Miten sinä tänään muistat yksinäisiä ja syrjäytyneitä ihmisiä?

Hyvin vaikea uskoa että joka kolmas. Joka kuudes olisi vähän uskottavampi arvio.

En mitenkään. Ei kiinnosta. Yksinäisiä symppaan, syrjäytyneitä en.

Pyysin syömään, veikkaan ettei tule vaan mököttää yksin kotona kaljaa juoden.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin vaikea uskoa että joka kolmas. Joka kuudes olisi vähän uskottavampi arvio.

https://www.punainenristi.fi/uutiset/2021/joka-3.-suomalainen-on-yksina…

Mietitääs. Se riippuu mitä se ihminen haluaisi ja tarvitsisi. Osa tarvitsee riittävän rahan kuukausittain, jota nyt ei ole kaikilla, voi olla hyvin kriittinen tilanne. Mikään ruokakassi ei korvaa sitä vajetta ja tarpeita. Osa ehkä kaipaa ystävällisiä tuttuja. Joku autokyytiä. Tarpeet ovat erilaisia ihmisillä ja osin samanlaisia. 

Kaikella on joku syy miksi on yksinäinen tai syrjäytynyt. Joku haluaa olla omasta tahdostaan ja joku vaan "ajautuu" tilaan ja jollain ei ole muusta syystä sukulaisia, ystäviä.

Tosin, kukaan ei tule kotoa hakemaan ketään, että sikäli. 

Joku muistelo pitäisi olla niillekkin jotka haluaa erakoitua ja yksinäistyä, mutta joka on ihan mahdotonta. Minä haluaisin erakoitua metsään johonkin tönöön mummonmökkiin, lienee mahdotonta.

Lähetän niille pernaruttokirjeitä.

Ei ole enää lähipiirissä sellaisia. Joskus kun oli niin vietiin itsetehtyjä jouluruokia kun jäi ylimääräistä ja kuskattiin jotain toiveita kaupasta.

Ja niillä joilla naapureissa on sellaisia niin voisi huomioida.

Resurssit ei ihan riittäisi kaikkien tuntemattomien muistamiseen.

Niin kun en tiedä tai tunne syrjäytyneitä koska niinhän se menee. Ei heitä suotta kutsuta syrjäytyneiksi ja yksinäisiksi. Dilemma.

Olisi kyllä mukavaa saada joulutervehdyksiä, mutta ei ketjurämpätyksiä.

Olen yksinäinen ja syrjäytynyt itse. Ennen tapasin mennä kylään yksinäisen naapurinpapan luo ja vietimme joulut jne yhdessä mutta nyt hän on ollut kuolleena jo kauan aikaa ja tilalle on muuttanut remuava perhe.

Muistakaa, että monet nauttivat yksinäisyydestä. Antakaa rauha ihmiselle, joka ei halua olla kanssanne tekemisissä.

En oikein tunne kuin yhden sukulaisen, joka ei koe itseään syrjätyneeksi. Tulee syömään mutta haluaa omalle asunnolleen yöksi vaikka meilläkin saisi olla. Kyseessä on lievästi autistinen mutta täysin toimintakykyinen henkilö. Yhden yksin asuvan sairauseläkeläisen kauempaa tiedän, hänelle ajattelin lähettää yllärinä pizzalahjakortin  kun hänellä on paikka lyhyen kävelymatkan päässä. 

Voisin viedä jotain ruokia jollekin, mutta kukaan ei järjestä heille keräystä, lapsiperheille vain.  Haluaisin mieluummin auttaa suoraan kuin välikäsien kautta, en mielellään laita rahaa kun en aina tiedä mihin menee. 

Tänään en mitenkään. Olin kutsunut yhden yksinäisen jouluksi meille, mutta hän on sairaana. Sovittiin, että mennään joulun jälkeen vaikka pizzalle. Eilen annoin eräälle puolitutulle syrjäytyneelle miehelle 50€. Tiedän, että se raha menee paikalliseen kuppilaan, mutta tuleepahan samalla tuettua paikallista ravintoloitsijaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että monet nauttivat yksinäisyydestä. Antakaa rauha ihmiselle, joka ei halua olla kanssanne tekemisissä.

Kiva vaan jos ne eivät äksyilisi ja marttyroisi. En minä mitään jouluja vietä, ei huvita mikään.

Tulee itellekin huono fiilis kun toinen vaan kiukkuaa. Olisi lapsi ja kaksi lastenlasta lähellä, mutta ei tunnu meilläkään olevan enää mitään merkitystä.

Tänään en ilmianna naisettomien miesten aloituksia enkä muutenkaan vihaa heitä.

Annan syrjäytyneelle piniä.

"Yksinäinen ihminen on siis sellainen jolla ei ole ketään läheistä ihmistä elämässään. "

Mistä reiästäsi sä tuon määritelmän repäisit??

Vuodessa on 364 muutakin päivää jolloin muistaa ja auttaa heitä. 

Ei taida sellaista olla tuntemissani yhtään. Sekin ainut oli kuollut jo pari vuotta sitten, löytyi viikon päästä kotoaan.

Hänelle aina laitettiin korttia ja lahjojakin kalakukosta tykkäsi.

Oli tosi mukava ukko, soitteli hauskoja puheluja käsittääkseni arvosti itseään ja oli pidetty.

Sitten tuli korona ja seitsenkymppisten eristystalkoot.