Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se ero vaan pilaa lapsen elämän
Kommentit (444)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein tiedä mitä ajatella. Olen itse juurikin avioliitossa kiltin ja hyvän miehen kanssa ja meillä on päiväkoti- ja alakouluikäiset lapset. Lasten näkökulmasta meillä on kotona kaikki hyvin, ei isompia riitoja, kiva talo, molemmat vanhemmat läsnä arjessa päivittäin jne. Mutta meidän parisuhde on kyllä todella kuivahtanut, emme jaksa harrastaa seksiä enää juurikaan, puhumme enimmäkseen lapsista ja työasioista, hauskuus meidän kahden väliltä puuttuu, vaikka lapset tuovat sitä toki arkeemme. Me ollaan kaverit, kämppikset ja kumppanuusvanhemmat ennemmin kuin parisuhteessa keskenämme.
Toisaalta en missään nimessä halua rikkoa lasten elämää ja kyllä minä tuota miestäkin ihmisenä arvostan ja hänen kanssaan on helppo elää. Mutta toisaalta vastustan suuresti ajattelua, että pitää elää tietyllä tavalla ympäristön ja kulttuu
Hyvä analyysi. Ei ole kenellekään helppoa. Mutta harvoin ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Varsinkin jos ei edes kastele sitä omaa nurmikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoin hartaasti vanhempieni eroa ja todellakin elämäni parani sen jälkeen. Mutta työssäni kohtaan jatkuvasti lapsia, joille on käynyt toisinpäin. Vaikuttaa siltä, että minä olin vain pienessä vähemmistössä.
Mitä tarkoitat tuolla, että "työssäni kohtaan jatkuvasti lapsia, joille on käynyt toisinpäin"?
Miksi joku haluaisi vielä aikuisenakin vatvoa vanhempiensa eroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoin hartaasti vanhempieni eroa ja todellakin elämäni parani sen jälkeen. Mutta työssäni kohtaan jatkuvasti lapsia, joille on käynyt toisinpäin. Vaikuttaa siltä, että minä olin vain pienessä vähemmistössä.
Mitä tarkoitat tuolla, että "työssäni kohtaan jatkuvasti lapsia, joille on käynyt toisinpäin"?
Lapset eivät oireilleet masennuksella, keskittymisvaikeuksilla, ahdistuksella, käytöshäiriöillä, oppimistulosten heikkenemisellä, eivätkä olleet mukana koulukiusaamisessa tekijänänä tai kohteena. Mutta vanhempien eron jälkeen tällaisia oireita alkaa tulla. Joskus todella runsaasti.
Itse muistan, että omien vanhempien eron jälkeen nukuin hyvin, oli kevyt olo, keskittyminen helppoa ja mieliala parempi kuin koskaan. Tunsin, kuin elämä olisi alkanut ja itsekin olisin ollut paras versio itsestäni. Tällaista "kukkaan puhkeamista" ei taas kouluilla havaita oikeastaan koskaan lapsissa, joiden vanhemmat ovat eronneet. Vaan sitä päinvastaista ihan liikaakin. Joten olen tajunnut, että kuulun oman kokemukseni perusteella todella pieneen vähemmistöön.
Minäkin toivoin vanhempien eroa ja sitä ei koskaan tullut. Kitkuttelevat vielä 7-kymppisinä epäterveessä liitossaan. Olen sitä mieltä, että jos olisivat eronneet ja kumpikin tahoillaan onnellisempi, minulle olisi heihin nyt paljon helpommat ja paremmat välit. Nyt joudun tavallaan elämään lapsuudentraumoja koko ajan uudestaan heidän välistä dynamiikkaa seuratessa ja tapaaamiset kuormittavat minua siksi todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät oireilleet masennuksella, keskittymisvaikeuksilla, ahdistuksella, käytöshäiriöillä, oppimistulosten heikkenemisellä, eivätkä olleet mukana koulukiusaamisessa tekijänänä tai kohteena. Mutta vanhempien eron jälkeen tällaisia oireita alkaa tulla. Joskus todella runsaasti.
Miten se vanhempien ero voi noin paljon vaikuttaa kouluikäisiin lapsiin?
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät oireilleet masennuksella, keskittymisvaikeuksilla, ahdistuksella, käytöshäiriöillä, oppimistulosten heikkenemisellä, eivätkä olleet mukana koulukiusaamisessa tekijänänä tai kohteena. Mutta vanhempien eron jälkeen tällaisia oireita alkaa tulla. Joskus todella runsaasti.
Voiko nämä oireet johtua vanhempien uusista kumppaneista eli uusperheistä? Ainakin jos ajattelen itseäni, niin kyllä minua olisi kouluikäisenä ahdistanut, jos minun kotiini olisi muuttanut vieras mies ja hänen lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät oireilleet masennuksella, keskittymisvaikeuksilla, ahdistuksella, käytöshäiriöillä, oppimistulosten heikkenemisellä, eivätkä olleet mukana koulukiusaamisessa tekijänänä tai kohteena. Mutta vanhempien eron jälkeen tällaisia oireita alkaa tulla. Joskus todella runsaasti.
Voiko nämä oireet johtua vanhempien uusista kumppaneista eli uusperheistä? Ainakin jos ajattelen itseäni, niin kyllä minua olisi kouluikäisenä ahdistanut, jos minun kotiini olisi muuttanut vieras mies ja hänen lapsensa.
Tuo on kyllä hyvä pointti. Kenelle lapselle vanhempien ero tarkoittaa rauhan laskeutumista arkeen ja elämään ja kenelle se tarkoittaa kaaosta, jatkuvaa sopeutumista ja muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin itsekkäästi kuin ap, puhuu kaikki pahat ihmiset jotka eivät olisi halunneet erota.
Tuo on lasten aseena käyttämistä. Itsekästä
Tietenkin pilaa. Miten se voisi olla pilaamatta.
Selittelyä kyllä piisaa, onhan eroilu niin jokapäiväistä ja normalisoitua että psykologinen defenssi kehitettävä kun tietää vaikuttavansa todella kielteisesti jälkikasvuun ja tämän omaan sitoutumiskykyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin pilaa. Miten se voisi olla pilaamatta.
Selittelyä kyllä piisaa, onhan eroilu niin jokapäiväistä ja normalisoitua että psykologinen defenssi kehitettävä kun tietää vaikuttavansa todella kielteisesti jälkikasvuun ja tämän omaan sitoutumiskykyyn.
Tarkkanäköisiä havaintoja eroilusta!
Vierailija kirjoitti:
Minäkin toivoin vanhempien eroa ja sitä ei koskaan tullut. Kitkuttelevat vielä 7-kymppisinä epäterveessä liitossaan. Olen sitä mieltä, että jos olisivat eronneet ja kumpikin tahoillaan onnellisempi, minulle olisi heihin nyt paljon helpommat ja paremmat välit. Nyt joudun tavallaan elämään lapsuudentraumoja koko ajan uudestaan heidän välistä dynamiikkaa seuratessa ja tapaaamiset kuormittavat minua siksi todella paljon.
Niitä tapaamisia voi rajoittaa. Olethan itse jo aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät oireilleet masennuksella, keskittymisvaikeuksilla, ahdistuksella, käytöshäiriöillä, oppimistulosten heikkenemisellä, eivätkä olleet mukana koulukiusaamisessa tekijänänä tai kohteena. Mutta vanhempien eron jälkeen tällaisia oireita alkaa tulla. Joskus todella runsaasti.
Miten se vanhempien ero voi noin paljon vaikuttaa kouluikäisiin lapsiin?
Etkö ymmärrä miten iso muutos ero on? Perusturvallisuus järkkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ero pilaa elämän. Vanhempien itsekkyys kyllä pilaa lasten elämän. Olen seurannut tuttavien eroja. Se järkyttävä tarve seurustella heti eron jälkeen
haittaako se sitten, jos aloittaa heti eron jälkeen deittailun, jos ei kuitenkaan ole tarkoitus että lapsi tutustuisi isän/äidin uuteen kumppaniin (ainakaan useaan kuukauteen)?
Useimmiten tuo heijastuu negatiivisella tavalla vanhemmuuteen tuossa tilanteessa.
Millä tavalla?
Uusteinit elävät kuin teinit... eli erittäin itsekkäästi. Lapset jäävät sivuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ero pilaa elämän. Vanhempien itsekkyys kyllä pilaa lasten elämän. Olen seurannut tuttavien eroja. Se järkyttävä tarve seurustella heti eron jälkeen
haittaako se sitten, jos aloittaa heti eron jälkeen deittailun, jos ei kuitenkaan ole tarkoitus että lapsi tutustuisi isän/äidin uuteen kumppaniin (ainakaan useaan kuukauteen)?
Useimmiten tuo heijastuu negatiivisella tavalla vanhemmuuteen tuossa tilanteessa.
Millä tavalla?
Uusteinit elävät kuin teinit... eli erittäin itsekkäästi. Lapset jäävät sivuun.
Näin se menee. Uusteinit ovat vanhemman roolissa alinta pohjasakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin pilaa. Miten se voisi olla pilaamatta.
Selittelyä kyllä piisaa, onhan eroilu niin jokapäiväistä ja normalisoitua että psykologinen defenssi kehitettävä kun tietää vaikuttavansa todella kielteisesti jälkikasvuun ja tämän omaan sitoutumiskykyyn.
Normaaliperheessä pilaa... juoppohullun perheessä parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Ai no sitten, minäpä otan sen lasta lyöneen juopon takaisin niin lapsilla on hyvä olla.
Et sitten ajoissa huomannut, että menit yhteen kahjon kanssa? Kyllä merkit näkyvät etukäteen, jos ne vain haluaa nähdä.
Millä tavalla?