Minä vuonna olet syntynyt? Piiskattiinko sinua lapsena?
Itse olen syntynyt 1980. Sain tukkapöllyä, litsareita äidiltäni. Isä antoi remmiä. Omia lapsiani en ole kurittanut fyysisesti.
Kommentit (707)
1965. Ei piiskattu, mutta joskus uhattiin. Olin aika vilkas lapsi...
Muistan kun kerran lapsena tylsistyin kyläpaikassa kuuntelemaan aikuisten keskustelua. Aloin kysymään koska lähdetään täältä tyhmästä paikasta. Haukuin pullat jota minulle tarjottiin että jaksaisin vielä hetken. Sen jälkeen kyllä lähdettiin heti, mutta kyläpaikan pihakoivusta otettiin oksa ja sain sillä sitten kotona paljaalle perseelleni ja pääsin nurkkaan opettelemaan tylsyyden sietämistä.
-78 syntynyt ja sain piiskaa. Olin hyvin herkkä ja vetäytyvä lapsi ja piiskan saaminen omalta äidiltä tuntui kauhealta. En muista, että olisin tehnyt mitään ihmeellistä. Piiskaa tuli hyvin pienistä asioista. Koin sen nöyryyttävänä ja turvattomana, mutta pahinta oli oikeastaan se, että en saanut minkäänlaista myötätuntoa enkä lohdutusta kun itkin pitkään piiskaamisesta aiheutunutta kipua ja ahdistusta. Täydellinen tunnekylmyys. Olin aivan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun kerran lapsena tylsistyin kyläpaikassa kuuntelemaan aikuisten keskustelua. Aloin kysymään koska lähdetään täältä tyhmästä paikasta. Haukuin pullat jota minulle tarjottiin että jaksaisin vielä hetken. Sen jälkeen kyllä lähdettiin heti, mutta kyläpaikan pihakoivusta otettiin oksa ja sain sillä sitten kotona paljaalle perseelleni ja pääsin nurkkaan opettelemaan tylsyyden sietämistä.
Niin ja seuraavalla kerralla kyläpaikan isäntä vielä kehaisi kuinka tehokas koivupiiska olikaan kun olin nyt niin nätisti.
Tukkapöllyä, piiskaa, avokämmentä, litsareita, hakkaamista, potkimista, tönimistä, melkeinkuristamista
Mitä haluat tietää. Kysy.
No huh, kuulostaapa tutulta tuo sinun lapsuutesi, vaikka ikävää se on kuulla. Itse olen sitä ikäluokkaa, että kuritus oli silloin valitettavasti ihan arkipäivää ja "maan tapa". Kyllähän sitä silloin ajateltiin, että kova kovaa vasten kasvattaa, mutta onneksi maailma on muuttunut. Itsekin olen vetänyt tiukan rajan siihen, ettei omien lasten kohdalla sellaiseen lähdetä. Kasvatus on nykyään enemmän puhetta ja esimerkillä johtamista, vaikka kuria pitää tietenkin olla.
Minä olen sitä mieltä, että jokainen vastaa omista teoistaan, ja vaikka menneisyyttä ei voi muuttaa, niin tulevaisuuden voi. Onneksi nykyään arvostetaan yksilönvapautta ja koskemattomuutta ihan eri tavalla. Se on sitä todellista vastuunkantoa, että katkaisee ne huonot perinteet.
Sitä tässä välillä vaan miettii, että mihin tämä maailma on menossa, mutta ainakin tässä asiassa on menty parempaan suuntaan. Järki käteen ja eteenpäin, se on minun mottoni.
Outoa, kun jotkut sanoo saaneensa piiskaa vaatteiden päälle! Eihän se ole mikään oikea selkäsauna?? Meillä se meni niin, että ensin päällyhousut alas ja sitten vielä pikkaritkin nilkkoihin, sitten pyllistys ja vyöllä piiskaa niin, että persposkia kuumotti pitkään. Kyllä se sattui ja voi sitä häpeää, varsinkin teini-iässä.
Syntynyt vuonna 1996 ja vaikka ei piiskattu niin piiskaamisella ja lipputankoon sitomisella uhkailu oli vielä yleistä. Korvapuusteja ja tukkapöllyä tosin annettiin, sekä raahattiin välillä kädestä ja välillä jalasta seisomaan tunniksi häpeänurkkaan (ja välillä pimeään kaappiin) missä piti seistä paikoillaan hiljaa ja liikkumatta puolesta tunnista tuntiin ja sinä aikana miettiä tekojaan tai sanomisiaan.
PIISKATTIINKO ALOITTAJAA NOIN PAHASTI . NO RUOSKITTIINKO OIKEIN. Ennen sanottiin että selkä SAUNA tulee jos ei ole kunnolla. Tai kintuille vitsaa. Tai remmiä pyllylle. Mutta lapsesta nyt tietysti tuntuu isommalta kuin aikuinen vähän ruimii oksalla. Siis aikuinen on paljon isompi kokonsa puolesta kuin lapset . Siksi lapsesta tuntuu jätti suurelta. Menkää nyt käymään siellä lapsuuden maisemissa ja huomaatte siellä miten pieniä ne uimarannat oikeasti on . Lapsesta ne tuntui isoilta. Kun kasvaa isoksi kaikki näyttääkin pieneltä mikä silloin lapsesta näytti suurelta.
Meillä ei varsinaisesti lyöty mutta joskus joutui tiskaamaan viemään roskia ennen kuin sai ruokaa.
No ei ne lapsuuden talotkaan eikä automerkit enää näytä miltään mitä ne on joskus ollut. Osa on jo purettu pois.
Muistuu mieleen kun yksi tuttava sanoi että kun lapsi on hiljaa eikä kuulu mitään niin se on tekemässä jotain päätöntä.
Muistaako enää kukaan kun lapset piti pyörässä tööttitorvea .
1976. Kukapa ei olisi koskaan saanut mitään remmiä yms. Mun äitini oli ja on vieläkin aika väkivaltainen, vaikka on jo 80+. Ei ole käynyt koskaan mitään karate kursseja yms. Kyllähän sitä tuli usein äidin antaa tukkapöllyä, syyttä aina. Piti vaan saada joku (mä siis) syypääksi johonkin, johon tiedän olleeni syytön. Esim, oliko kaupoissa joskus 80-luvulla valvontakameroita ????? Siis kyläkaupassa. Enpä oikein usko, että oli. Ja ihan äsken, kun ne kävi siskoni kanssa ostamassa jostakin alesta jonkun tuolinräähkän, niin sitä avatessamme tietysti piti alkaa huitomaan mua keittiö veitsellä !!!!!! Se on terävä. Onneksi ei osunut. Ja nykyään myös sen sanat voivat satuttaa.
Lapset voi vaikka kiipeillä junavaunuissa tai siltojen alla tai mennä katolle . Ne voi tehdä puhelinlaskun toisille tai sotkea puhtaat pyykit. Tai ne voi syödä ne kylään tuleville sukulaisille tarkoitetut tai juoda yskänlääke pullon kerralla. Tai viedä ulos astioita kuin tuoda sisään kuraa tai sammakon. Ne tekee kokoajan jotain . Juoksee tielle tai repii vaatteensa johonkin. Kaatuu ja saa haavoja. Nehän on ikiliikkujia. Kaatuu pyörällä on polvet auki ja astuu maalatulle pinnalle kuin pudottaa tavaroita. Häipyy kun pitää lähteä jonnekin.
Lasten kanssa saa tapella myös kouluun menot lääkäriin kuin että ne sairastaa ja vaatteet. Ne painelee pyörällä tuhatta sataa päin puuta alamäkeen eikä niitä voi joka minuutti vahtia ettei ne ehdi jotain. Kyllä lapset on ihania ja nuorena jaksaa hoitaa työssä käydessä ne .
Me mentiin piiloon aina jonnekin kun piti lähteä eikä huvittanut.
Lapset aiheuttaa painajaisia myös naapurissa toisten lasten kodeissa.
Lapset tappelee keskenäänkin. Niille pitää keksiä tekemistä kokoajan.
Samoin minä olen oppinut olemaan todella kiitollinen rakastavasta perheestä ja vanhemmista. Lapsi pitää normaalina sitä mihin tottuu. En osannut kuvitellakaan, että niin montaa ikätoveria on ihan oikeasti lyöty tai hakattu jollakin remmillä, niin että sattuu kovasti. Risun pelotteena tiesin kyllä, mutta ei meillä ollut eikä sellaisella meitä peloteltukaan. Samoin tukkapölly tai luunappi oli mielikuvissani sellainen kevyt räpsäys, ei mikään oikeasti sattuva teko.
Sydän särkyy kun edes ajattelee, kuinka moni lapsi on joutunut ja varmasti edelleen joutuu väkivaltaisesti kohdelluksi.