Lue keskustelun säännöt.
Miksi moni viisikymppinen nainen kieltää olevansa vaihdevuosi-iässä?
02.12.2025 |
Ihmettelen tätä siis itse, olen reilusti alle 40 v nainen ja mulla on ihan selvästi ollut esivaihdevuosien oireita jo muutaman vuoden: nukun levottomasti, limakalvot kuivuvat, niveliä kolottaa jne. Vaivat ovat helpottaneet merkittävästi paikallisestrogeenillä ja elämänlaatu on parantunut. Minua ei hävetä myöntää, että hormonitoimintaan liittyvät haasteet ovat alkaneet minulla aikaisin. Todellakin haluan kaiken avun, mitä voin saada oloani helpottaakseni.
Olenkin hämmästynyt, kun vaihdevuosiasiat tulevat puheeksi muiden naisten kanssa. Todella monet viisikymppiset kieltävät ihan täysin, että heillä voisi olla kyse vaihdevuosista. Saattavat nukkua todella huonosti, olla kiukkuisia ja kärsiä monenlaisista oireista, mutta aina jyrkästi kieltävät vaihdevuosien mahdollisuuden, jos siitä heiltä kysyy. Mikä tässä ikävaiheessa on niin kamalaa, että ei voi myöntää olevansa vaihdevuosi-ikäinen? Pitäisikö vaihdevuosia jotenkin hävetä ja minä en vain ymmärrä asiaa?
N36
Kommentit (185)
Kaikki ei ole kiinostuneita sun vaihevuosioireista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se saattaa 50-vuotiasta hieman risoa, jos joku 15 vuotta nuorempii tulee häntä vaihdevuosissa neuvomaan.
Nukuin itsekin huonosti 36-vuotiaana. 40-vuotiaana ei taas ollut "vaihdevuosista" tietoakaan.
Hormonitoiminta voi ihmisellä tosiaan mennä sekaisin vaikka ehkäisyn takia. Oireet muistuttavat vaihdevuosioireita, koska periaatteessa johtuvat aivan samasta asiasta. Hormonitasapaino ei ole kunnossa.
Samoin pms oireilu voi olla joillekin aivan hirveää.
Jauhettaisiinko vaihteeksi siitä vastaavalla tarmolla ja perinpohjaisuudella?
Mä ilmottaudun! Mulla ei ole koskaan ollut mitään pms-oireita eikä minkäänlaisia kuukautiskipuja tai kramppeja. Menkat alkoi n 10-vuotiaana ja ainoa haitta niissä on ollut veri. Niin me ollaan erilaisia ja mä tiedän olevani tän suhteen onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo nyt 80-vuotiaat ovat kyllä sitä sukupolvea, joille nimenomaan määrättiin todella tujuja korvaushoitoja. Silloin niistä ei vaan ollut tapana puhua. Samoin sillä sukupolvella ei ole tapana puhua muistakaan diagnooseistaan, joten oman tuttavapiirin perusteella on tosi vaikea sanoa, onko joku käyttänyt korvaushoitoa vai ei, tai onko hänellä nivelrikko, osteoporoosi tai alkava dementia vaiko ei.
Nykyään korvaushoidot ovat kehittyneet ja nämä uudet esimerkiksi ihon läpi annettavat valmisteet aiheuttavat vähemmän haittoja kuin 30 vuoden takaiset hevoskuurit.
Ennen ei jatkuvasti lässytetty omista sairauksista , sitä tekivät korkeintaan yli 80 v.Ei ole kovin kiinostaa kuunnella seikkaperäisesrä suolen toiminnadta tai yöhikoilusta.Koskaan aikaisemmin ei ole ollut niin sairaita 20- 40 v kuin nyt.
Ja sen huomaa kun katsoo kuinka nuo nykykasikymppiset laiminlyövät sairauksiensa ja vaivojensa hoitoa. Mä olen jo sopeutunut ajatukseen että jonain päivänä löydän muorin kotoa, toivottavasti ennen kuin tarvitsee otsonoida koko kerros.
Mun äidillä ne oli pahat noin 52v. Olin itse 11v.
Onneksi sai niihin apua, hän oli ihan sekaisin. Pelkäsin olla kotona ja välttelin häntä, koska hän raivosi joka sekunti. Sain itse masennusoireita hänen käytöksensä takia, koska luulin että vika on minussa kun äiti kuukaudesta toiseen vain vihaa minua
Ennen ei jatkuvasti lässytetty omista sairauksista , sitä tekivät korkeintaan yli 80 v.Ei ole kovin kiinostaa kuunnella seikkaperäisesrä suolen toiminnadta tai yöhikoilusta.Koskaan aikaisemmin ei ole ollut niin sairaita 20- 40 v kuin nyt.