Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se ero vaan pilaa lapsen elämän
Kommentit (444)
Pilaa vain, jos vanhemmat eivät osaa olla aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä nämä "vanhempieni ero oli minulle helpotus" -tyypit ovat niitä joiden kodissa on tavarat lennelleet ja nyrkkejä lyöty seinistä läpi, joko selvänä tai alkoholilla marinoituna. Sitten aina väittävät ettei mitään sellaista, ihan normaalia kyräilyä vaan.
Jos vanhemmat pystyvät säilyttämään edes suhteellisen säälliset välit, niin se on lapselle aina parempi vaihtoehto kuin kaksi erokotia ja niiden välillä reissaaminen.
Jaa, ei minun vaan. En muista koskaan olleeni onnellosempi lapsuudessa kuin silloin kun vanhemmat ilmoittivat eronneensa ja meidän muuttavan äidin kanssa.
Vanhempien ero oli parasta! Mikä helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä "vanhempieni ero oli minulle helpotus" -tyypit ovat niitä joiden kodissa on tavarat lennelleet ja nyrkkejä lyöty seinistä läpi, joko selvänä tai alkoholilla marinoituna. Sitten aina väittävät ettei mitään sellaista, ihan normaalia kyräilyä vaan.
Jos vanhemmat pystyvät säilyttämään edes suhteellisen säälliset välit, niin se on lapselle aina parempi vaihtoehto kuin kaksi erokotia ja niiden välillä reissaaminen.
Juuri näin. Mutta joku tai jotkut pyrkivät manipuloimaan ketjussa että kaikki erot ovat lapsille helpotus. Eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ero oli parasta! Mikä helpotus.
No kivat sulle. Minulla päinvastaiset kokemukset. Ero on aina merkki epäonnistumesta, syystä taikka toisesta. En tajua sellaisenglorifioimista täällä.
Se on niin hirveä hässäkkä erota, kun joutuu maksamaan kaiken yksin yhden ihmisen tuloilla ja hoitamaan kaikki lasten asiat yksin. Toki silloin, jos henkilö on tosi isotuloinen, niin voi vaikka woltata kotiin ruokaa usein ja ostaa siivouspalveluja ja jos lapsi on jo teini-ikäinen, niin eihän sellaista tarvitse edes hoitaa, mutta aika harvalla henkilöllä on niin isot tulot, että ero ja yksin muutto ei tuntuisi missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marraskuun Eeva lehdessä Sanna Marin kertoo, että hänellä on 50/50 huoltajuus exän kanssa heidän tytöstään. Eli lapsi on hänen luonaan vuoroviikoin. Marin kertoo artikkelissa, että erosi lapsen isästä, kun ei enää ollut yhteistä keskusteltavaa, mutta he ovat edelleen hyviä ystäviä ja pitää exäänsä huipputyyppinä.
Mietin vaan, että mikä järki erota ja rikkoa lapsen koti, jos kuitenkin tulee hyvin toimeen puolison kanssa?
Ei ero pilaa lapsen elämää, jos syy eroon on oikea.
Vanhempani eivät eronneet vaikka olisi pitänyt isäni väkivaltaisuuden vuoksi.
Vanhemman väkivaltaisuus tai väärä alkoholin käyttö on hyvä syy erota ja ero tekee lapselle hyvää, jotta ei joutuisi kärsimään traumoista vanhempana.
Traumat vasta pilaavatkin lapsen elämän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun serkun vaimo haki avioeroa silloin kun heidän lapsensa oli ekaluokkalainen, kun "äiti ei enään rakasta isiä" .
Jaa.🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ero oli parasta! Mikä helpotus.
No kivat sulle. Minulla päinvastaiset kokemukset. Ero on aina merkki epäonnistumesta, syystä taikka toisesta. En tajua sellaisenglorifioimista täällä.
Niin. Elämä ei tosiaan valitettavasti aina kulje kuin elokuvissa ja niiden onnellisissa lopuissa.
Mutta näissä tosielämän epäonnistumisissa on vähän se juttu, että siinä voi antaa esimerkkiä, ettei jäädä rähmälleen jos asiat ei menekään onnistuneesti.
Olen minäkin kokenut elämässäni vaikka mitä epäonnistumisia. Ja ehkä juuri sen takia en mene paniikkiin, jos asiat ei menekään suunnitelman mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas kummaa kun nämä eron kokeneet (lapsena koettu vanhempien ero, tai ero omasta parisuhteesta) ovat täällä lähinnä paasaamassa. Vahvistaa käsitystä, että täällä ei paljon onnelliset ihmiset kirjoittele
Vierailija kirjoitti:
Marraskuun Eeva lehdessä Sanna Marin kertoo, että hänellä on 50/50 huoltajuus exän kanssa heidän tytöstään. Eli lapsi on hänen luonaan vuoroviikoin. Marin kertoo artikkelissa, että erosi lapsen isästä, kun ei enää ollut yhteistä keskusteltavaa, mutta he ovat edelleen hyviä ystäviä ja pitää exäänsä huipputyyppinä.
Mietin vaan, että mikä järki erota ja rikkoa lapsen koti, jos kuitenkin tulee hyvin toimeen puolison kanssa?
Eikö hän kirjoittanut että syy oli itsekeskeisyys. Molemmilla meni urat lapsen/perheen ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ero oli parasta! Mikä helpotus.
No kivat sulle. Minulla päinvastaiset kokemukset. Ero on aina merkki epäonnistumesta, syystä taikka toisesta. En tajua sellaisenglorifioimista täällä.
Hyvin sanottu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ero oli parasta! Mikä helpotus.
No kivat sulle. Minulla päinvastaiset kokemukset. Ero on aina merkki epäonnistumesta, syystä taikka toisesta. En tajua sellaisenglorifioimista täällä.
Niin. Elämä ei tosiaan valitettavasti aina kulje kuin elokuvissa ja niiden onnellisissa lopuissa.
Mutta näissä tosielämän epäonnistumisissa on vähän se juttu, että siinä voi antaa esimerkkiä, ettei jäädä rähmälleen jos asiat ei menekään onnistuneesti.
Olen minäkin kokenut elämässäni vaikka mitä epäonnistumisia. Ja ehkä juuri sen takia en mene paniikkiin, jos asiat ei menekään suunnitelman mukaan.
Jatkan kommenttiani, että kyllä minäkin avioeron jälkeen koin epäonnistumisen tunnetta. Varmaankin normaali osa avioeron tuomaa kriisiprosessia.
Mutta jossain kohtaa siitä olisi hyvä päästä yli. Shit happens ja niin edespäin. Kun ei ne asiat nyt vaan mene aina kuten suunnitteli, sitten pitää surra ja tehdä uudet suunnitelmat.
Vierailija kirjoitti:
Ei ero pilaa lapsen elämää, jos syy eroon on oikea.
Vanhempani eivät eronneet vaikka olisi pitänyt isäni väkivaltaisuuden vuoksi.
Vanhemman väkivaltaisuus tai väärä alkoholin käyttö on hyvä syy erota ja ero tekee lapselle hyvää, jotta ei joutuisi kärsimään traumoista vanhempana.
Traumat vasta pilaavatkin lapsen elämän...
No tietysti jos on pakko valita kuppa tai kolera, niin huono juttu. Ei se silti kumpikaan lapselle hyvää tee.
Vierailija kirjoitti:
Marraskuun Eeva lehdessä Sanna Marin kertoo, että hänellä on 50/50 huoltajuus exän kanssa heidän tytöstään. Eli lapsi on hänen luonaan vuoroviikoin. Marin kertoo artikkelissa, että erosi lapsen isästä, kun ei enää ollut yhteistä keskusteltavaa, mutta he ovat edelleen hyviä ystäviä ja pitää exäänsä huipputyyppinä.
Mietin vaan, että mikä järki erota ja rikkoa lapsen koti, jos kuitenkin tulee hyvin toimeen puolison kanssa?
Koska ei kenenkään tarvitse uhrata vuosia tuollaiseen, ettei koe, että oma kumppani on enää romanttinen kumppani. Tietääkseni Marinin lapsella on kaikki hyvin, joten mikä ongelma tuossa erossa on?
Onhan se hyvä vaan, että opetetaan nykyään lapsille, että erota saa, eikä suhteeseen tarvitse jäädä, jos ei ole onnellinen tai koe, että parisuhde on riittävä itselle.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat pystyvät säilyttämään edes suhteellisen säälliset välit, niin se on lapselle aina parempi vaihtoehto kuin kaksi erokotia ja niiden välillä reissaaminen.
Ei kukaan pysty tuohon vuosikausia. Siinä alkaa pikkuhiljaa vaan katkeruus ja masennus iskeä, kun joutuu olemaan parisuhteessa, jossa ei halua olla. Katkeruus voi myös alkaa kohdistumaan lapsiin, kun itse "kärsii" ja tekee näitä valintoja lapsien puolesta, uhrautuu, ja sitten lapset saattavat käyttäytyä omasta mielestä huonosti.
https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/vanh…