Mies ja ex sopivat lapsiviikonloppujen muutoksista keskenään
En keksinyt mitään järkevää otsikkoa, mutta minua on alkanut harmittamaan, kun mies vaihtaa lapsiviikonloppujaan jatkuvasti exän toiveesta ja ilmoittaa minulle asiasta ehkä päivää ennen lasten tuloa.
Ymmärrän kyllä, että välillä tulee muutoksia ja niille ei voi mitään, mutta näitä tulee vähintään kerran kuussa ja useamman kerran olen joutunut omat suunnitelmani perumaan. Esimerkiksi lokakuussa olin sopinut parin kaverini kanssa illanvietosta kotonamme, mutta mies ilmoittikin että hänen lapsensa (yläasteikäisiä) tulevat viikonloppuna, joten mieluummin peruin illanvieton, koska mielestäni ei ole ok juoda alkoholia lasten ollessa paikalla enkä olisi muutenkaan voinut viettää sellaista rentoa iltaa ystävieni kanssa, kun varmasti olisi pitänyt miettiä kuka kuuntele juttujamme.
Tuntuu vaan ikävältä, että minulla ei ole koskaan mitään sananvaltaa näihin muutoksiin. Tiedän, ettei ole kyse minun lapsistani mutta kai minullakin on jokin oikeus joskus olla rauhassa kotona.
Vähän pelkään jo etukäteen etten tule mitään myötätuntoa saamaan, mutta kertokaa vaikka sitten vinkkejä miten jaksaisin tilannetta paremmin. Olen sanonut miehelle, että olisi kiva kuulla muutoksista heti kun hän niistä kuulee, mutta ne välillä tulevat ainakin miehen mukaan hänenkin tietoon vasta päivää ennen.
Kommentit (439)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit, kun aloit suhteeseen miehen kanssa joilla on lapsia?
Mä ainakin ajattelin, että sovituista asioista pidetään kiinni eikä jatkuvasti muuteta mieltä ja kärrätä lapsia hetken mielijohteesta miehelle ja vastaavasti peruta niitä sovittuja lapsiviikonloppuja, kun on keksittykin yhtäkkiä jotain menoa lapsille. Ymmärrän, että joskus voi tulla muutoksia, mutta tuntuu, että tota tapahtuu vähän väliä ja se on aika rasittavaa. Ja totta kai loukkaannutaan ja heittäydytään marttyyriksi, jos mies ei suostu perumaan omia sovittuja juttujaan ja ottamaan lapsia luokseen aina, kun äiti niin vaatii.
T. Eri
Väittäisin, 99% miehistä kuitenkin se lapsi menee kaiken edelle ja on elämässä tärkein juttu ja puoliso vasta tulee toisena, oli kysymys ydin-tai uusperheestä. Näin
Tosiaan virhe tapahtuu siinä vaiheessa, kun nainen alkaa tapailemaan miestä, jolla on jo vaimo ja lapsia. Jumalan silmissä avioeroa ei ole. Tuo on polygaminen haaremi.
Sähän olet rauhassa kotona viikot. Ja mitä haittaa oikeasti on yläasteikäisistä, isoista lapsista? Sulla ei ilmeisesti omia ole, äläkä tuolla asenteella hankikaan
Toki lapset on etusijalla ja hyvä niin,mutta ei tässä nyt ihan siitä taida olla kyse? Miehen omat menot on tärkeitä ja silloin ei jousta lapsien otossa. Ja ilmeisesti jatkuvasti säätää noiden lapsiviikonloppujen muutoksista kysymättä? Tämä kertoo sen, ettei mies kunnioita AP:tä pätkääkään. Ihan tosissani pohtisin tätä.
Oletko sä tosissasi? Kerran kuussa tulee joku muutos ja sä et saa mielestäsi ikinä oltua kotona rauhassa? Mene nyt ja hyppää jonnekin Ap
Vierailija kirjoitti:
Sähän olet rauhassa kotona viikot. Ja mitä haittaa oikeasti on yläasteikäisistä, isoista lapsista? Sulla ei ilmeisesti omia ole, äläkä tuolla asenteella hankikaan
Se on helppo huudella, kun ei omalle kohdalle osu!
Voisin kuvitella, että itsekään tykkäisi siitä, että esim. raskaan työpäivän jälkeen mies ilmoittaisi, että suunnitelmiin tuli taas muutos ja peru sinä kaikki mitä olit järjestellyt, sillä minä en sinun suunnitelmistasi välitä. Tulisi kyllä sellainen tunne, että pakko saada oma koti ja oma rauha!
Vierailija kirjoitti:
Sähän olet rauhassa kotona viikot. Ja mitä haittaa oikeasti on yläasteikäisistä, isoista lapsista? Sulla ei ilmeisesti omia ole, äläkä tuolla asenteella hankikaan
Niin että jos haittaa random toisten ihmisten teinilapset dominoimassa omaa elämää, niin ei saisi hankkia omiakaan xD Aikamoinen sekopääkommentti
Vierailija kirjoitti:
Toki lapset on etusijalla ja hyvä niin,mutta ei tässä nyt ihan siitä taida olla kyse? Miehen omat menot on tärkeitä ja silloin ei jousta lapsien otossa. Ja ilmeisesti jatkuvasti säätää noiden lapsiviikonloppujen muutoksista kysymättä? Tämä kertoo sen, ettei mies kunnioita AP:tä pätkääkään. Ihan tosissani pohtisin tätä.
Mieshän niistä lapsista vastuussa on, ei ap. Ei ap:n menot vaikuta hänen kykyynsä hoitaa lapsiaan. Toinen asia olisi, jos hän ottaisi lapset luokseen omista menoista huolimatta ja jättäisi lapset ap:n vastuulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähän olet rauhassa kotona viikot. Ja mitä haittaa oikeasti on yläasteikäisistä, isoista lapsista? Sulla ei ilmeisesti omia ole, äläkä tuolla asenteella hankikaan
Se on helppo huudella, kun ei omalle kohdalle osu!
Voisin kuvitella, että itsekään tykkäisi siitä, että esim. raskaan työpäivän jälkeen mies ilmoittaisi, että suunnitelmiin tuli taas muutos ja peru sinä kaikki mitä olit järjestellyt, sillä minä en sinun suunnitelmistasi välitä. Tulisi kyllä sellainen tunne, että pakko saada oma koti ja oma rauha!
Ne lapset on kyllä etusijalla isän elämässä, joten ehkä ap:n kannattaisi nyt miettiä tilanne uudelleen.
Tiedän ap täysin mitä tarkoitat.
Aloin joskus seurustelemaan naisen kanssa jolla oli ala-asteikäinen lapsi. Seurustelimme ehkä noin puolisen vuotta ennen kuin muutimme yhteen. Tuona aikana en nähnyt lasta kuin muutaman kerran eikä ex juurikaan lapsestaan puhunut joten siksi minulle jäi käsitys, että ex ei pahemmin ole tekemisissä lapsensa kanssa. Se olikin yksi iso syy sille miksi suostuin muuttamaan suhteellisen nopeasti yhteen.
Yhteen muuton jälkeen helvetti alkoi. Tässä vaiheessa minulle myös selvisi, että heillä oli lastenvalvojalla sovitut tapaamiset jonka perusteella lapsi olisi joka toinen viikonloppu äitinsä luona, muutoin isällään (tästä sopimuksesta he eivät siis pitäneet yhtään kiinni). Lapsi oli valehtelematta puolet viikosta meillä ja puolet isällään. Siitä huolimatta ex maksoi täyttä elatusapua (tai näin hän ainakin valitti jatkuvasti). Minun pinnani oli koko ajan kireällä koska mitään ei voinut koskaan sopia sillä lapsi saattoi tulla meille aivan yllättäen. Ja kyllä, tästä asiasta kävimme monta kertaa keskustelua mutta muutosta ei tullut.
Noin puoli vuotta minä kestin (ei olisi pitänyt) ja sitten muutin pois (tästä ex raivosi aika paljon). Muutto oli onneksi minun osaltani helppo, sillä kaikki huonekalut olivat exän. Minulla oli käytännössä vain omat vaatteet, tietokone ja puhelin. Vielä pari kuukautta eron ja erilleen muuton jälkeen hän laittoi v*ttuiluviestejä, mutta nekin loppuivat kun estin hänet kaikissa mahdollisissa paikoissa.
UUSPERHE-ELÄMÄ EI SOVI KENELLEKÄÄN!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähän olet rauhassa kotona viikot. Ja mitä haittaa oikeasti on yläasteikäisistä, isoista lapsista? Sulla ei ilmeisesti omia ole, äläkä tuolla asenteella hankikaan
Se on helppo huudella, kun ei omalle kohdalle osu!
Voisin kuvitella, että itsekään tykkäisi siitä, että esim. raskaan työpäivän jälkeen mies ilmoittaisi, että suunnitelmiin tuli taas muutos ja peru sinä kaikki mitä olit järjestellyt, sillä minä en sinun suunnitelmistasi välitä. Tulisi kyllä sellainen tunne, että pakko saada oma koti ja oma rauha!
Mä elän uusperheessä ja meillä ei ole tällaisia ongelmia. Tämä on lasten koti ja aina saa tulla kotiin. Sellaista se on lasten kanssa, että välillä väsyttää ja menot ei toteudu mutta normaali aikuinen ymmärtää sen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isänä linjaan, että lapseni ovat aina tervetulleita kotiini.
Jos tämä ei naisystävälleni sovi, hän on vapaa lähtemään.
Ja sitten he saavat lapsia. Alkaa tulla lapsenlapsia yökylään.
Uusperheissä on hankaluuksia. Näistä kärsii eniten ne lapset.
Ydinperhe suojaa hankaluuksilta? Mekin ollaan kymmeniä kertoja jouduttu muuttamaan suunniltelmia, kun lapset ovat esim sairastuneet. Enkä minä ole niin innokas ottamaan niitä lapsenlasta yökylään kun puolisoni.
Meillä tehdään joskus harvoin muutoksia lasten menemisiin, mutta vain puolipakkottavista syistä (esim sairastuminen) tai jos muista (ekskumppanin lomareissu tms), kysytään ensin toisiltamme onko ok. Eikä edes asuta yhdessä.
Ei olisi mullekaan ok, vaikuttaa ettei mies kunnioita aikaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähän olet rauhassa kotona viikot. Ja mitä haittaa oikeasti on yläasteikäisistä, isoista lapsista? Sulla ei ilmeisesti omia ole, äläkä tuolla asenteella hankikaan
Se on helppo huudella, kun ei omalle kohdalle osu!
Voisin kuvitella, että itsekään tykkäisi siitä, että esim. raskaan työpäivän jälkeen mies ilmoittaisi, että suunnitelmiin tuli taas muutos ja peru sinä kaikki mitä olit järjestellyt, sillä minä en sinun suunnitelmistasi välitä. Tulisi kyllä sellainen tunne, että pakko saada oma koti ja oma rauha!
Mä elän uusperheessä ja meillä ei ole tällaisia ongelmia. Tämä on lasten koti ja aina saa tulla kotiin. Sellaista se on lasten kanssa, että välillä väsyttää ja menot ei toteudu mutta normaali aikuinen ymmärtää sen
Normaali aikuinen ottaa myös kumppaninsa toiveet ja suunnitelmat huomioon! Ei aina tarvitse hypätä kun ex haluaa vaihdella omia suunnitelmiaan!
Mä ymmärrän sekä sua että miestäsi, voin kertoa mitä olen nähnyt töissäni lastensuojelussa. Valitettavasti lasten äidillä on tosi iso rooli siinä, millaisen kuvan lapset isästään saa. Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa äiti haluaisi vaihtaa lapsetonta viikonloppuaan, ja isä kieltäytyy. Jos lasten äiti on ihan normaalilla tunne-elämällä varustettu, niin hän voi suhtautua isän kieltäytymiseen neutraalisti ja puhua silti isästä lapselle kunnioittavaan sävyyn. Hän voi keskustella mahdollisesta vaihdosta vasta sitten, jos isä vahvistaa sen olevan ok. On taas sellaisiakin äitejä, jotka kertoo lapselle tapaamisajan vaihdosta ennen kuin siitä on sovittu, ja sitten kun isä kieltäytyy, niin sitten lapselle kerrotaan että isä nyt ei vaan halua sinua tai että hänelle on tärkeämpää viettää aikaa uuden naisensa kuin sinun kanssa. Kuka isä haluaa ottaa tuollaista riskiä? Mä ymmärrän sun turhautumisen, mutta yllättävän moni ex-puoliso tekee tällaista kiusaa jos vain saa mahdollisuuden. Ja vaikka totuus paljastuisi joskus aikuisuudessa, niin harva mies haluaa ottaa sitä riskiä, että omat ja lapsen välit jää vuosikausiksi jäihin. Toisaalta todellisuus ei ole näin synkkä, ehkä asiallisesti aikuisia on tosiasiassa enemmän, minun kokemukset ovat värittyneet sen vuoksi, että meille päätyy yleensä hankalimmat tapaukset.
Olisit ajanut miehen pois kotoa, että sinä saat viettää tyttöjeniltaa?
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se on välillä omienkin lasten kanssa. Omat menot ja suunnitelmat tipahtavat monesti romukoppaan siinä vaiheessa, kun muualla asuva lapsi kysyy, ollaanko viikonloppuna kotona, jos hän tulisi käymään
Hän taitaa käydä aika harvoin? Ei meillä ole tuollaista että peruisin kaikki omat menot lapsen vuoksi. Hän saa tietenkin tulla koska vaan mutta jos olen sopinut meneväni vaikka lauantaina teatteriin ystävien kanssa niin tietenkin menen sinne ja lasta näkee sitten sen jälkeen tai ennen sitä.
Järkyttävää lukea ilmeisesti lapsia tehneiden ajatusmaailmaa. Vanhempia 😵💫 Itsekästä,eriarvoistavaa,ylimielistä ja kaikin tavoin kypsymätöntä. Kasvatatteko perillisenne samaan empatiakyvyttömyyteen? Ei ihme,että yhteiskuntamme on luhistumassa. Te viette elintilan kunnon ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Isänä linjaan, että lapseni ovat aina tervetulleita kotiini.
Jos tämä ei naisystävälleni sovi, hän on vapaa lähtemään.
Sinun kotiisi? Eikö naisystävällesi ole kotia ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
jos hän ei omista menoistaan jousta exän kysyessä niin ei kuullosta hyvältä, että sinun pitää perua omasi ja vielä hyvin nopealla varoajalla.
Näin juuri. Ei voi olla niin että vain miehen suunnitelmat on tärkeitä ja ap:n pitää aina perua omansa.
Vaikea aihe näemmä, kun niin moni kirjoittaa ala-arvoisesti ap:ta nimitellen. Emme me tiedä mikä ap:n ja miehensä historia on, joten turha mennä henkilökohtaisuuksiin.
Sinänsä arvostan sitä, että miehesi on valmis ottamaan lapset luokseen. Mielestäni se kertoo hänestä hyvää. Kuitenkin hänen pitäisi ottaa huomioon sinunkin suunnitelmasi ja ainakin kysyä, voivatko lapset tulla, jos olet suunnitellut pitäväsi illanistujaiset ystäviesi kanssa. Ja jos hän ei omista menoistaan jousta exän kysyessä niin ei kuullosta hyvältä, että sinun pitää perua omasi ja vielä hyvin nopealla varoajalla. Riippuu toki paljon asumistilanteestanne, voisiko aikuisten illanistujaiset kuitenkin pitää, vaikka olisi teinejä paikalla? Mikä hänen mielipiteensä tähän oli?