Onko tylyä, jos en halua tutustua isäni uuteen naisystävään?

Vierailija kirjoitti:

On tylyä. Jos isäsi on leski, niin etkö toivo, että hän jatkaa elämäänsä, löytää onnea ja kumppanin? Oletko sinä jatkanut elämääsi äitisi poismenon jälkeen?

Voit myös miettiä, miltä sinusta tuntuisi, jos sinua ei haluttaisi tavata tai isäsi ei haluaisi tavata sinun puolisoasi. Uuden puolison tapaamisesta kieltäytyminen on iso statement, ettet hyväksy suhdetta. 

Ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ei tietenkään ole pakko tavata ketään, jota et halua tavata. 

Mutta ihan sinun itsesi kannalta sinun kannattaisi miettiä mikä sinua ahdistaa siinä, että isälläsi on naisystävä. Isäsi on aikuinen ja hänelläkin on oikeus parisuhteeseen, se ei tarkoita, että hän pettäisi sinua tai äitisi muistoa.

Joskus lyhytkin terapia auttaa. Tässä on kyse sinun tunteistasi ja hyvinvoinnista ei isäsi seurustelusta tai hänen naisystävästään.

 

Minua ei ahdista isäni naisystävä vaan se, että minun pitäisi tavata tämä. Selvyyden vuoksi: en tutustu koskaan muihinkaan ihmisiin enkä tapaa muita ihmisiä kuin just lähisukulaisia. Ihmisten kanssa oleminen aiheuttaa minulle ahdistusta ja olen tosi huono näyttelemään että viihtyisin tilanteessa. En yleisesti pidä ihmisten kanssa olemisesta ja ihmiset eivät pidä minusta. Ihmiset ovat ilkeitä, paho

Tuollaiset ahdistushullut ne vasta ilkeitä ja epämiellyttäviä osaakin olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kaveerata, mutta mielestäni pitää tavata ja tutustua sen verran että pystyy luontevasti kohtaamaan esimerkiksi perhejuhlissa. Oikeasti, mitä pahaa se nainen on sinulle tehnyt? Miltä tuntuisi jos isäsi ei haluaisi tutustua sinun mahdolliseen uuteen puolisoosi vaan vaalisi mustasukkaisesti exän tai kuolleen muistoa?

Se nainen ei ole tehnyt minulle mitään pahaa enkä ajattele asiaa niin. Kyse on lähinnä omasta persoonastani ja sen ns. ongelmista. Minulla on olo, että en voi olla oma itseni oikeastaan melkein missään seurassa vaan olen silloin ahdistunut ja stressaantunut. Ja nyt tuntuu, että minun pitäisi alkaa näytellä jotain seuraihmistä ja olla varmaan sitten tulevat joulut, juhannukset, pääsiäiset ym. ahdistuneena ja stressaantuneena, jotta toiset saavat leikkiä jotain uusperheleikkiä. Ap

Kuten sanottu,teidän ei tarvitse olla kavereita. Isäsi varmaan tietää haasteistasi ja osaatte sopia jonkin lyhyen tapaamisen mikä ei kuormita sinua liikaa. Ja osaa kertoa uudelle kumppanille mistä on kyse. Kun hoidatte tapaamisen pois alta, niin se on sitten tehty ja jatkossa voitte moikata vaikka vähän etäämmältä kun näette. Jos sinulla on ollut tapana viettää juhlapyhiä isäsi kanssa, sinun on hyväksyttävä että naisystävä on niissä jatkossa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kaveerata, mutta mielestäni pitää tavata ja tutustua sen verran että pystyy luontevasti kohtaamaan esimerkiksi perhejuhlissa. Oikeasti, mitä pahaa se nainen on sinulle tehnyt? Miltä tuntuisi jos isäsi ei haluaisi tutustua sinun mahdolliseen uuteen puolisoosi vaan vaalisi mustasukkaisesti exän tai kuolleen muistoa?

Se nainen ei ole tehnyt minulle mitään pahaa enkä ajattele asiaa niin. Kyse on lähinnä omasta persoonastani ja sen ns. ongelmista. Minulla on olo, että en voi olla oma itseni oikeastaan melkein missään seurassa vaan olen silloin ahdistunut ja stressaantunut. Ja nyt tuntuu, että minun pitäisi alkaa näytellä jotain seuraihmistä ja olla varmaan sitten tulevat joulut, juhannukset, pääsiäiset ym. ahdistuneena ja stressaantuneena, jotta toiset saavat leikkiä jotain uusperheleikkiä. Ap

Ei kai tutustuminen tarkoita sitä, että sinun pitää nyt viettää kaikki pyhät heidän kanssaan? Tuskin edes haluavat tehdä niin, kun isäsi tietää ahdistuneisuutesi. Kyllä se on kuitenkin kohteliasta tutustua läheisen uuteen puolisoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kaveerata, mutta mielestäni pitää tavata ja tutustua sen verran että pystyy luontevasti kohtaamaan esimerkiksi perhejuhlissa. Oikeasti, mitä pahaa se nainen on sinulle tehnyt? Miltä tuntuisi jos isäsi ei haluaisi tutustua sinun mahdolliseen uuteen puolisoosi vaan vaalisi mustasukkaisesti exän tai kuolleen muistoa?

Se nainen ei ole tehnyt minulle mitään pahaa enkä ajattele asiaa niin. Kyse on lähinnä omasta persoonastani ja sen ns. ongelmista. Minulla on olo, että en voi olla oma itseni oikeastaan melkein missään seurassa vaan olen silloin ahdistunut ja stressaantunut. Ja nyt tuntuu, että minun pitäisi alkaa näytellä jotain seuraihmistä ja olla varmaan sitten tulevat joulut, juhannukset, pääsiäiset ym. ahdistuneena ja stressaantuneena, jotta toiset saavat leikkiä jotain uusperheleikkiä. Ap

Ei ka

Hän ei ole isän uusi puoliso vaan naisystävä. 

"Jos sinulla on ollut tapana viettää juhlapyhiä isäsi kanssa, sinun on hyväksyttävä että naisystävä on niissä jatkossa mukana." Pyhät voi pilkkoa niin että on osan pyhästä toisaalla ja osan toisaalla. Tai juhlii eri aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kaveerata, mutta mielestäni pitää tavata ja tutustua sen verran että pystyy luontevasti kohtaamaan esimerkiksi perhejuhlissa. Oikeasti, mitä pahaa se nainen on sinulle tehnyt? Miltä tuntuisi jos isäsi ei haluaisi tutustua sinun mahdolliseen uuteen puolisoosi vaan vaalisi mustasukkaisesti exän tai kuolleen muistoa?

Se nainen ei ole tehnyt minulle mitään pahaa enkä ajattele asiaa niin. Kyse on lähinnä omasta persoonastani ja sen ns. ongelmista. Minulla on olo, että en voi olla oma itseni oikeastaan melkein missään seurassa vaan olen silloin ahdistunut ja stressaantunut. Ja nyt tuntuu, että minun pitäisi alkaa näytellä jotain seuraihmistä ja olla varmaan sitten tulevat joulut, juhannukset, pääsiäiset ym. ahdistuneena ja stressaantuneena, jotta toiset saavat leikkiä jotain

Tää, tunnen joitakin miellyttäjiä, jotka viettävät joulunpyhänsä siten, että kulkevat paikasta toiseen ja vievät lahjoja eri paikkakunnilla asuville ihmisille. Sitten jälkikäteen valittavat, miten väsyneitä ovat kun on koko joulu mennyt taas kyläillessä eri paikoissa. Outoa pakkotoimintaa ihan omasta tahdosta.

Mäkin kaipaan isääni vaikka kuolemasta on 25 vuotta. Äitini on ollut muistaakseni kolmessa suhteessa tänä aikana, ja hänellä on nyt oikein hyvä ja ihana mies, joka pitää meitä aikuisia muksuja ihan omana perheenään ja sisaren lapsetkin pitää häntä ukkinaan.  En vois kuvitella parempaa ja sopivampaa kumppania äidilleni. Kyllä me hänelle pystyttäis soittamaan, jos on joku hätänä ja hän kyllä auttaisi. Ei sinänsä me lapset, tai äidin mies ole mitään ns hyväksyntää ikinä hakenut mutta hän on ihan mahtava ja he tulee olemaan yhdessä loppuun asti. Sit se onkin vaikea paikka kaikille, kun toinen lähtee. 

Isän kuoleman jälkeen meni kyllä aika pitkään, ennenkuin sen äidin uuden kumppanin pystyi hyväksymään, mutta eikai sitä vanhemmalleen haluaisi myöskään yksinäistä vanhuutta jos hän jostakusta pitää. Tän miehen kanssa mutsi on välillä kun pikkulikka :D Ei hän meidän isä ole, ei ole yrittänyt olla eikä sitä paikkaa ikinä kukaan vois ottaakaan, mutta kyllä me toisiamme perheenä pidetään.

Ja onhan omatkin kumppanit olleet vähän mitä on, silti heidät on toimitettu tervetulleeksi.

Voi se olla positiivinenkin yllätys. Oon itse ainakin onnellinen, että äitini on löytänyt kivan ja sopivan kaverin ja jos iskä tuolta jostain meitä seurailee, niin kyllä hänkin hyväksyisi kun mutsi on onnellinen ja mies on hyvä ja luotettava ja aina paikalla ja apuna jos me muksutkaan mitään tarvitaan.

Älä ainakaan suoriltaan tuomitse, ehkä saattasit jopa tykätä.

Ap vaikuttaisi kovasti olevan autismin kirjolla tms. ja hyvin traumaantunut äitinsä poismenosta. Noin äkkiä kuvioihin tullut isän uusi naisystävä aiheuttaa taatusti ajatuksia, että onko suhde oikeasti alkanut jo äidin eläessä... Sinun ap ei missään nimessä tarvitse tutustua isäsi uuteen naiseen ainakaan vielä pitkään aikaan, katsokaa vaikka vuoden päästä, jos suhde siis jatkuu. Jos isäsi on fiksu, hän ymmärtää tämän itsekin. Voimia surussasi!

Sano, että tarvitset aikaa miettiä. Pitäisi olla ihan ok kaikille.

Jos haluat tavata myöhemmin niin tavatkaa ihan kahdestaan sen naisen kanssa. Näin tein oman isäni naisystävän kanssa. Sai tavata hänet omana itsenään ensin. 

Eikö sinulle, aloittaja, todellakaan merkitse mitään se, että isäsi on onnellinen? Etkö soisi hänelle onnea ja iloa? Anteeksi vain, mutta en voi tajuta sitä, että mietit sitä, että isän onni on sinulta pois.

Sosiaalisia taitoja voi treenata. 

Hän ei ole isän uusi puoliso vaan naisystävä. 

"Jos sinulla on ollut tapana viettää juhlapyhiä isäsi kanssa, sinun on hyväksyttävä että naisystävä on niissä jatkossa mukana." Pyhät voi pilkkoa niin että on osan pyhästä toisaalla ja osan toisaalla. Tai juhlii eri aikoihin.

Tai sitten kaikki voivat käyttäytyä niin kuin aikuiset ja kestää toisiaan sen aikaa kun ollaan samassa paikassa.

Saatko apua ahdistuneisuuteesi ja käytkö psykoterapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaisi kovasti olevan autismin kirjolla tms. ja hyvin traumaantunut äitinsä poismenosta. Noin äkkiä kuvioihin tullut isän uusi naisystävä aiheuttaa taatusti ajatuksia, että onko suhde oikeasti alkanut jo äidin eläessä... Sinun ap ei missään nimessä tarvitse tutustua isäsi uuteen naiseen ainakaan vielä pitkään aikaan, katsokaa vaikka vuoden päästä, jos suhde siis jatkuu. Jos isäsi on fiksu, hän ymmärtää tämän itsekin. Voimia surussasi!

Oli kuvioissa tai ei niin jos vaimon kuolemasta alle puolessa vuodessa on kairaamassa uutta pilsua niin kyllä se kertoo ihan riittävästi siitä, kuinka rakastunut mies vaimoonsa oli. En minäkään tuollaista miestä ja hänen panojaan kunnioittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole isän uusi puoliso vaan naisystävä. 

"Jos sinulla on ollut tapana viettää juhlapyhiä isäsi kanssa, sinun on hyväksyttävä että naisystävä on niissä jatkossa mukana." Pyhät voi pilkkoa niin että on osan pyhästä toisaalla ja osan toisaalla. Tai juhlii eri aikoihin.

Tai sitten kaikki voivat käyttäytyä niin kuin aikuiset ja kestää toisiaan sen aikaa kun ollaan samassa paikassa.

Jännä tämä suomalainen mentaliteetti että aikuiten panohurjasteluiden ja polygamisuuden hyväksyminen on "aikuisuutta". Kun tosiasiassa se on nimenomaan kypsymätöntä ja lapsellista, siinä missä panotouhuista ja hinkutuksista yli kasvaminen aikuismaista. 

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole isän uusi puoliso vaan naisystävä. 

"Jos sinulla on ollut tapana viettää juhlapyhiä isäsi kanssa, sinun on hyväksyttävä että naisystävä on niissä jatkossa mukana." Pyhät voi pilkkoa niin että on osan pyhästä toisaalla ja osan toisaalla. Tai juhlii eri aikoihin.

Tai sitten kaikki voivat käyttäytyä niin kuin aikuiset ja kestää toisiaan sen aikaa kun ollaan samassa paikassa.

Aikuinen saa itse päättää missä paikassa on mihinkin aikaan ja kenen kanssa. Kai sen tiesit?

Vierailija kirjoitti:

Muuten ok, mutta isääsi kohtaan loukkaavaa. Mitä itse pitäisit jos isäsi ei haluaisi tavata miestäsi? Olisit ehkä rakastunut ja löytänyt hyvän suhteen ja isäsi ei antaisi miehelle mahdollisuutta. Voithan aina tavata, mutta pitää naiseen etäisyyttä. En minäkään tykännyt isäni uudesta naisesta ja pysyin kaukana hänestä. Kävin kuitenkin kahvilla ym. heillä ja juttelin sen 1-2 tuntia mukavia. Tein tämän isäni takia.

Tarkoitatko aviomiestä vai ap:n kakkospanoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko äitipuoli nuorempi kuin sinä?

Mitä merkitystä sillä on? Setäni on eronnut ja uusi puoliso on hänen vanhimpien lastensa ikäinen. Kuitenkin kyse on nelikymppisistä aikuisista, niin ei siinä mielestäni mitään ihmeellistä ole. 

Niin apinoilla. Apinat siittävät myös lapsia ja omia jälkeläisiään, siinä ei tosiaan ole heillä mitään ihmeellistä. Ihmiset ovat sen sijaan monogamisia - tai no, evolvoituneet ihmiset. Kaikki eivät ole vielä kehittyneet puhuvaa apinaa kummemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi isäsi olisi siis pitänyt olla sinun mieliksesi loppuelämänsä yksin?

Anteeksi, mutta olet tosi itsekäs.

Onko yksinäisyys siis joku synonyymi sille, että hinkkaa sukuelintään toiseen ihmiseen? Eli jos ei hinkkaa sukuelintään, on automaattisesti yksin ja yksinäinen? Ja vain jos siittää säännöllisesti, on sosiaalinen?

Aika jännä tämä todellisuus, jossa elätte. Ehkäpä miesten kannattaisi pariutua toisten miesten kanssa, eikä hedelmällisten naisten, jos sukuelinten hinkuttaminen on ainoa tapa välttää yksinäisyyttä.

Normaalit ihmiset kuitenkin yleensä haluavat tutustua ihmiseen johon läheinen hinkkaa sukuelintään vakituisesti.

Hmm... Kuulostaa kyllä kerta kaikkisen oudolta, en samaistu ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kakkoshuorat ketjussa yrittävät levittää sanomaansa, vituttaako kun teitä ei noteerata ja olette sille teidät valinneelle miehellekin vain yhteen tarpeeseen loppujen lopuksi.

Ja polygamiset miehet myös. Varsinkin tuo äidin TAPPO on kaiken huippu, ei viitsitty erota ja olla rehdisti alhaisia, vaan piti kiusata se lasten äiti kuoliaaksi. Ja sitten vaaditaan aikuisia lapsia yleisöksi kun siittää uutta reikää :D Miehen viha lasten äitiä kohtaan taisi ola aikamoinen.