Miten te lapsen kautta eläneet selviätte lasten aikuistuttua?
Miten siitä selviää, kun "omaan elämään" ei yhtäkkiä ole enää mitään kontaktia eikä kontrollia?
Kommentit (31)
En kestänyt. Oli pakko hankkia koira.
Opetelkaa tekemään omasta elämästänne mielekästä, sellaista jota ei lapsella tarvitse paikata niin tuollaista ongelmaa ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa tekemään omasta elämästänne mielekästä, sellaista jota ei lapsella tarvitse paikata niin tuollaista ongelmaa ei tule.
Miten muka? Ei elämässä itsessään ole järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa tekemään omasta elämästänne mielekästä, sellaista jota ei lapsella tarvitse paikata niin tuollaista ongelmaa ei tule.
Miten muka? Ei elämässä itsessään ole järkeä.
Joten paha kiertämään?
Lapset hankitaan tarpeeseen. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Lapseni nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa tekemään omasta elämästänne mielekästä, sellaista jota ei lapsella tarvitse paikata niin tuollaista ongelmaa ei tule.
Miten muka? Ei elämässä itsessään ole järkeä.
Joten paha kiertämään?
Ei se järkeilyyn perustukaan, ei elämässä ole järkeä. Kivuliaasti muutetaan lajeja toisiksi syömällä ne ja rakentamalla niistä oma jälkeläinen, jonka joku muu nappaa ja pilkkoo kivuliaasti jälkeläisekseen. Lopulta aurinko sammuu ja kaikki kuolevat. Sitten syntyy taas uusi aurinko ja uusi maapallo, jossa lajit kivuliaasti muuttavat toisiaan omaksi lajikseen, kärsivät ja kuolevat. Sitten kaikki lajit kuolevat. Sitten sama uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.
No, sitten tuli lapsenlapset välillä töissäkin ja edelleen hoidan lapsenlapsia, niitä kuopuksia, kohta ei nekään tarvitse minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa tekemään omasta elämästänne mielekästä, sellaista jota ei lapsella tarvitse paikata niin tuollaista ongelmaa ei tule.
Miten muka? Ei elämässä itsessään ole järkeä.
Joten paha kiertämään?
Ei se järkeilyyn perustukaan, ei elämässä ole järkeä. Kivuliaasti muutetaan lajeja toisiksi syömällä ne ja rakentamalla niistä oma jälkeläinen, jonka joku muu nappaa ja pilkkoo kivuliaasti jälkeläisekseen. Lopulta aurinko sammuu ja kaikki kuolevat. Sitten syntyy taas uusi aurinko ja uusi maapallo, jossa lajit kivuliaasti muuttavat toisiaan omaksi lajikseen, kärsivät ja kuolevat. Sitten kaikki lajit kuolevat. Sitten sama uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.
;D
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa tekemään omasta elämästänne mielekästä, sellaista jota ei lapsella tarvitse paikata niin tuollaista ongelmaa ei tule.
Kun lapsesta saakka aivopestään tiettyyn muottiin, niin silloin ihminen aivottomasti toteuttaa sitä ainoaa oikeaa elämänkaarta. Muunlainen lopputulos voi jopa aiheuttaa ahdistusta.
Ainoa oikea elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
En tiedä auttaako mikään, itse koen lapsena vanhemman ainaisen takertuvuuden vaikka tässä ollaan jo vanhoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa tekemään omasta elämästänne mielekästä, sellaista jota ei lapsella tarvitse paikata niin tuollaista ongelmaa ei tule.
Miten muka? Ei elämässä itsessään ole järkeä.
Eli mielestäsi he joilla ei lapsia ei ole järkeä? Kuulostat takertuvalta ihmiseltä, auts...
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako mikään, itse koen lapsena vanhemman ainaisen takertuvuuden vaikka tässä ollaan jo vanhoja.
Vanhemman velvollisuus on hoitaa alaikäinen lapsi. Siinä kaikki velvollisuudet mitä lapsen ja vanhemman välillä on.
Yhdenkään aikuisen ei tarvitse nähdä tai muuten pitää yhteyttä toiseen aikuiseen ihmiseen jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako mikään, itse koen lapsena vanhemman ainaisen takertuvuuden vaikka tässä ollaan jo vanhoja.
Vanhemman velvollisuus on hoitaa alaikäinen lapsi. Siinä kaikki velvollisuudet mitä lapsen ja vanhemman välillä on.
Yhdenkään aikuisen ei tarvitse nähdä tai muuten pitää yhteyttä toiseen aikuiseen ihmiseen jos ei halua.
Hankalaksi tekee se, että haluaa pitää yhteyttä mutta se menee aina liiallisuuksiin. Ei kuitenkaan halua katkaista välejä kokonaan, vaikka toisinaan tuntuu että se toisi enemmän rauhaa ja keskittymistä omaan elämään.
Sellaiset ihmiset ovat sylettäviä enkä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako mikään, itse koen lapsena vanhemman ainaisen takertuvuuden vaikka tässä ollaan jo vanhoja.
Tämä on yksi vaihtoehto. Mikään pakko ei ole vapaaehtoisesti kärsiä, vaan voi yrittää takertua ja manipuloida seuraansa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset hankitaan tarpeeseen. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Lapseni nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.
N30
Kenen tarpeeseen? Ei ainakaan heidän tarpeeseensa syntyä juuri sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako mikään, itse koen lapsena vanhemman ainaisen takertuvuuden vaikka tässä ollaan jo vanhoja.
Vanhemman velvollisuus on hoitaa alaikäinen lapsi. Siinä kaikki velvollisuudet mitä lapsen ja vanhemman välillä on.
Yhdenkään aikuisen ei tarvitse nähdä tai muuten pitää yhteyttä toiseen aikuiseen ihmiseen jos ei halua.
Eli potkaisit lastasi perseelle heti kun hän täytti 18? Miksi ylipäätään halusit lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako mikään, itse koen lapsena vanhemman ainaisen takertuvuuden vaikka tässä ollaan jo vanhoja.
Tämä on yksi vaihtoehto. Mikään pakko ei ole vapaaehtoisesti kärsiä, vaan voi yrittää takertua ja manipuloida seuraansa.
Lisääntyminen vaatii itsekkyyttä. Siksi lapsella on aina itsekkäät vanhemmat.
Eksistentiaalinen kriisihän siitä tuli, sama mikä oli ennen lapsia. Tavallaan palasin takaisin siihen lähtöpisteeseen jossa sisäinen tyhjyys on paikkaamatta, mutta samalla tuli ahdistus siitä että oma elämä ei tällä kertaa olekaan alussa vaan lopussa. Valitettavasti johti häiriökäyttäytymiseen erityisesti nuoria naisia kohtaan, joilla oli kaikki se mitä itsekin tarvitsisin.