Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita
02.12.2025 |
Taloudellisen epävarmuuden ja kurjistumisen myötä myös keskiluokka on alkanut omaksumaan työläisten ihanteita ja hylännyt ylemmän keskiluokan arvostaman elämäntyylin, jota kohti ennen ponnisteltiin.
- Ihannoidaan lihaksia, ei sivistystä ja lukeneisuutta. Kilpaillaan timmistä vartalosta, korvienväli jätetään treenaamatta
-harrastetaan kotoilua, leipomista, halonhakkuuta ym. hyötyliikuntaa ja puhutaan siitä harrastuksena
-kulttuurin viihteellistyminen; luetaan dekkareita, jännäreitä, hömppää, ja korotetaan se kulttuuriharrastukseksi
-kierrättäminen, kirpputorit, vinted/2nd hand vaatteet "tiedostavien" ihmisten muotina. Huutokaupoista edellisten sukupolvien halvan roinan kerääminen kulttuurisena pääomana, koska ei ole varaa ostaa laatua
Ihmistenvälinen kilpailu on ikuista, vain tasoa on laskettu. Keksittekö muita esimerkkejä?
Kommentit (1159)
Vierailija kirjoitti:
"Mitään sitten tarkoitat duunarielämällä Suomessa tai niillä duunariluokkaisilla ihmisillä?"
Käsitykseni suomalaisesta työväenluokasta perustuu tutkimuskirjallisuuteen ja kirjallisuuteen yleensä. Teininä, kun liikuin baareissa myös Suomessa, minulla oli duunaritaustaisia bilekavereita jokunen, mutta koska olimme bileiässä ja tapasimme baareissa, eivät mahdolliset erot juuri tulleet esille. Noiden kahden poikaystävän kodeissa ero tuli räikeästi esille eli he asuivat ns. huonolla alueella ja kodit olivat omaan silmään aika karuja. Itse poikaystävät olivat tosi mukavia ja myös sivistyneitä. Mutta kumpikaan heistä ei ollut kiinnostunut esimerkiksi menemään yliopistoon.
Nykyisin minulla on ystäväperhe, jossa mies on tehnyt hyvin harvinaisen luokkahypyn duunariperheestä ns. statusmieheksi. Hän on tietyissä asioissa erilainen kuin olen tottunut kuten siinä miten hän suhtautuu vähäosaisiin. Suhtautuminen on siis kovaa enkä oik
Entäs ne ystävät teini-iässä, heidän perheet? Koulukaverit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään kosketusta duunarielämään? Ohhoh. Aika hyvin, jos tosiaan on elänyt siten. Mites vaikka naapurit, koulukaverit, kaverien perheet, työelämässä aloittaminen?
Minäkin tunnen paljon näitä ihmisiä, joilla ei ole mitään kosketusta työväenluokkaan. Silloin koko Suomi näyttää yhdeltä isolta keskiluokalta. Olen itse työväenluokasta keskiluokkaan tehnyt luokkaretkeläinen.
Eikö tuo nyt ole aika harvinaista ettei olisi mitään kosketusta niin sanottuun työväenluokkaan? Eivätkö nämä ihmiset ole itse ikinä olleet missään töissä, eikö ole ystäviä tai tuttavia tai muita sosiaalisia suhteita vai mistä kiikastaa?
Mikä siinä yllättää? Esim. hyvä ystäväni työskentelee opettajana. Kaikki työkaverit ovat akateemisia ja keskiluokkaisia, samoin opiskelukaverit, puoliso. Oma tausta ylemmästä keskiluokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömän työväenluokan yleisin harrastus on nykyaikana nettifoorumeilla trollaaminen.
Tämä. Totta on, että varsinkin ylempi ja akateemisesti kouluttautunut keskiluokka erottautuu yhä enemmän alemmasta keskiluokasta ja työväenluokasta. Suurin erottava tekijä on sivistys ja sen puute alemmalla keskiluokalla ja erit. työväenluokalla.
Mitäs tämä sivistys sitten konkreettisesti sisältää tai miten se tulee ilmi keskiluokalla, alemmalla keskiluokalla ja työväenluokalla?
Asiasta lienee useita eri mielipiteitä ja näkökulmia, mutta lonkalta heittelisin seuraavia tekijöitä.
Lukeminen harrastuksena, klassikkoromaanit tuttuja, tietokirjoja luetaan "huviksi", pystyy keskustelemaan kirjallisuudesta laajempana ilmiönä sekä kliseisesti myös "kirjoista joita ei ole lukenut". Myös runous tuttua, samoin näytelmäkirjallisuus.
Monipuolinen kielitaito, jota pitää yllä niin ikään "huvikseen" - ei siis oman työmarkkinakelpoisuutensa ylläpitämiseksi. Esimerkiksi lukee dekkareita ruotsiksi, Der Spiegeliä säännöllisesti, silloin tällöin Le Mondea, jne. - tai muuta lehdistöä ja kirjallisuutta osaamillaan kielillä. Arvostaa kaunokirjallisuuden hyviä suomennoksia mutta lukee ainakin anglosaksisen kirjallisuuden englanniksi, jos suomennos ei ole riittävän hyvä - tai lukee alkukielellä siksi, ettei kirjaa ole vielä suomennettu.
Jos ei pidä baletista, oopperasta, teatterista tai klassisesta musiikista eikä käy jossain tai missään näistä, pystyy perustelemaan oman vastentahtoisuutensa "sivistyneellä" eli asiantuntevalla tavalla. Eli tuntee ainakin suurimman osan näiden kulttuurimuotojen historiasta ja klassikoista.
Pyrkii käyttäytymään kohteliaasti kaikkia ihmisiä kohtaan, riippumatta näiden sosioekonomisesta asemasta tai omasta käyttäytymisestä. Ei mene juntin tasolle, vaikka juntti yrittäisi häntä sinne vetää.
Ei brassaile omaisuudellaan, varallisuus ei ole tärkeä asia ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Vaikka olisi varaa Burberryyn, ei osta Burberryä (eikä käytä, vaikka saisi lahjaksi).
Tuntee ihmisiä koulutuksensa ja/tai työnsä ja/tai vapaa-ajanviettotapojensa puolesta Suomen ulkopuolelta ja omien peruspiirien ja perheen/suvun ulkopuolelta laajasti. Eli laaja sosiaalinen verkosto.
On kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja ymmärtää, että pystyy itse omalla toiminnallaan vaikuttamaan ainakin omiin elinolosuhteisiinsa mutta myös laajemmin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Toisin sanoen toimii usein luottamustehtävissä (omien kiinnostuksenkohteidensa mukaisesti).
Kammoksuu all inclusive -hotellipaketteja ja muutenkin peruskonseptilla järjestettyjä helppoja ryhmämatkoja. Harrastuksen (sukellus, vaellus, jne.) tiimoilta saattaa toki lähteäkin ryhmämatkalle, mutta pääsääntöisesti matkailun tarkoitus on vaihtelun lisäksi uuden oppiminen ja itsensä sivistäminen. Vierailee poikkeuksetta museoissa matkakohteessa, myös konserteissa tai oopperassa, kiinnostusten mukaan.
Tässä ainakin alkua. Joku muu osannee jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään kosketusta duunarielämään? Ohhoh. Aika hyvin, jos tosiaan on elänyt siten. Mites vaikka naapurit, koulukaverit, kaverien perheet, työelämässä aloittaminen?
Minäkin tunnen paljon näitä ihmisiä, joilla ei ole mitään kosketusta työväenluokkaan. Silloin koko Suomi näyttää yhdeltä isolta keskiluokalta. Olen itse työväenluokasta keskiluokkaan tehnyt luokkaretkeläinen.
Suomessa on paljon työväenluokkataustaista varakasta keskiluokkaa ja ylempää keskiluokkaa. Varallisuutta on kyllä, mutta Sivistys vaihtelee. Suhtautuminen tieteeseen ja taiteeseen, sekä tutkijan ja taiteilijan koulutukseen on mielestäni selkein indikaattori.
Työväenluokkataustaisissa suvuissa suhtaudutaan vähätellen oman suvun tutkijan tai taiteilijan koulutuksen hankkineisiin. Heitä pidetään lähinnä noloina köyhimyksinä.
Tuo kuulostaa aika pahalta, mutta muistan lukeneeni samanlaista myös tutkimuksesta.
Kun tekee luokkahypyn, on vieras molemmissa kulttuureissa. Itselläni on paljon samanlaisia kokemuksia, kun olen ollut vieraassa kulttuurissa, jolloin olen kaikkialla vieras. Toisaalta olen voinut liikkua yhteiskuntaluokkien ja piirien välillä tai on ollut pakkokin, että oppii. Myös monilla niillä, jotka ovat eläneet eri maissa koko lapsuutensa on ihan samoja kokemuksia kuin minulla. Sitäkin aihetta on tutkittu.
Joku moitti kirjallisuutta siitä, että kirjoitetaan ylisukupolvisista traumoista, kulttuurierosta ja sen sellaisesta. Aika pitkälti ne ovat kirjallisuuden ikuisia teemoja eivätkä muotiteemoja. On mielenkiintoista lukea vaikkapa siitä, kun joku ihminen on elänyt aavikolla paimentolaisperheessä ja päätynyt johonkin merkittävään länsimaiseen ammattiin. Siinä on ylitetty monenlaista estettä ja saatu sosiaalista pääomaa.
Mua aina mietittyttää, että kenelle te näitä luokkajuttuja selittelette? Muille rummelimummeleille? Sä oot vanha rupsahtanut lehmä, vaikka olisit mistä yliopistosta valmistunut. Meinasitte, että jonkun velhon hihan mielipide kiinnostaa yhtään ketään, vaikka kuinka pitäisitte itseänne parempina ihmisinä. Lisäksi aristokraatiksi synnytään, eikä tulla opiskelemalla jossain Rovaniemen yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Entäs ne ystävät teini-iässä, heidän perheet? Koulukaverit?2
Olen elänyt lapsena ja nuorena muualla kuin Suomessa. Kuten jo kirjoitin, en bileiässä tutustunut bilekavereideni perheisiin, hehän asuivat jo omillaan kuten itsekin asuin 15v. asti.
Työväenluokkataustaisissa suvuissa suhtaudutaan vähätellen oman suvun tutkijan tai taiteilijan koulutuksen hankkineisiin. Heitä pidetään lähinnä noloina köyhimyksinä.
Varmaan joissain suvuissa näin. Omassa taustassa ennemminkin näitä suvun ainokaisia akateemisia ihaillaan, kummastellaan toki myös, mutta ei todellakaan hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivistys on laajempaa kuin valmiiksi jauhetun kirjatiedon tai kulttuurin seuraamista. Mikä tahansa oma-aloitteinen ajattelu on merkittävämpää.
Oma-aloitteinen ajattelu on ensiarvoisen tärkeää. Mutta ajattelu ei kehity, ellei sitä ruoki. Ja kuten tiedetään, ihminen on sitä, mitä hän syö.
Eli mitä syöttää aivoilleen ja ajattelulleen, ratkaisee myös sen oma-aloitteisen ajattelun laadun.
Ja nykymaailmassa netin kautta on hyvät mahdollisuudet saada "valmiiksi jauhetun kirjatiedon tai kulttuurin" ohella ja lisäksi tietoa aivan toisenlaisten kulttuurien ajattelusta, jos esimerkiksi suomalaiskansallinen "valmiiksi jauhettu" kyllästyttää. Mutta siinäkin pitää ruokkia sitä omaa ajattelua aktiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan harhateillä olet päätelmissäsi.
Minusta taas ap teki aika mielenkiintoisen havainnon.
Sitten meillä on erilainen ystävä/tuttavapiiri. Ei lukeminen ja sivistys ole mihinkään kadonnut, eikä pullistelutreenaamista harrasta kukaan jne. Kirpputoreja harrastettiin jo 80/90-luvulla ja dekkareitakin luettiin välillä ihan viihteen vuoksi.
Olin teini 80-luvulla ja kirpputorit olivat alakulttuurien juttu sekä tietenkin erittäin vähävaraisten. Yksikään keskiluokkainen, (eikä työväenluokkainenkaan) äiti tai perhe, olisi kirpputoreja käyttänyt ja jos olisi sellainen pakkorako ollut, siitä ei olisi hiiskutttu kenellekään.
80-luvun lapsena voin todeta (perhe "valkokaulustyöläistöä"), että divareissa kyllä tuli paljon käytyä. Sarjakuvia, nuortenromaaneja, sitten stephenkingit sun muut. Eivätkä vanhemmat lainkaan pahastuneet, etenkin kun kirjastossa ei siihen aikaan ollut vaikkapa Aku Ankan taskukirjoja (tai olivat aina lainassa).
Muuten ei kirppareilla tosiaan käyty. Vaatteita saatiin sukulaisilta tai tutuilta. Tuntemattomien ihmisten vaatteiden käyttö olisi ollut kauhistus. Tiedä sitten, mitä luteita pelkäsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen itsekin elänyt lapsuuteni ns. hyvällä alueella, mutta kyllä siellä samassa naapurustossa ja ympäristössä eli ihan kaikenlaisia perheitä, samasta koulusta nyt puhumattakaan. Enkä nyt tiedä, miten vaikka omat vanhempani erosivat niin siitä duunarielämästä, molemmat töissä ma-pe 8-16 kuten useimpien toistenkin lasten vanhemmat, aamulla lapset kouluun ja päiväkotiin, iltapäivällä kotiin, lasten harrastukset ja iltaisin ja viikonloppuisin lasten kanssa ulkoilua, käytiin kirjastossa, kaupassa, kaupungilla ja sellaista."
Niin, omat kokemukseni ovat todella erilaisia. Tuskin näin vanhempiani eikä se ollut mitenkään epätavallista, normi pikemminkin. Minulla oli lastenhoitaja, mutta menin jo 5v. itsekseni soittotunnille bussilla täällä Suomessa. Isoäidin ja isonvanhempien luona olin pitkät ajat kesällä, silloin en juuri tavannut muita lapsia.
Lapsuus sijoittuu 70-luvulle, nuoruus kasarille.
Kuten sanottua, se että ajattelee kaikkein eläneen samalla tavalla, selittyy sillä, että se oma elinympäristö eli sillä tavalla. Suomessakin on monenlaisia todellisuuksia. Pikkukaupungeissa erot ovat luultavasti pienempiä, koska siellä ei ole samalla tavalla erityneitä asuinalueita.
Miesten maailmassa se näkyy siinä että keskiluokkainen mies on hillitty ja ei tappele, koska pelkää nöyryytystä. Jos mies alentuu tappelemaan, niin hän paljastaa oikean nahkansa ja luokkatasonsa.
Alemassa luokassa tappelu otetaan kunnialla vastaan ja tappelun jälkeen tiedetään se kuka on toista ylempi.
Ennen sitä ei kunnioitusta alaluokassa tipu. Joissain tapauksissa tämän voi nähdä ihan habituksen perusteella kuka no kyseisessä tilassa "kingi". Keskiluokkaiset miehet ei ole kingejä miesten maailmassa ilman todistetta. Heillä ei ole ns. Balls. Naisilla se näkyy sillä että kun miehellä on status, niin hänkin nousee ja jos naisella on statusta, niin ne nousee.
Alaluokan silmissä he ei silti ole mitään. Koska käytännön elämä on sitä mitä tällä hetkellä tapahtuu Ukrainassa.
Jos et osaa tapella, et ole oikeasti mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään kosketusta duunarielämään? Ohhoh. Aika hyvin, jos tosiaan on elänyt siten. Mites vaikka naapurit, koulukaverit, kaverien perheet, työelämässä aloittaminen?
Minäkin tunnen paljon näitä ihmisiä, joilla ei ole mitään kosketusta työväenluokkaan. Silloin koko Suomi näyttää yhdeltä isolta keskiluokalta. Olen itse työväenluokasta keskiluokkaan tehnyt luokkaretkeläinen.
Niin, olen sitä mieltä ja se on tutkimuksissakin todettu, että Suomi on ollut hyvin keskiluokkainen maa ja on sitä ehkä edelleenkin, jos verrataan vaikka Ruotsiinkin, vaikka luokkayhteiskunnan paluusta on puhuttu.
Kyllä täällä varmasti aina on ollut eriytyneitä asuinalueita pk-seudulla, enemmän sitten pikkukaupungeissa on ollut yhtenäinen keskiluokka ja ehkä yhdenmukaisuuden painettakin enemmän, kun on eletty pienemmässä yhteisössä. Eikä pk-seutuka
Kuten mitkä alueet pk-seudulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömän työväenluokan yleisin harrastus on nykyaikana nettifoorumeilla trollaaminen.
Tämä. Totta on, että varsinkin ylempi ja akateemisesti kouluttautunut keskiluokka erottautuu yhä enemmän alemmasta keskiluokasta ja työväenluokasta. Suurin erottava tekijä on sivistys ja sen puute alemmalla keskiluokalla ja erit. työväenluokalla.
Mitäs tämä sivistys sitten konkreettisesti sisältää tai miten se tulee ilmi keskiluokalla, alemmalla keskiluokalla ja työväenluokalla?
Asiasta lienee useita eri mielipiteitä ja näkökulmia, mutta lonkalta heittelisin seuraavia tekijöitä.
Lukeminen harrastuksena, klassikkoromaanit tuttuja, tietokirjoja luetaan "huviksi", pystyy keskustelemaan kirjalli
Laske vähän rimaa. Tuo on utooppinen näkemys uudenlaisesta renesanssi-ihmisen paluusta.
Missään luokassa ei ole tuollaista aivokapasiteettia, korkeintaan feikkauksen tasolla. Yksilöissä noita löytyy ihan linnakundeistakin, jotka on itse oppineet ihan ajan kanssa lukemalla, kun ei muutakaan heille ole suotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa lainausta toimimaan, mutta tarkoitin, että TV ja urheilu ovat ihan hyviä puheenaiheita, mutta olisipa kiva, jos kirjallisuudestakin voitaisiin puhua enemmän. Kirjallisuus on jokin marginaalihörhöjen juttu, josta saavat mennä keskustelemaan kopperoihinsa, sehän se asenne usein on.
En tiedä, olitko tuo aiempi kommentoija vai et, mutta mielestäni joku sanoi jotain olennaista: että paljon lukevat ihmiset jotka keskustelevat muista asioista toisten paljon lukevien ihmisten kanssa voivat tosiaankin lyhyesti todeta, että luitko sen tai minä luin tämän ja mitä mieltä olit.
Kyse on siitä, että joillekin ihmisille lukeminen on itsestäänselvyys. Siitä, että lukee, ei tarvitse puhua, siihen ei tarvitse käyttää aikaa, vaan puhutaan sisällöistä, ei tekemisestä.
Suurelle osalle nykysuomalaisista lukeminen ei ole samalla tavalla itsestäänselvyys. Ja kun se ei ole sitä enää aikuisille, niin ei se toden totta ole lapsille eikä nuorillekaan. Sen vuoksi lapsiasiavaltuutetun neuvo kaikille vanhemmille oli, että "lukekaa lapsillenne". Surullista oli se, että hän kehysti sanomansa muotoon (jotenkin näin): että on hyvin edullinen tapa viettää lapsen kanssa aikaa kun ottaa tämän syliin ja lukee tälle. Eli että edullinen, siis rahallisesti edullinen. Että se on se ensimmäinen asia, josta käsin jopa lapsiasiavaltuutettu lähtee lukemisen hyviä puolia käsittelemään. Ja hän siis totesi, että ei ole sama asia istuttaa lasta äänikirjan ääreen, vaan ottaa lapsi syliin ja myötäelää lapsen tunteita ja ajatuksia, kun lapsi seuraa kirjan tarinaa. Ehkä se "edullisuus" liittyi siihen, että äänikirjat ovat kalliita, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietokonepelit, suoratoistopalvelut ym. ajanvietto. Ei ole varaa käydä missään.
Lukeminen ei maksa mitään. Kirjastosta saa ilmaiseksi lainata kirjoja. Ja dvd-elokuvia.
Olen viimeisen 30 vuoden aikana käynyt kerran tutustumassa Oodin yläkertaan turistina ja pari kertaa yliopiston kirjastossa. Viime kerrastakin onaikaa 15 vuotta, kun kävin yliopiston kirjastossa. Kun haluan lukea jonkun kirjan, oston kirjan verkkokaupasta ja joskus Helsingissä käydessäni kirjakaupasta.
t. ylempään keskiluokkaan kuuluva
No sitten olinkin väärässä. Koska sinä teet noin ei kukaan muukaan (ylempään) keskiluokkaan kuuluva voi nauttia kirjaston ilmaispalveluista, tietenkään. Mitä joku muuten totesi sivistyksestä ja itseänsä mittana käyttämisestä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistys on laajempaa kuin valmiiksi jauhetun kirjatiedon tai kulttuurin seuraamista. Mikä tahansa oma-aloitteinen ajattelu on merkittävämpää.
Oma-aloitteinen ajattelu on ensiarvoisen tärkeää. Mutta ajattelu ei kehity, ellei sitä ruoki. Ja kuten tiedetään, ihminen on sitä, mitä hän syö.
Eli mitä syöttää aivoilleen ja ajattelulleen, ratkaisee myös sen oma-aloitteisen ajattelun laadun.
Ja nykymaailmassa netin kautta on hyvät mahdollisuudet saada "valmiiksi jauhetun kirjatiedon tai kulttuurin" ohella ja lisäksi tietoa aivan toisenlaisten kulttuurien ajattelusta, jos esimerkiksi suomalaiskansallinen "valmiiksi jauhettu" kyllästyttää. Mutta siinäkin pitää ruokkia sitä omaa ajattelua aktiivisesti.
En tiedä mistä olet tuollaista ostanut. En osta tuota ja en todellakaan ajattele noin. Ajatuksia ei ruokita mitenkään. Ajatuksia ei myöskään voi hallita mitenkään. Siksi varmasti syötät tuota pakkosyöttöä muille ja uskot sen totena.
Laske vähän rimaa. Tuo on utooppinen näkemys uudenlaisesta renesanssi-ihmisen paluusta.
Missään luokassa ei ole tuollaista aivokapasiteettia, korkeintaan feikkauksen tasolla. Yksilöissä noita löytyy ihan linnakundeistakin, jotka on itse oppineet ihan ajan kanssa lukemalla, kun ei muutakaan heille ole suotu.
Tuo on luonnollinen keskusteluaiheiden taso omassa tuttavapiirissäni. Ja olen eri. Työskentelen sosiaalialalla akateemisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään kosketusta duunarielämään? Ohhoh. Aika hyvin, jos tosiaan on elänyt siten. Mites vaikka naapurit, koulukaverit, kaverien perheet, työelämässä aloittaminen?
Minäkin tunnen paljon näitä ihmisiä, joilla ei ole mitään kosketusta työväenluokkaan. Silloin koko Suomi näyttää yhdeltä isolta keskiluokalta. Olen itse työväenluokasta keskiluokkaan tehnyt luokkaretkeläinen.
Eikö tuo nyt ole aika harvinaista ettei olisi mitään kosketusta niin sanottuun työväenluokkaan? Eivätkö nämä ihmiset ole itse ikinä olleet missään töissä, eikö ole ystäviä tai tuttavia tai muita sosiaalisia suhteita vai mistä kiikastaa?
Mikä siinä yllättää? Esim. hyvä ystäväni työskentelee opettajana. Kaikki työkaverit ovat akateemisia ja keskiluokkaisia, samoin
Yllättää, miten ilmeisen pienissä piireissä ilmeisesti sitten liikutaan.
Omat vanhempani ovat molemmat just opettajia ja kyllä ainakin heillä on kaikenlaisia ystäviä ja kavereita, puhumattakaan vaikka sukulaisista ja naapureista.
Vierailija kirjoitti:
Miesten maailmassa se näkyy siinä että keskiluokkainen mies on hillitty ja ei tappele, koska pelkää nöyryytystä. Jos mies alentuu tappelemaan, niin hän paljastaa oikean nahkansa ja luokkatasonsa.
Alemassa luokassa tappelu otetaan kunnialla vastaan ja tappelun jälkeen tiedetään se kuka on toista ylempi.
Ennen sitä ei kunnioitusta alaluokassa tipu. Joissain tapauksissa tämän voi nähdä ihan habituksen perusteella kuka no kyseisessä tilassa "kingi". Keskiluokkaiset miehet ei ole kingejä miesten maailmassa ilman todistetta. Heillä ei ole ns. Balls. Naisilla se näkyy sillä että kun miehellä on status, niin hänkin nousee ja jos naisella on statusta, niin ne nousee.
Alaluokan silmissä he ei silti ole mitään. Koska käytännön elämä on sitä mitä tällä hetkellä tapahtuu Ukrainassa.
Jos et osaa tapella, et ole oikeasti mitään.
Kiinnostavaa. Keskiluokan miehet pätee toisella tavalla. Tietojensa ja ehkä joissain piireissä taitojensa kautta. Nykyään usein ehkä myös treenaamalla. Huolitellulla ulkonäöllä. Mikä taas on sitä työväenkulttuuria enemmän kuin perinteistä sivistystä.
Niin, olen sitä mieltä ja se on tutkimuksissakin todettu, että Suomi on ollut hyvin keskiluokkainen maa ja on sitä ehkä edelleenkin, jos verrataan vaikka Ruotsiinkin, vaikka luokkayhteiskunnan paluusta on puhuttu.
Kyllä täällä varmasti aina on ollut eriytyneitä asuinalueita pk-seudulla, enemmän sitten pikkukaupungeissa on ollut yhtenäinen keskiluokka ja ehkä yhdenmukaisuuden painettakin enemmän, kun on eletty pienemmässä yhteisössä. Eikä pk-seutukaan niin iso ole verrattuna mihin tahansa suurkaupunkiin. Nopeasti sielläkin oman kuplansa on aina tuntenut.