Onko tylyä, jos en halua tutustua isäni uuteen naisystävään?

Jos vietätte perheenä jouluja ja pippaloita niin vaikeuttaahan se asioita tosi paljon jos pitää jotenkin sumplia niin että sinä ja naisystävä ette ikinä tapaa. Olen samaa mieltä jonkun aiemmin kommentoineen kanssa että ap:n tehtävä on sitten järjestää tuo asia omalta kohdaltaan ja muut saavat olla niin kuin haluavat. Vaikka tottakai jos kyse on perhejoulusta joka vielä hetki sitten oli tapana viettää ydinperheen kanssa ja jos sillä naisystävällä olisi jokin muu luonteva paikka viettää edes jokunen tunti (siis ettei hänen tarvitsisi olla aattoa yksin) niin onhan se ymmärrettävä toive että jos saisi yhden joulun olla turvallisentuntuisessa seurassa. Mutta itse kyllä esim. olen naisystävä jolla ei ole mitään muuta kivaa joulunviettopaikkaa. Onneksi minulla tai miehelläni ei ole lapsia niin saan olla miehen kanssa joulun. Yksinäisyys jouluna on yleinen ongelma ja tuntuu tosi musertavalta, ja ongelmaa kyllä laajentavat ihmiset, jotka eivät siedä muiden kuin kaikkein lähimpien seuraa. 

Sen tottakai ymmärrän että sosiaalisesti rajoittunut ihminen ei halua mennä vaikka kolmestaan johonkin päivälliselle jonka pääagenda on tutustua naisystävään. 

Tietenkin se on tylyä ja nihkeää, mikä ei tarkoita samaa kuin että se olisi väärin. Ei me olla kenellekään tuollaisia asioita velkaa. Olet niin kuin olet. Tietenkin.

Tämä uusperhekulttuuri on niin vahvasti tullut suomalaisiin perheisiin, että ollaan ihan pöyristyneitä, jos joku ei tällaista "uutta perheenjäsentä" halua tavata.

On ihan normaalia ettei välttämättä halua tutustua kaikkiin ja varsinkin johonkin uuteen naisystävään. Eri asua, jos suhde on vakiintunut ja kyse olisi vaikka jo yhteen muuttaneesta parista. Ei ne ns äitipuolet ole aina ihania. Voi olla ettei kemiat käy yhteen lainkaan. Ihan tervettä olla epäluuloinen. 

Jos ei halua juuri nyt tutustua, aina voi keksiä jonkin verukkeen. Ei aina tarvitse olla umpirehellinen. Jos ei halua tavata koskaan, siitä voi seurata ongelmia, koska kukaan ei halua joutua joko tai tilanteen keskelle. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aikuinen nainen enkä minä en edes haluaisi esitellä miesystävääni suvulle enkä halua myöskään tulla esitellyksi miesystäväni suvulle. Minulla voi olla ihan hyvin kaksi erillistä elämää; se johon kuuluu lähipiiri ja toinen elämä mihin ei lähipiiri ja siitä aiheutuvat rasitteet ja velvollisuudet eivät kuulu. 

Eikö miesystäväsi ole sinulle lähipiiriä? :O

Ei tarvitse kaveerata, mutta mielestäni pitää tavata ja tutustua sen verran että pystyy luontevasti kohtaamaan esimerkiksi perhejuhlissa. Oikeasti, mitä pahaa se nainen on sinulle tehnyt? Miltä tuntuisi jos isäsi ei haluaisi tutustua sinun mahdolliseen uuteen puolisoosi vaan vaalisi mustasukkaisesti exän tai kuolleen muistoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ei tietenkään ole pakko tavata ketään, jota et halua tavata. 

Mutta ihan sinun itsesi kannalta sinun kannattaisi miettiä mikä sinua ahdistaa siinä, että isälläsi on naisystävä. Isäsi on aikuinen ja hänelläkin on oikeus parisuhteeseen, se ei tarkoita, että hän pettäisi sinua tai äitisi muistoa.

Joskus lyhytkin terapia auttaa. Tässä on kyse sinun tunteistasi ja hyvinvoinnista ei isäsi seurustelusta tai hänen naisystävästään.

 

Minua ei ahdista isäni naisystävä vaan se, että minun pitäisi tavata tämä. Selvyyden vuoksi: en tutustu koskaan muihinkaan ihmisiin enkä tapaa muita ihmisiä kuin just lähisukulaisia. Ihmisten kanssa oleminen aiheuttaa minulle ahdistusta ja olen tosi huono näyttelemään että viihtyisin tilanteessa. En yleisesti pidä ihmisten kanssa olemisesta ja ihmiset eivät pidä minusta. Ihmiset ovat ilkeitä, paho

Jätit kertomatta aloitusviestissäsi että sinä et ylipäänsä pidä ihmisistä. Isäsi tietänee tämän, joten voinee selittää uudelle kumppanilleen. Olen pahoillani puolestasi. Hankaloittaa elämää varmasti aika kovasti. 

Vähän sama kuin kieltäisit isältäsi elämän jatkumisen. Ei mikään tuo äitiäsi takaisin, mutta ei se uuden kumppanin hyväksyminen mitenkään vähennä äitisi kaunista muistoa. Ei uuden kumppanin tarkoituskaan ole korvata ketään. 

Itse olen käynyt yhdessä mieheni pojan kanssa hänen äitinsä haudalla ja puhumme miehen kanssa vapaasti hänen edesmenneestä puolisostaan ja olen lohduttanut, kun on kipeä muisto hänen sairausajoiltaan tullut vastaan. 

Kokisin kyllä itseni ulkopuoliseksi, jos en saisi osallistua mieheni lasten ja lastenlasten elämään. Kutsuvat minua nimelläni, kun en ole oikea mummi. Itse päätät, mutta suosittelen edes tutustumaan ja antamaan mahdollisuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin miten ap jatkossa aiot toimia, kun he ovat pariskunta ja nainen alkaa olla paikalla aina kun on joku tilaisuus?

Kun sinähän et sitä päätä ketä isäsi kutsuu tai kenen kanssa isäsi ilmaantuu sukujuhliin yms.

Etkö koskaan enää mene mihinkään missä nainen saattaisi olla?

Miksi miehet tuovat sukuun naisia sillä perusetella, kuka antaa heille pillua? Ja kuvittelevat, että sitten kaikki suvun naiset rakastavat tätä naista, jonka kanssa mies on vaan siksi, että antaa tälle pillua? Ei se nainen niille sukulaisnaisille pillua anna, niille tämä saattaa olla täysi hirviö. Mutta miestä ei kiinnosta kuin oma munansa, tietenkään

Olen lukenut kommentit alusta tähän ja todennut, että niissä on joku outo sairas sävy. Tajusin vasta nyt, että et ole mies etkä nainen vaan homo. 

Ap, teet niin kuin parhaaksi näet. Jos tuo yksi viesti on sinun, jossa kerrotaan, että äitisi on kuollut puoli vuotta sitten, on suurta henkistä väkivaltaa kullihutsuisältäsi edes vaatia sinua tapaamaan jotakuta horoa, jonka hän on panokseen ottanut, oikeastaan sairasta jos miettii. 

Moni on sitäpaitsi elänyt turvattoman ja itsentunnon musertavan lapsuuden juuri isänsä edesottamusten takia. Se, että nämä myöhemmin yrittävät esittää normaalia, ei ole mikään syy päästää narsistia omaan elämään edes etäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kaveerata, mutta mielestäni pitää tavata ja tutustua sen verran että pystyy luontevasti kohtaamaan esimerkiksi perhejuhlissa. Oikeasti, mitä pahaa se nainen on sinulle tehnyt? Miltä tuntuisi jos isäsi ei haluaisi tutustua sinun mahdolliseen uuteen puolisoosi vaan vaalisi mustasukkaisesti exän tai kuolleen muistoa?

Se nainen ei ole tehnyt minulle mitään pahaa enkä ajattele asiaa niin. Kyse on lähinnä omasta persoonastani ja sen ns. ongelmista. Minulla on olo, että en voi olla oma itseni oikeastaan melkein missään seurassa vaan olen silloin ahdistunut ja stressaantunut. Ja nyt tuntuu, että minun pitäisi alkaa näytellä jotain seuraihmistä ja olla varmaan sitten tulevat joulut, juhannukset, pääsiäiset ym. ahdistuneena ja stressaantuneena, jotta toiset saavat leikkiä jotain uusperheleikkiä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko äitipuoli nuorempi kuin sinä?

Mitä merkitystä sillä on? Setäni on eronnut ja uusi puoliso on hänen vanhimpien lastensa ikäinen. Kuitenkin kyse on nelikymppisistä aikuisista, niin ei siinä mielestäni mitään ihmeellistä ole. 

Olet aikuinen, siis juuri 18 täyttänyt? Ajattelutapasi ei ole aikuinen. Et edes kerro miksi et haluaisi tavata isäsi naisystävää, pelkäätkö unohtavasi äitisi jos näet tämän naisystävän? Vai mikä on syynä.

Jos jotain "pakollisia" tilaisuuksia tulee, jokainen varmasti osaa käyttäytyä peruskohteliaasti. Ei siinä mitään kaveruutta tarvitse alkaa rakentamaan henkilöön, joka levittää reitensä isällesi, varsinkin jos välisi isääsi ovat muutenkin olleet etäiset tai niitä ei ole ollut lainkaan. Itse pidän ihan utopistisena ajatusta, että äitini kuolisi ja alkoholisti-isäni hankkisi jonkun kylähuoran orjakseen ja minun pitäisi teeskennellä jotakin kiinnostusta tuollaista kuviota tai kumpaakaan ihmistä kohtaan. Höpönlöpöt. Ennemminkin narsistiboomereiden ikäluokan kotkotuksia tuollaiset näytelmien esittämiset ja vuosikymmenten piina vain siksi "kun niin nyt vain kuuluu toimia." Mitään pakollisia tilaisuuksia ei edes ole, perunkirjoitukseen ja mahdolliseen perinnönjakoonkin voi hankkia edustajan jos ei itse halua mennä paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ei tietenkään ole pakko tavata ketään, jota et halua tavata. 

Mutta ihan sinun itsesi kannalta sinun kannattaisi miettiä mikä sinua ahdistaa siinä, että isälläsi on naisystävä. Isäsi on aikuinen ja hänelläkin on oikeus parisuhteeseen, se ei tarkoita, että hän pettäisi sinua tai äitisi muistoa.

Joskus lyhytkin terapia auttaa. Tässä on kyse sinun tunteistasi ja hyvinvoinnista ei isäsi seurustelusta tai hänen naisystävästään.

 

Minua ei ahdista isäni naisystävä vaan se, että minun pitäisi tavata tämä. Selvyyden vuoksi: en tutustu koskaan muihinkaan ihmisiin enkä tapaa muita ihmisiä kuin just lähisukulaisia. Ihmisten kanssa oleminen aiheuttaa minulle ahdistusta ja olen tosi huono näyttelemään että viihtyisin tilanteessa. En yleisesti pidä ihmisten kanssa olemisesta ja ihmiset eivät pidä minusta. Ihmiset ovat ilkeitä, paho

Jaa, tässä tapauksessa isäsi sitten tietääkin mielenterveysongelmistasi ja osaa kertoa naisystävälleen että ongelma on lapsessa eikä hänessä.

Muuten ok, mutta isääsi kohtaan loukkaavaa. Mitä itse pitäisit jos isäsi ei haluaisi tavata miestäsi? Olisit ehkä rakastunut ja löytänyt hyvän suhteen ja isäsi ei antaisi miehelle mahdollisuutta. Voithan aina tavata, mutta pitää naiseen etäisyyttä. En minäkään tykännyt isäni uudesta naisesta ja pysyin kaukana hänestä. Kävin kuitenkin kahvilla ym. heillä ja juttelin sen 1-2 tuntia mukavia. Tein tämän isäni takia.

On tylyä. Jos isäsi on leski, niin etkö toivo, että hän jatkaa elämäänsä, löytää onnea ja kumppanin? Oletko sinä jatkanut elämääsi äitisi poismenon jälkeen?

Voit myös miettiä, miltä sinusta tuntuisi, jos sinua ei haluttaisi tavata tai isäsi ei haluaisi tavata sinun puolisoasi. Uuden puolison tapaamisesta kieltäytyminen on iso statement, ettet hyväksy suhdetta. 

Kakkoshuorat ketjussa yrittävät levittää sanomaansa, vituttaako kun teitä ei noteerata ja olette sille teidät valinneelle miehellekin vain yhteen tarpeeseen loppujen lopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi isäsi olisi siis pitänyt olla sinun mieliksesi loppuelämänsä yksin?

Anteeksi, mutta olet tosi itsekäs.

Onko yksinäisyys siis joku synonyymi sille, että hinkkaa sukuelintään toiseen ihmiseen? Eli jos ei hinkkaa sukuelintään, on automaattisesti yksin ja yksinäinen? Ja vain jos siittää säännöllisesti, on sosiaalinen?

Aika jännä tämä todellisuus, jossa elätte. Ehkäpä miesten kannattaisi pariutua toisten miesten kanssa, eikä hedelmällisten naisten, jos sukuelinten hinkuttaminen on ainoa tapa välttää yksinäisyyttä.

Normaalit ihmiset kuitenkin yleensä haluavat tutustua ihmiseen johon läheinen hinkkaa sukuelintään vakituisesti.

"Jaa, tässä tapauksessa isäsi sitten tietääkin mielenterveysongelmistasi ja osaa kertoa naisystävälleen että ongelma on lapsessa eikä hänessä."

Niinhän sitä luulisi. Mutta kun kaikille ei sitten millään mene perille ihmisten erilaisuus. Vaan asenne on että kun tarpeeksi painostetaan, niin kyllä se taikaiskusta muuttuu yhtäkkiä normaaliksi seuraa rakastavaksi.