Lue keskustelun säännöt.
Luulenko vain vaan onko ihmisillä hirveästi ystäviä ja ihmisiä ympärillä?
06.12.2025 |
Mietin nää jotka valittavat etteivät ehdi lepää koskaan kun on kokoajan sosiaalista meininkiä. Miten te sen teette?
Ite oon 30 v nainen ja ei oo siis juurikaan mitään sosiaalista elämää. Oon tosi sosiaalinen ihminen, tosi kiva, silti oon aina yksin. Ei ystäviä ei miestä, ei perhettä. Pari hassua kaveria on mut ne asuu hyvin kaukana ja muuten vaa ovat erakkoja.
Kommentit (115)
On niillä.
Muutin perheen kanssa takaisin lapsuusmaisemiin ja kuvittelin että elämästä tulee mukavampaa, kun siellä on niin paljon vanhoja kavereita jo ennestään. Olihan siellä, mutta ei he minua kutsuneet illanviettoihin, koska heillä oli jo oma kaveripiirinsä. Tavattiin toki joskus puolin ja toisin kyläillen, mutta mihinkään isompiin istujaisiin ei minua pyydetty.
Muutettiin lopulta sieltä pois, ja olen nykyiseltä paikkakunnalta saanut uusia kavereita. Mutta sama juttu, puolin ja toisin joskus kahvitellaan, mutta ei minua mihinkään pyydetä mukaan. Muutenkin olen yleensä aina se, joka ehdottaa tapaamista.
Vanhoihin kavereihin olen ottanut yhteyttä, sama juttu. Ihanaa kun ollaan taas tekemisissä! Mutta en mahdu heidän elämäänsä.
Tänä iltanakin kouraisee vatsaa selata somea, kun kaverit istuu iltaa porukalla siellä, täällä ja tuolla. Sama juhannuksena, pikkujouluna, vappuna, venetsialaisissa. Olen sosiaalinen ihminen ja kuulemma niin tosi ihana ystävä. Mutta en mahdu vanhoihin porukoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suurimmalla osalla on haaremi ns. Kavereita ympärillään.
Eri asia on sitten se, ketkä näistä on niitä tosiystäviä. Yleensä se paljastuu vasta vaikeuksien kautta. Mummollani oli hirveästi kavereita ja heistä kaikkosi 90% sen jälkeen, kun hän sairastui syöpään. Eivät enää koskaan edes soitelleet ja jos tulivat kaupassa vastaan, käänsivät katseen maahan.
No ei ole. Kyllä se on harvinaista. Somessa ne "kaverit" on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suurimmalla osalla on haaremi ns. Kavereita ympärillään.
Eri asia on sitten se, ketkä näistä on niitä tosiystäviä. Yleensä se paljastuu vasta vaikeuksien kautta. Mummollani oli hirveästi kavereita ja heistä kaikkosi 90% sen jälkeen, kun hän sairastui syöpään. Eivät enää koskaan edes soitelleet ja jos tulivat kaupassa vastaan, käänsivät katseen maahan.
No ei ole. Kyllä se on harvinaista. Somessa ne "kaverit" on.
Väärin. Kyllä ihmisillä on oikeita kavereita joita tavataan kasvokkain. Paitsi niillä jotka roikkuvat netissä
Vierailija kirjoitti:
Suurella osalla on paljon ystäviä.
Palsta vääristää ajattelua tässä(kin) asiassa. Täällä korostuu sellaisten ihmisten näkemyset joilla ei ole ystäviä tai niitä on vähän.
Ei sellainen kenellä on paljon ystäviä ja sosiaalista elämää käy vauvapalstalla tai käynti täällä on vähäistä.
Näin se on. Tässä pätee sama kuin parisuhteessa. Ei kukaan tule kotoa hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suurimmalla osalla on haaremi ns. Kavereita ympärillään.
Eri asia on sitten se, ketkä näistä on niitä tosiystäviä. Yleensä se paljastuu vasta vaikeuksien kautta. Mummollani oli hirveästi kavereita ja heistä kaikkosi 90% sen jälkeen, kun hän sairastui syöpään. Eivät enää koskaan edes soitelleet ja jos tulivat kaupassa vastaan, käänsivät katseen maahan.
No ei ole. Kyllä se on harvinaista. Somessa ne "kaverit" on.
Ei se ole harvinaista. On paljon ihmisiä jotka istuvat iltoja isolla porukalla. Pariskunnittain, tai naisten/miesten kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillain on pinnallisia piirejä joihin kuuluvat. Harvalla on aitoja laajoja piirejä. Toisilla on näitä sielunveliä vähän joka puolella ja joillain vähemmän. Luulen, että keskinkertaisella älyllä varustetut löytää niitä enemmän ja älykkäämmät ovat pienemmässä piirissä.
Vierailija kirjoitti:
Joillain on pinnallisia piirejä joihin kuuluvat. Harvalla on aitoja laajoja piirejä. Toisilla on näitä sielunveliä vähän joka puolella ja joillain vähemmän. Luulen, että keskinkertaisella älyllä varustetut löytää niitä enemmän ja älykkäämmät ovat pienemmässä piirissä.
Väität kohta, että älykkyys riippuu ystäväpiirin laajudesta ja vauvapalstan kävijät ovat huippuälykkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin joutunut muuttamaan monta kertaa elämäni aikana opintojen ja töiden takia. On yksittäisiä kavereita, mutta ei mitään porukkaa eikä mua oteta niihin edes mukaan. Muuthan on tunteneet toisensa tyyliin päikystä asti. Sinkkuna mua ei tietenkään kutsuta mihinkään pariskuntien kalaaseihin. Yksin vietin tätäkin iltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain on pinnallisia piirejä joihin kuuluvat. Harvalla on aitoja laajoja piirejä. Toisilla on näitä sielunveliä vähän joka puolella ja joillain vähemmän. Luulen, että keskinkertaisella älyllä varustetut löytää niitä enemmän ja älykkäämmät ovat pienemmässä piirissä.
Väität kohta, että älykkyys riippuu ystäväpiirin laajudesta ja vauvapalstan kävijät ovat huippuälykkäitä.
Itse asiassa tätä on ihan tutkittu. Joten kyllä, älykkäämmiksi on vähemmän ystäviä. Ja piirit ovat pienemmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain on pinnallisia piirejä joihin kuuluvat. Harvalla on aitoja laajoja piirejä. Toisilla on näitä sielunveliä vähän joka puolella ja joillain vähemmän. Luulen, että keskinkertaisella älyllä varustetut löytää niitä enemmän ja älykkäämmät ovat pienemmässä piirissä.
Väität kohta, että älykkyys riippuu ystäväpiirin laajudesta ja vauvapalstan kävijät ovat huippuälykkäitä.
Itse asiassa tätä on ihan tutkittu. Joten kyllä, älykkäämmiksi on vähemmän ystäviä. Ja piirit ovat pienemmät.
Muutetaanko palstan nimeksi Mensapalsta?
Ja olen siis itse sosiaalinen ihminen, pyydän herkästi uutta tuttavuutta kahville, tai että mennäänkö joskus yhdessä lenkille (molemmilla koirat) jne. Usein tämä myös saa vastakaikua, tutustutaan, ystävystytään, jaetaan luottamuksellisiakin asioita. Ovat niin kovin kiitollisia että ollaan tutustuttu, jne.
Itse tuossa tilanteessa kutsuisin paikkakunnalle muuttaneen ihmisen mukaan vaikka ison porukan vappuillanviettoon. Että tutustuu muihinkin. Mutta ei, muut eivät ajattele samoin. "En ole katkera mutta kuitenkin" 😂
Vastaaja 22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään sosialisoida ja kaipaan sitä välillä, mutta koen sen myös uuvuttavana. Mitä vanhempi olen sitä vähemmän kaipaan enää ihmisiä ympärille, koska olen huomannut etten halua olla suuren osan kanssa tekemisissä. Hiljainen elämä voi olla myös onni.
Vierailija kirjoitti:
On niillä.
Muutin perheen kanssa takaisin lapsuusmaisemiin ja kuvittelin että elämästä tulee mukavampaa, kun siellä on niin paljon vanhoja kavereita jo ennestään. Olihan siellä, mutta ei he minua kutsuneet illanviettoihin, koska heillä oli jo oma kaveripiirinsä. Tavattiin toki joskus puolin ja toisin kyläillen, mutta mihinkään isompiin istujaisiin ei minua pyydetty.
Muutettiin lopulta sieltä pois, ja olen nykyiseltä paikkakunnalta saanut uusia kavereita. Mutta sama juttu, puolin ja toisin joskus kahvitellaan, mutta ei minua mihinkään pyydetä mukaan. Muutenkin olen yleensä aina se, joka ehdottaa tapaamista.
Vanhoihin kavereihin olen ottanut yhteyttä, sama juttu. Ihanaa kun ollaan taas tekemisissä! Mutta en mahdu heidän elämäänsä.
Tänä iltanakin kouraisee vatsaa selata somea, kun kaverit istuu iltaa porukalla siellä, täällä ja tuolla. Sama juhannuksena, pikkujouluna, vappuna, venetsialaisissa. O
Sama mulle aina sanottu et oon niin ihanaa ja niin kivasti sovin joka paikkaan. Silti elän erakon elämä.
Tuntuu niin pahalta tää elämättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkään sosialisoida ja kaipaan sitä välillä, mutta koen sen myös uuvuttavana. Mitä vanhempi olen sitä vähemmän kaipaan enää ihmisiä ympärille, koska olen huomannut etten halua olla suuren osan kanssa tekemisissä. Hiljainen elämä voi olla myös onni.
Totta, mutta olisi kiva edes kerran viidessä vuodessa osallistua johonkin illanviettoon tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niillä.
Muutin perheen kanssa takaisin lapsuusmaisemiin ja kuvittelin että elämästä tulee mukavampaa, kun siellä on niin paljon vanhoja kavereita jo ennestään. Olihan siellä, mutta ei he minua kutsuneet illanviettoihin, koska heillä oli jo oma kaveripiirinsä. Tavattiin toki joskus puolin ja toisin kyläillen, mutta mihinkään isompiin istujaisiin ei minua pyydetty.
Muutettiin lopulta sieltä pois, ja olen nykyiseltä paikkakunnalta saanut uusia kavereita. Mutta sama juttu, puolin ja toisin joskus kahvitellaan, mutta ei minua mihinkään pyydetä mukaan. Muutenkin olen yleensä aina se, joka ehdottaa tapaamista.
Vanhoihin kavereihin olen ottanut yhteyttä, sama juttu. Ihanaa kun ollaan taas tekemisissä! Mutta en mahdu heidän elämäänsä.
Tänä iltanakin kouraisee vatsaa selata somea, kun kaverit istuu iltaa porukalla siellä, täällä ja tuolla. Sama juha
Entä jos he kuvittelevat sinulla olevan niin paljon ystäviä tai kiireitä etteivät kutsu sen vuoksi.
Luojan kiitos silloin kun olin parikymppinen ei ollut somea. Olisin varmaan kateellisena katsellut kaveripiirien juhlia, festareita, mökkeilyä, reissailua yms hirveän fomon kanssa.
Nyt lähemmäs viisikymppisenä on jomo. Ihanaa kun saa olla vaan rauhassa. Someen laitan vain jotain urheilujuttuja. Varmaan minua pidetään vähän outona tai yksinäisenä, mutta edes se ei kiinnosta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niillä.
Muutin perheen kanssa takaisin lapsuusmaisemiin ja kuvittelin että elämästä tulee mukavampaa, kun siellä on niin paljon vanhoja kavereita jo ennestään. Olihan siellä, mutta ei he minua kutsuneet illanviettoihin, koska heillä oli jo oma kaveripiirinsä. Tavattiin toki joskus puolin ja toisin kyläillen, mutta mihinkään isompiin istujaisiin ei minua pyydetty.
Muutettiin lopulta sieltä pois, ja olen nykyiseltä paikkakunnalta saanut uusia kavereita. Mutta sama juttu, puolin ja toisin joskus kahvitellaan, mutta ei minua mihinkään pyydetä mukaan. Muutenkin olen yleensä aina se, joka ehdottaa tapaamista.
Vanhoihin kavereihin olen ottanut yhteyttä, sama juttu. Ihanaa kun ollaan taas tekemisissä! Mutta en mahdu heidän elämäänsä.
Tänä iltanakin kouraisee vatsaa selata somea, kun kaverit istuu ilt
Entä jos he kuvittelevat sinulla olevan niin paljon ystäviä tai kiireitä etteivät kutsu sen vuoksi.
Enpä tiedä, millä perusteella kuvittelisivat näin. Joskus ollaan juteltukin ettei minulla/meillä ole mitään suunnitelmia. Sanovat että heille tulee kolme vanhaa luokkakaveria juhannusaattona, siis minunkin luokkakavereita... Mutta eivät pyydä mukaan. Mitäs siinä sitten, kiva kun tulevat ja viettäkää mukava juhannus!
Kun muutettiin paikkakunnalta, monet oli ihmeissään että miten voidaan muuttaa pois. "Kun täällähän on kaikki". Teki mieleni rehellisesti sanoa, että ei täällä ole yli 10 vuoden aikana ollut yhtään mitään. Mutta en sanonut. En heitä syytä siitä, että heillä on ihana ystäväpiiri. Kateellinen olen, kun en sellaiseen kuulu.
Ymmärrän ihmisiä, joilla ei ole ystäviä, joiden kanssa voisi lähteä yhteisille matkoille, mennä yhdessä jonnekin tapahtumiin, harrastuksiin tai istua ihan vaan vapaa-aikana jomman kumman kotona ja jutella.
Omalla kohdallani kävi aikoinaan peruskoulun ysiluokan jälkeen silleen, että jouduin muuttamaan paikkakuntaa vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Ja kyllähän siinä niin vaan kävi, että kaverini jäivät entiselle paikkakunnalle. Uudella paikkakunnalla kului monta vuotta ilman sellaista ns. Bestisystävää. Sitten löysin yhden ihmisen, jonka kanssa olen pitänyt yhtä vuosikymmeniä ja välillä on ollut muitakin ystäviä. Mutta hekin ovat jostain syystä etääntyneet tai en ole jaksanut pitää yhteyttä enää. Kurjaa näin vanhemmalla iällläkin, kun ei ole montaa ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suurimmalla osalla on haaremi ns. Kavereita ympärillään.
Eri asia on sitten se, ketkä näistä on niitä tosiystäviä. Yleensä se paljastuu vasta vaikeuksien kautta. Mummollani oli hirveästi kavereita ja heistä kaikkosi 90% sen jälkeen, kun hän sairastui syöpään. Eivät enää koskaan edes soitelleet ja jos tulivat kaupassa vastaan, käänsivät katseen maahan.
Joidenkin ihmisten on vaikea kohdata syöpää tai muuta vakavaa sairautta ja nähdä sitä läheisellä. Ei äitinikään pystynyt käymään katsomassa parasta ystäväänsä tämän viimeisinä aikoina sairaalassa. Tämä ei kuitenkaan kertonut mitään heidän ystävyydestään, joka kesti vuosikymmeniä.
Minusta olisi todella raskasta ylläpitää kaverisuhteita. En jaksaisi sellaista.