Lue keskustelun säännöt.
Miksi moni viisikymppinen nainen kieltää olevansa vaihdevuosi-iässä?
02.12.2025 |
Ihmettelen tätä siis itse, olen reilusti alle 40 v nainen ja mulla on ihan selvästi ollut esivaihdevuosien oireita jo muutaman vuoden: nukun levottomasti, limakalvot kuivuvat, niveliä kolottaa jne. Vaivat ovat helpottaneet merkittävästi paikallisestrogeenillä ja elämänlaatu on parantunut. Minua ei hävetä myöntää, että hormonitoimintaan liittyvät haasteet ovat alkaneet minulla aikaisin. Todellakin haluan kaiken avun, mitä voin saada oloani helpottaakseni.
Olenkin hämmästynyt, kun vaihdevuosiasiat tulevat puheeksi muiden naisten kanssa. Todella monet viisikymppiset kieltävät ihan täysin, että heillä voisi olla kyse vaihdevuosista. Saattavat nukkua todella huonosti, olla kiukkuisia ja kärsiä monenlaisista oireista, mutta aina jyrkästi kieltävät vaihdevuosien mahdollisuuden, jos siitä heiltä kysyy. Mikä tässä ikävaiheessa on niin kamalaa, että ei voi myöntää olevansa vaihdevuosi-ikäinen? Pitäisikö vaihdevuosia jotenkin hävetä ja minä en vain ymmärrä asiaa?
N36
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämähän se on. Jos menet puhumaan vaihdevuosista ympäriinsä, olet kohta pelkkiä vaihdevuosia ja kaikki mitä teet liittyy vaihdevuosiin toisten mielestä. Se ei ole mikään urakehitystä edistävä tai palkkaa nostava mielikuva, niin mieluummin jättää väliin.
Ja miten niin naiseus loppuu? Ihan hassu ajatus. Vaikka tätä hörhöilyä on ollut laajemminkin liikkeellä. Ylellä oli joku juttu jostain nykyajan noituuskursseista vai mitä olivatkaan ja siellä naiset olivat jossain ihme piirissä palvoneet kuukautisten maagista voimaa. Huvittavaa vaan, että iso osa heistä oli ihan selvästi jo ylittänyt menkkaiän. Kannattaisi ehkä katsoa vähän eteenpäin siinä kohtaa eikä jäädä jumiin nuorten juttuihin.
Itselleni tuli oikeastaan kyllä vähän yllätyksenä tämä oivallus, että valtaosa elämästähän eletään ilman menkkoja. Omat alko
Mulla taas ei kierukka riitä mihinkään, ei edes pitämään menkkoja poissa. Sen kaverina on gtälöä hetkellä jo tupla-annos minipillereitä ja odotan aikaa toimenpiteeseen. Ja todellakin on joka ikinen vaihdevuosioire tuntunut, ihan oppikirjan mukaan. Olen lääkkeetön adhd (vanha dg, ei muotivuosina) ja serotoniini ja dopamiini toimivat jotenkin eri tavoin. Oli toinen murrosikä, tämä vaan myös runsailla fyysisillä oireilla. Onneksi nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä. En tule koskaan vähåttelemään tätä elämänvaihetta tyttärelle kun hänen vuoronsa koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl naiset puhuvat vaihdevuosista paljon enemmän kuin miehet vastaavistaan. Toki hoito ja vaihdevuosioireiden ymmärtäminen on lapsen kengissä, vähän kuten melkein kaikki muukin naiskeskeinen lääketiede. Puhumattakaan muiden negatiivisista asenteista, joita varsinkin ennen on ollut.
Ihan kyllästymiseen asti jauhetaan jo. Vaihdevuosiaiheosia kirjoja tupsahdellut jo vuosikymmeniä, naistenlehdet tursuavat tietoa pre, itse meno ja post menopausaalisista oireista, viihdesarjakin jo tehty. Olisiko kuunnelma ja teatteriesitys seuraavaksi? Tai vaikka menopaussin inspiroima taidenäyttely?
Onko minulla oikeutta nähdä itseni jotenkin muutenkin kuin muuttuvan hormonitoimintani kautta? Miksi tämä aihe saa jo täysin suhteetonta huomiota kun voisimme puhua paljon muustakin elämäämme vaikuttavasta ( mikä ei liity lääke- tai plastiikkakirurgiabisnekseen mitenkään?)
Tämä. Ihan kuin nainen olisi tosiaan, vanhan ajan näkemyksen mukaan, pelkästään hormoniensa varassa oleva hysteerinen olento. Myös esim. luonnolliseen psyykkiseen keski-iän kehityskriisiin nykyään suhtaudutaan pääasiassa medikalisoivasti: sulla on esivaihdevuodet, äkkiä hormonihoito päälle! Samoin sekin jos vaikka lasten kasvettua ulos pesästä alkaa todeta kuinka vähän puolison kanssa on enää yhteistä, kuitataan sillä, että sulla on esivaihdevuosista johtuva mielialaongelma, hormoneita lääkäriltä hakemaan.
Eikä tee hyvää naisten työllistymiselle 40+ iässä, jos puhutaan pelkistä vaivoista, aivosumuista, kivuista, raivopäisyydestä. Ihan kuin tässä iässä ei olisi mitään hyvää ja myönteistä. Itse ainakin olen 40+ iässä, nyt 53 ja menopaussista 2 vuotta, töissä (fyysisesti kevyt aivotyö) tehokkaampi kuin koskaan, mielialat viimeksi yhtä hyvät olleet lähinnä lapsuudessa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi vaihdevuosioireet kirjaimellisesti sillä hetkellä, kun kuukautiset loppuivat, eli 51-vuotiaana. Tuli kuumat aallot, nivelkivut jne. Sitä ennen ei ollut mitään. Eli ei niistä välttämättä nelikymppisellä ole vielä mitään käsitystä.
n53
Sinunkin olisi silti pitänyt kymmenen vuotta kertoa olevasi vaihdevuosi-iässä. Toivoo ap.
Ei pidä kertoa. Ovat yksityisasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi vaihdevuosioireet kirjaimellisesti sillä hetkellä, kun kuukautiset loppuivat, eli 51-vuotiaana. Tuli kuumat aallot, nivelkivut jne. Sitä ennen ei ollut mitään. Eli ei niistä välttämättä nelikymppisellä ole vielä mitään käsitystä.
n53
Sinunkin olisi silti pitänyt kymmenen vuotta kertoa olevasi vaihdevuosi-iässä. Toivoo ap.
Haluatko kuulla myös peräpukamista ja suolistosairaudesta?
Miten minun pitäisi käyttäytyä että sopisin oikeaoppiseen vaihdevuosi-ikäisen naisen muottiin?? Ajatus kun on oikeasti naurettava. Mistä ihmisten, usein naisten luokitteluvimma oikein nousee? Haluavatko naiset itse jauhaa loputtomasti hormonitoiminnastaan? Enpä suoraan sanottuna usko. Tämä tulee jostain ihan muualta ja naamioituu tietenkin vain hyvään, kuten kaikki pakkomielteinen tuputus.
Eiköhän ap:lla ole taustalla joku henkinen ongelma omien oireidensa kanssa ja haluaa kaikkien muidenkin myöntävän olevansa vaihdevuosi-iässä pelkästään iän perusteella. Näinhän hän itse viestissään myös kuvaa. Häntä harmittaa kun muut eivät myönnä että heillä olisi vaihdevuodet.
Vaihdevuodet on kyllä tähän asti käsitetty hormonaalisten muutosten aiheuttamina oireina, ei ikävuosina. Miksi kukaan sanoisi elävänsä menopaussia eli vaihdevuosia jos se ei pidä paikkaansa? Alkavat kun alkavat, mitä hittoa voivotella asiasta jo etukäteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi vaihdevuosioireet kirjaimellisesti sillä hetkellä, kun kuukautiset loppuivat, eli 51-vuotiaana. Tuli kuumat aallot, nivelkivut jne. Sitä ennen ei ollut mitään. Eli ei niistä välttämättä nelikymppisellä ole vielä mitään käsitystä.
n53
Sinunkin olisi silti pitänyt kymmenen vuotta kertoa olevasi vaihdevuosi-iässä. Toivoo ap.
Haluatko kuulla myös peräpukamista ja suolistosairaudesta?
Haluan, koska itselläni on. Työkaverit eivät myönnä että heilläkin on vaikka ihan varmasti on. Toivoo ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämähän se on. Jos menet puhumaan vaihdevuosista ympäriinsä, olet kohta pelkkiä vaihdevuosia ja kaikki mitä teet liittyy vaihdevuosiin toisten mielestä. Se ei ole mikään urakehitystä edistävä tai palkkaa nostava mielikuva, niin mieluummin jättää väliin.
Ja miten niin naiseus loppuu? Ihan hassu ajatus. Vaikka tätä hörhöilyä on ollut laajemminkin liikkeellä. Ylellä oli joku juttu jostain nykyajan noituuskursseista vai mitä olivatkaan ja siellä naiset olivat jossain ihme piirissä palvoneet kuukautisten maagista voimaa. Huvittavaa vaan, että iso osa heistä oli ihan selvästi jo ylittänyt menkkaiän. Kannattaisi ehkä katsoa vähän eteenpäin siinä kohtaa eikä jäädä jumiin nuorten juttuihin.
Itselleni tuli oikeastaan kyllä vähän yllätyksenä tämä oivallus, että valtaosa elämästähän eletään ilman menkkoja. Omat alko
Kierukka tekee myös sen että vaihdevuosimuutokset eivät tunnu, eivät ainakaan minulla ole (vielä,enää) tuntuneet. Nyt päälle 50 en ajattele olevani vaihdevuosissa, tai vaihdevuosi-ikäinen eikä aihe ihan hirveästi kiinnosta. Käytän pientä hormonikorvausta kuten moni ikäiseni. Mikään ei heittele eikä hiota. Tasaista on.
Miten minun pitäisi käyttäytyä että sopisin oikeaoppiseen vaihdevuosi-ikäisen naisen muottiin?? Ajatus kun on oikeasti naurettava. Mistä ihmisten, usein naisten luokitteluvimma oikein nousee? Haluavatko naiset itse jauhaa loputtomasti hormonitoiminnastaan? Enpä suoraan sanottuna usko. Tämä tulee jostain ihan muualta ja naamioituu tietenkin vain hyvään, kuten kaikki pakkomielteinen tuputus.
Ei kai se nyt mikään salaliitto ole. Sinulla on tasaista, mutta monella muulla ei.
Voitko kuvitella, miltä tuntuu, kun ihan järkevä ihminen yhtäkkiä kokeekin olevansa ihmissusi, raivoaa niin että avioliitto hajoaa ja työpaikka menee aivosumussa? Joillekin nuo kaikki ovat niin valtavia mullistuksia, että niistä kyllä jaksaa jauhaa jonkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni menopaussin jo pari vuotta sitten kokeneena naisena ihmetyttää taas vaihdevuosipanikointi mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Itsekin sen takia pelkäsin vaihdevuosia ja menopaussia. Ja sitten ne olikin valtavan helpot ja vaivattomat.
Ja se mistä ei ikinä puhuta, on että sitten kun menopaussi on tapahtunut, ja elimistö sopeutut uusiin alhaisempiin hormonitasoihin, monella kaikki oireet itsestään loppuu, ja tulee parempi tasainen olo kuin kuukautiskierron pyöriessä koskaan. Itsellä oli menkkakierrot vaikita, valtavan kivuliaat ja runsaat kuukautiset, viikko ennen niitä ärtymystä, herkunhimoa, turvotusta, ovulaation aikaan ihan hillitön seksinhimo ja impulsiivisuutta esim. ostoksissa. Nyt kaikki tuo on ohi ja on ympäri kuukauden tasainen, järkevä olo.
On toki hyvä, että oireista on tietoa ja että sitä tarvitsevat saa hormonikorvaushoitoa. Mutta voisi siitäkin puhua, että kaikki ei tarvitse, ja että vaihdevuodet vo
Tarvitseminen on minusta vähän hankala sana tässä yhteydessä. Korostetaan, että korvaushoitoon pitää olla riittävän vakavia oireita. Kuitenkin korvaushoito estää sydän- ja verisuonitauteja ja osteoporoosia, parantaa lihaskuntoa ja auttaa nivelten kestämistä korkeaan ikään, taitaapi auttaa estämään jopa alzheimeria. Noiden ongelmien kehittyminen ei välttämättä aiheuta mitään oireita siinä vaiheessa, kun niitä voisi lääkkeellä estää. Niin onko tämä nyt sitten ihan jees tämäkään, että ohjataan ihmisiä vähän ylpeänä ajattelemaan, että eivät sitä hormonikorvaushoitoa tarvitse, kun olo ei ole mitenkään sietämätön juuri nyt?
Nuo hormonilääkkeet ovat nykyään sen verran halpoja, että lääketeollisuuden juonesta tässä nyt ei varmaan ole kysymys. Kalliimmaksi käy tekonivelleikkaus tai lonkkamurtuma tai sydäninfarkti, muistisairauksista puhumattakaan.
Ei kiellä, mutta sen sijaan moni viisikymppinen mies kieltää miesten vaihdevuodet ja potenssiongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ainakaan ole kieltänyt - itse asiassa vaihdevuodet alkoivat kuin veitsellä leikaten, ilman perimenopaussia. Menkat vain loppuivat, ja parin kuukauden päästä iskivät kuumat aallot ja niveloireet (niin pahat, että en meinannut pystyä nousemaan portaita). Mitään mielialanvaihteluita ei onneksi tullut - tosin olisin ottanut ehkä ne mieluummin kuin nuo nivelkivut. Niistä ei muuten löydy oikein mitään tietoa, joten en alkuun älynnyt, miksi liikkuminen vaikeutui. Siksi puhun niistä avoimesti muille naisille, jotta osaavat kiinnittää huomiota oireisiin.
Miksi kaikki miehet
välttävät puhumasta
erektio-ongelmastaan ja
että on pinna aina tiukalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi vaihdevuosioireet kirjaimellisesti sillä hetkellä, kun kuukautiset loppuivat, eli 51-vuotiaana. Tuli kuumat aallot, nivelkivut jne. Sitä ennen ei ollut mitään. Eli ei niistä välttämättä nelikymppisellä ole vielä mitään käsitystä.
n53
Sinunkin olisi silti pitänyt kymmenen vuotta kertoa olevasi vaihdevuosi-iässä. Toivoo ap.
Haluatko kuulla myös peräpukamista ja suolistosairaudesta?
Haluan, koska itselläni on. Työkaverit eivät myönnä että heilläkin on vaikka ihan varmasti on. Toivoo ap.
Haluatko, että miehet kertovat erektiovaikeuksistaan sekä eturauhasen liikakasvusta, joka vaikeuttaa pissaamista?
Vierailija kirjoitti:
Ei kiellä, mutta sen sijaan moni viisikymppinen mies kieltää miesten vaihdevuodet ja potenssiongelmansa.
Joo, ja miehet kieltävät myös pissaamisongelmansa, kun eturauhanen kasvaa liikaa. Katkovirtsaaminen on keski-ikäisillä miehillä normaali ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tarvitseminen on minusta vähän hankala sana tässä yhteydessä. Korostetaan, että korvaushoitoon pitää olla riittävän vakavia oireita. Kuitenkin korvaushoito estää sydän- ja verisuonitauteja ja osteoporoosia, parantaa lihaskuntoa ja auttaa nivelten kestämistä korkeaan ikään, taitaapi auttaa estämään jopa alzheimeria. Noiden ongelmien kehittyminen ei välttämättä aiheuta mitään oireita siinä vaiheessa, kun niitä voisi lääkkeellä estää. Niin onko tämä nyt sitten ihan jees tämäkään, että ohjataan ihmisiä vähän ylpeänä ajattelemaan, että eivät sitä hormonikorvaushoitoa tarvitse, kun olo ei ole mitenkään sietämätön juuri nyt?"
Tämä kuulostaa nyt kovin jonkun hormoni-intoisen gynen propagandalta. Mitkään hoitosuositukset missään eivät suosittele hormonikorvaushoitoa noiden asioiden ennaltaehkäisyyn naisille, jotka eivät koe oireiden vuoksi tarvitsevansa. Siihen on syynsä. Ne eivät ole mitään harmittomia vitamiineja. Ja sydän- ja verisuonitautia ja osteoporoosia voi ehkäistä ruojkavaliolla ja elintavoilla, lihaskuntoa kuntoharjoittelulla, ja nivelet ei monella vaivaa ikinä vaikkei käyttäisi hormonihoitoja. Äitini sukupolvessa harva käytti mitään korvaushoitoja, eipä niillä monella näytä 80-vuotiaanakaan moisia vaivoja olevan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiellä, mutta sen sijaan moni viisikymppinen mies kieltää miesten vaihdevuodet ja potenssiongelmansa.
Niin, kyllähän sitä pitäisi avoimesti taivastella työpaikan kahvihuoneessa, ettei Samulilla ota eteen, kun ikääkin on jo 47v. Lerpahtaako Jussilla miten usein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä on vain numero! Miksi ihmistä ylipäätään pitää kutsua joksikin jossakin iässä? Vaihdevuodet eivät sitäpaitsi edes tunnu mitenkään eivätkä myöskään näy kaikilla naisilla.
Anteeksi. Tästä tuli mieleen "ikä on vain numero -hopeakettu".
Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että ihminen on sama ihminen läpi elämänsä, eikä ikä ole henkisellä puolella ja esim ystävyyssuhteissa merkittävä asia.
Mutta fyysisellä puolella iällä on vaikutusta. Ihan vauvasta ja pikkulapsesta lähtien. Tiettyjä asioita tapahtuu tietyssä iässä, eikä siinä pitäisi olla mitään hävettävää eikä leimaavaa. Tietenkin siinä on eroja mikä on tarkka ikä milloin niitä asioita tapahtuu. Toisille niitä tulee aikaisemmin ja toisille myöhemmin.
AP puhui vaihdevuosioireista, ei siitä että pitäisikö ihmistä ku
Mies kutsuu itseään vaihdevuosi-ikäiseksi ja kaappihomoksi. Ikä 56v.
Omalla kohdalla voin sanoa, että olen 50v, kierto edelleen säännöllinen, ei ole kuumia aaltoja ym. joten mitään oireita ei ole. Varmasti olen esivaihtareissa, mutta mitään tarvetta hormonihoitoihin ei ole ainakaan vielä. Nämähän on yksilöllisiä asioita, milloin mikäkin ikäkausi alkaa. Fyysisesti olen vähintään samassa kunnossa, kun 10v sitten.
Vierailija kirjoitti:
"Tarvitseminen on minusta vähän hankala sana tässä yhteydessä. Korostetaan, että korvaushoitoon pitää olla riittävän vakavia oireita. Kuitenkin korvaushoito estää sydän- ja verisuonitauteja ja osteoporoosia, parantaa lihaskuntoa ja auttaa nivelten kestämistä korkeaan ikään, taitaapi auttaa estämään jopa alzheimeria. Noiden ongelmien kehittyminen ei välttämättä aiheuta mitään oireita siinä vaiheessa, kun niitä voisi lääkkeellä estää. Niin onko tämä nyt sitten ihan jees tämäkään, että ohjataan ihmisiä vähän ylpeänä ajattelemaan, että eivät sitä hormonikorvaushoitoa tarvitse, kun olo ei ole mitenkään sietämätön juuri nyt?"
Tämä kuulostaa nyt kovin jonkun hormoni-intoisen gynen propagandalta. Mitkään hoitosuositukset missään eivät suosittele hormonikorvaushoitoa noiden asioiden ennaltaehkäisyyn naisille, jotka eivät koe oireiden vuoksi tarvitsevansa. Siihen on syynsä. Ne eivät ole mitään harmittomia vitamiineja.
Niin, aivan, mitkään suositukset eivät suosittele. Vaikka kuitenkin dataa on, että hoito todella ehkäisee noita ongelmia, jotka eivät ole harvinaisia eivätkä ollenkaan harmittomia. Päin vastoin, tekevät monelle hyvinkin kurjan vanhuuden. Naisia ohjataan kuitenkin mieluummin olemaan ilman hoitoja, vaikka toisaalta on jo olemassa hormonihoidon muotoja, joihin ei ole tutkimuksissa liittynyt mitään kohonneita riskejä. Meneekö tämä ihan oikein?
Nuo nyt 80-vuotiaat ovat kyllä sitä sukupolvea, joille nimenomaan määrättiin todella tujuja korvaushoitoja. Silloin niistä ei vaan ollut tapana puhua. Samoin sillä sukupolvella ei ole tapana puhua muistakaan diagnooseistaan, joten oman tuttavapiirin perusteella on tosi vaikea sanoa, onko joku käyttänyt korvaushoitoa vai ei, tai onko hänellä nivelrikko, osteoporoosi tai alkava dementia vaiko ei.
Nykyään korvaushoidot ovat kehittyneet ja nämä uudet esimerkiksi ihon läpi annettavat valmisteet aiheuttavat vähemmän haittoja kuin 30 vuoden takaiset hevoskuurit.
Miksi? Hänellä oireet tuli 51v. Omista asioista ei ole pakko puhua muille.