Kiittämätön lapsi, köyhä perhe
Inhottaa sanoa, mutta minua kovasti ärsyttää, kun lapselle ei kelpaa mikään mitä hankin tai teen. Ostan pienistä rahoista vaatteita hänelle ihan tavallisia hyvin neutraalin värisiä uusia tai uudenveroisia vaatteita, joita muutkin samaa ikää ja sukupuolta olevat käyttää ja ei, hän ei todellakaan halua erottua joukosta. Ei suostu laittamaan kouluun mun ostamia vaatteita. Hupparit ei kelpaa, jos niissä on vetoketju ja housuista ei oo kelvanneet muut kun mustat, liian paksut tai liian ohuet, vaikka niiden kanssa laitetaan väli ja ulkohousut Kaikki pitäisi olla mustaa, eikä nekään kelpaa, jos olen itse ostanut. Hän laittaa mielummin likaisia vaatteita, kun mun ostamia. Kun laitan ruokaa, joka maistuu muulle perheelle hyvin häntä ei saa pöytään, kun nenän eteen laitettu ruoka on vielä lämmintä ja kun vihdoin saapuu ruoka on kylmää eikä sitä voi syödä eikä viitsi itse mikrossa lämmittää. Vaikea on saada lapsi ylös aamulla ja aamupuurokin kerkeää jäähtyä. Mulla menee hermot tähän ja tulee huudettua ja kiroiltua varsinkin aamulla, kun ei tottele, enkä ole saanut nukkua tarpeeksi.
Kommentit (100)
Sellaista se on murrosikäisen kanssa.
Sori, mutta miksi ostat lapselle vaatteita ILMAN lasta? Ymmärrätkö, että tietyssä iässä lapset eivät halua olla enää sinun vaatenukkesi, jota voit stailailla ja he haluavat valita omat vaatteet päälle?
Vierailija kirjoitti:
Ostatko kirpparivaatteita? Voi olla noloa lapsesta. Ota lapsi mukaan ostoksille niin voi näyttää, mistä tykkää. Käykää outlet-myymälöissä ja alennusmyynneissä, niin saatte merkkitavaraa halvalla.
Noloa? Miten se musta Adidas huppari muuttuu noloksi kun sen ostaa kirpparilta? (Toki jos on reikäinen ja likainen...)
Lapsi mukaan vaateostoksille. Ruoka jos ei kelpaa niin olkoon syömättä. (Varmasti kelpaa sitten kun on nälkä.)
Vierailija kirjoitti:
Esim toisen vanhemman, isovanhempien tai joidenkin muiden lahjaksi ostamia tai joskus saatuja.
No, lakkaa ostamasta, säästyypä rahat.
Vierailija kirjoitti:
Huudat ja kiroilet lapselle. Se johtaa siihen, että lapsi kokee sinut negatiivisesti. Se johtas siihen, että lapsi ei halua olla kanssasi eikä käyttää ostamiasi vaatteita.
Jep. Onko yllätys, että lapsella on negatiivinen käsitys vanhemmastaan ja näin ei halua tehdä mitään, mitä se vanhempi tekee? Raivotaan ja huudetaan lapselle heti, jos lapsi ei käyttäydy täydellisesti ja tee sitä mitä vanhempi tahtoo, ja sitten odotetaan, että lapsi käyttäytyy sen jälkeen täydellisesti ja ihanasti?
Nää on lähes aina vanhempien itsensä syytä. Muutenkin kuulostaa siltä, että AP:lta puuttuu kokonaan tunnetaidot. Hän ei ole oppinut niitä itse, eikä ole myöskään opettanut niitä lapsille. Seurauksena on se, että raivotaan ja huudetaan, ja AP syyttää lapsia tajuamatta, että hän on tässä tilanteessa se aikuinen, jolla on kehittyneet aivot, ja jonka kuuluu olla se, joka toimii oikein.
Vierailija kirjoitti:
On jostain syystä vihainen sinulle ja sen demonstroi näin. Vaikea täällä arvailla mitä sellaista olet tehnyt, että hän kokee sen niin perustavanlaatuisena loukkauksena. Tuttavapiirissä oli yksi samantapainen tapaus, siinä juurisyy oli se, että äiti haki avioeron ihan hyvästä, vähän tylsästä miehestä, joka oli hyvä isä, ja aloitti suhteen jänniksen kanssa, joka jännis arvosteli 10-vuotiaan tytön vartaloa tämän tästä.
Hyvä trollaus, incel
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun lapsi ei saa itse valita vaatteita antamassasi hintaluokassa? Jos haluaa mustaa, niin miksi ostat neutraalia ja ilmeisesti materiaaleja, joista lapsesi ei pidä? Ruualla temppuiluun auttaa nälkä. Hänellä voi myös olla oma maku joissain asioissa ja jotkin ruuat voi tuntua pahalta, vaikka allergiaa ei ole todettu. Muuten murrosikä on toistamista ja auttamista monessa asiasss kuin pikkulapsella. Pelit, kännykkä ja telkku pois omasta huoneesta.
Hän ei ole itse ollenkaan kiinnostunut valikoimaan vaatteita ja saa toki valita. Olen ostanut materiaaleja joita tykkää käyttää. Ruoaksi yleensä sellaista mistä on aina tykännyt. Omatoimisuus on sitä tasoa, että minun pitää tehdä voileivätkin valmiiksi vaikka osaa kyllä ja kaikki kaveritkin tekee itse leipänsä. Mulla on kyllä muutakin tekemistä, kun jo tuon ikäiselle tehdä yksinkertaisimmatkin asiat valmiiksi. Ei o
Ei sun pidä puolesta tehdä vaan muistuttaa. Kyllä se lapsi tekee leivät, jos on nälkä.
Minulla on 12-vuotias lapsi enkä ole enää ainakaan kolmeen vuoteen ostanut yhtään vaatetta hänelle kysymättä häneltä mielipidettä. Ei käyttäisi minun valitsemaani.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi vaatii merkkivaatteita, katso peiliin.
Miksi? Lähes kaikilla on edes jotain merkkivaatteita. En ihmettele, jos haluaa edes yhden tai kaksi. Sellaiset lapset ja nuoret on todella harvinaisuuksia, joilla ei mitään merkkivaatteita ole.
Vierailija kirjoitti:
tulorajat lapsentekoon.
yhtä h***ttiä elää köyhässä perheessä.
Raadollista mutta totta! Myös lisääntymiskielto, jos on taipumusta yh:lyyn.
Vierailija kirjoitti:
Syyttäisin enemmän toista vanhempaa. On murtanut minun auktoriteettia ja häneltä on saattanut saada kuvan, että minua ei tarvitse kunnioittaa.
Enpä tiedä, kuulostaa ap enemmän siltä, että "suhde" lapseen on pelkkää auktoriteetin harjoittamista.
Miksi ap käy yksinään ilman vaatteen lopullista käyttäjää vaateostoksilla? Varsinkin kun tietää jo, ettei tule hänen ostokset kelpaamaan. Ihan vain v**tuillakseen lapselle? Höllää vähän ap. Lapsi mukaan ostoksille tai anna rahaa, että pääsee itse.
Sama ruoan kanssa, kysy muulta perheeltä mitä he haluaa syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jostain syystä vihainen sinulle ja sen demonstroi näin. Vaikea täällä arvailla mitä sellaista olet tehnyt, että hän kokee sen niin perustavanlaatuisena loukkauksena. Tuttavapiirissä oli yksi samantapainen tapaus, siinä juurisyy oli se, että äiti haki avioeron ihan hyvästä, vähän tylsästä miehestä, joka oli hyvä isä, ja aloitti suhteen jänniksen kanssa, joka jännis arvosteli 10-vuotiaan tytön vartaloa tämän tästä.
Hyvä trollaus, incel
Ovatko nämä incelit nyt samassa huoneessa kanssasi?👀
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kävi illalla näin, sanoin "nyt alat itse tekemään tällaisia pieniä asioita" kun pyysi syötävää hän ei suostunut ottamaan sanoin, että ole sitten ilman ja niin hän meni suoraa pesemään hampaat ennen, kun kerettiin sen enempää puhua asiasta. Nyt hänellä on sitten nälkä ja meillä ei koskaan syödä illalla hampaanpesun jälkeen paitsi jos haluaa pestä uudestaan jota ei suostu tekemään. Tiedän että luultavasti valittaa nälkäänsä koko yön.
Kunhan tilanne rauhoittuu, mitä jos menisit lapsen luo ja sanoisit, että kerro minulle, miltä sinusta tuntuu. Että tahdot ymmärtää, miksi tämä on niin vaikeaa. Kuuntele lasta, ja ole kärsivällinen. Ehkä ei sano nyt mitään, mutta jatka sitä, osoita että olet hänestä kiinnostunut ja että hänen hyvinvointinsa on sinulle tärkeää, koska hän on sinulle rakas. Muista sanoa, lapsellesi että hän on rakas - myös niinä päiv
Yritän muistaa sanoa jokapäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyttäisin enemmän toista vanhempaa. On murtanut minun auktoriteettia ja häneltä on saattanut saada kuvan, että minua ei tarvitse kunnioittaa.
Enpä tiedä, kuulostaa ap enemmän siltä, että "suhde" lapseen on pelkkää auktoriteetin harjoittamista.
Miksi ap käy yksinään ilman vaatteen lopullista käyttäjää vaateostoksilla? Varsinkin kun tietää jo, ettei tule hänen ostokset kelpaamaan. Ihan vain v**tuillakseen lapselle? Höllää vähän ap. Lapsi mukaan ostoksille tai anna rahaa, että pääsee itse.
Sama ruoan kanssa, kysy muulta perheeltä mitä he haluaa syödä.
Ei se halua lähteä vaateostoksille tai sitten mikään vaate ei kiinnosta.
Teillä siis uusperhe. Niin, mistäköhän hän olisi vihainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyttäisin enemmän toista vanhempaa. On murtanut minun auktoriteettia ja häneltä on saattanut saada kuvan, että minua ei tarvitse kunnioittaa.
Enpä tiedä, kuulostaa ap enemmän siltä, että "suhde" lapseen on pelkkää auktoriteetin harjoittamista.
Miksi ap käy yksinään ilman vaatteen lopullista käyttäjää vaateostoksilla? Varsinkin kun tietää jo, ettei tule hänen ostokset kelpaamaan. Ihan vain v**tuillakseen lapselle? Höllää vähän ap. Lapsi mukaan ostoksille tai anna rahaa, että pääsee itse.
Sama ruoan kanssa, kysy muulta perheeltä mitä he haluaa syödä.
Ei se halua lähteä vaateostoksille tai sitten mikään vaate ei kiinnosta.
Mikä näissä vaatteissa nyt on se ongelma? Siis tarvitseeko lapsi uusia vaatteita vai ei? Yllättävän vähälläkin vaatevarastolla pärjää. Jos lapsi itse on siis tyytyväinen että on tyyliin kahdet mieluisat housut ja kolme hupparia, niin ehkä ne on sitten tarpeeksi? Silläkin tavalla voi elää, ihan turha stressata tällaisesta. 🤗 Toki siis pitää olla ehjää, puhdasta ja säänmukaista vaatetta, mutta muuten - mitä väliä?
Ja kyllä kymmenvuotiaatkin nykyään haluavat itse sanoa osuutensa vaatteisiin. Jos tenava haluaa vain mustaa, niin sitten ostetaan vain mustaa. Ja jos ei hupparissa tenavan mielestä saa olla vetoketjua niin sitten ei ole. Jos ei ole selvää tarvetta vaateostoksille eikä lapsi halua uusia vaatteita, niin säästä ne rahat johonkin muuhun ja lakkaa stressaamasta asiasta. Sitten kun jotain ihan oikeasti tarvii, niin sitten menette yhdessä kauppaan tai kirpille tai mistä nyt ostoksenne hankittekaan.
Jotenkin välittyy tosiaan että vanhemmalla on hieman kireä elämäntilanne. Ymmärrän että stressaa, mutta vaatteista tuskin tarvii stressata? Voimia. 🌺
Vaateongelma poistuu kun käyt lapsen kanssa ostamassa hänelle mieluisia vaatteita. Älä enää anna lahjaksi vaatteita, joista lapsi EI pidä. Yrität painostaa lapsen tahdon omaan tahtoosi pakottamalla. Sun mielestä hyvä vaatehankinta ei tarkoita että lapsi tykkää siitä. Teillä on tahtojen taisto, sinulla ja lapsella. Anna hyvä ihminen jo periksi. Osta niillä rahoillasi jotain muuta sille lapselle, sellaista mitä se lapsi arvostaa.
Kunhan tilanne rauhoittuu, mitä jos menisit lapsen luo ja sanoisit, että kerro minulle, miltä sinusta tuntuu. Että tahdot ymmärtää, miksi tämä on niin vaikeaa. Kuuntele lasta, ja ole kärsivällinen. Ehkä ei sano nyt mitään, mutta jatka sitä, osoita että olet hänestä kiinnostunut ja että hänen hyvinvointinsa on sinulle tärkeää, koska hän on sinulle rakas. Muista sanoa, lapsellesi että hän on rakas - myös niinä päivinä, kun hän on hankala.