Eksä ei suostu ottamaan lasta luokseen koska ei ole isäviikko

Vierailija kirjoitti:

Ja sille jonka mielestä lapsen on olla hyvä kotona, jos äidille tuleekin verenvuoto; no ei ole. Minun piti lapsena/teininä soittaa äidilleni apua sairauskohtauksiin ja niihin ei edes liittynyt verta. Hirveä hätä aina äidistä, ja piti kasata sairaalaan mukaan tavarat yms. Ei kivaa, ei lasten tarvitsisi tuollaisia nähdä/hoitaa.

Juuri näin. Leikkauksen jälkeen seuraksi mieluummin aikuinen. Se on aikuisellekin ikävää katsottavaa, kun toinen kärvistelee leikkauksen jälkeisissä kivuissa. Sairauskohtaukset tietenkin on erikseen, mutta kun on suunniteltu leikkaus, niin lasta ei jätetä yksin vastuuseen.

Vierailija kirjoitti:

Ja sille jonka mielestä lapsen on olla hyvä kotona, jos äidille tuleekin verenvuoto; no ei ole. Minun piti lapsena/teininä soittaa äidilleni apua sairauskohtauksiin ja niihin ei edes liittynyt verta. Hirveä hätä aina äidistä, ja piti kasata sairaalaan mukaan tavarat yms. Ei kivaa, ei lasten tarvitsisi tuollaisia nähdä/hoitaa.

Mielestäsi olisi siis ollut parempi että et olisi ollut paikalla ja äitisi olisi kuollut siihen sairauskohtaukseen?

"Ei tarvitsekaan kertoa. Jokaiselle vanhemmalle pitäisi olla itsestäänselvyys, että lapsi tulee ensin. Jos ap ja hänen ex miehensä asuisivat edelleen yhdessä, niin mitenköhän silloin menisi? Silloin olisi varmaan tämän isänkin mielestään ihan automaattisesti selvää, että kun äiti on sairaalassa, ja sen jälkeen toipilaana, niin tietenkin hän hoitaa lasta. Onhan hän tasavertainen vanhempi! Miten se vanhemmuuden vastu katoaa kun muutetaan erilleen? Kyllä hän edelleen on lapsen isä, joten järjestää työ- tai muut asiat siten, että voi hoitaa omaa lastaan silloin kun äiti ei voi. Jos äiti vaikka jäisi auton alle ja olisi pitkän aikaa kokonaan pois pelistä, niin pakkohan isän olisi silloinkin ottaa vastuu lapsestaan. Ja vielä yllättäen lyhyellä varoitusajalla. Nyt tilanne on ollut isällä tiedossa, ja sovittu jo etukäteen. Silloin ei sovita mitään muuta siihen ajankohtaan. Ei työmatkoja, eikä mitään muutakaan."

Hienoa, että olet itse (mikä-mikä-maaassa?) sellaisessa asemassa, että voit AINA laittaa lapsesi (ja ilmeisesti muunkin perheen, kuten lemmikkigerbiilin ja lapsen unilelun "sairauden") työn edelle. Me reaalimailmassa elävät emme valitettavasti tähän kykene

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sille jonka mielestä lapsen on olla hyvä kotona, jos äidille tuleekin verenvuoto; no ei ole. Minun piti lapsena/teininä soittaa äidilleni apua sairauskohtauksiin ja niihin ei edes liittynyt verta. Hirveä hätä aina äidistä, ja piti kasata sairaalaan mukaan tavarat yms. Ei kivaa, ei lasten tarvitsisi tuollaisia nähdä/hoitaa.

Juuri näin. Leikkauksen jälkeen seuraksi mieluummin aikuinen. Se on aikuisellekin ikävää katsottavaa, kun toinen kärvistelee leikkauksen jälkeisissä kivuissa. Sairauskohtaukset tietenkin on erikseen, mutta kun on suunniteltu leikkaus, niin lasta ei jätetä yksin vastuuseen.

Kai se aikuinen sitten samalla voisi hoitaa myös sitä lasta jos kerran isälle tuli este?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sille jonka mielestä lapsen on olla hyvä kotona, jos äidille tuleekin verenvuoto; no ei ole. Minun piti lapsena/teininä soittaa äidilleni apua sairauskohtauksiin ja niihin ei edes liittynyt verta. Hirveä hätä aina äidistä, ja piti kasata sairaalaan mukaan tavarat yms. Ei kivaa, ei lasten tarvitsisi tuollaisia nähdä/hoitaa.

Mielestäsi olisi siis ollut parempi että et olisi ollut paikalla ja äitisi olisi kuollut siihen sairauskohtaukseen?

Sairauskohtaus on eri asia, kuin suunniteltu leikkaus. Lasta ei laiteta siihen asemaan, että joutuu tarkkailemaan toista komplikaatioiden varalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätevä peruste harkita uudestaan koko vuoroviikkosysteemiä. Vanhemmuus on nimittäin kokoaikaista. Kuvitellaanpa että ap:lle tulee komplikaatio eikä häntä kotiuteta. Tai että hän kuolee. Mutta eksä kieltäytyy hoitamasta lasta SILLOIN KUN EI OLE ISÄVIIKKO.

No jos isä on toisella puolella maapalloa, niin ei välttämättä ole exän olojen mukaan juoksutettavissa. Varmasri kaikki vanhemmat sitten oikeasti hädän tullessa tekevät uusia ratkaisuja, jos nyt joku oikeasti kuolisi. :D Se, ettei isä juokse aina kun mamma haluaa mennä joihinkin, ei ole huonoa vanhemmuutta. Mammalla on omakin velvollisuus hoitaa aikansa niin, että lapsen olot eivät vaarannu, eli tässä tapauksessa joku ystävä, mummo tai lastenhoitaja sinne hetkeksi. Tai siirtää leikkausaikaa niin, että kykenee huolehtimaan vastuustaan. 

Isä ei nyt tässä tapauksessa taida olla toisella puolella maapalloa. Ei myöskään ole kyse siitä että mammanyt vaan haluaa mennä jonnekin. Leikkausaika tulee annettuna. Jos sitä siirtää, voi olla että se siirtyy kuukausien päähän. Sitäpaitsi asiasta oli jo sovittu! Olisiko ap:n pitänyt siirtää leikkaustaan ihan varmuuden vuoksi, jos nyt isä sattuukin perumaan?

Vierailija kirjoitti:

"Ei tarvitsekaan kertoa. Jokaiselle vanhemmalle pitäisi olla itsestäänselvyys, että lapsi tulee ensin. Jos ap ja hänen ex miehensä asuisivat edelleen yhdessä, niin mitenköhän silloin menisi? Silloin olisi varmaan tämän isänkin mielestään ihan automaattisesti selvää, että kun äiti on sairaalassa, ja sen jälkeen toipilaana, niin tietenkin hän hoitaa lasta. Onhan hän tasavertainen vanhempi! Miten se vanhemmuuden vastu katoaa kun muutetaan erilleen? Kyllä hän edelleen on lapsen isä, joten järjestää työ- tai muut asiat siten, että voi hoitaa omaa lastaan silloin kun äiti ei voi. Jos äiti vaikka jäisi auton alle ja olisi pitkän aikaa kokonaan pois pelistä, niin pakkohan isän olisi silloinkin ottaa vastuu lapsestaan. Ja vielä yllättäen lyhyellä varoitusajalla. Nyt tilanne on ollut isällä tiedossa, ja sovittu jo etukäteen. Silloin ei sovita mitään muuta siihen ajankohtaan. Ei työmatkoja, eikä mitään muutakaan."

Hienoa, että olet its

Oletat silti, että ap pystyy aina asettamaan lapsen etusijalle. Koskeeko tämä lapsen etusijalle asettamisen mahdottomuus siis vain miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sille jonka mielestä lapsen on olla hyvä kotona, jos äidille tuleekin verenvuoto; no ei ole. Minun piti lapsena/teininä soittaa äidilleni apua sairauskohtauksiin ja niihin ei edes liittynyt verta. Hirveä hätä aina äidistä, ja piti kasata sairaalaan mukaan tavarat yms. Ei kivaa, ei lasten tarvitsisi tuollaisia nähdä/hoitaa.

Mielestäsi olisi siis ollut parempi että et olisi ollut paikalla ja äitisi olisi kuollut siihen sairauskohtaukseen?

Sairauskohtaus on eri asia, kuin suunniteltu leikkaus. Lasta ei laiteta siihen asemaan, että joutuu tarkkailemaan toista komplikaatioiden varalta. 

Mutta ei kai ap:lla mitään aikuista ole tarjolla häntä tarkkailemaan jos ei kerran ole lapsenhoitajaakaan?

Vierailija kirjoitti:

Voi lasta!

Ihan hirveää, että on tuollainen tilanne. Lapsi tuntee itsensä epävotuksi vieraseliöksi.

Tämäkin. Tietenkin olin sanonut hänelle, että on iskällä silloin kun mä olen sairaalassa. Nyt ei ilmeisesti sinne kuitenkaan mene. Ei hän siitä toistaiseksi kyllä mitään sanonut mutta katsotaan sitten kun tuo leikkausaamu koittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätevä peruste harkita uudestaan koko vuoroviikkosysteemiä. Vanhemmuus on nimittäin kokoaikaista. Kuvitellaanpa että ap:lle tulee komplikaatio eikä häntä kotiuteta. Tai että hän kuolee. Mutta eksä kieltäytyy hoitamasta lasta SILLOIN KUN EI OLE ISÄVIIKKO.

No jos isä on toisella puolella maapalloa, niin ei välttämättä ole exän olojen mukaan juoksutettavissa. Varmasri kaikki vanhemmat sitten oikeasti hädän tullessa tekevät uusia ratkaisuja, jos nyt joku oikeasti kuolisi. :D Se, ettei isä juokse aina kun mamma haluaa mennä joihinkin, ei ole huonoa vanhemmuutta. Mammalla on omakin velvollisuus hoitaa aikansa niin, että lapsen olot eivät vaarannu, eli tässä tapauksessa joku ystävä, mummo tai lastenhoitaja sinne hetkeksi. Tai siirtää leikkausaikaa niin, että kykenee huolehtimaan vastuustaan. 

Mitä he

No jos mulla on työmatka niin sitten on, mitä ihmeellistä on pyytää mummoa lastenvahdiksi? Ei meidän ydinperheessäkään varailla mitään toimenpiteitä toisen työmatkan päälle, vaan sumplitaan asiat molempien aikataulujen mukaan tai sitten pyydetään mummo avuksi tmv. Miksi ihmeessä eroperheessä toisen pitäisi pitää kalenteri avoinna jatkuvasti toisen menoja varten? Jos toiselle ei sovi niin sitten ei sovi. Tässä ei ollut nyt mikään kuolema tai onnettomuus kyseessä. On näitä naisia toki, jotka tosiaan kuvittelevat että toisen pitää vaan käskyttämällä saapua paikalle heti, kun on varannut itselleen ajan jossa ei voi huolehtia vastuustaan. Toki tässä tapauksessa asia oli jo sovittu, joten sinänsä eri asia ja tympeää mennä perumaan nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joustaviksi sinä vastaavasti? Minulla sama tilanne ja ei kauheasti kiinnosta kesän sairaalakäynnit koska vastavuoroisuutta ei ole.

Lapsi asuu minulla noin 75% ajasta isänsä työmatkojen vuoksi että voitte päätellä siitä. Joustan kyllä koska lapsi on mulle tärkein maailmassa. 

Ehkä iskälle tuli työmatka, josta ei voi kieltäytyä ?

Ei niitä noin yllättäen tule. Niistäkin ollaan ennen sovittu heti kun ollaan tiedetty. 

Kyllä niitä tulee ihan parin tunnin viiveellä jopa mannerten välisiä. Toki kaikkiin ei voi reagoida niin nopeata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätevä peruste harkita uudestaan koko vuoroviikkosysteemiä. Vanhemmuus on nimittäin kokoaikaista. Kuvitellaanpa että ap:lle tulee komplikaatio eikä häntä kotiuteta. Tai että hän kuolee. Mutta eksä kieltäytyy hoitamasta lasta SILLOIN KUN EI OLE ISÄVIIKKO.

No jos isä on toisella puolella maapalloa, niin ei välttämättä ole exän olojen mukaan juoksutettavissa. Varmasri kaikki vanhemmat sitten oikeasti hädän tullessa tekevät uusia ratkaisuja, jos nyt joku oikeasti kuolisi. :D Se, ettei isä juokse aina kun mamma haluaa mennä joihinkin, ei ole huonoa vanhemmuutta. Mammalla on omakin velvollisuus hoitaa aikansa niin, että lapsen olot eivät vaarannu, eli tässä tapauksessa joku ystävä, mummo tai lastenhoitaja sinne hetkeksi. Tai siirtää leikkausaikaa niin, että kykenee huolehtimaan

Ei tässä mistään työmatkasta ole kyse, sillä niistä ap:n exä on ilmoittanut ja itsestäänselvyytenä odottanut, että ap peruu mahdolliset omat menonsa siltä ajalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätevä peruste harkita uudestaan koko vuoroviikkosysteemiä. Vanhemmuus on nimittäin kokoaikaista. Kuvitellaanpa että ap:lle tulee komplikaatio eikä häntä kotiuteta. Tai että hän kuolee. Mutta eksä kieltäytyy hoitamasta lasta SILLOIN KUN EI OLE ISÄVIIKKO.

No jos isä on toisella puolella maapalloa, niin ei välttämättä ole exän olojen mukaan juoksutettavissa. Varmasri kaikki vanhemmat sitten oikeasti hädän tullessa tekevät uusia ratkaisuja, jos nyt joku oikeasti kuolisi. :D Se, ettei isä juokse aina kun mamma haluaa mennä joihinkin, ei ole huonoa vanhemmuutta. Mammalla on omakin velvollisuus hoitaa aikansa niin, että lapsen olot eivät vaarannu, eli tässä tapauksessa joku ystävä, mummo tai lastenhoitaja sinne hetkeksi. Tai siirtää leikkausaikaa niin, että kykenee huolehtimaan vastuustaan. 

Isä ei

Tässä selvisikin, että asia oli jo sovittu, eli on eri asia tietenkin sitten. Muuhun kommentointiin vastaus, kun osa tosiaan luulee että toisen pitää olla jatkuvasti saatavilla hoitamaan. Kyseessä jos ei siis ole onnettomuus tai kuolema, joka olisi varmasti eri asia. 

Entä sitten? Ellei ole vuoro niin ei tarvitse hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten? Ellei ole vuoro niin ei tarvitse hoitaa. 

Toki, mutta sitten se toimii molempiin suuntiin ja ap lopettaa lapsen hoitamisen exän työmatkojen aikana. Pysykööt exä Suomessa ja etsikööt työn, joka mahdollistaa normaalin vastuullisen vanhemmuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätevä peruste harkita uudestaan koko vuoroviikkosysteemiä. Vanhemmuus on nimittäin kokoaikaista. Kuvitellaanpa että ap:lle tulee komplikaatio eikä häntä kotiuteta. Tai että hän kuolee. Mutta eksä kieltäytyy hoitamasta lasta SILLOIN KUN EI OLE ISÄVIIKKO.

No jos isä on toisella puolella maapalloa, niin ei välttämättä ole exän olojen mukaan juoksutettavissa. Varmasri kaikki vanhemmat sitten oikeasti hädän tullessa tekevät uusia ratkaisuja, jos nyt joku oikeasti kuolisi. :D Se, ettei isä juokse aina kun mamma haluaa mennä joihinkin, ei ole huonoa vanhemmuutta. Mammalla on omakin velvollisuus hoitaa aikansa niin, että lapsen olot eivät vaarannu, eli tässä tapauksessa joku ystävä, mummo tai lastenhoitaja sinne hetkeksi. Tai siirtää leikkausaikaa niin, että kykenee huolehtimaan

 

No jos mulla on työmatka niin sitten on, mitä ihmeellistä on pyytää mummoa lastenvahdiksi? Ei meidän ydinperheessäkään varailla mitään toimenpiteitä toisen työmatkan päälle, vaan sumplitaan asiat molempien aikataulujen mukaan tai sitten pyydetään mummo avuksi tmv. Miksi ihmeessä eroperheessä toisen pitäisi pitää kalenteri avoinna jatkuvasti toisen menoja varten? Jos toiselle ei sovi niin sitten ei sovi. Tässä ei ollut nyt mikään kuolema tai onnettomuus kyseessä. On näitä naisia toki, jotka tosiaan kuvittelevat että toisen pitää vaan käskyttämällä saapua paikalle heti, kun on varannut itselleen ajan jossa ei voi huolehtia vastuustaan. Toki tässä tapauksessa asia oli jo sovittu, joten sinänsä eri asia ja tympeää mennä perumaan nyt.

Ydinperheessäkään leikkausaikaa ei itse päätetä ja varata, vaan se tulee kirjeellä tai soitetaan kotiin. Sitä ei ihan noin vain siirrellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi lasta!

Ihan hirveää, että on tuollainen tilanne. Lapsi tuntee itsensä epävotuksi vieraseliöksi.

Tämäkin. Tietenkin olin sanonut hänelle, että on iskällä silloin kun mä olen sairaalassa. Nyt ei ilmeisesti sinne kuitenkaan mene. Ei hän siitä toistaiseksi kyllä mitään sanonut mutta katsotaan sitten kun tuo leikkausaamu koittaa. 

Varaat nyt hänelle sen yökyläpaikan mummolta, serkulta tai vaikka kaverilta. Se tuo lapselle turvaa kun hän tietää mitä tapahtuu ja milloin. Lapsi saattaa jännittää sun puolesta pelkästään sitä että olet menossa sairaalaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sille jonka mielestä lapsen on olla hyvä kotona, jos äidille tuleekin verenvuoto; no ei ole. Minun piti lapsena/teininä soittaa äidilleni apua sairauskohtauksiin ja niihin ei edes liittynyt verta. Hirveä hätä aina äidistä, ja piti kasata sairaalaan mukaan tavarat yms. Ei kivaa, ei lasten tarvitsisi tuollaisia nähdä/hoitaa.

Mielestäsi olisi siis ollut parempi että et olisi ollut paikalla ja äitisi olisi kuollut siihen sairauskohtaukseen?

Sairauskohtaus on eri asia, kuin suunniteltu leikkaus. Lasta ei laiteta siihen asemaan, että joutuu tarkkailemaan toista komplikaatioiden varalta. 

Mehän ei tiedetä, mikä on isän syy kieltäytyä ykskaks lapsen hoidosta. Voihan isäkin olla ollut hoitotakuujonossa ja saanut yllättäen peruutusajan leikkaukseen.

Ylipäätään ei ole uskottavaa, että leikkauksen, jossa on kuitenkin selviä komplikaatioriskejä, jälkeen sairaalasta lasketaan kotiin, jos ei kotona ole kuin 12-vuotias. Jopa paikallispuudutuksessa tehdyn silmäleikkauksen jälkeen jouduin olemaan sairaaalassa suunniteltua pidempään, kun vaimo ei saanutkaan sovituksi vapaapäivää leikkauspäivään. Okei, lapsi oli täyttämässä vasta 9, eikä hänkään ollut kotona vaan koulussa...

Vierailija kirjoitti:

Ja sille jonka mielestä lapsen on olla hyvä kotona, jos äidille tuleekin verenvuoto; no ei ole. Minun piti lapsena/teininä soittaa äidilleni apua sairauskohtauksiin ja niihin ei edes liittynyt verta. Hirveä hätä aina äidistä, ja piti kasata sairaalaan mukaan tavarat yms. Ei kivaa, ei lasten tarvitsisi tuollaisia nähdä/hoitaa.

Pitäisikö mielestäsi lapselta siis pimittää kaikki vanhempien sairaudet? Kai se lapsi alkaa ihmetellä jos toinen joutuu olemaan päiviä sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten? Ellei ole vuoro niin ei tarvitse hoitaa. 

Toki, mutta sitten se toimii molempiin suuntiin ja ap lopettaa lapsen hoitamisen exän työmatkojen aikana. Pysykööt exä Suomessa ja etsikööt työn, joka mahdollistaa normaalin vastuullisen vanhemmuuden.

Molemmin puolin sama. Kumpikaan ei hoida toisen vuorolla tai lapsi jää kokonaan sille kumpi osaa paremmin huolehtia. 

sama