Lue keskustelun säännöt.
Miksi moni viisikymppinen nainen kieltää olevansa vaihdevuosi-iässä?
02.12.2025 |
Ihmettelen tätä siis itse, olen reilusti alle 40 v nainen ja mulla on ihan selvästi ollut esivaihdevuosien oireita jo muutaman vuoden: nukun levottomasti, limakalvot kuivuvat, niveliä kolottaa jne. Vaivat ovat helpottaneet merkittävästi paikallisestrogeenillä ja elämänlaatu on parantunut. Minua ei hävetä myöntää, että hormonitoimintaan liittyvät haasteet ovat alkaneet minulla aikaisin. Todellakin haluan kaiken avun, mitä voin saada oloani helpottaakseni.
Olenkin hämmästynyt, kun vaihdevuosiasiat tulevat puheeksi muiden naisten kanssa. Todella monet viisikymppiset kieltävät ihan täysin, että heillä voisi olla kyse vaihdevuosista. Saattavat nukkua todella huonosti, olla kiukkuisia ja kärsiä monenlaisista oireista, mutta aina jyrkästi kieltävät vaihdevuosien mahdollisuuden, jos siitä heiltä kysyy. Mikä tässä ikävaiheessa on niin kamalaa, että ei voi myöntää olevansa vaihdevuosi-ikäinen? Pitäisikö vaihdevuosia jotenkin hävetä ja minä en vain ymmärrä asiaa?
N36
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
No tämähän se on. Jos menet puhumaan vaihdevuosista ympäriinsä, olet kohta pelkkiä vaihdevuosia ja kaikki mitä teet liittyy vaihdevuosiin toisten mielestä. Se ei ole mikään urakehitystä edistävä tai palkkaa nostava mielikuva, niin mieluummin jättää väliin.
Ja miten niin naiseus loppuu? Ihan hassu ajatus. Vaikka tätä hörhöilyä on ollut laajemminkin liikkeellä. Ylellä oli joku juttu jostain nykyajan noituuskursseista vai mitä olivatkaan ja siellä naiset olivat jossain ihme piirissä palvoneet kuukautisten maagista voimaa. Huvittavaa vaan, että iso osa heistä oli ihan selvästi jo ylittänyt menkkaiän. Kannattaisi ehkä katsoa vähän eteenpäin siinä kohtaa eikä jäädä jumiin nuorten juttuihin.
Itselleni tuli oikeastaan kyllä vähän yllätyksenä tämä oivallus, että valtaosa elämästähän eletään ilman menkkoja. Omat alkoivat 13-vuotiaana ja päättyivät 53-vuotiaana, niin eihän se ole kuin 40 vuotta. Elän todennäköisi
Samoja asioita olen pohdiskellut. Ja aina välillä hymyilyttää kuinka vahvasti naiseus liitetään täällä nimenomaan äitiyteen tai kykyyn saada lapsia. Mulla on lapsi jo aikuinen, joten nyt me ollaan molemmat naisia, eikä kummallakaan ole kuukautiskiertoa. Hyvin vähän sillä on tekemistä asian kanssa. Olisi jotenkin kumma ajatus, että olisin nainen vain raskaana olosta siihen, kun jälkikasvun muuttokuorma ajettiin opiskelijayksiölle, tai että hän lakkasi keskellä tavallista torstaipäivää olemasta nainen kierukan myötä. Mutta myytit istuvat syvässä etenkin palstapoikain keskuudessa. Ja herrajumala mikä helpotus on elää ilman kuukautisia, vihdoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuosioireille ja vv-naisille on aina naureskeltu. Heidän nivelkipunsa, sydänoireensa, huono nukkuminen, väsyneisyys, kuumat aallot, ymv. ovat lääkäreidenkin mielestä olleet kuvittelua tai teeskentelyä. Eikä mitään hoitoja ole pidetty tarpeellisena.
Vasta nykyään oireet on alettu ymmärtää todellisiksi. Mutta edelleen niiden yllä leijuu stigma ja niiden lääkitystä pidetään jopa vaarallisena. Moni nainen on tämän takia menettänyt jopa työkykynsä ja päätynyt työkyvyttömyyseläkkeelle.
Tuntuu kuin vaihdevuosissa olevat naiset olisivat halveksuttavinta saastaa maailmassa. Kukapa nyt sellaiseksi haluaisi.
Tämä myös. Minulle tuli pahoja nivelkipuja ja ryhdyin selvittämään, onko se hyvä syy ottaa hormonikorvaushoito. Löytyi tosi paljon tieteellisiä tekstejä, miten naiset muuttuvat vaihdevuosissa kipuherkiksi, tai miten osa KOKEE nivelten arkuutta ja niin edelleen, siis puhuttiin ihan selkeästi vaan, että pään sisäisiä ongelmia. Ja sitten löytyi ihan uutta tutkimusta, jossa vihdoin oli selvitetty asiaa oikeasti. Oli löydetty nivelpinnoilta estrogeenireseptoreita ja oli saatu aikaan hiirille nivelrikko sillä, että oli estettiin se estrogeeni. Ja näin oli saatu selville, että vaihdevuosien nivelkivut ovat ensinnäkin oikeasta fyysisestä syystä johtuvia kipuja eivätkä mitään kipuherkkyyden kokemuksia. Toiseksi oli saatu selville, että kyse ei ole vain pelkästä kivusta ja kivun kokemuksesta, vaan nivelille aiheutuu oikeaa vahinkoa.
Omassa tapauksessa kipeät nivelet olivat mm. lonkka ja polvi. Oli aika helppo päätös hakea hormonihoito, kun on kumminkin aika yleistä, että noihin kohtiin joutuu ottamaan tekonivelen, jos tilanne saa edetä vapaasti perinteiseen malliin. Mutta miettikää, että asiaa on tosiaan tutkittu vasta 2020-luvulla ja siihen asti naisia on vaan syyllistetty valittamisesta ja kipuherkkyydestä. Että niinku vaihdevuosi-iässä naisista tulee turhanvalittajia, olisivat hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Ikä on vain numero! Miksi ihmistä ylipäätään pitää kutsua joksikin jossakin iässä? Vaihdevuodet eivät sitäpaitsi edes tunnu mitenkään eivätkä myöskään näy kaikilla naisilla.
Anteeksi. Tästä tuli mieleen "ikä on vain numero -hopeakettu".
Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että ihminen on sama ihminen läpi elämänsä, eikä ikä ole henkisellä puolella ja esim ystävyyssuhteissa merkittävä asia.
Mutta fyysisellä puolella iällä on vaikutusta. Ihan vauvasta ja pikkulapsesta lähtien. Tiettyjä asioita tapahtuu tietyssä iässä, eikä siinä pitäisi olla mitään hävettävää eikä leimaavaa. Tietenkin siinä on eroja mikä on tarkka ikä milloin niitä asioita tapahtuu. Toisille niitä tulee aikaisemmin ja toisille myöhemmin.
AP puhui vaihdevuosioireista, ei siitä että pitäisikö ihmistä kutsua joksikin tietyssä iässä.
Äidilläni loppui kuukautiset 52-vuotiaana ja siinä se. Totesi, että helpolla pääsi
En tunne ketään joka olisi kieltänyt sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä on vain numero! Miksi ihmistä ylipäätään pitää kutsua joksikin jossakin iässä? Vaihdevuodet eivät sitäpaitsi edes tunnu mitenkään eivätkä myöskään näy kaikilla naisilla.
Anteeksi. Tästä tuli mieleen "ikä on vain numero -hopeakettu".
Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että ihminen on sama ihminen läpi elämänsä, eikä ikä ole henkisellä puolella ja esim ystävyyssuhteissa merkittävä asia.
Mutta fyysisellä puolella iällä on vaikutusta. Ihan vauvasta ja pikkulapsesta lähtien. Tiettyjä asioita tapahtuu tietyssä iässä, eikä siinä pitäisi olla mitään hävettävää eikä leimaavaa. Tietenkin siinä on eroja mikä on tarkka ikä milloin niitä asioita tapahtuu. Toisille niitä tulee aikaisemmin ja toisille myöhemmin.
AP puhui vaihdevuosioireista, ei siitä että pitäisikö ihmistä kutsua joksikin tietyssä iässä.
Samaa mieltä, mutta ap tosiaan puhui siitä, että miksi jotkut eivät myönnä olevansa vaihdevuosi-ikäisiä. Eli miksi eivät kutsu itseään vaihdevuosi-ikäisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun oli vaikea uskoa että olin jo elänyt vaihdevuosia en tiedä kuinka kauan koska en kärsinyt mistään oireista. Kuukautiset loppuivat 54-vuotiaana ja siinä se. Ei mitään särkyjä, aaltoja, univaikeuksia, mitä yleensä mainitaan. Ei mitään.
Samaa olin tulossa sanomaan. En ollut edes ajatellut koko asiaa kunnes tässä eräänä päivänä jäin miettimään ettei kuukautisia ole näkynyt 3 kuukauteen ja silloinkin ne oli vain rusehtava jälki vessapaperissa. Kai se on istten tässä? 53
Voi ne kuukautiset vielä palata. Itselläni oli noin puolen vuoden tauko ja ennätin jo iloita siitä, että kuukautiset loppuivat. Nyt on taas puolisen vuotta tullut kuukautiset säännöllisesti. Jännästi ajoittui tuohon tauon ajalle myös kova yöhikoilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuosioireille ja vv-naisille on aina naureskeltu. Heidän nivelkipunsa, sydänoireensa, huono nukkuminen, väsyneisyys, kuumat aallot, ymv. ovat lääkäreidenkin mielestä olleet kuvittelua tai teeskentelyä. Eikä mitään hoitoja ole pidetty tarpeellisena.
Vasta nykyään oireet on alettu ymmärtää todellisiksi. Mutta edelleen niiden yllä leijuu stigma ja niiden lääkitystä pidetään jopa vaarallisena. Moni nainen on tämän takia menettänyt jopa työkykynsä ja päätynyt työkyvyttömyyseläkkeelle.
Tuntuu kuin vaihdevuosissa olevat naiset olisivat halveksuttavinta saastaa maailmassa. Kukapa nyt sellaiseksi haluaisi.
Tämä myös. Minulle tuli pahoja nivelkipuja ja ryhdyin selvittämään, onko se hyvä syy ottaa hormonikorvaushoito. Löytyi tosi paljon tieteellisiä tekstejä, miten naiset muuttuvat vaihdevuosissa kipuherkiksi, tai miten osa KOKEE nivelten arkuut
Muistan tuon saman turhautumisen. Mulla oli tosi rajuja mielialaoireita, elämässä kaikki hyvin, ja sitten iski paniikiksi yltyvä ahdistus ja raivo. Sellainen raivo, jonka korkeita kortisoniannoksia saaneet saattavat tuntea, sellainen jota joutuu kaikin voimin pidättelemään, ettei ala raivokirkua tai työnnä mulkumpia ihmisiä rappusia alas, anteeksi suoruuteni. Mentaalisesti tein sitä paljon. Olen siis tuo, jonka äiti oli oikeudessa aikanaan. Toiset todella sekoavat, ja nyt tiedän, miltä se tuntuu. No olipa hienoa lukea "itkuisuudesta" suomeksi, sitä vähättelyn määrää. Ja kuinka lamppu syttyi pään päälle, kun löysin englanninkielisen artikkelin, jossa avattiin heittelehtivät estrogeenin vaikutusta mantelitumakkeeseen (amygdala). Se pikkupalanen vastaa fight or flight -reaktiosta ja siihen liittyvistä tunnetiloista. Erittäin, erittäin raskasta aikaa, mutta selvisin ilman viranomaisia, en sössinyt avioliittoani ja vain yhden työpaikan, mutta sen unettomuuden tuomien muisti- ja ongelmanratkaisukyvyttömyyden vuoksi. Tietoa tarvitaan lisää, onneksi tästä puhutaan nyt. Josko se asenneongelma joskus väistyisi.
Ps. Mulla on niveliin apuna myös glukosamiini. Katkokävelen ilman sitä 15000 askeleen vuoron jälkeen.
Kyl naiset puhuvat vaihdevuosista paljon enemmän kuin miehet vastaavistaan. Toki hoito ja vaihdevuosioireiden ymmärtäminen on lapsen kengissä, vähän kuten melkein kaikki muukin naiskeskeinen lääketiede. Puhumattakaan muiden negatiivisista asenteista, joita varsinkin ennen on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuosioireille ja vv-naisille on aina naureskeltu. Heidän nivelkipunsa, sydänoireensa, huono nukkuminen, väsyneisyys, kuumat aallot, ymv. ovat lääkäreidenkin mielestä olleet kuvittelua tai teeskentelyä. Eikä mitään hoitoja ole pidetty tarpeellisena.
Vasta nykyään oireet on alettu ymmärtää todellisiksi. Mutta edelleen niiden yllä leijuu stigma ja niiden lääkitystä pidetään jopa vaarallisena. Moni nainen on tämän takia menettänyt jopa työkykynsä ja päätynyt työkyvyttömyyseläkkeelle.
Tuntuu kuin vaihdevuosissa olevat naiset olisivat halveksuttavinta saastaa maailmassa. Kukapa nyt sellaiseksi haluaisi.
Mutta miettikää, että asiaa on tosiaan tutkittu vasta 2020-luvulla ja siihen asti naisia on vaan syyllistetty valittamisesta ja kipuherkkyydestä. Että niinku vaihdevuosi-iässä naisista tulee turhanvalittajia, olisivat hiljaa.
Anoppini naureskelee vieläkin vuosikymmeniä sitten kuolleen äitinsä sydänoireille. "Teeskenteli aina että sydämestä ottaa, haki huomiota, yritti manipuloida.."
Itse olen huomannut nyt vaihdevuosien aikaan, että tunteet tuntuvat sydämessä ja aiheuttavat helposti rytmihäiriöitä. Se on hyvin epämiellyttää. En enää voi katsoa kauhuleffojakaan, vaikka olen aina pitänyt niistä. Ottaa sydämestä aina niissä tapahtuu jotain pelottavaa.
Oma äitini taas suuttui mummoni nivelkivuista. "Aina muka oli nivelet kipeänä, vaikka ei niistä mitään vikaa koskaan lääkärissä löytynyt. Laiska. Teeskentelijä."
Mulla alkoi vaihdevuosioireet kirjaimellisesti sillä hetkellä, kun kuukautiset loppuivat, eli 51-vuotiaana. Tuli kuumat aallot, nivelkivut jne. Sitä ennen ei ollut mitään. Eli ei niistä välttämättä nelikymppisellä ole vielä mitään käsitystä.
n53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ainakaan kiellä, odotan jo innolla että menkat lopulta loppuisivat. Ikää 51. Puolen vuoden välejä niissä ollut jo, joten eiköhän pian. 42-vuotiaasta asti mulla on ollut kk-kierron vaihteluita, eli esivaihdevuosissa. Mutta ei mulla ole koskaan muita oireita ollut, minkä vuoksi en ole edes harkinnut mitään hormonikorvaushoitoja. Olo on ja on koko ajan ollut hyvä ja energinen kuten yleensäkin. Yhtään kuumaa aaltoakaan en ole kokenut.
Minulla on oireita ollut kolmisen vuotta ja vuosi sitten aloitin korvaushoidon. Viime toukokuussa gynekologi sanoi ultratessaan, että toinen munasarja on kutistunut ihan rusinaksi, toisessa oli vielä jotain eloa mutta ei varmaankaan enää pitkään. Minun oireitana kuvaa hyvin tuo ketjun alkupäässä mainittu ihmissusi. Jos en olisi saanut korvaushoitoa, siinä olisi mennyt avioliitto varmaan ensin ja sen jälkeen työpaikka. Olen 47-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämähän se on. Jos menet puhumaan vaihdevuosista ympäriinsä, olet kohta pelkkiä vaihdevuosia ja kaikki mitä teet liittyy vaihdevuosiin toisten mielestä. Se ei ole mikään urakehitystä edistävä tai palkkaa nostava mielikuva, niin mieluummin jättää väliin.
Ja miten niin naiseus loppuu? Ihan hassu ajatus. Vaikka tätä hörhöilyä on ollut laajemminkin liikkeellä. Ylellä oli joku juttu jostain nykyajan noituuskursseista vai mitä olivatkaan ja siellä naiset olivat jossain ihme piirissä palvoneet kuukautisten maagista voimaa. Huvittavaa vaan, että iso osa heistä oli ihan selvästi jo ylittänyt menkkaiän. Kannattaisi ehkä katsoa vähän eteenpäin siinä kohtaa eikä jäädä jumiin nuorten juttuihin.
Itselleni tuli oikeastaan kyllä vähän yllätyksenä tämä oivallus, että valtaosa elämästähän eletään ilman menkkoja. Omat alkoivat 13-vuotiaana ja päättyivät 53-vuotiaana, nii
Kierukka tekee myös sen että vaihdevuosimuutokset eivät tunnu, eivät ainakaan minulla ole (vielä,enää) tuntuneet. Nyt päälle 50 en ajattele olevani vaihdevuosissa, tai vaihdevuosi-ikäinen eikä aihe ihan hirveästi kiinnosta. Käytän pientä hormonikorvausta kuten moni ikäiseni. Mikään ei heittele eikä hiota. Tasaista on.
Miten minun pitäisi käyttäytyä että sopisin oikeaoppiseen vaihdevuosi-ikäisen naisen muottiin?? Ajatus kun on oikeasti naurettava. Mistä ihmisten, usein naisten luokitteluvimma oikein nousee? Haluavatko naiset itse jauhaa loputtomasti hormonitoiminnastaan? Enpä suoraan sanottuna usko. Tämä tulee jostain ihan muualta ja naamioituu tietenkin vain hyvään, kuten kaikki pakkomielteinen tuputus.
Itseäni menopaussin jo pari vuotta sitten kokeneena naisena ihmetyttää taas vaihdevuosipanikointi mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Itsekin sen takia pelkäsin vaihdevuosia ja menopaussia. Ja sitten ne olikin valtavan helpot ja vaivattomat.
Ja se mistä ei ikinä puhuta, on että sitten kun menopaussi on tapahtunut, ja elimistö sopeutut uusiin alhaisempiin hormonitasoihin, monella kaikki oireet itsestään loppuu, ja tulee parempi tasainen olo kuin kuukautiskierron pyöriessä koskaan. Itsellä oli menkkakierrot vaikita, valtavan kivuliaat ja runsaat kuukautiset, viikko ennen niitä ärtymystä, herkunhimoa, turvotusta, ovulaation aikaan ihan hillitön seksinhimo ja impulsiivisuutta esim. ostoksissa. Nyt kaikki tuo on ohi ja on ympäri kuukauden tasainen, järkevä olo.
On toki hyvä, että oireista on tietoa ja että sitä tarvitsevat saa hormonikorvaushoitoa. Mutta voisi siitäkin puhua, että kaikki ei tarvitse, ja että vaihdevuodet voi monella olla positiivinen muutos elämänlaatuun, ei mitään pelkkää rupsahtamista ja vaivaistumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole oireita pitääkö silti väittää olevansa vaihdevuosi-iässä? Vaihdevuosien ajoittuminen on yksilöllistä. Moni saa vielä lapsiakin 40-50-ikävuosien välillä.
Äärimmäisen harvinaista luomuna, voihan sitä lapsen nainen synnyttää vaikka 70-vuotiaana kun lääketiede hieman avustaa. Sitten voi leuhkia olevansa nuori vaikka keho onkin jo vanha.
Seli seli. Naisen keho ei vanhene sysäyksenomaisesti kun tulee 40 täyteen eikä 70 ole 40+. Elleivät vaihdevuodet jo ala, keho ei tiedä oletko 38- vai 42-vuotias. Toki hedelmällisyys laskee tasaisesti iän myötä, mutta tilastoihin vaikuttavat ne, joilla alkaa menopaussi.
Vierailija kirjoitti:
Kyl naiset puhuvat vaihdevuosista paljon enemmän kuin miehet vastaavistaan. Toki hoito ja vaihdevuosioireiden ymmärtäminen on lapsen kengissä, vähän kuten melkein kaikki muukin naiskeskeinen lääketiede. Puhumattakaan muiden negatiivisista asenteista, joita varsinkin ennen on ollut.
Ihan kyllästymiseen asti jauhetaan jo. Vaihdevuosiaiheosia kirjoja tupsahdellut jo vuosikymmeniä, naistenlehdet tursuavat tietoa pre, itse meno ja post menopausaalisista oireista, viihdesarjakin jo tehty. Olisiko kuunnelma ja teatteriesitys seuraavaksi? Tai vaikka menopaussin inspiroima taidenäyttely?
Onko minulla oikeutta nähdä itseni jotenkin muutenkin kuin muuttuvan hormonitoimintani kautta? Miksi tämä aihe saa jo täysin suhteetonta huomiota kun voisimme puhua paljon muustakin elämäämme vaikuttavasta ( mikä ei liity lääke- tai plastiikkakirurgiabisnekseen mitenkään?)
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi vaihdevuosioireet kirjaimellisesti sillä hetkellä, kun kuukautiset loppuivat, eli 51-vuotiaana. Tuli kuumat aallot, nivelkivut jne. Sitä ennen ei ollut mitään. Eli ei niistä välttämättä nelikymppisellä ole vielä mitään käsitystä.
n53
Sinunkin olisi silti pitänyt kymmenen vuotta kertoa olevasi vaihdevuosi-iässä. Toivoo ap.
No jos niitä vaihdevuosia ei vielä ole, kyllähän monelle tulee vasta 55+ ikäisenä.
Minä pääsin kuukautisten suhteen vielä helpommalla. Kuukautiset alkoivat 13,5-vuotiaana ja loppuivat alle nelikymppisenä kohdunpoistoon. Siinä välissä oli kaksi raskautta ja monta vuotta hormonikierukalla ilman kuukautisia. En kyllä kaipaa niitä vaikka en kärsinyt kovista kivuista tai kovasta vuodosta.