Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita
02.12.2025 |
Taloudellisen epävarmuuden ja kurjistumisen myötä myös keskiluokka on alkanut omaksumaan työläisten ihanteita ja hylännyt ylemmän keskiluokan arvostaman elämäntyylin, jota kohti ennen ponnisteltiin.
- Ihannoidaan lihaksia, ei sivistystä ja lukeneisuutta. Kilpaillaan timmistä vartalosta, korvienväli jätetään treenaamatta
-harrastetaan kotoilua, leipomista, halonhakkuuta ym. hyötyliikuntaa ja puhutaan siitä harrastuksena
-kulttuurin viihteellistyminen; luetaan dekkareita, jännäreitä, hömppää, ja korotetaan se kulttuuriharrastukseksi
-kierrättäminen, kirpputorit, vinted/2nd hand vaatteet "tiedostavien" ihmisten muotina. Huutokaupoista edellisten sukupolvien halvan roinan kerääminen kulttuurisena pääomana, koska ei ole varaa ostaa laatua
Ihmistenvälinen kilpailu on ikuista, vain tasoa on laskettu. Keksittekö muita esimerkkejä?
Kommentit (1159)
Ei mitään kosketusta duunarielämään? Ohhoh. Aika hyvin, jos tosiaan on elänyt siten. Mites vaikka naapurit, koulukaverit, kaverien perheet, työelämässä aloittaminen?
Minäkin tunnen paljon näitä ihmisiä, joilla ei ole mitään kosketusta työväenluokkaan. Silloin koko Suomi näyttää yhdeltä isolta keskiluokalta. Olen itse työväenluokasta keskiluokkaan tehnyt luokkaretkeläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nykyisin on epäilemättä siirrytty jo edellä kuvatun kaltaisesta "modernin" keskiluokan arvomaailmasta ja kuvastosta "postmoderniin", eli voidaan ihan epäironisesti arvostaa vaikkapa jotakin itse kasvivärjätyistä langoista kudottua villapaitaa, ja pitää sitä sekä itselle arvokkaampana että vieraille enemmän esittelyn arvoisena kuin isovanhemmilta perittyjä Artekin huonekaluja tai vaikka design-valaisimia, joita voi olla oikeastaan "kenellä tahansa".
Jos joku on sivistynätöntä, niin tavaroitten esittely jonkinlaisina "trofeina" ja oletus siitä, että sitähän vain ne kaikille muillekin tietenkin ovat!
Hyvä design ja teollinen muotoilu on käyttöä kestävää, helposti kunnostettavaa ja korjattavaa, helposti yhdisteltävää, laadukkaista materiaaleista eettiset seikat huomioiden valmistettua, mielellään lähellä valmistettua, taidokkaasti valmistettua, ammattitaitoisten valmistajien valmistamaa ja suunnittelemaa, "kestää aikaa", jättää jälkensä muotoilun historiaan. Ja niin edelleen. Kyse ei ole vain jostain trofeesta.
Laatua ja designiä, käsityötä ja taidetta voi aivan hyvin arvostaa ja tuntea, vaikka itsellä ei olisikaan perittyjä kalusteita tai varaa ostaa juuri mieleisiään!
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään kosketusta duunarielämään? Ohhoh. Aika hyvin, jos tosiaan on elänyt siten. Mites vaikka naapurit, koulukaverit, kaverien perheet, työelämässä aloittaminen?
Minäkin tunnen paljon näitä ihmisiä, joilla ei ole mitään kosketusta työväenluokkaan. Silloin koko Suomi näyttää yhdeltä isolta keskiluokalta. Olen itse työväenluokasta keskiluokkaan tehnyt luokkaretkeläinen.
Suomessa on paljon työväenluokkataustaista varakasta keskiluokkaa ja ylempää keskiluokkaa. Varallisuutta on kyllä, mutta Sivistys vaihtelee. Suhtautuminen tieteeseen ja taiteeseen, sekä tutkijan ja taiteilijan koulutukseen on mielestäni selkein indikaattori.
Työväenluokkataustaisissa suvuissa suhtaudutaan vähätellen oman suvun tutkijan tai taiteilijan koulutuksen hankkineisiin. Heitä pidetään lähinnä noloina köyhimyksinä.
Vanhoissa sivistyneissä suvuissa ollaan hurjan ylpeitä tieteilijöistä ja taiteilijoista, eikä heitä painosteta valmistumisen jälkeen "menemään oikeisiin töihin" tai nolostella heidän köyhyyttään. Kaiken kaikkiaan rahasta keskustellaan vähemmän. Oli sitä rahaa tai ei, niin siitä ei samalla tavalla jauheta, kuin työväenluokkataustaisissa suvuissa tehdään. Sitä arvostetaan enemmän, että mitä siellä korvien välissä liikkuu ja mitä sieltä suusta tulee ulos.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään kosketusta duunarielämään? Ohhoh. Aika hyvin, jos tosiaan on elänyt siten. Mites vaikka naapurit, koulukaverit, kaverien perheet, työelämässä aloittaminen?
Minäkin tunnen paljon näitä ihmisiä, joilla ei ole mitään kosketusta työväenluokkaan. Silloin koko Suomi näyttää yhdeltä isolta keskiluokalta. Olen itse työväenluokasta keskiluokkaan tehnyt luokkaretkeläinen.
Eikö tuo nyt ole aika harvinaista ettei olisi mitään kosketusta niin sanottuun työväenluokkaan? Eivätkö nämä ihmiset ole itse ikinä olleet missään töissä, eikö ole ystäviä tai tuttavia tai muita sosiaalisia suhteita vai mistä kiikastaa?
Vierailija kirjoitti:
Lukee ihminen sitten kirjoja tai katsoo viihdeohjelmia, tylsistyttää, että keskusteluissa kerrotaan vain tapahtumat, jotka olen itsekin lukenut tai katsonut. Sivistyneillä tulisi olla omiakin mielipiteitä tapahtumista.
Ei ole mitään sivistystä tai omia mielipiteitä. Kaikki mielipiteet on jo sanottu ääneen ja kirjoitettu muistiin.
Mielipiteet on kuin pilvet taivaalla. Menee ja tulee.
Sivistys on leija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki ympärillä ovat samanlaisia (ja Suomi oli noin 30 vuotta hyvin keskiluokkainen, esimerkiksi omassa nuoruudessani, kun hyvinvointivaltio oli koko loistossaan), niin on helppo kuvitella, ettei mitään muuta ole olemassakaan.
Minä olen jo päälle viisikymppinen ihminen. 70 -luvulla on hyvin selkeät yhteiskuntaluokkaerot ja työväenliike oli loistossaan. Oli omat teatterit, kirjallisuus, urheiluseurat, kokoontumispaikat, pankit ja osuuskaupat. 80 -luvulla duunaritkin hieman vaurastuivat, mutta yhteiskuntaluokkaero oli todella selvää. Olet ollut ysärillä varmaan aika pieni, jos ajattelet sitä keskiluokkaisena aikana, ei se sitä kyllä ollut ellei nyt sitten saattunut elää jossain pikkukaupungin paremman väen kuplassa. Ysärillä luokkaerot suorastaan laman myötä ryöpsähtivät ja myöskin vastakkainasettelu kärjistyi. Työv
Ei mitään kosketusta duunarielämään? Ohhoh. Aika hyvin, jos tosiaan on elänyt siten. Mites vaikka naapurit, koulukaverit, kaverien perheet, työelämässä aloittaminen?
Olen itsekin elänyt lapsuuteni ns. hyvällä alueella, mutta kyllä siellä samassa naapurustossa ja ympäristössä eli ihan kaikenlaisia perheitä, samasta koulusta nyt puhumattakaan. Enkä nyt tiedä, miten vaikka omat vanhempani erosivat niin siitä duunarielämästä, molemmat töissä ma-pe 8-16 kuten useimpien toistenkin lasten vanhemmat, aamulla lapset kouluun ja päiväkotiin, iltapäivällä kotiin, lasten harrastukset ja iltaisin ja viikonloppuisin lasten kanssa ulkoilua, käytiin kirjastossa, kaupassa, kaupungilla ja sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään raha ja varallisuus ei riitä vielä kertomaan mihin luokkaan kuuluu.
Keski ja työväenluokkaisuus (tausta ja se onko vaivautunut elämässään kehittämään itseään ja hankkimaan kulttuuripääomaa) paljastuu kyllä hyvin nopeasti tyylistä, habituksesta ja asenteista.
Keski ja työväenluokkaisille, sekä uusrikkaille on tavallisempaa:
-Halu näyttää sitä omaa varallisuutta ulospäin. Ns. "pröystäily". Esim. Logojen halutaan näkyvän. On tärkeää, että harrastukset ja vapaa-ajanvietto on kallista ja siitä halutaan tieto muillekin.
-Trendien mukana juokseminen sekä omassa ulkonäössä, että sisustuksessa
-Tieteen ja taiteen, sekä tieteilijöitten ja taiteilijoitten halveksunta ja arvon vähättely. Ei arvosteta tutkijan ja taiteilijan koulutusta.
-Heikko kulttuuripääoma. Ei kunnollista käsitystä rakennusperinteestä ja vaikea hahmottaa esimerkiksi kulttuurihistoriaa ja
Totta kyllä, mutta ristiriidan tuottaa se, että kaikki yllä mainitut asiat on ainakin periaatteessa opiskeltavissa olevia asioita. Esimerkiksi taidehistoriasta valmistunut saa usein epäilemättä hyvät valmiudet visuaalisiin taiteisiin ja designiin liittyvän kulttuuripääoman hallintaan. Mutta paradoksi onkin se, että esimerkiksi suoraan työttömäksi taidehistoria pääaineenaan valmistunut henkilö ei kulttuuripääomastaan huolimatta kuulu lainkaan keskiluokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä onko joku työväenluokkainen vai keskiluokkainen?
Miksi pitää olla väliä? On niin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukee ihminen sitten kirjoja tai katsoo viihdeohjelmia, tylsistyttää, että keskusteluissa kerrotaan vain tapahtumat, jotka olen itsekin lukenut tai katsonut. Sivistyneillä tulisi olla omiakin mielipiteitä tapahtumista.
Ei ole mitään sivistystä tai omia mielipiteitä. Kaikki mielipiteet on jo sanottu ääneen ja kirjoitettu muistiin.
Mielipiteet on kuin pilvet taivaalla. Menee ja tulee.
Sivistys on leija.
Aivan. Suomeksi: "Kaik on yhdentekevää paskaa".
Ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko myöntää, että itsekin olen useammin törmännyt tähän "ylempien" luokkien edustajien tökeröön ajatusmaailmaan, missä esimerkiksi kaikki ammattikoulun käyneet tai jonkinlaisen perhetaustan omaavat pyritään niputtamaan tiettyyn luokkaan ja yritetään korostaa sitä omaa "ylempiluokkaista" taustaa.
Hyvä, että laitoit lainausmerkkeihin tuon "ylempien", sillä aidosti sivistyneistöön ja asiantuntijaluokkaan kuuuluva ei alentuisi kyseisenkaltaiseen jaotteluun.
Palstalla jatkuvasti esitetty AIDOSTI sitä ja tätä ei tekisi tätä ja tuota on kyllä typeryydessään ylivertainen argumentti. Sillä dissataan kaikki mielipiteet jotka eivät itseä miellytä dissaamalla niiden esittäjää. Näin voi säästää herkkää egoa joutumasta ottamaan kantaa varsinaiseen asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukee ihminen sitten kirjoja tai katsoo viihdeohjelmia, tylsistyttää, että keskusteluissa kerrotaan vain tapahtumat, jotka olen itsekin lukenut tai katsonut. Sivistyneillä tulisi olla omiakin mielipiteitä tapahtumista.
Toisaalta pinnallinenkin keskustelu kertoo siitä, että esim. kirja on ollut jollain tapaa kiinnostava. Ja kun keskustellaan, kehittyvät keskustelutaidot, saa toiselta ehkä ajatuksia, haluaa lukea lisää ym. Toki olisi hyvä, että olisi joku, jonka kanssa keskustella syvällisemmin, jos sellainen kiinnostaa. Mutta itse haluan kannustaa ihmisiä lukemiseen ja ajatusten esittämiseen, vaikka olisikin ihan aloittelija.
Ainakin keskiluokan lapset on altistuneet aikoinaan kovalle amerikkalaiselle kultuuri ryöpytykselle.
Siinä missä Simpsonit vitsailee vähn samoissa teemoissa, niin meillä keskiluokka ihailee salaa Bart Simpsonin oppimattomuutta ja kaiken nollaa, kun perheessä on yksi kympin tyttö, mutta street smart on se mitä ihaillaan.
Homer on onnenkantamoinen ja Homer kodittaa omakotitalossa. Sillä on auto perhe ja nautinnot.
Jotkut sanoisi paheet.
Meillä on keskiluokka simpsonisoitu. Joku sanoisi rumasti että wt-menoa. 1990ä- luvun lopulla nuoret altistui räp-musiikille, simpsonit oli ihan normi, mutta sen itseironiaa ei ymmärretty. Kaikki ihaili vai barttia ja homeria kirjaimellisessa mielessä. Simpsonien nerokkuutta ei tajuttu. Sarjan henkilöhahmoja ihailtiin samalla tavalla kuin loukkaannuttiin Hazardin kirjoitusta Halmesta.
Johtuu just lukemisen vähyydestä jo vuosikymmeniä sitten. Nyt nuorten lukemattomuudesta on alettu ihan hysterisoida, mutta kyllähän se reaktioista päätellen tapahtui jo ajat sitten.
Salikortti, tribaalitatuoinnit, muskeliautot, hiusvärit, tiiätte loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hyvä analyysi.
Itse arvelen perimmäiseksi syyksi sen vuosituhannenvaihteessa tehdyn muutoksen (mielestäni erheen), jossa opistot muutettiin ammattikorkeakouluiksi.
AMK:n käyneet kuvittelevat olevansa korkeakoulutettuja, jota toki määritelmällisesti ovatkin, mutta sellaisella tavalla ja "kulttuurisella pääomalla", joka aiemmin oli varattu nykykielellä sanottuna ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille. Käytännössä siis maistereille, diplomi-insinööreille, lääketieteen lisensiaateille.
Eli tämän ammattiin valmistavan "korkeakoulun" kävijät kuvittelevat olevansa maisteritasoista bättre folkia automaattisesti koulutuksensa perusteella, ja ajattelevat sitten, että se mitä HE tekevät, on kulttuuria. No, työväenkulttuuri on tietenkin sekin kulttuuria, mutta kuten aloittaja hyvin analysoi, niin kulttuurin rima on laskenut keskiluokkaisilla todella paljon.
Minä syytän tästä henkisestä työväenluokkaistumisesta - jota sen läpikäynyt ei tietenkään voi työväenluokkaisuudeksi myöntää - nimenomaan AMMATTI"korkeakoulun" tuloa sotkemaan siihen asti selkeää koulutusjärjestelmää. Muutos tapahtui kai 1990-luvun jälkipuoliskolla, eli siitä on 25-30 vuotta aikaa, eli osa ensimmäisestä AMK-tutkinnon suorittaneista on ollut työelämässä jo yli neljännesvuosisadan.
Enkä sano sitä, etteikö työväki olisi sivistynyttä (on ollut ja on yhä työväenopistot ja työväen akatemiat ja työväen sivistysliitot), enkä vähättele lainkaan aiempia opistotason koulutuksen käyneitä! Oikeastaan päinvastoin. Esimerkiksi kauppaopisto tai sihteeriopisto olivat ainakin Helsingissä oman alansa huippuammattilaisia tuottavia oppilaitoksia. Ja ne käyneet saattoivat olla huomattavasti laaja-alaisemmin sivistyneempiä kuin yksittäiset yliopistokoulutetut. Mutta kysymys onkin siitä, että opistot käyneet eivät koskaan kuvitelleetkaan olevansa "melkein maistereita".
Tuo ammattikorkean - jota kriitikot kuten professorit 1990-luvun jälkipuoliskolla kutsuivat ikävästi mutta ehkä vähän profeetallisestikin "ammattisurkeiksi" - tulo ikään kuin hälvensi aiemmin selkeää rajaa koulutusten välillä. Se johti jonkinlaiseen korkeakoulutuksen inflaatioon ihmisten mielissä.
Kuitenkin jokaiselle asiaa vähänkään miettineelle on sangen selvää, että AMK- ja yliopistokoulutusten välillä on aikamoinen railo.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin keskiluokan lapset on altistuneet aikoinaan kovalle amerikkalaiselle kultuuri ryöpytykselle.
Siinä missä Simpsonit vitsailee vähn samoissa teemoissa, niin meillä keskiluokka ihailee salaa Bart Simpsonin oppimattomuutta ja kaiken nollaa, kun perheessä on yksi kympin tyttö, mutta street smart on se mitä ihaillaan.
Homer on onnenkantamoinen ja Homer kodittaa omakotitalossa. Sillä on auto perhe ja nautinnot.
Jotkut sanoisi paheet.
Meillä on keskiluokka simpsonisoitu. Joku sanoisi rumasti että wt-menoa. 1990ä- luvun lopulla nuoret altistui räp-musiikille, simpsonit oli ihan normi, mutta sen itseironiaa ei ymmärretty. Kaikki ihaili vai barttia ja homeria kirjaimellisessa mielessä. Simpsonien nerokkuutta ei tajuttu. Sarjan henkilöhahmoja ihailtiin samalla tavalla kuin loukkaannuttiin Hazardin kirjoitusta Halmesta.
Johtuu just lukemisen vähyydestä jo vuosikymmeniä sitten. Nyt nuor
Ei ole ollut oikein muuta kuin amerikkalaista kultuuria helposti tarjolla suoraan silmille kaadettuna.
Keskiluokka on juuri sen näköinen mitä ne on kaapelikanavoilta nähneet aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvä analyysi.
Itse arvelen perimmäiseksi syyksi sen vuosituhannenvaihteessa tehdyn muutoksen (mielestäni erheen), jossa opistot muutettiin ammattikorkeakouluiksi.
AMK:n käyneet kuvittelevat olevansa korkeakoulutettuja, jota toki määritelmällisesti ovatkin, mutta sellaisella tavalla ja "kulttuurisella pääomalla", joka aiemmin oli varattu nykykielellä sanottuna ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille. Käytännössä siis maistereille, diplomi-insinööreille, lääketieteen lisensiaateille.
Eli tämän ammattiin valmistavan "korkeakoulun" kävijät kuvittelevat olevansa maisteritasoista bättre folkia automaattisesti koulutuksensa perusteella, ja ajattelevat sitten, että se mitä HE tekevät, on kulttuuria. No, työväenkulttuuri on tietenkin sekin kulttuuria, mutta kuten aloittaja hyvin analysoi, niin kulttuurin rima on laskenut keskiluokkaisilla todella paljon.
Minä syytän tästä henkisestä ty
Jaha, amk-jankuttajakin löysi ketjun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukee ihminen sitten kirjoja tai katsoo viihdeohjelmia, tylsistyttää, että keskusteluissa kerrotaan vain tapahtumat, jotka olen itsekin lukenut tai katsonut. Sivistyneillä tulisi olla omiakin mielipiteitä tapahtumista.
Ei ole mitään sivistystä tai omia mielipiteitä. Kaikki mielipiteet on jo sanottu ääneen ja kirjoitettu muistiin.
Mielipiteet on kuin pilvet taivaalla. Menee ja tulee.
Sivistys on leija.
Aivan. Suomeksi: "Kaik on yhdentekevää paskaa".
Ihan sama.
Ei köyhälle ole, eikä yläluokalle.
Joku teistä kirjoitti Hazardin Tony Halmeen kirjoituksesta.
Siinä on esimerkki siitä miten vedetään lukutaidon rajat. Mikä luokka loukkaantui lehtijutusta aikoinaan?
Oliko se tämä keskiluokka, joka on työväenluokkaistunut?
"Mitään sitten tarkoitat duunarielämällä Suomessa tai niillä duunariluokkaisilla ihmisillä?"
Käsitykseni suomalaisesta työväenluokasta perustuu tutkimuskirjallisuuteen ja kirjallisuuteen yleensä. Teininä, kun liikuin baareissa myös Suomessa, minulla oli duunaritaustaisia bilekavereita jokunen, mutta koska olimme bileiässä ja tapasimme baareissa, eivät mahdolliset erot juuri tulleet esille. Noiden kahden poikaystävän kodeissa ero tuli räikeästi esille eli he asuivat ns. huonolla alueella ja kodit olivat omaan silmään aika karuja. Itse poikaystävät olivat tosi mukavia ja myös sivistyneitä. Mutta kumpikaan heistä ei ollut kiinnostunut esimerkiksi menemään yliopistoon.
Nykyisin minulla on ystäväperhe, jossa mies on tehnyt hyvin harvinaisen luokkahypyn duunariperheestä ns. statusmieheksi. Hän on tietyissä asioissa erilainen kuin olen tottunut kuten siinä miten hän suhtautuu vähäosaisiin. Suhtautuminen on siis kovaa enkä oikein pidä siitä piirteestä. Voi olla, että nuo duunaripoikaystäväni olisivat olleet samalla tavalla suorasukaisia, mutta olimme niin nuoria, että ehdimme vain hipaista toistemme elämää.
Mutta se että tuntee muutaman duunariluokkaan kuuluvan, ei mitenkään tavoita sitä millaista suomalainen duunarikulttuuri on, kun siitä ei ole mitään omakohtaista kokemusta tai edes havaintoja. Siksi perustan käsitykseni tutkittuun tietoon enkä omiin kokemuksiini.
Mitään sitten tarkoitat duunarielämällä Suomessa tai niillä duunariluokkaisilla ihmisillä?