Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita
02.12.2025 |
Taloudellisen epävarmuuden ja kurjistumisen myötä myös keskiluokka on alkanut omaksumaan työläisten ihanteita ja hylännyt ylemmän keskiluokan arvostaman elämäntyylin, jota kohti ennen ponnisteltiin.
- Ihannoidaan lihaksia, ei sivistystä ja lukeneisuutta. Kilpaillaan timmistä vartalosta, korvienväli jätetään treenaamatta
-harrastetaan kotoilua, leipomista, halonhakkuuta ym. hyötyliikuntaa ja puhutaan siitä harrastuksena
-kulttuurin viihteellistyminen; luetaan dekkareita, jännäreitä, hömppää, ja korotetaan se kulttuuriharrastukseksi
-kierrättäminen, kirpputorit, vinted/2nd hand vaatteet "tiedostavien" ihmisten muotina. Huutokaupoista edellisten sukupolvien halvan roinan kerääminen kulttuurisena pääomana, koska ei ole varaa ostaa laatua
Ihmistenvälinen kilpailu on ikuista, vain tasoa on laskettu. Keksittekö muita esimerkkejä?
Kommentit (1159)
Kannattaa valita parhaat puolet kummastakin. Kuntoilu, ulkoilmaharrastukset ja kotoisat puuhat sekä toisaalta korkeakulttuurin kuluttaminen mahdollisuuksien mukaan (esim. klassinen musiikki on ilmaista, samoin teatteriesityksiä on tallenteina YouTubessa), klassikkoromaanien lukeminen ja tietokirjallisuus.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siistien urheilukenkien salonkikelpoisuus ei ole suomalainen piirre vaan ihan kansainvälinen trendi.
Miesten kengät aiheuttavat myös vaivaisenluita. Melkein kaikissa pukukengissä on todella käyrä lesti ja liian vähän tilaa varpaille. Minunkin miehelläni se näkyy jaloissa. Kengät eivät ole suositusten mukaiset ihan vaan sillä, että ovat matalat.
Mun mieheni on kulkenut hyvissä lenkkareissa koko ikänsä. Hänen äidillään on myös vaivaisenluut eli sieltä se tulee eikä kengistä. Itseni on hiukan vaikea ymmärtää suomalaiskansallista epäkäytännöllisen pukeutumisen kritiikkiä. Siihen tuntuu liittyvän paöjon muutakin kuin sää. Olen käynyt koulua muuallakin kuin Suomessa eikä kukaan kyseenalaistanut epäkäytännöllisiä vaatteita i ikinä.
Lenkkarit ovat mukavia, mutta myös muotia. Vedän ne itsekin aina jalkaan Saksassa jos liikun metrolla. Se
Miksi epäkäytännöllisiä vaatteita ei saisi kyseenalaistaa?
Siitä ei ole kovin paljon puhuttu, millaisen kerroksen some on tähän luokkailmiöön tuonut.
Käsite "luksuselämä" lienee kaikille tuttu, ja sen ihannointi painottui alempaan keskiluokkaan. Somessa elää nykyään ikään kuin uusi luokka, joka ei kulttuurisesti solahda mihinkään laariin. Heillä on paljon vaikutusvaltaa, vähän kulttuurista pääomaa, elämäntyyli usein hulppea. Harva silti mieltää ylemmäksi keskiluokaksi saati yläluokaksi.
Ajatus, että jokin tietty asia liittyy suoraan johonkin luokkaan on aika keskiluokkainen ja liittyy tuohon makuteoriaan. Välillä tuntuu, että ala- ja yläluokalla on enemmän yhteistä kuin keskiluokalla kummankaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siistien urheilukenkien salonkikelpoisuus ei ole suomalainen piirre vaan ihan kansainvälinen trendi.
Miesten kengät aiheuttavat myös vaivaisenluita. Melkein kaikissa pukukengissä on todella käyrä lesti ja liian vähän tilaa varpaille. Minunkin miehelläni se näkyy jaloissa. Kengät eivät ole suositusten mukaiset ihan vaan sillä, että ovat matalat.
Mun mieheni on kulkenut hyvissä lenkkareissa koko ikänsä. Hänen äidillään on myös vaivaisenluut eli sieltä se tulee eikä kengistä. Itseni on hiukan vaikea ymmärtää suomalaiskansallista epäkäytännöllisen pukeutumisen kritiikkiä. Siihen tuntuu liittyvän paöjon muutakin kuin sää. Olen käynyt koulua muuallakin kuin Suomessa eikä kukaan kyseenalaistanut epäkäytännöllisiä vaatteita i ikinä.
Lenkkarit ovat mukavia, mutta myös muotia. Vedän ne itsekin aina jalkaan Saksassa jos liikun metrolla. Se
Jopa hienostomummot pitää lenkkareita ja muuten niillä on rouvamainen tyyli. Sitten repunkäyttöä alkaa näkyä paljon.
Suomessa sitä paheksutaan, mutta liikemiehillä on kallis sporttinen reppu. Se salkku ja epäkäytännöllisyys on huomattu.
Reppuun mahtuu läppäri, voikkari ja työtarpeet. Suomalainen reppua käyttävä rillumarei-jätkä oli edellä kävijä ajassaan.
Vierailija kirjoitti:
Siitä ei ole kovin paljon puhuttu, millaisen kerroksen some on tähän luokkailmiöön tuonut.
Käsite "luksuselämä" lienee kaikille tuttu, ja sen ihannointi painottui alempaan keskiluokkaan. Somessa elää nykyään ikään kuin uusi luokka, joka ei kulttuurisesti solahda mihinkään laariin. Heillä on paljon vaikutusvaltaa, vähän kulttuurista pääomaa, elämäntyyli usein hulppea. Harva silti mieltää ylemmäksi keskiluokaksi saati yläluokaksi.
Ajatus, että jokin tietty asia liittyy suoraan johonkin luokkaan on aika keskiluokkainen ja liittyy tuohon makuteoriaan. Välillä tuntuu, että ala- ja yläluokalla on enemmän yhteistä kuin keskiluokalla kummankaan kanssa.
Tuohan on ihan tutkittu ja yleisesti tunnettu juttu. Yläluokan ei tarvitse erottautua työväenluokasta, mutta he haluavat taas erottautua ylemmästä keskiluokasta. Siksi manifestoivat työväenluokkaisia asioita, korostavat semmoista tiettyä maanläheisyyttä, joka on kumminkin ihan eri juttu kuin oikea työväenluokkaisuus.
Briteillä tämä näkyy jopa sanastossa. Keskiluokka tykkää käyttää monimutkaisia sivistyssanoja, koska osaavat. Yläluokka taas käyttää mahdollisimman yksinkertaisia tavallisia sanoja, koska ei tarvitse näyttää osaavansa hienoja sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulkaas nyt "mutumammat" :)
Monet tieteenalat tutkivat yhteiskunnallista luokkajakoa. Asiasta on siis ihan objektiiviseen tutkimustietoon perustuvaa jaottelua olemassa.
Luokkajaon tutkimus ja määrittely liittyy mm.
Sosiologiaan, taloustieteeseen, valtiotieteeseen/politiikantutkimukseen, yhteiskuntapolitiikkaan, antropologiaan jne.
Kysymys on siis ilmiöstä jota tutkitaan poikkitieteellisesti!
Luokkajako ei siis mene varallisuuteen perustuen niin, että on köyhät/marginaalissa olevat, alempi ja ylempi keskiluokka ja hyväosaiset/eliitti (paitsi, että epäilemättä keskituloisten päiväunissa se voi niin mennäkin)
Luokkajako ei perustu ainoastaan varallisuuteen. Luokkajakoon liittyy sosioekonomisen aseman lisäksi sitä vahvemmin myös koulutus, kulttuuripääoma ja ammattiasema.
Nykyaikaiseen jaotteluun kuuluvia käsitteitä ovat esimerkiksi:
Sivistyneistö / asiantuntijat
Prekariaatti / epätyypillisissä työsuhteissa elävät matalapalkkaiset
Luova luokka/ taiteilijat, tutkijat ja valikoitujen alojen huippuosaajat.
Huomionarvoista on, että luovaa luokkaa pidetään nykytutkimuksen perusteella yhtenä tärkeimmistä talouskasvun vetureista!
Siitä huolimatta Suomessa merkittävä osa nimenomaan ns. luovan luokan edustajia on tällä hetkellä täysin passivoitu epäonnistuneen koulutuspolitiikan ja passivointiin perustuvan sosiaaliturvajärjestelmän myötä!
Perustavanlaatuinen sosiaaliturva edellyttää täydellistä passiivisuutta ja estää hyvin usein osaamisen kehittämisen ja markkinoinnin, varsinaisesta ammatinharjoittamisesta puhumattakaan!
Vain harva luovan luokan edustaja kykenee ponnistamaan kerralla täydellisestä tuntemattomuudesta tilanteeseen jossa elättää itsensä omalla työllään. Koulutuspolitiikka taas tekee alanvaihdon korkea-asteella lähes mahdottomaksi.
Yläluokkaisuuttahan viestii myös epäyhteensopiva ja trenditön sisustus, selvästi vanhempi ja huonompi auto kuin mihin olisi varaa, ikivanhat rönttävaatteet mökkikäytössä ja niin edelleen. Tietysti kaikkia noita voi olla myös alimmissa luokissa. Keskiluokkaisuutta viestii tarve pitää kulissit kunnossa sisustuksen, auton ja matkustelun suhteen, vaikka siihen ei oikein olisi varaa. työväenluokkaisuutta viestii ainakin todella iso ja hieno telkkari ja vihamielinen suhtautuminen yliopistokoulutukseen.
Mutta kertokaapas, mitä viestii se, jos ihminen hanakasti syyttelee muita hienostelusta? Tunnen ihmisiä, jotka käyttävät nimenomaan tuota sanaa, mutta en ihan saa kiinni sen viboista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläluokkaisuuttahan viestii myös epäyhteensopiva ja trenditön sisustus, selvästi vanhempi ja huonompi auto kuin mihin olisi varaa, ikivanhat rönttävaatteet mökkikäytössä ja niin edelleen. Tietysti kaikkia noita voi olla myös alimmissa luokissa. Keskiluokkaisuutta viestii tarve pitää kulissit kunnossa sisustuksen, auton ja matkustelun suhteen, vaikka siihen ei oikein olisi varaa. työväenluokkaisuutta viestii ainakin todella iso ja hieno telkkari ja vihamielinen suhtautuminen yliopistokoulutukseen.
Mutta kertokaapas, mitä viestii se, jos ihminen hanakasti syyttelee muita hienostelusta? Tunnen ihmisiä, jotka käyttävät nimenomaan tuota sanaa, mutta en ihan saa kiinni sen viboista.
Teen paljon kotikäyntejä työssäni. Työväenluokan tunnistaa suurista screeneistä ja puuttuvasta kirjahyllystä. Tlemmällä keskiluokalla on aina kirjahylly ja lapsetkin lukevat ihan itsenäisesti. Hienostelua on työväenluokalle keskiluokkainen maku. Työväenluokkaisen ajatuksena on, että ikäänkuin keskiluokkainen feikkaisi asiat, mistä pitää ja oikeasti ollaan ihan samanlaisia ihmisiä ja pidetään samoista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi epäkäytännöllisiä vaatteita ei saisi kyseenalaistaa?"
Suomessa moni kokee ilmeisesti sen jopa velvollisuutenaan. Mutta ei se mun maailmassani ole hyvää käytöstä, ei edes lapsen ja nuoren kohdalla, kun sen tekee ope tai terkkari.
Vierailija kirjoitti:
Yläluokkaisuuttahan viestii myös epäyhteensopiva ja trenditön sisustus, selvästi vanhempi ja huonompi auto kuin mihin olisi varaa, ikivanhat rönttävaatteet mökkikäytössä ja niin edelleen. Tietysti kaikkia noita voi olla myös alimmissa luokissa. Keskiluokkaisuutta viestii tarve pitää kulissit kunnossa sisustuksen, auton ja matkustelun suhteen, vaikka siihen ei oikein olisi varaa. työväenluokkaisuutta viestii ainakin todella iso ja hieno telkkari ja vihamielinen suhtautuminen yliopistokoulutukseen.
Mutta kertokaapas, mitä viestii se, jos ihminen hanakasti syyttelee muita hienostelusta? Tunnen ihmisiä, jotka käyttävät nimenomaan tuota sanaa, mutta en ihan saa kiinni sen viboista.
Pelätään mahdottomasti sitä, että ei tullakaan hyväksytyksi siihen joukkoon johon kuulumisen eteen on tehty paljon töitä tai johon ainakin haluttaisiin kovasti kuulua. Happamat pihlajanmarjat ovat psykologinen suojautumiskeino. En olisi halunnutkaan olla tuollainen hienostelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivistyneisyys on yksinkertaisesti menettänyt arvonsa tässä nykyisessä "koiratappelussa", jota yhteiskunnaksi kutsutaan. Ei ne ennenkään ihmiset etunenässä "paremmuuttaan" mitään taiteita yms seuranneet/tukeneet, vaan se auttoi sopimaan suhteita ja antamaan mielikuvan ns paremmasta yksilöstä. Jos saman olisi saanut elämällä kuin joku torppari, niin niin olisi suurin osa heistä elänyt.
Raha ei enää yksinkertaisesti arvosta tällaista kulissia, vaan avointa röyhkeyttä.
Vierailija kirjoitti:
Työväenluokkataustaisissa suvuissa suhtaudutaan vähätellen oman suvun tutkijan tai taiteilijan koulutuksen hankkineisiin. Heitä pidetään lähinnä noloina köyhimyksinä.
Varmaan joissain suvuissa näin. Omassa taustassa ennemminkin näitä suvun ainokaisia akateemisia ihaillaan, kummastellaan toki myös, mutta ei todellakaan hävetä.
En oikein ymmärrä, mistä tämä tutkijoiden palvonta tulee. Se on vain yksi ammatti muiden joukossa.
Valtaosa tutkijoista on köyhiä, ja puolet heidän ajastaan menee yleensä erilaisten apurahojen hakemiseen, jotta ruokarahaa riittäisi seuraavaksi vuodeksi. Välillä on myöskin pätkätöitä.
Oma jälkikasvuni on tutkija, ja kyllä, varoitin häntä rahoitusvaikeuksista silloin, kun hän päätti lähteä tutkijan uralle. En pidä häntä nolona, eikä suhtautumiseni häneen ole muuttunut mitenkään uravalinnan johdosta. Ihan sama, minkä uran valitsee, ja, jos taloudellista apua tarvitaan, olen myös valmistautunut auttamaan.
Tosin on menestyneitäkin tutkijoita. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Lasse Lehtonen. Hän on saavuttanut tutkijan korkeimman aseman, eli toiminut professorina, ja artikkeleitakin löytyy yli 130 kappaletta. Häntähän me kaikki kumarramme, vai kumarrammeko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jopa hienostomummot pitää lenkkareita ja muuten niillä on rouvamainen tyyli. Sitten repunkäyttöä alkaa näkyä paljon. "
Kyllä, mutta eivät lenkkarit kyllä ole hyvännäköisiä normivaatetukseni kanssa ja vältän niitä. Jos kuitenkin tiedän että päivän mittaan kävelen yli 10 km niin pitää taipua jo. Vielä viisi vuotta sitten en.
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas nyt "mutumammat" :)
Monet tieteenalat tutkivat yhteiskunnallista luokkajakoa. Asiasta on siis ihan objektiiviseen tutkimustietoon perustuvaa jaottelua olemassa.
Luokkajaon tutkimus ja määrittely liittyy mm.
Sosiologiaan, taloustieteeseen, valtiotieteeseen/politiikantutkimukseen, yhteiskuntapolitiikkaan, antropologiaan jne.
Kysymys on siis ilmiöstä jota tutkitaan poikkitieteellisesti!
Luokkajako ei siis mene varallisuuteen perustuen niin, että on köyhät/marginaalissa olevat, alempi ja ylempi keskiluokka ja hyväosaiset/eliitti (paitsi, että epäilemättä keskituloisten päiväunissa se voi niin mennäkin)
Luokkajako ei perustu ainoastaan varallisuuteen. Luokkajakoon liittyy sosioekonomisen aseman lisäksi sitä vahvemmin myös koulutus, kulttuuripääoma ja ammattiasema.
Nykyaikaiseen jaotteluun kuuluvia käsitteitä ovat esimerkiksi:
Sivistyneistö / asiantuntijat
Prekariaatti / epätyypillisissä työsuhteissa elävät matalapalkkaiset
Luova luokka/ taiteilijat, tutkijat ja valikoitujen alojen huippuosaajat.
Sivistyneistöön kuuluva asiantuntija voi olla ja usein on samalla prekaari ja luovaa luokkaa.
Perkariaattiin kuuluvalla voi olla kulttuurista vaikutusvaltaa ja näkyvyttä, mutta voi olla ihan persaukinen ja taloudellinen perusturva puuttua kokonaan. Voi olla ihan hiuskarvan (esim. sairastumisen) varassa syrjäytyneistöstä (työkyvyttömät ja pitkäaikaistyöttömät, joilla perustarpeidenkin tyydyttäminen voi olla vaikeaa).
Mitä keskiluokka sitten teki ja harrasti esim. 80-luvulla? Ketä lasketaan kuuluvaksi keskiluokkaan? Harrastivatko työväenluokkaiset ihmiset aikaisemmin näitä ap:n mainitsemia asioita, mutta keskiluokka ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työväenluokkataustaisissa suvuissa suhtaudutaan vähätellen oman suvun tutkijan tai taiteilijan koulutuksen hankkineisiin. Heitä pidetään lähinnä noloina köyhimyksinä.
Varmaan joissain suvuissa näin. Omassa taustassa ennemminkin näitä suvun ainokaisia akateemisia ihaillaan, kummastellaan toki myös, mutta ei todellakaan hävetä.
En oikein ymmärrä, mistä tämä tutkijoiden palvonta tulee. Se on vain yksi ammatti muiden joukossa.
Valtaosa tutkijoista on köyhiä, ja puolet heidän ajastaan menee yleensä erilaisten apurahojen hakemiseen, jotta ruokarahaa riittäisi seuraavaksi vuodeksi. Välillä on myöskin pätkätöitä.
Oma jälkikasvuni on tutkija, ja kyllä, varoitin häntä rahoitusvaikeuksista silloin, kun hän päätti lähteä tutkijan uralle. En pidä häntä nolona, eikä suhtautumiseni häneen ole muuttunut mitenkään ur
Olen eri, äitini on tutkija, suvussani on muitakin tutkijoita ja olen itsekin ollut tutkija ja töissä yliopistossa oenkä kyllä ole koskaan huomannut kenenkään palvovan tutkijoita. Missään.
Jos keskeinen menestymisen mitta on rahan ansaitseminen, niin silloinhan tutkijan ammattia ei voi suositella. Eikä proffallakaan kovin kummoiset ansiot ole. Siltä pohjalta on ymmärretävää, että dunnaritaustaiset ihmiset eivät näe akateemisuutta ansiona. Nykyisin lääketieteelläkään ei enää ole erityisempää asemaa. Ovathan kaikki melkein lääkäreitä omintakeisine tietolähteineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä ei ole kovin paljon puhuttu, millaisen kerroksen some on tähän luokkailmiöön tuonut.
Käsite "luksuselämä" lienee kaikille tuttu, ja sen ihannointi painottui alempaan keskiluokkaan. Somessa elää nykyään ikään kuin uusi luokka, joka ei kulttuurisesti solahda mihinkään laariin. Heillä on paljon vaikutusvaltaa, vähän kulttuurista pääomaa, elämäntyyli usein hulppea. Harva silti mieltää ylemmäksi keskiluokaksi saati yläluokaksi.
Ajatus, että jokin tietty asia liittyy suoraan johonkin luokkaan on aika keskiluokkainen ja liittyy tuohon makuteoriaan. Välillä tuntuu, että ala- ja yläluokalla on enemmän yhteistä kuin keskiluokalla kummankaan kanssa.
Tuohan on ihan tutkittu ja yleisesti tunnettu juttu. Yläluokan ei tarvitse erottautua työväenluokasta, mutta he haluavat taas erottautua ylemmästä keskiluokasta. Siksi manifestoivat työväenluokkaisia asioit
Yläluokka briteissä ei välttämättä tarkoita sitä että olisi intellektuelli, jolloin keskustelu voi olla välillä aika korkealentoista. Tuskin kukaan pitää vaikkapa ex-prinssi Andrewia intellektuellina, vaikka hän kuuluu yläluokkaan. Kyse voi myös siitä, että vältetään sivistyssanoja kohteliaisuudesta, jos on epäilys, ettei keskustelukumppani ymmärrä niitä tai ole perehtynyt aiheeseen millään lailla.
Se miten ja mistä puhutaan erottaa ja yhdistää. Mutta aivan kuin korkeakulttuurinkin kohdalla, osa pitää sivistyssanoja hienosteluna, vaikka kyse on vain keskustelunaiheista joista on mahdoton puhua muunlaisilla sanoilla. Ei vaikkapa aatehistoria ole mitenkään erikoinen keskustelunaihe ollut kotonani. Ja siitä keskustelu on mieluista kuten ooppera tai joku muukin "hienosteleva" aihe. Jos tuollainen maailma on riittävän vierasta, se pitää kehystää alemmuudentunteen takia negstiivisesti. Muutenhan negaamiselle ei olisi tarvetta vaan voisi vain havainnoida jotain erilaista kuin itselle tutumpi kulttuuri jos havainnointiin on joskus tilaisuus.
Samasta asiastahan on kyse fem. pukeutumisenkin kohdalla. Ei kukaan mene sanomaan puolitutulle, että puserosi on ruma tai ainakaan sitä ei pidetä normaalina käytöksenä. Kun se kehystetään naisten vaputumisella tai terveydellä, sen kuvitellaan muuttuvan joksikin muuksi.
Intellektuelli tai eliitti läpäisevät yhteiskuntaluokat eikä siitä ole vielä ketjussa keskusteltu. Intellektuellilla voi olla työläistausta ja tavat, samoin eliitin jäsenellä, jolloin on kyseessä luokkaretken harvinainen ja äärimmäinen muoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katson Suomea ulkomailta käsin ja mielestäni luokkayhteiskunta on palaamassa näkyväksi. Viimeaikoina keskiluokka on rapautumassa ja imu vie kohti työväenluokkaa ja heidän arvostuksiaan. Ehkä porvarillisten ihanteiden karkaaminen tässä taloudellisessa tilanteessa on karannut horisonttiin, eikä niitä koeta enää realistiseksi tavoitella?
Työväenluokka on jo vuosia sitten vajonnut osittain luokkayhteiskunnan ulkopuolelle, monet tarvitsevat yhteiskunnan tukea selvitäkseen arjesta vaikka töissä käyvätkin.
AP
Jos olisin kyynisempi, voisin ajatella, että porukkaa on hinattu keinotekoisesti keskiluokkaan vuosikymmeniä. Tämän hinaamisen mekanismi on ollut tuottavuuden mahdollistamaa tulotasoa korkeammat tulot jotka on rahoitettu sillä, että valtio on ottanut lainaa joka on kierrätetty ihmisten tuloiksi. Näennäisesti korkea koulutus on myös ollut yksi mekanismeista. S
En minä tulojen tippuessa ole pukeutumistani ym habitustani muuttanut enkä lakannut lukemasta/kuuntelemasta klassista musiikkia ja alkanut pullistella lihaksia. En ymmärrä tuota että ihmisen koko identiteetti ja mieltymykset/ulkonäkö vaihtelee tulojen mukaan. Ainakaan ns alempaan suuntaan.
Mun mieheni on kulkenut hyvissä lenkkareissa koko ikänsä. Hänen äidillään on myös vaivaisenluut eli sieltä se tulee eikä kengistä. Itseni on hiukan vaikea ymmärtää suomalaiskansallista epäkäytännöllisen pukeutumisen kritiikkiä. Siihen tuntuu liittyvän paöjon muutakin kuin sää. Olen käynyt koulua muuallakin kuin Suomessa eikä kukaan kyseenalaistanut epäkäytännöllisiä vaatteita i ikinä.
Lenkkarit ovat mukavia, mutta myös muotia. Vedän ne itsekin aina jalkaan Saksassa jos liikun metrolla. Se ri erottele yhteiskuntaluokkaa kuka niitä käyttää.