen suvussa ei ole juuri mitään juhlaperinteitä tai juhlavuutta
11.12.2025 |
Minusta on hirveän surullista, että mieheni perhe ja suku on niin perinneköyhää. Heillä ei ole koskaan ollut mitään erityisiä juhlatapoja, vaan juhla muistuttaa kovasti arkea. Mitään juhlavuutta ei ole missään.
Joulu nyt on selkein esimerkki. Omassa lapsuudenkodissani jouluksi koristeltiin talo, laitettiin jouluvalot pihalle, siivottiin, aattona sitten vähän siistimpää päälle, käydään haudoilla ja kauniisti katetun juhlapöydän ääressä nautitaan joulun ateria. Ei se pönötystä ollut, mutta tietynlainen juhlallisuus kuuluu asiaan. Mieheni kotona taas ei ole mitään joulukoristeita eikä mitään kummoisia jouluperinteitä. Jouluateria kyllä on, sekään ei jouluruokaa kun siitä eivät tykkää (mikä on ihan ok), mutta siitäkin ruuasta puuttuu juhlavuus, syödään tyyliin lihapullia ja perunamuusia. Mistään kattauksesta ei kannata edes puhua.
Tämä sama näkyy muissakin juhlissa, ei vain joulussa. Viime kuussa oli miehen isoisän hautajaiset. Se oli vain nopea siunaus ja kaikki kotiin, ei muistotilaisuutta, ei edes kahvittelua sukulaisten kesken. Puhe vainajasta tai ylipäätään vainajan muistelu olisi ihan ennenkuulumatonta. Se oli vain nopea toimitus ja takaisin kotiin katsomaan telkkaria.
Ja kun olemme järjestäneet omia juhliamme, kuten häitä ja lasten ristiäisiä, sinnekin miehen perhe tulee paikalle lahjoitta, arkivaatteissa, ihmettelemään kun on oikein juhlaruokaa ja ohjelmaakin vielä. Tuntuu, että he eivät vain ole tottuneet minkäänlaiseen juhlavaan tilaisuuteen tai mitenkään juhlimaan oikein mitään. Kaikki on vain sitä samaa arkista puurtamista. Tämä on hassua, koska ihmisinä he ovat oikein mukavia ja lämpimiä.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on eri käsitykset juhlista ja juhlavasta sekä ehdottomasti eri standardit. Näissä kohden luokkaerot näkyvät mielestäni erityisen hyvin. Olen ollut miehen suvun joulupöydässä, jossa ei turhia hienostella ja ruotsinsuomalaisessa joulupöydässä, jossa kaikki on vieraita myöden viimeisen päälle. Varmasti nämä molemmat porukat yrittävät tavallaan parhaansa, antavat oman panoksensa kykynsä sekä tottumuksensa mukaan.
Onko Ruotsissa asuvilla suomalaistaustaisilla joku erikoinen tapa viettää joulua? Jos he vain viettävät joulua niinkuin Ruotsissa on tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkääkö joku oikeasti tuollaisesta juhlavuudesta?
Tietenkin tykkää. Jouluvalot luo jouluista tunnelmaa.
Arkista harmaataa ankeutta on kyllä riittämiin muutenkin, välillä voi juhlia.
Jouluvalot? Nehän ovat nykyään jo arkipäivistyneet kausivaloksi, joita pidetään päälle tyyliin syyskuusta maaliskuuhun, tylsää.
Jotkut saavat iloa ja voimaa kovin harmaasen arkeensa niistä valoista.
Miten niin miehen suku? Minun puolisollani on kaksi sukua, isänsä ja äitinsä, enkä todellakaan ryhdy yksien hautajaisten perusteella kuvittelemaan, että nuo suvut ovat samanlaisia ja vieläpä mielestäni huonoja.
Mitä hautaistenjälkeiseen muistotilaisuuteen tulee, niin ehkä teitä ei kutsuttu sinne, koska ette olleet läheistä sukua ja olet ap kuuluisa siitä, miten arvostelet muita.
Tunnustan häpeällisen asian: mekin menimme pojan häihin ilman lahjaa. Ei käynyt mielessä, että kun jo oli muutamalla tuhatlappusella maksettu hääpaikkaa ja koristeluja, niin vielä olisi pitänyt lahjakin hankkia.
Miniä kertoi jälkikäteen, miten häntä niin itketti, kun emme antaneet heille lahjaa ja hänen vanhempansa sentään muistivat kauniilla taululla.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni perinteiden ja juhlien unohtaminen ja pois jättäminen on huono asia. Elämisen mielekkyyden vuoksi arkeen tarvitaan vaihtelua. Iso juttu on myös kulttuurinen ymmärrys yhtenäisyys. Ymmärrys historiasta, omasta perinteestä ja näiden kaltaisten seikkojen ylläpito ja tiedostaminen on merkittävä osa yhtenäiskulttuuria, joka sattuu olemaan kansakuntien ja kansallisvaltioiden säilymisen elinehto. Ilman kansallisvaltiota en usko, että on olemassa myöskään nykyisen (pian menetetyn) kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa.
Kun ajattelee 1800-luvun Suomea ja sen köyhää väestöä, niin joulun on täytynyt olla monille hieno asia. Jotain vaihtelua ja hohtoa tavallisen puurtamisen tilalle. Sen mukaan on menty, mihin perheen rahkeet riittivät. Pöydässä oli ehkä vähän parempaa ruokaa ja hienompaa puuroa kuin arkena. Useimmat varmaan koettivat keksiä jotain. Pikkiriikkiseen kuusennäreeseen on ripustettiin langalla pari kiiltävää karkkipaperia tai sanomalehtipaperistahdestä väsättyjä koristeita Ja lapset saivat (toivottavasti) lahjaksi uudet villasukat tai lapaset. Onnekkaammat kotitekoisen puuhevosen tai nuken. Varakkaan perheen lapset saivat hienoja leluja, suklaata ja kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlatavat ovat sitä kulttuurin ydintä, joka perheissä on tarkoitus siirtää sukupolvelta toiselle. Juhlatavoilla selitetään esim. kulttuurin erityispiirteitä, arvoja tai vaikka uskontoa. Ihan jo juhlaruokien valikoimalla siirtyy paljon kulttuurista pääomaa nuoremmalle sukupolvelle. Itse ajattelen myös, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmäksi koen, että juhlan on oltava oleellisesti eri asia kuin arki ja siihen kuuluu kaunis kattaus, juhlaruuat, kaunis pukeutuminen, hyvä ruoka. Olen ylempää keskiluokkaa.
Hyvä kirjoitus. Valitettavasti suomalaislapsilta on riistetty koulun perinteiset joulujuhlat, joululaulut ja joulukirkko,.
Monet perheet on köyhdytetty ja ihmiset säästää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlatavat ovat sitä kulttuurin ydintä, joka perheissä on tarkoitus siirtää sukupolvelta toiselle. Juhlatavoilla selitetään esim. kulttuurin erityispiirteitä, arvoja tai vaikka uskontoa. Ihan jo juhlaruokien valikoimalla siirtyy paljon kulttuurista pääomaa nuoremmalle sukupolvelle. Itse ajattelen myös, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmäksi koen, että juhlan on oltava oleellisesti eri asia kuin arki ja siihen kuuluu kaunis kattaus, juhlaruuat, kaunis pukeutuminen, hyvä ruoka. Olen ylempää keskiluokkaa.
Hyvä kirjoitus. Valitettavasti suomalaislapsilta on riistetty koulun perinteiset joulujuhlat, joululaulut ja joulukirkko,.
Juuri sain pienimmän lastenlapsen joulujuhlasta ihania videoita. Hän oli paimen. Josef näkyi olevan tummaihoinen poika.
Toisen lapseni kirkkoon kuulumattomat lapset kävivät aina koulussa lupalapulla joulu/kevät-kirkossa. Heidän ala-asteensa joulujuhlissa kävin joka vuosi.
Midtä tuo uskomus ettei joulujuhlia tai joulukirkkoja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan häpeällisen asian: mekin menimme pojan häihin ilman lahjaa. Ei käynyt mielessä, että kun jo oli muutamalla tuhatlappusella maksettu hääpaikkaa ja koristeluja, niin vielä olisi pitänyt lahjakin hankkia.
Miniä kertoi jälkikäteen, miten häntä niin itketti, kun emme antaneet heille lahjaa ja hänen vanhempansa sentään muistivat kauniilla taululla.
Voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Miehen kotona ei ole ollut kuin joku kynttelikkö keittiössä. Jokainen on saanut hakea jääkaapista ruokaa ja mikrottaa, ei ollut yhteistä ruokailua. Koristeita ei voinut olla, koska koira. Rahasta ei ollut puutetta, sivistyksestä ja viitsimisestä kyllä.
Mun kotona katettiin pöytä, ruokaa oli liikaakin. Kävi vieraita tai käytiin itse sukuloimassa. Oli itsestään selvyys, että oltiin siististi pukeutuneita. Koti oli puhdas ja kauniisti koristeltu.
Mies on vuosien mittaan oppinut, innostunut varsinkin pihan valaisusta kausivaloilla. Eikä kuulemma ole ikävä jouluaterian syömistä yksin töllön ääressä pieruverkkarit jalassa.
Sivistynyttä, että ruokaa on liikaa (hävikkiä ja tuhlausta). Rampataan kuormittamassa muita, koska "tapa".
Ei kuullosta sivistyneeltä vaan tapa-apinoinnilta.
Mieskin oikein innostunut niistä valokuusista, kenties jopa valoporoista? Oikein ihanan wt-sivistynyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalle kyllä sanoisin, että odotahan vaan, kun lapsesi hankkivat puolisoita, joilla on jouluperinteitä, mutta jotka ovat erilaisia kuin sinun jouluperinteesi. Siinähän sitten sovittelet aikataulut niin, että kaikki ehtivät käydä hautausmaalla, viemässä hyasintin isomummilleen, käydä omien vanhempiensa luona (vielä, jos vanhemmat ovat eronneet, niin kummankin vanhemman luona) jne. Ja kun sukuun tulee uusia jäseniä, joille joulupöydässä pitää ehdottomasti olla jotain tiettyä (kuten vaikka maksalaatikkoa, karjalanpaistia jne) , niin siinähän sitten kokkailet. Vielä muutamat allergiat ja erikoisruokavaliot päälle. Meidän lähisukuun on tullut yksi, jonka lapsuudenkodissa ei ollut mitään jouluperinteitä. Kaikista helpoin tulokas. Hänellä ei ollut mitään odotuksia koko jouluun, muilla sitten taas oli sitäkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus on syy siihen, miksi emme ole tekemisissä pojan perheen kanssa. Miniälle ei kelpaa mikään muu kuin omat tavat.
Annetaan hänen kuvitella, että meidän suvussa ei ole perinteitä ja pidetään miniä kaukana meidän joulusta, johon liittyy omia perinteitä ja tapoja, jotka eivät mitenkään sovi miniän maailmankuvaan. Kun on päättänyt, että joulu on tällainen kuin lapsuudenkodissani, niin ei käy edes mielessä, että maailmassa on miljoonia erilaisia joulunviettotapoja.
Minunkin mieheni ajattelee, että kyllähän heillä on ollut omat jouluperinteensä, mutta kuitenkin: heillä ei ole kuusta, ei joulukoristeita, ei joulumusiikkia, ei joulusaunaa, ei joulukirkkoa... Jouluruokia on kyllä syöty ja käyty hautausmaalla. Itse en mistään hinnasta varsinkaan lasten lapsuusvuosia tuhlaisi edellä mainitun kaltaisiin jouluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa on maattu sohvalla jo rooman aikoina. Siinä on perinnettä ja onhan se yhtä juhlaa maata sohvalla. Ei se ole mun syy jos et ymmärrä perinteitä etkä sitä mikä on oikeasti juhlaa. Älä nyt yhtään mieti venäläistä ratkaisua missä ammutaan viestin kertoja. Kokeile sitä sohvaa onko siinä pehmeää lojua. Rentoudu ja ota kaukosäädin käteesi. Yhtä juhlaa...
T. Sohvan guru.
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa on maattu sohvalla jo rooman aikoina. Siinä on perinnettä ja onhan se yhtä juhlaa maata sohvalla. Ei se ole mun syy jos et ymmärrä perinteitä etkä sitä mikä on oikeasti juhlaa. Älä nyt yhtään mieti venäläistä ratkaisua missä ammutaan viestin kertoja. Kokeile sitä sohvaa onko siinä pehmeää lojua. Rentoudu ja ota kaukosäädin käteesi. Yhtä juhlaa...
T. Sohvan guru.
Pahinta on jos joulun aikana isännän lasinen bongi hajoaa sohvan reunalta pudotessa, niin sitten on itku irti. Paha siihen hätään on lähteä bongia ostelemaan, kun liikkeet on kiinni.
Tai jos olut loppuu kesken. Kaikkea pitää olla varalla. Siitä joulussa on kyse, ettei olut lopu kesken ja on hyllyllä varabongi, jos varsinainen hajoaa kesken joulun vieton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kultainen keskitie on paras, ainakin meillä. Koristellaan pikkukuusi ja vaihdetaan pöytäliina, tähän menee ehkä vartti. Syödään hyviä ruokia eikä mitään lanttulaatikoita. Katsotaan töllöstä joulurauhan julistaminen, areenasta se noitarumpuleffa ja nautitaan olostamme ilman epämukavia juhlavaatteita. Lihapullat ja perunamuusi jouluna olisi kurjaa mutta niin olisi myös jossain haudan ääressä kököttäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni perinteiden ja juhlien unohtaminen ja pois jättäminen on huono asia. Elämisen mielekkyyden vuoksi arkeen tarvitaan vaihtelua. Iso juttu on myös kulttuurinen ymmärrys yhtenäisyys. Ymmärrys historiasta, omasta perinteestä ja näiden kaltaisten seikkojen ylläpito ja tiedostaminen on merkittävä osa yhtenäiskulttuuria, joka sattuu olemaan kansakuntien ja kansallisvaltioiden säilymisen elinehto. Ilman kansallisvaltiota en usko, että on olemassa myöskään nykyisen (pian menetetyn) kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa.
Kun ajattelee 1800-luvun Suomea ja sen köyhää väestöä, niin joulun on täytynyt olla monille hieno asia. Jotain vaihtelua ja hohtoa tavallisen puurtamisen tilalle. Sen mukaan on menty, mihin perheen rahkeet riittivät. Pöydässä oli ehkä vähän parempaa ruokaa ja hienompaa puuroa kuin arkena. Useimmat varmaan koettivat keksiä jotain. Pikkiriikkisee
Kyllä kartanoista ja varsinkin pappiloista vietiin torppiin lahjoja ja ruokaa. Sehän oli suorastaan kristityn velvollisuus. Ja uskon, että torpissakin puunattiin, sehän oli myös kristityn velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä musta jotain tärkeää on menetetty, jos joulunkin juhlinnasta luovutaan kokonaan ja sekin on vaan tavallista, tylsää arkea. Kaikki omilla puhelimillaan ja katsotaan suoratoistopalvelusta amerikkalaista massaviihdettä. Ankea meininki kerrassaan.
Eipä ole yksinkertaisesti varaa. Lopetin joulun vieton opiskeluaikana. Opintojen jälkeen ei töitä löytynyt ja joulut jäi kokonaan pikkuhiljaa pois. Sama saunavuorojen kanssa. Tavallaan oppinut karsimaan kaiken turhan pois.
Luonnollisesti lapsiinkaan ei olisi ollut varaa, jos ei olisi tehnyt säästöjä. Lapset ei ole saunaan tottuneet tai suomalaisiin pyhiin. Säästösyistä. Halusin lapsia enemmän kuin joulua. Nyt viisikymppisenä kun olisi vihdoin varaa ja vihdoin on työ, jolla elättää itsensä, niin aika möyhäistä on lähteä larppaamaan vanhoja tapoja, jotka kuoli ysärin lopulla vanhempien mukana. Konservatiivit on leikkailleet vuosikymmeniä ihmisiltä ja työväenluokan ostovoima on ollut turhan matala jo ainakin 20 vuotta. Ihmiset karsii turhia rahaa vieviä asioita ja tyytyy halpaan tehokkaaseen viihteeseen. Elektroniikka on vienyt perinteet edullisuudellaan.
Se on tavallaan harmi. Minun ikäisillä ei ollut aikoinaan varaa matkustella pohjoiseen ja maksaa useiden satojen eurojen junalippuja että pääsisi neljäksi päiväksi joulua viettämään vanhempien luokse. Piti säästää rahaa ja elää tiukallan linjalla. Nykyään ihmisillä on vieläkin tiukempaa. Tavallaan voidaan ajatella että konservatiivit on menettäneet paljon äänestäjiä. Nyt jos pienitulosiia ja opiskelijoita tuettaisi rahallisesti, niin olisi varmasti liian myöhäistä. Perinteet on kadonneet ja niitä pidettiin itsestäänselvinä. Konservatiiviset tavatkin vaativat elvyytystä ja rahoitusta. Muuten niitä ei yksinkertaisesti vietetä.
Miehelle riittää alkoholi ja nuorille elektroniikka. Haudalla käynnit, joulurauhanjulistus ja muu hömppä jää pois kuvioista. Nykyään ei edes enemmistö hanki joulukuusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä musta jotain tärkeää on menetetty, jos joulunkin juhlinnasta luovutaan kokonaan ja sekin on vaan tavallista, tylsää arkea. Kaikki omilla puhelimillaan ja katsotaan suoratoistopalvelusta amerikkalaista massaviihdettä. Ankea meininki kerrassaan.
Eipä ole yksinkertaisesti varaa. Lopetin joulun vieton opiskeluaikana. Opintojen jälkeen ei töitä löytynyt ja joulut jäi kokonaan pikkuhiljaa pois. Sama saunavuorojen kanssa. Tavallaan oppinut karsimaan kaiken turhan pois.
Luonnollisesti lapsiinkaan ei olisi ollut varaa, jos ei olisi tehnyt säästöjä. Lapset ei ole saunaan tottuneet tai suomalaisiin pyhiin. Säästösyistä. Halusin lapsia enemmän kuin joulua. Nyt viisikymppisenä kun olisi vihdoin varaa ja vihdoin on työ, jolla elättää itsensä, niin aika möyhäistä on lähteä larppaamaan vanhoja tapoja, jotka kuoli ysärin lopulla vanhempien mukana. Konservatiivit on lei
Aivan. Jouduttiin myymään auto pois työtömyyden takia ja leikkausten vuoksikin.
Ei ole mahdollista vierailla enää haudoilla. Jollain bussilla sellaiseen meno pyhänä on mahdotonta ja taksi maksaa liikaa. Jää luonnollisesti pois haudalla käynnit.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä mielestäni sosiaaliluokkaero ole, ennemmin henkisen perinteen ero. Ei minunkaan suku ole mitään yläluokkaa, vaan tavallista duunaria ja korkeintaan keskiluokkaista. Semmoinen kulttuuriero se voi olla, että oma sukuni on evakkosukua, ja karjalaisille on pyhä asia järjestää kunnon pidot ja pöytä notkumaan jos on juhla. Mutta ei sitä erityisen varakasta sukua oltu.
Kun tämä arkisuus ei ole läsnä vain joulussa, vaan aivan joka juhlassa. Minusta juhlat ovat mukavia, kun saa piristystä arkeen, jatkumoa perinteille ja syytä juhlistaa jotain erityistä erityisellä tavalla. Jos kaikki on samaa harmaata arkea, eikö elämä ole kovin puuduttavaa? Enemmän tässä on kyse siitä, että oikein mitään ei juhlita, koska "miksi sitä nyt semmoista turhaa".
Aloittaja
Ennen pantiin joka torpassa niin koreaksi kuin pystyttiin. Traditioiden häpeäminen on uudempi trendi. Alkoiko 60-70-luvun taistolaisuudesta, 90-luvun lamasta vai vasta näiden jälkeen, en tiedä. Nykypäivänä syyksi kerrotaan usein stressin välttely. Mikä on sikäli hassua, että ruoat saa halutessaan valmiina kaupasta tai ravintolat ovat auki pyhinäkin. Tarvitsee vain siivota (kuten joka viikko muutenkin), koristella, ja panna parempaa päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä musta jotain tärkeää on menetetty, jos joulunkin juhlinnasta luovutaan kokonaan ja sekin on vaan tavallista, tylsää arkea. Kaikki omilla puhelimillaan ja katsotaan suoratoistopalvelusta amerikkalaista massaviihdettä. Ankea meininki kerrassaan.
Eipä ole yksinkertaisesti varaa. Lopetin joulun vieton opiskeluaikana. Opintojen jälkeen ei töitä löytynyt ja joulut jäi kokonaan pikkuhiljaa pois. Sama saunavuorojen kanssa. Tavallaan oppinut karsimaan kaiken turhan pois.
Luonnollisesti lapsiinkaan ei olisi ollut varaa, jos ei olisi tehnyt säästöjä. Lapset ei ole saunaan tottuneet tai suomalaisiin pyhiin. Säästösyistä. Halusin lapsia enemmän kuin joulua. Nyt viisikymppisenä kun olisi vihdoin varaa ja vihdoin on työ, jolla elättää itsensä, niin aika möyhäistä on lähteä larppaamaan vanhoja tapoja, jotka kuoli ysärin lopulla vanhempien mukana. Konservatiivit on lei
Muistan parikymppisenä yliopistokylällä pienessä kopissa joulun vieton. Olin vielä nuori ja en nähnyt vaihtoehtoa.
Olin käynyt joulurauhan julistuksella, mutta kaikki tiet oli tukossa ja bussi ei ehtinyt ajoissa sinne. Kävin kääntymässä ihmismassojen peittäessä kaiken. Luntakin oli tullut sen verran että kävellen ei olisi onnistunut kesälenkkareissa.
Kun tulin kämpille, niin kynttilä oli odottamassa ja joulupuuro. Se oli oikeastaan ainoa sapuskani. Riisipuuro voilla.
Vanhemmille soittelin ja pahoittelin ettei ole rahaa makustaa Ouluun Turusta. Ensimmäinen jouluni yksin. Tosi kurjaa ja tylsää. Pikkuhiljaa tajusin että ei kannata viettää mitään, jos ei ole varaa sellaiseen. Nopeasti se jäi pois tavoista.
Olin hakennut ensimmäisenä jouluna salaa jokirannasta pienen vaivaisen kuusen ja se istui 10l ämpärissä. Koristelin kuusen paperikoristeilla ja karkkipapereilla. Aika vammastahan se oli. Ajattelin joulusta romanttisesti, kun lapsihan minä vielä olin silloin. Onneksi jäi pois tavoista koko hössötys. Me nelikymppiset ollaan karsittu buumereiden tavat pois ja tehty elämästä suoraviivaisempaa, joka sopii moderniin kiireiseen aikaan paremmin. Rahastakin on kokoajan pulaa.
Minulle joulunaika oli nuorena pitkään tienaamisen mahdollisuus. Hyvää aikaa saada rahaa.
Ap:n kirjoitus on syy siihen, miksi emme ole tekemisissä pojan perheen kanssa. Miniälle ei kelpaa mikään muu kuin omat tavat.
Annetaan hänen kuvitella, että meidän suvussa ei ole perinteitä ja pidetään miniä kaukana meidän joulusta, johon liittyy omia perinteitä ja tapoja, jotka eivät mitenkään sovi miniän maailmankuvaan. Kun on päättänyt, että joulu on tällainen kuin lapsuudenkodissani, niin ei käy edes mielessä, että maailmassa on miljoonia erilaisia joulunviettotapoja.