Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se ero vaan pilaa lapsen elämän
Kommentit (444)
Meillä riidellään jonkin verran. Olen kysynyt kerran teineiltä, että mitäs jos isä minä erottaisiin. Molemmat sanoivat tiukasti, että ette eroa. Aion kuunnella lasten toivetta, koska valtavia ongelmamme eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ovat käytännössä aina asuneet erillään, lapsuuteni oli oikein hyvä ja turvallinen. Molemmat hyviä vanhempia ja läsnä. Toki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se pilaa lapsen elämän, jos lapselle päin vanhempien yhteiselämä on hyvää ja ilmapiiri on hyvä. Mutta toksinen koti ei pilaa lapsen elämää.
Olen ehdottomasti ns turhia eroja vastaan. Oma avioeroni oli sellainen. Tämä päivänä minulla on syrjäytynyt aikuinen lapsi.
Ongelma vain näissä ns turhissa eroissa on, ettei tulevaisuutta voi ennustaa.
Ero tuskin oli turha ex-puolisollesi. Hänkin kuule saa päättää omasta elämästään ja kenen kanssa on tai ei ole suhteessa. Vanhemmuus ei pidä sisällään parisuhdetta eikä velvoita parisuhteeseen lapsen toisen vanhemman kanssa.
Jos on mennyt naimisiinkin, niin kyllä velvoittaa, jos toinen ei ole syyllistynyt mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Se pilaa lapsen elämän, jos lapselle päin vanhempien yhteiselämä on hyvää ja ilmapiiri on hyvä. Mutta toksinen koti ei pilaa lapsen elämää.
Olen ehdottomasti ns turhia eroja vastaan. Oma avioeroni oli sellainen. Tämä päivänä minulla on syrjäytynyt aikuinen lapsi.
Ongelma vain näissä ns turhissa eroissa on, ettei tulevaisuutta voi ennustaa.
Ehkä herkkien lasten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien ero on asiantuntijoiden mukaan yhtä suuri stressi lapselle kuin isän/äidin kuolema.
Tietenkin eronneet ovat eri mieltä, eikä erolapset enää muista, miltä se tuntui, koska olivat liian nuoria.
Ilman isää kasvaneet pojat syrjäytyvät ja ilman isää kasvaneet tytöt ahdistuvat ja masentuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kyllä lapsille henkisesti todella rankkaa jos joutuisi asumaan tai muuten elämään ulkopuolisten ihmisten kanssa. Onneksi myös omaan parisuhteeseen voi vaikuttaa jo ydinperheessä ollessa <3
Vierailija kirjoitti:
Eroperheen lapsesta kasvaa ainakin sitkeämpi sissi. Tämä elämä ei ole kellään yhtä hattaraa. Hyvä, että lapsi oppii selviytymään hankalistakin tilanteista.
Ehkä ennen näin. Mutta ei voi kehua kun näkee iltamyöhällä notkuvan hämäräkujilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä silloin kun parisuhde ei kerta kaikkiaan toimi, osapuolet riitelevät, ja pahimmillaan ilmenee eriasteista väkivaltaa? Pitääkö silloinkin pysyä väkisin yhdessä? Rikkinäinen ja turvaton koti on lapselle pahempi vaihtoehto kuin vanhempien ero, huonoista vaihtoehdoista on parempi valita se vähiten huono.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat käytännössä aina asuneet erillään, lapsuuteni oli oikein hyvä ja turvallinen. Molemmat hyviä vanhempia ja läsnä. Toki
Et tiedä paremmasta ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se pilaa lapsen elämän, jos lapselle päin vanhempien yhteiselämä on hyvää ja ilmapiiri on hyvä. Mutta toksinen koti ei pilaa lapsen elämää.
Olen ehdottomasti ns turhia eroja vastaan. Oma avioeroni oli sellainen. Tämä päivänä minulla on syrjäytynyt aikuinen lapsi.
Ongelma vain näissä ns turhissa eroissa on, ettei tulevaisuutta voi ennustaa.
Miten tulevaisuus voisi johtaa menneen uudelleenarviointiin tässä yhteydessä?
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ero on asiantuntijoiden mukaan yhtä suuri stressi lapselle kuin isän/äidin kuolema.
Tietenkin eronneet ovat eri mieltä, eikä erolapset enää muista, miltä se tuntui, koska olivat liian nuoria.
Höpönpöpön. Toki herkät lapset varmasti reagoivat voimakkaammin vanhempien eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä riidellään jonkin verran. Olen kysynyt kerran teineiltä, että mitäs jos isä minä erottaisiin. Molemmat sanoivat tiukasti, että ette eroa. Aion kuunnella lasten toivetta, koska valtavia ongelmamme eivät ole.
Et ole kovin sitoutunut ihminen. Varmaan puolisollasi rankkaa, kun pitää kestää epävarmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat käytännössä aina asuneet erillään, lapsuuteni oli oikein hyvä ja turvallinen. Molemmat hyviä vanhempia ja läsnä. Toki
Et tiedä paremmasta ja hyvä niin.
Ihan samanlaista oma lapsuuteni oli kuin nyt omien lasteni lapsuus, olemme yhdessä lasten isän kanssa.
Ei pilaa, kun vanhemmat keskittyvät lapsien kasvatukseen sen sijaan, että riitelevät erosta.
Vierailija kirjoitti:
Ai no sitten, minäpä otan sen lasta lyöneen juopon takaisin niin lapsilla on hyvä olla.
Saanko kysyä, mikä sinussa oli vikana, kun teit lapsen väkivaltaiselle juopolle? Arvostatko nykyään itseäsi enemmän kuin aiemmin?
En antanut ikinä anteeksi äidille kun lähti jonkun baari tuttavuuden matkaan. Isä ei tehnyt mitään väärin enkä nähnyt vanhempiani koskaan riitelemässä tai edes korottaneet ääntään toisille. Nyt kun on oma perhe niin en edelleenkään halua nähdä äitiä, vaikka tämä olisi halunnut nähdä lapsenlapsensa. Jatkaoot nyt valitsemallaan tiellä. Isä ei selvinnyt erosta ikinä ja erakoitui viimeistään kun muutin omilleni. Hän on silti maailman paras isä ja käymme kylässä viikoittain.
Vierailija kirjoitti:
Ilman isää kasvaneet pojat syrjäytyvät ja ilman isää kasvaneet tytöt ahdistuvat ja masentuvat.
Miksi se isä keskittyy uuteen kumppaniin ja naisten jahtaamiseen, sen sijaan että olisi lapsiensa elämässä?
Ero tuskin oli turha ex-puolisollesi. Hänkin kuule saa päättää omasta elämästään ja kenen kanssa on tai ei ole suhteessa. Vanhemmuus ei pidä sisällään parisuhdetta eikä velvoita parisuhteeseen lapsen toisen vanhemman kanssa.