Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita

Vierailija kirjoitti:

Ap on laittanut että hankitaan lihaksia ja on hylätty aivojen kehittäminen. Tuosta voisi päätellä että viisaat eivät harrastaisi liikuntaa. Jokainen kirjoja lukeva viisas ymmärtää liikkua, kun liikunta on hyväksi keholle ja sen myötä vähentää elintasosairauksien määrää.

Toki olet oikeassa.

Keskiluokka on alkanut työväenluokan mukana ihailemaan fitnessmuijia ja kaikenlaisia instabimboja, joilla ei ole muuta annettavaa kuin timmi vartalo ja kauniit kasvot. Naiset ihailevat heidän helpolta näyttävää, varakasta elämää.

Vierailija kirjoitti:

AP on neropatti, jonka mielestä varmaan kaikki salitreeni on fitnessiä ja bodaamista 🤦

Enpä usko. Luin lauseen niin kuin se on. Lihasten hankkiminen tarkoittaa lihasten hankkimista. Ap voi toki itse tarkentaa jos vielä ketjuun löytää.

- Ihannoidaan lihaksia, ei sivistystä ja lukeneisuutta. Kilpaillaan timmistä vartalosta, korvienväli jätetään treenaamatta

=> Hyvinvointi ja toisaalta kurinalaisuuden ihannointi on trendi keskiluokan keskuudessa. Kaikki haluavat olla yli-ihmisiä, joilla on täydellinen perhe, työ ja vaativa harrastus. Ihannointi ei kohdistu lihaksiin, vaan siihen mitä kovin fyysisen kunnon saavuttaminen vaatii. Timmi kroppa on haastava hankkia ja vaivalloinen ylläpitää. Auton voi ostaa osamaksulla, mutta timmin kropan eteen pitää nähdä vaivaa. Siksi timmi kroppa on suurempi statussymboli kuin hieno auto tai omakotitalo, joihin nykyisen jokaisella ylemmän keskiluokan perheellä on varaa.

-harrastetaan kotoilua, leipomista, halonhakkuuta ym. hyötyliikuntaa ja puhutaan siitä harrastuksena

=> Tätähän keskiluokka on aina tehty, sillä omakotitalojen ja mökkien ylläpitäminen vaatii työtä ja aikaa. Sen nimeäminen harrastukseksi lienee uusi trendi.

-kulttuurin viihteellistyminen; luetaan dekkareita, jännäreitä, hömppää, ja korotetaan se kulttuuriharrastukseksi

=> Viihde on eskapismia arjesta. En koe, että keskiluokka pitäisi sitä korkeakulttuurina.

-kierrättäminen, kirpputorit, vinted/2nd hand vaatteet "tiedostavien" ihmisten muotina. Huutokaupoista edellisten sukupolvien halvan roinan kerääminen kulttuurisena pääomana, koska ei ole varaa ostaa laatua

=> Kiertotalous ja ekologisuus on kasvata trendi keskiluokan keskuudessa, tosin ainoastaan tietyn alakulttuurin keskuudessa. Syyt trendin taustalla liittyvät ensisijaisesti ympäristöasioihin.

Lihasten hankkiminen vaatii vain säännöllistä tietyntyyppistä salitreeniä. Voimaharjoittelu on eri asia. 

Luulen että  on aika yksilöllistä mitä salilta hakee. Minä miellän keskiluokkaisen kuntoilijan enemmänkin kuivankesän orkuksi, joka juoksee pidempiä matkoja ja käy uimassa sekä pyöräilee kymppitonnin kilpapyörällä.

Korkeintaan voimailee permannolla perinteisiä voimisteluliikkeitä ilman painoja. 

Salikultuuri on aina ollut wt-porukan menoa. Samoin kaikki kamppailuspedeilyt uimahousuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta sitä ei voi itse määritellä mihin luokkaan kuuluu. Lähihoitaja, bussikuski tai putkimies ovat aivan perinteisia duunariammatteja. Voivathan he mieltää itsensä noin, mutta sillä ei juuri ole merkitystä, jos ajatellaan sitä miten asiaa tutkitaan tai miten yhteiskuntaluokista puhutaan. He eivät ole olleet eivätkä tule olemaan keskiluokkaa määritelmän tasolla. Muutenhan koko aihe muuttuisi aivan mielivaltaiseksi, jos kaikki määrittelisivät itse itsensä.

 

Kuitenkin kun seuraat keskusteluja siellä ollaan täysin selkesti työväenluokkaisina valittamassa miten ei ole varaa kuitenkaan elää keskiluokkaisesti tai oikeastaan ei niistä artekeista edes pidetä. 

Niinpä. Eli on tutkimukselliset määritelmät ja sitten on se ihmisten itseymmärrys. Ja osinhan tämä on mielivaltaista, kun mukana on laaja ja pitkäkestoinen työttömyys, joka määr

Hyvää pohdintaa, harmi kun tuo viimeinen viesti ei lainaudu. Mutta sen kirjoittaja sanoo, että termi "sosioekonominen" asema on nyky suurtyöttömyys- ja taloustilanteessa harhaanjohtava ja turhakin. Olen itsekin esimerkki tästä ilmiöstä. Koulutusta on paljon, mutta ekonominen asema huono, ei työttömyyden, vaan sairastumisen takia. Työura jäi sen takia kesken ja ura sisälsi useita vuosia tuntiopettajana yliopistolla, mistä ei juuri kummoista eläkettä kertynyt. Niinpä olen melko pienellä kuntoutustuella elävä akateeminen 50 + v. Toivon, että voimani riittäisivät vielä lähitulevaisuudessa väitöskirjani loppuunsaattamiseen. En koe, että minulla on paljoakaan yhteistä esim lähihoitajan tai putkimiehen kanssa vaikka taloudellisesti olen heitä huonommassa tilanteessa. Toki kenen kanssa vain voi olla samoja kiinnostuksenkohteita tai sama harrastus. Mutta jos tarkastellaan koko elämäntyyliä niin tarttumapinta on aika pieni.

Vierailija kirjoitti:

Lihasten hankkiminen vaatii vain säännöllistä tietyntyyppistä salitreeniä. Voimaharjoittelu on eri asia. 

Luulen että  on aika yksilöllistä mitä salilta hakee. Minä miellän keskiluokkaisen kuntoilijan enemmänkin kuivankesän orkuksi, joka juoksee pidempiä matkoja ja käy uimassa sekä pyöräilee kymppitonnin kilpapyörällä.

Korkeintaan voimailee permannolla perinteisiä voimisteluliikkeitä ilman painoja. 

 

Salikultuuri on aina ollut wt-porukan menoa. Samoin kaikki kamppailuspedeilyt uimahousuissa.

Näen asian samoin. Keskiluokalle kehon suorituskyky on keskeisempää kuin näyttävät lihakset. Sitä suorituskykyä voi sitten esitellä vaikkapa maraton- tai triathlontuloksillaan, kun taas wt-porukka esittelee peppukuvieen IG:ssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihasten hankkiminen vaatii vain säännöllistä tietyntyyppistä salitreeniä. Voimaharjoittelu on eri asia. 

Luulen että  on aika yksilöllistä mitä salilta hakee. Minä miellän keskiluokkaisen kuntoilijan enemmänkin kuivankesän orkuksi, joka juoksee pidempiä matkoja ja käy uimassa sekä pyöräilee kymppitonnin kilpapyörällä.

Korkeintaan voimailee permannolla perinteisiä voimisteluliikkeitä ilman painoja. 

 

Salikultuuri on aina ollut wt-porukan menoa. Samoin kaikki kamppailuspedeilyt uimahousuissa.

Näen asian samoin. Keskiluokalle kehon suorituskyky on keskeisempää kuin näyttävät lihakset. Sitä suorituskykyä voi sitten esitellä vaikkapa maraton- tai triathlontuloksillaan, kun taas wt-porukka esittelee peppukuvieen IG:ssä.

Peppu- ja herutuskuvat ovat tosiaan työläistaustaisten wt-neitojen käsitys sivistyksestä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ensimmäinen väite: sivistystä ja lukemista ei arvosteta

neljäs väite: Kierrätystä suositaan

Eiköhän se ole niin että lukutaitoinen ja sivistynyt ihminen tietää että jos ihmiskunta mielii selviytyä niin kannattaa ruveta kierrättämään.

Muutenkin erikoinen kuva työväenluokkaisuudesta. Keskiluokalla on nimenomaan varaa hömppään ja henkiseen laiskuuteen, siinä missä työväenluokka tarvii vähän kovempaa rokkia.

Työväenluokka tarvitsi kovempaa rokkia ehkä ehkä 100 tai 150 vuotta sitten. Nykyään työväki on entisajan mittapuulla kuin suuria lapsia pleikkoineen ja muine leluineen, pätee toki muihinkin luokkiin. 

Työväenluokkaisuutta romantisoidaan tosi voimakkaasti 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen sijoittuvissa draamoissa. The House of Guinness, Peaky Blinders, ja

En osaa sarjoista sanoa mitään, kun en niitä katso. Itse olen sadan tai 150 vuoden takaiseen työväenluokkaan tutustunut ihan ensi käden kautta eli lukemalla työläiskirjailijoiden kirjoja.

-se, jota kommentoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peppu- ja herutuskuvat ovat tosiaan työläistaustaisten wt-neitojen käsitys sivistyksestä....

Työväentaustaiset omaksui aikoinaan todella rikkaan afroamerikkalaisen kultuurin televisiosta ja musiikkilevyjen kautta joita tilasivat Suomeen, kun ei niitä levykaupoissakaan myyty siihen aikaan. Samoihin aikoihin tuli räppääminen ja Suomeen modifioitu rikas katukultuuri, joka tosiaan matkii taidokkaasti afroamerikkalaista kultuuria.

Työväenluokalla ei ollut mitään, joten se lainattiin lännestä tummalta väestöltä.

Pepputanssit ja näyttävät peppuasusteet ja miesten katutyylinen pukeutuminen on sieltä. Nyttemmin nuoret kopio Briteistä roadmankultuuria ja pitävät sitä siistinä.

Työväenluokka muodostui tyylikkääksi ja vakavastiotettavaksi. Monella ei ollut enää töitä jonka kautta se imago tuli. Töitä maksettiin tosi kehnosti palkkaa ja ei enää ollut väärtiä ottaa töitä vastaan. 

Katukultuuri tuli Suomeen jäädäkseen. Tätä voi nauttia k-lähijunan varrella kaikilla asemilla. 

Tuli Jonnet joille naurettiin, mutta pian heidän rytmejä toistivat keskiluokankin lapset ja nuoret. Nykyään keskiluokka ihannoi tätä jenkeistä tai lännestä tuotua tummien kultuuria. Se on niin voimakas.

Vertaisin sitä kuin kahvitahraan pöydällä. Imeytyy itsestään talouspaperiin ja ei lopu. 

Suomessa on todella voimakas räppiskene ja se näkyy ihan Lapissa asti. 

Se on paljon siistimpää nuorten ja nuorten aikuisten mielestä kuin vanha pönöyttnyt keskiluokkainen tyyli. Ei ole mitään järkeä ihannoida tai tavoitella keskiluokkaa tai mitä sen jälkeen edes on?

Kusettajat, jotka köyhdyttää vain muita ja yrittää saada natiivit riitelemään muualta tulleiden kanssa. Räp-yhdistää ja on tullut jäädäkseen. Meilä on pomppivat autot, treenatut muskelit vaimonhakkaajapaidoilla, kolmendonan toppatakit ja lenkkarit vähintään samaa hintaa. Eletään uutta aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan harhateillä olet päätelmissäsi. 

Minusta taas ap teki aika mielenkiintoisen havainnon.

Sitten meillä on erilainen ystävä/tuttavapiiri. Ei lukeminen ja sivistys ole mihinkään kadonnut, eikä pullistelutreenaamista harrasta kukaan jne. Kirpputoreja harrastettiin jo 80/90-luvulla ja dekkareitakin luettiin välillä ihan viihteen vuoksi.

Kirpputorit tulivat suosioon 90-luvun alussa lamavuosina. Kasarilla eivät juurikaan olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on laittanut että hankitaan lihaksia ja on hylätty aivojen kehittäminen. Tuosta voisi päätellä että viisaat eivät harrastaisi liikuntaa. Jokainen kirjoja lukeva viisas ymmärtää liikkua, kun liikunta on hyväksi keholle ja sen myötä vähentää elintasosairauksien määrää.

Toki olet oikeassa.

Keskiluokka on alkanut työväenluokan mukana ihailemaan fitnessmuijia ja kaikenlaisia instabimboja, joilla ei ole muuta annettavaa kuin timmi vartalo ja kauniit kasvot. Naiset ihailevat heidän helpolta näyttävää, varakasta elämää.

Tyhjyyttähän se fiktiokin on. Osa on jopa niin tyhjää, että lukija itse kuvittaa suurimman osan itse päässään. Ei tarvitse kuvailla mitä kaikkea Dorian omistaa. Ihminen koristelee itsensä fyysisesti kuten joku tieteitä tai kultuuria lukenut kerää muiden tutkimaa romua ja selvyyksiä päänsä täyteen, että pääsee luennoimaan ja kyllästyttämään läheisensä tietoroskalla. Tykkää omasta äänestään ja vetää pitkiä monologeja toisille. 

Ei yhtään eri. Täysin samaa mutta eri paketissa. Hyvin inhimillistä nuorille ihmisille.

kun ikää tulee ja twerkkaus ei enää luista, muisti ei enää pelaa, niin paha siinä on tanssia tai vetää monologeja muille. 

Sitten pitääkin oikeasti olla ja olla vain sellainen kuin on.

Perustulo voisi elvyyttää tehokkaasti keskiluokkaa ja antaa ihmisille vapauden valita oma luokkansa tässä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihasten hankkiminen vaatii vain säännöllistä tietyntyyppistä salitreeniä. Voimaharjoittelu on eri asia. 

Luulen että  on aika yksilöllistä mitä salilta hakee. Minä miellän keskiluokkaisen kuntoilijan enemmänkin kuivankesän orkuksi, joka juoksee pidempiä matkoja ja käy uimassa sekä pyöräilee kymppitonnin kilpapyörällä.

Korkeintaan voimailee permannolla perinteisiä voimisteluliikkeitä ilman painoja. 

 

Salikultuuri on aina ollut wt-porukan menoa. Samoin kaikki kamppailuspedeilyt uimahousuissa.

Näen asian samoin. Keskiluokalle kehon suorituskyky on keskeisempää kuin näyttävät lihakset. Sitä suorituskykyä voi sitten esitellä vaikkapa maraton- tai triathlontuloksillaan, kun taas wt-porukka esittelee peppukuvieen IG:ssä.

Peppu- ja herutuskuvat

Olen eri, mutta ylemmän keskiluokan arvomaailmassa jo kasvoposeerauksetkin ovat noloina pidettyjä. Oma sukupolveni 50+ ei laita nettiin minkäänlaisia kuvia itsestään, nuoremmat korkeintaan jokin kaukaa otettu harrastuskuva, jos sitäkään. Omalla tyttärellä ei esim ole minkäänlaista. 

Keskiluokasta keskustelu menee herkästi väärille raiteille tässä ketjussa mielestäni siksi, että siitä erottuvat ylempi ja alempi keskiluokka. Jälkimmäisen voi olla jo hyvin lähellä yläluokkaa kulttuurisesti, kun taas alempi keskiluokka on osittain sulautunut (kuten jo sanoin) dunnareihin. Tästä ilmiöstä ap kirjoittaa.

Mutta kyllä keskiluokkaakin vielä on. Esimerkiksi valtion virkamiesperheet tai muunkeskijohto monessa sukupolvessa eivät muutu työväenluokkaisiksi ennen kuin useampi sukupolvi on valinnut lyhyemmän koulutuksen ja duunareihin kuuluvan puolison. Perhetaustan kulttuurierot ovat ratkaisevia.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista keskustelua. Ihmettelen, kuinka osa ihmisistä provosoituu niin voimakkaasti, että heittäytyvät ilkeiksi.

Vielä pari esimerkkiä keskiluokan tasonlaskusta:

-Pitkät lomat ulkomailla ovat vaihtuneet pitkiksi viikonlopuiksi. 

-Pukeutumisessa farkkujen, flanellipaitojen, collegepaitojen, erähenkisten retkeilyasujen ym perinteisesti työväenluokkaisten vaatteiden salonkikelpoistuminen. Suorat housut, naisten ylelliset neuleet, räätälöidyt villakangas- ja välikausitakit ym. keskiluokkainen porvarillinen charmi on nykyään harvinaista. Lenkkareiden ja ulkokenkien käyttö juhlatilanteissa.

-Kortteliravintoloiden menujen köyhtyminen eines- ja pakastepohjaisiksi. Buffet-ruokailu.

AP

Tämä vaate- ja kenkäasia liittyy kyllä minusta enemmän tasa-arvoon ja naisten aseman kehittymiseen. Enää ei tarvitse pilata jalkojaan korkokengillä, jopa juhliin voi mennä jalalle hyvissä kengissä. Eikä tarvitse palella hameessa ja sukkahousuissa tai käyttää villakangastakkia, joka ei suojaa kaulaa eikä pidä vettä eikä ehkä pidä tuultakaan. Tuo entisajan charmi alkaa jäädä samaan historiaan korsettien ja kylkiluiden katkomisen kanssa, ja hyvä niin.

Toinen trendi, mihin pukeutumisen muutos liittyy, on terveyden huomioiminen. Vielä suurten ikäluokkien edustajissa 1980-luvulla oli havaittavissa liikunnan halveksimista. Nykyään sivistynyt ylemmän keskiluokan edustaja nimenomaan kävelee töihin tai kauppaan ja menee mielellään kävelylle vaikka kesken työpäivän. Tämä muuttaa tietenkin pukeutumista. Ja esimerkiksi liikavarpaiden hankkiminen liian korkeakorkoisia tai kapealestisiä kenkiä käyttämällä on ihan white trash -hommaa nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Jännä, yleensä yläluokka nimenomaan tunnetaan siitä että asuttavat samoja taloja ja tiloja sukupolvesta toiseen. Mutta nyt kun keskiluokka harrstaa sitä, se onkin noloa?

Vähä sama ilmiö ostelun ja juuston syömisen kanssa. Kun varakkaat ostelevat ja syövät lämmintä juustoa suoraan kattilasta leivän kanssa, se on cool ja pop, mutta keskiluokkaisen lämmin juustoleipä ja temuttaminen ovat kauhistuksen kanahäkki.

Jotain erikoista tässä ilmiössä kyllä on. Mutta se ei ole se, mitä keskiluokka tekee.

Ei siinä itse asiassa ole mitään erityistä. Se menee täysin Bourdien oppien mukaisesti.

Keskiluokalla on tarve tehdä pesäero rahvaaseen. Yläluokka on vapaampi yhteiskunnan ja vallitsevan yhtisön odotuksista. Suomessa ylemmän keskiluokan elämäntapaan on vahvasti liitetty aktiivinen elämäntapa ja ns. suorittava elämäntyyli. Koronapandemian myötä tuossa on saattanut tapahtua muutosta. Matkustelukaan ei ole enää in, vaan luonnonvarojen tuhoamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista keskustelua. Ihmettelen, kuinka osa ihmisistä provosoituu niin voimakkaasti, että heittäytyvät ilkeiksi.

Vielä pari esimerkkiä keskiluokan tasonlaskusta:

-Pitkät lomat ulkomailla ovat vaihtuneet pitkiksi viikonlopuiksi. 

-Pukeutumisessa farkkujen, flanellipaitojen, collegepaitojen, erähenkisten retkeilyasujen ym perinteisesti työväenluokkaisten vaatteiden salonkikelpoistuminen. Suorat housut, naisten ylelliset neuleet, räätälöidyt villakangas- ja välikausitakit ym. keskiluokkainen porvarillinen charmi on nykyään harvinaista. Lenkkareiden ja ulkokenkien käyttö juhlatilanteissa.

-Kortteliravintoloiden menujen köyhtyminen eines- ja pakastepohjaisiksi. Buffet-ruokailu.

AP

Tämä vaate- ja kenkäasia liittyy kyllä minusta enemmän tasa-arvoon ja naisten aseman kehittymiseen. Enää ei tarvitse pilata jalkojaan korkokengi

Muuten hyvä mutta vaivaisenluu tulee niille joilla on siihen geneettinen alttius, jolloin ei kannata käyttää korkkareita. Olen käyttänyt nuorempana paljon korkkareita, saapikkaita ja kaikenlaisia kenkiä, mutta eipä ole vaivaisenluita, vaikka aina siitä varoiteltiin😀 Mun miehelläni on. Ja hänen kenkänsä ovat olleet suositustenmukaisia.

Joku kerran väitti täällä kivenkovaan että puhun roskaa tästä asiasta, joten piti etsiä kaksi linkkiä lääketiet. tutkimusartikkeliin 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista keskustelua. Ihmettelen, kuinka osa ihmisistä provosoituu niin voimakkaasti, että heittäytyvät ilkeiksi.

Vielä pari esimerkkiä keskiluokan tasonlaskusta:

-Pitkät lomat ulkomailla ovat vaihtuneet pitkiksi viikonlopuiksi. 

-Pukeutumisessa farkkujen, flanellipaitojen, collegepaitojen, erähenkisten retkeilyasujen ym perinteisesti työväenluokkaisten vaatteiden salonkikelpoistuminen. Suorat housut, naisten ylelliset neuleet, räätälöidyt villakangas- ja välikausitakit ym. keskiluokkainen porvarillinen charmi on nykyään harvinaista. Lenkkareiden ja ulkokenkien käyttö juhlatilanteissa.

-Kortteliravintoloiden menujen köyhtyminen eines- ja pakastepohjaisiksi. Buffet-ruokailu.

AP

Tämä vaate- ja kenkäasia liittyy kyllä minusta enemmän tasa-arvoon ja naisten aseman kehittymiseen. Enää ei tarvitse pilata jalkojaan korkokengi

Kengistä ja vaatteista vielä se, että korkkareiden paheksuminen on minusta suomalaiskansallinen piirre eikä liity luokkiin. Käytännöllisyyttä pidetään ihanteena ja feminiinen pukeutuminen on feministisen poliittisen korrektiuden vastaista suorastaan. Naisten vapautumisliikkeeseen oli äitini jo liian vanha, mutta omaksui innolla unisex-vaatemuodin marimekkoineen. Meillä oli lapsena riitoja vaatteista, koska rakastin prinsessasuja enkä maripaitaa ja hirvittävää pottakampausta 😁 Isoäiti kulki korkkareissa loppuun asti. Kuolinvuoteellakin oli myös kynnet lakattu. Itse en näe pukeutumiskysymystä poliittisena, vaan enemmän autoeroottisena asiana eli fiiliksenä joka omasta ulkoisesta olemuksesta tulee.

Keskustelussa näyttää usein menevän metsään myös siinä kohtaa kun jokin yksi asia liitetään kategorisesti tiettyyn luokkaan. Yhteiskuntaluokkien kanssa rinnakkain kun kulkevat monet muutkin asiat yhtäaikaa, alakulttuurit, politiikka, muoti jne. Sen vuoksi tällaisten asioiden perusteella ei määritellä yhteiskuntaluokkaa kategorisesti, vaan perhekultturi/tausta, koulutus ja tulotaso ovat kategorisesti määrittäviä. Tämän kyllä taisin jo aiemmin kirjoittaakin.

Siistien urheilukenkien salonkikelpoisuus ei ole suomalainen piirre vaan ihan kansainvälinen trendi. 

Miesten kengät aiheuttavat myös vaivaisenluita. Melkein kaikissa pukukengissä on todella käyrä lesti ja liian vähän tilaa varpaille. Minunkin miehelläni se näkyy jaloissa. Kengät eivät ole suositusten mukaiset ihan vaan sillä, että ovat matalat.

Ihanteita ei voi yleensäkään ajatella minkäänlaisena stabiilina asiana, vaan ne elävät ajan ja yleisen ilmapiirin mukaan.

Bodaus ja oman ulkonäön kuorruttaminen on aika marginaalinen ilmiö ja voi tosiaan painottua työväkeen ja alakeskiluokkaan. Se ei kuitenkaan poista sitä isoa kuvaa, että koulutetut ja varakkaat ovat myös fyysisesti terveempiä, harrastavat enemmän liikuntaa ja syövät terveellisemmin.

Materiaali porvarillisena ihanteena on vanha dia, ja siihen liittyy oleellisesti tietty perustaso. Ajattelen kyllä, ettei materiaalin kerääminen ole nykyään itseisarvo, vaan on siirrytty arvostamaan enemmän pysyvyyttä ja korkeaa laatua. 

Viihteen muodot myös elävät ajassa. Se mikä on eliitin ihanteissa, ei yleensä ole samaan aikaan alempien sosiaaliluokkien ihanteissa. Eli siinä vaiheessa, kun alemmat luokat omaksuvat ylempien luokkien tapoja, esim. matkustelu, tekevät ylemmät luokat jotain muuta.