Kiittämätön lapsi, köyhä perhe

Huudat ja kiroilet lapselle. Se johtaa siihen, että lapsi kokee sinut negatiivisesti. Se johtas siihen, että lapsi ei halua olla kanssasi eikä käyttää ostamiasi vaatteita.

ymmärrän ap:ta, ja jos olis kasvatus, niin olis helppoa kuin heinänteko. Mulla yksi lapsista ei vaan sopeudu, murrosikää eletty ainakin viis vuotta ja jatkuu... Olemme ok toimeentulevia, ja voimme hankkia riittävästi ja liikaakin, mutta mikään ei kelpaa eikä riitä. Joka päivä jotain vailla, jokin kotona on väärin (eikä vain hänen vaatteet tai iphone, vaan koko perheen huonekalut, ruuat, auto jne. -> kaikki on rumaa, likaista, pahaa, huonompaa kuin kavereilla, ja tätä virttä nyt joku 2000 päivää putkeen olen kuunnellut. Jonain päivinä on hiljaa, mutta irvistelee naamallaan. Pahinta on juuri se, että siinä voi itseltä päästä väsyneenä kirosana, ja sitten lapsi saa lisää vettä myllyynsä miten perheensä on huonompi kuin muiden, että täällä kiroillaan ja ollaan häijyjä. Olin itse v-mäinen teini pari vuotta, mutta karma kosti pistämällä vähän kerrointa lisää seuraavaan sukupolveen. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi helvetissä sä et anna sen lapsen itse valita mieleisen värisiä vaatteita? Jos tarvitaan talvitakki niin niitä on 100 erilaisia mistä valita mieleinen, samoin on ihan kaikkia kuteita mitä tarvitaan, ihan kaikissa hinta luokissa. En minäkään olisi kakarana vetänyt "neutraalin väristä" äitini mielestä esim. "kivaa vaalean ruskeaa" (minusta vauvan ripulipaskan) väristä vaatetta päälle ja olisi vielä kiitollinen siitä, olkoot kuinka köyhä tahansa jos mä olisin halunnut sen mustan vastaavan ja tämä kysymättä ostettu on väriltään minusta ihan perseestä. Enkä näin toimisi myöskään aikuisena, tuskin sinäkään. Vaatteiden pitää olla tilanteeseen sopivia, ehjiä, puhtaita ja MIELLYTTÄVIÄ KÄYTTÄJÄLLE, ei muille. Ethän sä ne rytkyt päällä kulje joten miksi sen värin pitäisi sinua miellyttää? Mikä helvetin pakkomielle sulla on ostaa sille muun värisiä housuja jos se haluaa käyttää mustia? Osta sopivan paksut mustat jotka kelpaa. T

Ennen on tykännyt niistä väreistä ja ominaisuuksista ja en niitä housuja valitessa ei tiennyt että nämä värit ei enää kelpaakaan, kun oon nähnyt myös useilla hänen kavereilla sen värisiä ja laisia vaatteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos penska ei tule ruoka aikaan syömään,ei anneta mokomalle yhtään mitään ennen seuraavaa ruoka aikaa..

se tehoaa ainakin normaaleihin ihmisiin.

ainakin 10v osaa jo itse käydä kaupassa ostamassa vaatteensa.50e käteen ja sanoo hae housut.

Ai 50€ yksiin housuihin köyhällä perheellä?

 

Joo ei kyllä niin paljon irtoa housuihin, ellei itse säästä. Nekin käy kuitenkin hetken päästä pieneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et anna lapsen valita ostettavia vaatteita itse niin, että sinä kerrot, paljonko vaate saa maksaa? Ihan älytöntä tapella tuollaisesta asiasta.

Ei suostu lähtemään kaupoille mukaan ja jos lähteekin yleensä ei löydy mitään mitä haluaisi. 

"Ei suostu lähtemään". Ai teillä lapsi päättää mihin hän menee ja mihin ei? Etkös sä ole se vanhempi? Lapsi lähtee, ja jos ei lähde niin sit lähtee saavutetut edut. Etkö sä osaa olla vanhempi vai miten teillä pentu hyppii silmille ja päättää mitä tehdään ja milloin? Sun hommasi se on ja tämä palautetaan ensin omaan, sit lapsen mieleen. Tosin se kasvatus olis yleensäkkin pitänyt aloittaa jo vuosia sitten, mutta parempi se on nyt sit myöhään kuin ei milloinkaan alkaa opetella vanhemmuutta ja kasvattaa lapsiaan. 

Kyllä mä oon aika vapaasti antanut läksyjen jälkeen kotiintulo ja ruoka-aikojen puitteissa olla kavereiden kanssa ulkoilmassa, leikkimässä ja urheilemassa, mun mielestä ei ole haittaa, jos lapsi ulkoilee paljon säällä kun säällä. Kyllä se aina välillä pakotetaan johonkin mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa lähestymään teini-ikää. Anna itse valita vaatteet. Onko koulussa tai jossain saanut palautetta, ja nyt häpeää vaatteista, kehosta tms. 

Voit sanoa että tarttet hupparin mennääpä kotiin/uffiin/kirppareille rahaa on x, toivotaan että löytyy jotain kivaa sillä.

 

Tsemppiä & ota toisen huoltajan kanssa puheeksi, ehkä he voisivat mennä sitten puolestaan sitten housuostoksille.

Kyllä joo, mutta harmittaa, kun vasta olen ostanut todella pienistä rahoistani vaatteita. Mulle itselle kelpasi lapsena sukulaisten vanhat vaatteet, olin niistä jopa todella iloinen. 

Ja oletat lapsesi olevan kopiosi? Minulle kelpasi kirppusvaatteista sekä sukulaisten ja tuttavien vanhoista vaatteista sellaiset joita halusin päälläni pitää, samoin kelpaa edelleen. En pukenut lapsena epämiellyttäviä enkä omasta mielestäni rumia vaatteita päälleni vaikka olivat ilmaisia, enkä pue vieläkään. Puetko sinä? Näitä ei myöskään haalittu ja osteltu nurkkiin ja sitten kiukuteltu kun niitä ei käytetty. Kaikesta ilmaisesta ei köyhänkään tarvitse olla kiitollinen ja tykätä jos köyhä ei sitä halua, eikä siitä pidä. Mistä olet saanut päähäsi että lapsesi pitäisi tykätä vaatteesta koska se on ilmainen tai sinä siitä tykkäät? Lapsellakin on omat mieltymyksensä. 

Kuulostaapa oudolta. Ei kai ap ole eronnut lapsen toisesta vanhemmasta?

Ala tienaamaan ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et anna lapsen valita ostettavia vaatteita itse niin, että sinä kerrot, paljonko vaate saa maksaa? Ihan älytöntä tapella tuollaisesta asiasta.

Ei suostu lähtemään kaupoille mukaan ja jos lähteekin yleensä ei löydy mitään mitä haluaisi. 

"Ei suostu lähtemään". Ai teillä lapsi päättää mihin hän menee ja mihin ei? Etkös sä ole se vanhempi? Lapsi lähtee, ja jos ei lähde niin sit lähtee saavutetut edut. Etkö sä osaa olla vanhempi vai miten teillä pentu hyppii silmille ja päättää mitä tehdään ja milloin? Sun hommasi se on ja tämä palautetaan ensin omaan, sit lapsen mieleen. Tosin se kasvatus olis yleensäkkin pitänyt aloittaa jo vuosia sitten, mutta parempi se on nyt sit myöhään kuin ei milloinkaan alkaa opetella vanhemmuutta ja kas

Ja kerroit tuolla että tämä lapsesi ei näitä annettuja puitteita noudata vaan tulee esim puolituntia myöhässä. Ja sä annat tulla? Mitä tästä seuraa rangaistuksena? Ei mitään? Ja ihmettelet kun sulla on ongelma? 

Vierailija kirjoitti:

Oon vuosia sitten jo tajunnut jokaisella on oma mieli. Miksi sinä haluat päättää mitä lapsi laittaa pääle ? Ystävälläni on tyttö ja kaksoispojat. Minulla poika ja tyttö. Sain kaikki heidän pieneksi jääneet vaatteet ja lapset ottivat mitä halusi ja loput kiertoon.

Sitten tuli aika, kun lapsi halusi käyttää vain pelipaitoja ja verkkareita. Kaikki saadut meni kiertoon.

En olisi voinut arvata, että vaatteet jonkalasista vielä kaksi kuukautta sitten piti eivät enää käy. Hän ei ole ollut kiinnostunut valikoimaan vaatteita. Meillä meinaa mennä hänen saamat vaatekauppojen lahjakortit vanhaksi. Kyllä tää on vähän rahakysymyskin. Ei sellaisia pelipaitojakaan pysty kymmeniä ostamaan ja nekin kuluu. Tottakai se saa valita, mutta liian kalliiseen ei oo varaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä ap kasvatit hänet kuin olisitte rikkaita?

Tästäkin syyttäisin enemmän toista vanhempaa, hän on ostanut aina esim juuri tiettyjä leluja yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun lapsi ei saa itse valita vaatteita antamassasi hintaluokassa? Jos haluaa mustaa, niin miksi ostat neutraalia ja ilmeisesti materiaaleja, joista lapsesi ei pidä? Ruualla temppuiluun auttaa nälkä. Hänellä voi myös olla oma maku joissain asioissa ja jotkin ruuat voi tuntua pahalta, vaikka allergiaa ei ole todettu. Muuten murrosikä on toistamista ja auttamista monessa asiasss kuin pikkulapsella. Pelit, kännykkä ja telkku pois omasta huoneesta.

 

Hän ei ole itse ollenkaan kiinnostunut valikoimaan vaatteita ja saa toki valita. Olen ostanut materiaaleja joita tykkää käyttää. Ruoaksi yleensä sellaista mistä on aina tykännyt. Omatoimisuus on sitä tasoa, että minun pitää tehdä voileivätkin valmiiksi vaikka osaa kyllä ja kaikki kaveritkin tekee itse leipänsä. Mulla on kyllä muutakin tekemistä, kun jo tuon ikäisel

Onkai se vähän näinkin. Kyllä mä vaadin sitä omatoimisuuttakin nyt kun on vanhempi, mutta siitähän se valitus tuleekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä ap kasvatit hänet kuin olisitte rikkaita?

Tästäkin syyttäisin enemmän toista vanhempaa, hän on ostanut aina esim juuri tiettyjä leluja yms.

Miksi et ole toisen vanhemman kanssa keskustellut asiasta? Vanhemmilla pitää olla sama tyyli kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Huudat ja kiroilet lapselle. Se johtaa siihen, että lapsi kokee sinut negatiivisesti. Se johtas siihen, että lapsi ei halua olla kanssasi eikä käyttää ostamiasi vaatteita.

On meillä myös hyviä hetkiä, halaillaan, puhutaan kauniisti ja nauretaan yhdessä. Joka aamu toivotetaan hyvät huomenet ja koulupäivät ja joka ilta hyvät yöt. Hän tulee vielä välillä oma-aloitteisesti jopa syliin.

Vierailija kirjoitti:

ymmärrän ap:ta, ja jos olis kasvatus, niin olis helppoa kuin heinänteko. Mulla yksi lapsista ei vaan sopeudu, murrosikää eletty ainakin viis vuotta ja jatkuu... Olemme ok toimeentulevia, ja voimme hankkia riittävästi ja liikaakin, mutta mikään ei kelpaa eikä riitä. Joka päivä jotain vailla, jokin kotona on väärin (eikä vain hänen vaatteet tai iphone, vaan koko perheen huonekalut, ruuat, auto jne. -> kaikki on rumaa, likaista, pahaa, huonompaa kuin kavereilla, ja tätä virttä nyt joku 2000 päivää putkeen olen kuunnellut. Jonain päivinä on hiljaa, mutta irvistelee naamallaan. Pahinta on juuri se, että siinä voi itseltä päästä väsyneenä kirosana, ja sitten lapsi saa lisää vettä myllyynsä miten perheensä on huonompi kuin muiden, että täällä kiroillaan ja ollaan häijyjä. Olin itse v-mäinen teini pari vuotta, mutta karma kosti pistämällä vähän kerrointa lisää seuraavaan sukupolveen. 

Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun lapsi ei saa itse valita vaatteita antamassasi hintaluokassa? Jos haluaa mustaa, niin miksi ostat neutraalia ja ilmeisesti materiaaleja, joista lapsesi ei pidä? Ruualla temppuiluun auttaa nälkä. Hänellä voi myös olla oma maku joissain asioissa ja jotkin ruuat voi tuntua pahalta, vaikka allergiaa ei ole todettu. Muuten murrosikä on toistamista ja auttamista monessa asiasss kuin pikkulapsella. Pelit, kännykkä ja telkku pois omasta huoneesta.

 

Hän ei ole itse ollenkaan kiinnostunut valikoimaan vaatteita ja saa toki valita. Olen ostanut materiaaleja joita tykkää käyttää. Ruoaksi yleensä sellaista mistä on aina tykännyt. Omatoimisuus on sitä tasoa, että minun pitää tehdä voileivätkin valmiiksi vaikka osaa kyllä ja kaikki kaveritkin tekee itse leipänsä. Mulla

Anna valittaa. Mitä hiton väliä sillä on paljonko se valittaa ja kitisee? Niin ne tekee, antaa tehdä. Hommat silti hoidetaan ja jos ei osata, ne opetellaan, Mutta ne hoideta ja jos ei, niin sit siitä tulee seurauksia (joka senkus lisää valitusta ja kitinää, mutta entä sitten? Itse olet vanhemmaksi ryhtynyt ja se pitää sitten kestää, osta vastamelu kuulokkeet.) Jätät sen ihan rauhassa valittamaan siihen mikron tai leipänsä eteen, ilman kännykkää, telkkaria, pelikoneita, kavereita, viikkorahoja, herkkuja ja muita kuin perheen kanssa ulkoiluita jne. Kun alkaa käyttäytymään kuten edellytetään, noudattamaan sovittuja ruoka-aikoja ja saa sen voinkin leivän päälle niin alka etuja palaamaan pikku hiljaa takaisin. Valitathan säkin täällä kun olet pienempänä passannut ja ei tullutkaan taikaiskusta omatoimista nyt vanhempana. Lopeta säkin valitus ja ala hommiin ja opeta se myös lapsellesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa lähestymään teini-ikää. Anna itse valita vaatteet. Onko koulussa tai jossain saanut palautetta, ja nyt häpeää vaatteista, kehosta tms. 

Voit sanoa että tarttet hupparin mennääpä kotiin/uffiin/kirppareille rahaa on x, toivotaan että löytyy jotain kivaa sillä.

 

Tsemppiä & ota toisen huoltajan kanssa puheeksi, ehkä he voisivat mennä sitten puolestaan sitten housuostoksille.

Kyllä joo, mutta harmittaa, kun vasta olen ostanut todella pienistä rahoistani vaatteita. Mulle itselle kelpasi lapsena sukulaisten vanhat vaatteet, olin niistä jopa todella iloinen. 

Ja oletat lapsesi olevan kopiosi? Minulle kelpasi kirppusvaatteista sekä sukulaisten ja tuttavien vanhoista vaatteista sellaiset joita halusin päälläni pitää, samoin kelpaa edelleen. En pukenut lapsena

Olen sen verran köyhä, että kyllä pidän rumia, väärän kokoisia jopa reikäisiä vaatteita ainakin kotona, kun ei oo varaa ostaa itselle. En tiedä mä olin vain kiitollinen siitä mitä sain, koska tiesin ettei ole varaa enempään. Tätä ei ilmeisesti nykylapset ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä ap kasvatit hänet kuin olisitte rikkaita?

Tästäkin syyttäisin enemmän toista vanhempaa, hän on ostanut aina esim juuri tiettyjä leluja yms.

Miksi et ole toisen vanhemman kanssa keskustellut asiasta? Vanhemmilla pitää olla sama tyyli kasvattaa.

Niin pitäisikin, jotkut on vaan vähän hankalampia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun lapsi ei saa itse valita vaatteita antamassasi hintaluokassa? Jos haluaa mustaa, niin miksi ostat neutraalia ja ilmeisesti materiaaleja, joista lapsesi ei pidä? Ruualla temppuiluun auttaa nälkä. Hänellä voi myös olla oma maku joissain asioissa ja jotkin ruuat voi tuntua pahalta, vaikka allergiaa ei ole todettu. Muuten murrosikä on toistamista ja auttamista monessa asiasss kuin pikkulapsella. Pelit, kännykkä ja telkku pois omasta huoneesta.

 

Hän ei ole itse ollenkaan kiinnostunut valikoimaan vaatteita ja saa toki valita. Olen ostanut materiaaleja joita tykkää käyttää. Ruoaksi yleensä sellaista mistä on aina tykännyt. Omatoimisuus on sitä tasoa, että minun pitää tehdä voileivätkin valmiiksi vaikka osaa kyll

Yritän olla tiukkana, mutta toinen vanhempi usein vesittää sen ja antaa periksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa lähestymään teini-ikää. Anna itse valita vaatteet. Onko koulussa tai jossain saanut palautetta, ja nyt häpeää vaatteista, kehosta tms. 

Voit sanoa että tarttet hupparin mennääpä kotiin/uffiin/kirppareille rahaa on x, toivotaan että löytyy jotain kivaa sillä.

 

Tsemppiä & ota toisen huoltajan kanssa puheeksi, ehkä he voisivat mennä sitten puolestaan sitten housuostoksille.

Kyllä joo, mutta harmittaa, kun vasta olen ostanut todella pienistä rahoistani vaatteita. Mulle itselle kelpasi lapsena sukulaisten vanhat vaatteet, olin niistä jopa todella iloinen. 

Ja oletat lapsesi olevan kopiosi? Minulle kelpasi kirppusvaatteista sekä sukulaisten ja tuttavien vanhoista vaatteista sellaiset joita halusin päälläni

Mä en pitänyt vaikka köyhiä oltiinkin, eikä pitänyt perheessä kukaan muukaan, vaikka meitä iso liuta olikin ja ensimäisen uuden vaatteen sain rippilahjaksi. Olen 57 vuotias joten tuskin kovin ymmärämätön nykylapsikaan olen. Olen vain kasvatettu niin että lapsellakin saa olla oma makunsa, mieltymyksensä ja pitää itsestä mukavia vaatteita päällään kunhqn on ehjä, puhtaita ja tilanteeseen sopivia ja valita miellyttävät niistä mitä meille lahjoitettiin ja kirppiksiltä hankittiin, eikä niitä mistä äiti itse tykkäsi ja mitä olisi meidän mielessään toivonut pukevan. Kasvatettiin ymmärtämään että ihmiset on yksilöitä ja heitä tulee sellaisena kunnioittaa, lapsetkin, eivätkä he ole vanhempiensa ja heidän mieltymyksensä jatkjatkeita. Meillä tosin opetettiin jo pienenä omatoimiseksi, lähdettiin sinne minne käskettiin, noudatettiin kotiintuloaikoja ja annettuja ruoka-aikoja, voideltiin itse leivät eikä omistettu mikroa minkä edessä kitistä.