Lue keskustelun säännöt.
Miksi moni viisikymppinen nainen kieltää olevansa vaihdevuosi-iässä?
02.12.2025 |
Ihmettelen tätä siis itse, olen reilusti alle 40 v nainen ja mulla on ihan selvästi ollut esivaihdevuosien oireita jo muutaman vuoden: nukun levottomasti, limakalvot kuivuvat, niveliä kolottaa jne. Vaivat ovat helpottaneet merkittävästi paikallisestrogeenillä ja elämänlaatu on parantunut. Minua ei hävetä myöntää, että hormonitoimintaan liittyvät haasteet ovat alkaneet minulla aikaisin. Todellakin haluan kaiken avun, mitä voin saada oloani helpottaakseni.
Olenkin hämmästynyt, kun vaihdevuosiasiat tulevat puheeksi muiden naisten kanssa. Todella monet viisikymppiset kieltävät ihan täysin, että heillä voisi olla kyse vaihdevuosista. Saattavat nukkua todella huonosti, olla kiukkuisia ja kärsiä monenlaisista oireista, mutta aina jyrkästi kieltävät vaihdevuosien mahdollisuuden, jos siitä heiltä kysyy. Mikä tässä ikävaiheessa on niin kamalaa, että ei voi myöntää olevansa vaihdevuosi-ikäinen? Pitäisikö vaihdevuosia jotenkin hävetä ja minä en vain ymmärrä asiaa?
N36
Kommentit (185)
Omat vaihdevuoteni alkoivat 43-vuotiaana kuten äidillänikin. Elämää hankaloitti eniten huonosti nukkuminen. Piti vaihdella märkiä yöpukuja ja lakanoita keskellä yötä. Kuumat aallot hikoilupuuskineen ja paleluineen (ensin tulee kuuma ja sitten viluttaa) ovat jatkuneet 15 vuoden ajan, koska hormonihoito piti lopettaa rintasyövän vuoksi. Ole siinä sitten pitämässä luentoa tai puhetta yleisön edessä. Jännität jo etukäteen, onko pää märkänä ja punoitatko.
Hikoiluun sain itselleni tehoavan lääkkeen, mutta sen saatavuudessa on jo muutaman vuoden ajan ollut ongelmia. Yritän sinniä pukeutumalla kerroksittain. Syön kevyesti ja liikun paljon, mutta ei elämäntavoilla muuten ole merkitystä kuin että kahvia ja alkoholia pitää välttää.
Jälkikäteen ajatellen elämäni laatua ovat erilaiset oireet heikentäneet parikymmentä vuotta. Huonosti nukkuminen ja ajoittainen unettomuus jäivät pysyviksi hankaluuksiksi. Helpotusta sain muutamiksi vuosiksi laastareista, mutta kysymysmerkki on, vaikuttivatko ne osaltaan rintasyövän puhkeamiseen.
Muutamat ovat aiemmin tuoneet esiin ikääntyneen äidin puheet siitä, että mitään vaihdevuosioireita ei ollut. Samanlaista tarinaa tulle yli 80 -vuotiaalta äidiltäni, joka käyttäytyi päälle nelikymppisenä kuin raivohullu ja vähän välillä huohotteli, että huh huh kun tuli kuuma. Kotirouvana hän ehkä pärjäsi paremmin kuin, jos olisi ollut työssä vaikka asiakaspalvelussa, mutta estrogeenia ja keltarauhashormonia hän käytti pitkään. Mutta niin se aika vain kultaa muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi vaihdevuosioireet kirjaimellisesti sillä hetkellä, kun kuukautiset loppuivat, eli 51-vuotiaana. Tuli kuumat aallot, nivelkivut jne. Sitä ennen ei ollut mitään. Eli ei niistä välttämättä nelikymppisellä ole vielä mitään käsitystä.
n53
Sinunkin olisi silti pitänyt kymmenen vuotta kertoa olevasi vaihdevuosi-iässä. Toivoo ap.
Miksi? Hänellä oireet tuli 51v. Omista asioista ei ole pakko puhua muille.
Kyllä on !
käskee Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl naiset puhuvat vaihdevuosista paljon enemmän kuin miehet vastaavistaan. Toki hoito ja vaihdevuosioireiden ymmärtäminen on lapsen kengissä, vähän kuten melkein kaikki muukin naiskeskeinen lääketiede. Puhumattakaan muiden negatiivisista asenteista, joita varsinkin ennen on ollut.
Ihan kyllästymiseen asti jauhetaan jo. Vaihdevuosiaiheosia kirjoja tupsahdellut jo vuosikymmeniä, naistenlehdet tursuavat tietoa pre, itse meno ja post menopausaalisista oireista, viihdesarjakin jo tehty. Olisiko kuunnelma ja teatteriesitys seuraavaksi? Tai vaikka menopaussin inspiroima taidenäyttely?
Onko minulla oikeutta nähdä itseni jotenkin muutenkin kuin muuttuvan hormonitoimintani kautta? Miksi tämä aihe saa jo täysin suhteetonta huomiota kun voisimme puhua paljon muustakin elämäämme vaikuttavasta ( mikä ei liity lääke- tai plastiikkakirurgiabisnekseen mitenkään?)
Tottakai sinulla on oikeus nähdä itsesi siltä kantilta kuin haluat. Katso vaikka tätä vauvapalstaa. Kymmeniä aktiivisia keskusteluketjuja, joista yksi käsittelee vaihdevuosia. Päätit kuitenkin tulla juuri tähän ketjuun, vaikka aihe ei sinua kiinnosta.
Monet naiset pyrkivät elämään antamatta sukupuolen liikaa määrittää, vaikuttaa tai häiritä heidän elämäänsä. Vaihdevuodet voivat silloin yllättää. Monille ne ovat elämää mullistavia.
Lisäksi oireiden hoito ei ole vielä mitenkään erityisen loistavalla tasolla. Kun etsii asiaan vihkiytynyttä gynekologia vaikka pääkaupunkiseudulla, heitä löytyy kourallinen. Uusia hoitoja tulee, ja esimerkiksi naisen halusta ja testosteronista puhutaan nyt maailmalla.
Jos asia ei sinua kiinnosta, siirry eteenpäin. Nykyään on mediaa tarjolla ihan joka lähtöön.
Vierailija kirjoitti:
No eikö tuon ikäisenä olla vaihdevuosi-iässä joka tapauksessa, vaikkei oireita olisikaan (tai ei haluaisikaan niitä myöntää olevan)? Väistämätön ikävaihe, samoin kuin lapsuus, murrosikä, vanhuus tms. Jos joku ei halua asiasta puhua ja kieltää koko jutun, niin sallittakoon se hänelle.
Kiinnostaa ihan yhtä paljon kuin toisten sairaudet ja niiden luetteleminen.
Eli ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
No eikö tuon ikäisenä olla vaihdevuosi-iässä joka tapauksessa, vaikkei oireita olisikaan (tai ei haluaisikaan niitä myöntää olevan)? Väistämätön ikävaihe, samoin kuin lapsuus, murrosikä, vanhuus tms. Jos joku ei halua asiasta puhua ja kieltää koko jutun, niin sallittakoon se hänelle.
Mikä on "tuon ikäinen"? Ap taitaa olla kolmekymppinen. Monelle asia on ajankohtainen vasta viisikymppisenä. Joillekin se on tuskin havaittava muutos.
Jos "tuo ikä" on 30-60, niin se on turhan laaja haarukka. Ei palvele ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain lapsen vielä 45 vuotiaana. Nyt olen 49 v ja olen nukkunut huonosti jo vuoden, muuten ei ole oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi vaihdevuosioireet kirjaimellisesti sillä hetkellä, kun kuukautiset loppuivat, eli 51-vuotiaana. Tuli kuumat aallot, nivelkivut jne. Sitä ennen ei ollut mitään. Eli ei niistä välttämättä nelikymppisellä ole vielä mitään käsitystä.
n53
Sinunkin olisi silti pitänyt kymmenen vuotta kertoa olevasi vaihdevuosi-iässä. Toivoo ap.
Haluatko kuulla myös peräpukamista ja suolistosairaudesta?
Haluan, koska itselläni on. Työkaverit eivät myönnä että heilläkin on vaikka ihan varmasti on. Toivoo ap.
Haluatko, että miehet kertovat erektiovaikeuksistaan sekä eturauhasen liikakasvusta, joka vaikeuttaa pissaamista?
Haluan. Varsinkin jos on oma mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole mitään vaihdevuosiin viittaavia oireita tai vaivoja, niin ei ole tarvis myöntää että on jotenkin "vaihdevuosi-iässä."
Kun mulla alkoi 47-vuotiaana kaikenlaista pikkuvaivaa yhtäaikaa, niin pienellä viiveellä hoksasin että nämähän on kaikki listattu tuonne vaihdevuosioireisiin. Ja niitä ennen olin jo nukkunut huonosti joitakin vuosia, jos se sitten voidaan laskea yhdeksi oireeksi ennen muita.
N50
Koska lyhyistä jaloistaan huolimatta kirahvit eivät koskaan kompastu juostessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin yleinen häpeä ja kieltäminen tässä on voimakkaasti.
"Niin, aivan, mitkään suositukset eivät suosittele. Vaikka kuitenkin dataa on, että hoito todella ehkäisee noita ongelmia, jotka eivät ole harvinaisia eivätkä ollenkaan harmittomia. Päin vastoin, tekevät monelle hyvinkin kurjan vanhuuden. Naisia ohjataan kuitenkin mieluummin olemaan ilman hoitoja, vaikka toisaalta on jo olemassa hormonihoidon muotoja, joihin ei ole tutkimuksissa liittynyt mitään kohonneita riskejä. Meneekö tämä ihan oikein?"
Itse en ainakaan oireettomana edes suostuisi syömään mitään hormoneita. Ei ne suositukset ole mikään salaliitto ikääntyviä naisia vastaan, vaan perustuvat ihan hyöty-riskianalyysiin.
Ja tosiaan esim. se sydän- ja verisuonitautiriski, minkä kasvu on se tärkein, ei nouse mitenkään dramaattisesti, vaan samalle tasolle kuin samanikäisten miesten. Estrogeenin antama suoja poistuu, mutta niin ne miehetkin elelee ilman. Kasvispitoinen, vähän kovaa rasvaa sisältävä ruokavalio ja tarpeeksi liikuntaa on varsin tehokkaita ennaltaehkäisykeinoja. Ja toki säännöllinen lääkärintarkastus, ja esim. kolestori- tai verenpaineongelmien hoito jos sellaisia ilmenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokin yleinen häpeä ja kieltäminen tässä on voimakkaasti.
Niin, joitakin ärsyttää, että asiasta edes puhutaan. Kuulemma puhutaan ihan liikaa, ja se on joku lääkeyhtiöiden salaliitto.
Mutta en nyt näe mitään erityistä tarvetta sillekään, että viisikymppisten pitäisi erityisesti kertoa olevansa vaihdevuosi-ikäisiä. Mitä se määrittely palvelee? Miksi miehet eivät kerro olevansa andropaussi-ikäisiä, impotenssi-iässä tai virtsankarkailuiässä?
Tunnen itseni. Tiedän mikä on ollut minulle ominaista jo nuorena ja mikä taas on vaihdevuosioireilua. Tässä iässä rasittavinta on, että joku ulkopuolinen alkaa selittämään, miten yhtäkkiä kaikki mitä ihminen kokee, johtuukin vaihdevuosista. Olen esimerkiksi aina ollut introvertti ja tarvinnut omaa rauhaa. Nyt en yhtäkkiä enää olekaan introvertti vaan vaihdevuosien takia en nauti ihmisjoukoista.
Ihmisyys ei katoa mihinkään vaihdevuosissakaan. Yhtä lailla tässä iässä on välillä huonoja päiviä ja välillä hyviä. Itkettää, naurattaa, huolet valvottaa ja lenkillä tulee hiki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 54 vuotias ja puhunut hyvin avoimesti vaihdevuosioireista. Etenkin, jos huomaan ikätoverini olevan hormonihirviö, eikä itse oivalla sitä. Tosin, nyt olen alkanut pitämään tiedot itselläni, koska nämä hirviöt kieltävät, että mitään oireita olisi. Ja olen saanut vihaista palautetta: älä enää KOSKAAN puhu minulle tästä asiasta.
Ystävä, joka oli ennen pulppuava persoona, on muuttunut aivan täysin. Hän on uupunut, mikään ei kiinnosta, niveliä särkee, ei nuku, valittaa, narisee, kaikki on paskaa, on koko ajan kireä ja huumorintajuton. Mutta koska hänellä ei ole kuumia aaltoja, niin hän kokee, että ei ole vaihdevuosiakaan. Itse vähän jännitän hänen tapaamistaan nykyisin, kun saattaa kimmastua aivan mitättömistä asioista.
Meillä työyhteisössä oli luentosarja, jossa yhdessä käsiteltiin myös vaihdevuosia. Kaksi ikätoveriani olivat aivan loukkaantuneita, kun aihe edes nostettiin esiin. He eivät näille luennoille mielenosoituksellisesti osallistuneet.
Olen sanaton. Itse nautin näistä vaihtareista, koska kun vertaan siihen pms-ajan holtittomaan tunteiden vuoristorataan, olen tasainen ja tasapainoinen. Välillä on estrogeenin kanssa säätämistä, mutta koen eläväni ihan hyvää aikaa elämässäni.
Tein juuri mielenkiinnosta negatiivisen vaihdevuositestin. Miksi pitäisi kiistää jos ei ole vielä alkanut? Kuukautisetkin ovat vielä säännölliset.
Vierailija kirjoitti:
Olen 54 vuotias ja puhunut hyvin avoimesti vaihdevuosioireista. Etenkin, jos huomaan ikätoverini olevan hormonihirviö, eikä itse oivalla sitä. Tosin, nyt olen alkanut pitämään tiedot itselläni, koska nämä hirviöt kieltävät, että mitään oireita olisi. Ja olen saanut vihaista palautetta: älä enää KOSKAAN puhu minulle tästä asiasta.
Ystävä, joka oli ennen pulppuava persoona, on muuttunut aivan täysin. Hän on uupunut, mikään ei kiinnosta, niveliä särkee, ei nuku, valittaa, narisee, kaikki on paskaa, on koko ajan kireä ja huumorintajuton. Mutta koska hänellä ei ole kuumia aaltoja, niin hän kokee, että ei ole vaihdevuosiakaan. Itse vähän jännitän hänen tapaamistaan nykyisin, kun saattaa kimmastua aivan mitättömistä asioista.
Meillä työyhteisössä oli luentosarja, jossa yhdessä käsiteltiin myös vaihdevuosia. Kaksi ikätoveriani olivat aivan loukkaantuneita, kun aihe edes nostettiin esiin. He eivät näille luennoill
Mulle on tullut työelämässä vastaan noita raivottaria. Enää ei pelota, kun itse on samassa iässä, mutta nuorena hja arkana välttelin sitä raivohullua huutoa, haukkumista ja kiroilua. Tällä hetkellä työpaikalla on menossa yksi case, missä on työsuojeluvaltuutettuakin työllistetty ahkerasti, ja päätekijä pyyhkii jatkuvasti valuvaa hikeä otsaltaan. Mutta apuahan ei tarvitse, muut myötäilkööt. Ja kasa kirosanoja perään.
"Olen sanaton. Itse nautin näistä vaihtareista, koska kun vertaan siihen pms-ajan holtittomaan tunteiden vuoristorataan, olen tasainen ja tasapainoinen. Välillä on estrogeenin kanssa säätämistä, mutta koen eläväni ihan hyvää aikaa elämässäni."
- olinkin jo unohtanut pms-oireet. Mutta kun luin kirjoituksesi, niin noin minullakin oli. Ensin tuntui hyvältä ja positiiviselta, kun se mielialan vuoristorata päättyi.
Sen jälkeen kesti jonkin aikaa ennen kuin muisti alkoi temppuilla ja uuden tietotekniikan oppiminen muuttui vaikeaksi.
N60+
Paikallisestrogeenin pitäisi vaikuttaa vain paikallisesti. Kummallista, että olet saanut siitä avun unettomuuteen ja nivelkipuihin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itse olen jo keski-ikäinen (34v ). Koska keski-ikä on puolet iästäsi eli jos elän 68 vuotiaaksi hyvää elämää olen nyt keski-iässä. Ihmiset on ihan outoja nykymaailmassa. En edes ymmärrä mitä pahaa on olla keski-ikäinen?
Huutista, 34-vuotias ei ole millään mittarilla keski-ikäinen.
Oikeasti termiä keski-ikäinen ei tarvita, se on sosiaalisestikin niin latautunut termi ja viittaa ns. perinteisiin elämänvaiheisiin, jotka eivät enää ole mitään normeja.
On vain lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus.
No eikö tuon ikäisenä olla vaihdevuosi-iässä joka tapauksessa, vaikkei oireita olisikaan (tai ei haluaisikaan niitä myöntää olevan)? Väistämätön ikävaihe, samoin kuin lapsuus, murrosikä, vanhuus tms. Jos joku ei halua asiasta puhua ja kieltää koko jutun, niin sallittakoon se hänelle.