Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita

Keskiluokasta on nyt tehty työväenluokka, toivottavasti näkyy seuraaviss avaaleissa.

- keskiluokkainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ajattomat klassikot ja laatua löytyy todennäköisemmin second handina. Pikamuotia sitten taas löytyy helposti kaupoista.

Laatua tehdään edelleen, se on vain hinnaltaan keskiluokan ulottumattomissa. Siksi second hand, eikä uusien taiteilijoiden tukeminen.

Yritäpä löytää esim. Myrskyloudon Maija kirjasarjaa. Divareista ympäri maata löytyi tai ruotsinkielinen painos uutena.

Kirjaa lukiessa menettää Mårtensonin säveltämän musiikin. Siksi originaali tv-sarja.

Kun jättää kirjat lukematta, missaa montaa muuta asiaa. Kuvittelisi kuitenkin että teoksilla olisi jonkin verran kysyntää, kun elokuva oli varsin suosittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä pitänyt keskiluokkaa mitenkään erityisen sivistyneenä. Raha ja näyttämisen halu on tärkeintä eikä kulttuuri. 

Laske nokkaas ettei sisään sada.

Tässä (ylemmässä kommnetissa) sitä samaa asennetta mistä aiemmin kysyttiin "kuka muka on sanonut noin/missä muka noin on sanottu": Kulttuurista ei voi nauttia, sitä harrastetaan vain näyttämisen takia ja keskiluokkaiset ovat olevinaan sivistyneitä mutta oikeasti tyhmiä, alempiluokkaiset ne vain ajattelevat omilla aivoillaan, keskiluokkaiset ottavat pureksimatta vastaan mitä akateemisesti annetaan.

Olen pahoillani, että vahempasi eivät lukeneet sulle kirjoja pienenä. Kannattaa kuitenkin tutustua kulttuuriin nyt, voisit n

Miksi sinä minua pahoittelet? Meillä luettiin, ensimmäisen kirjastokorttini sain jo 4-vuotiaana ja kotona oli satoja omia kirjoja. Teatterissa käytiin muutama kerta kuussa, lapsena tietysti satutunneilla ja nukketeattereissa, konservatoriossa soittotunnilla, klassisen musiikin konserteissa, erilaisissa taidenäyttelyissä ja museoissa, lasten ja nuorten taidepajalla monta vuotta.. Ehkä sinä et ymmärtänyt lukemaasi kommentistani: Lukemisen ym kulttuurin ja "akateemisuuden" väheksyntä ei ollut minun mielipiteeni, siteerasin joitakuita jotka tässä ketjussa, toisin kun joku muu taas väitti, ovat tässä mielipiteensä esiintuoneet. Että vain sivistymättömät ovat aitoja ja osaavat ajatella omilla aivoillaan.

Ok. Kommenttisi ei avautunut koko ketjua lukemattomalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisit syntynyt keskiluokkaan, niin et tule todennäköisesti sitä koskaan itse saavuttamaan. Tästä johtuu myös se, että ihmisillä ei ole varaa käydä oopperassa, teattereissa yms. kalliimpia kulttuuriharrastuksia, saatika itse jonkun viulunsoiton opettelu, joka on jo sellaisissa hinnoissa ja vaatii puitteet, joita harvoissa kerrostaloissa on. 

 

Tämä on tavallista akateemisen keskiluokan elämää. Lapset ovat edelleen piano- ja viulutunneilla viikottain ja teattereissa käydään pari kertaa ainakin vuodessa. Jos sinulla ei tälä taviskeskiluokkaan ole varaa, kannattaa katsoa peiliin, että katsooko sielä keskiluokka vai duunari. 

Et sitten akateemisuudestasi huolimatta ymmärtänyt tekstistäni mitään. Voithan sinä olla siellä keskiluokassa, monet vaan ei siellä enää ole, vaikka niin kuvittelevat. Älä sinä minun luokastani huolehdi, tämä ei ollut kilpailu.

Mulla on ollut kavereina 2 rehtorin lasta. Onhan ne erot meidän lapsuudessa olleet valtavat. Noissa kodeissa tulotaso oli hyvä ja vakaa, ei vaatinut sellaista äärirajoilla yrittämistä kuten meidän perheessä. Me matkustettiin lapsena lomilla Ruotsiin, he Afrikkaan. Heillä luettiin, meillä urheiltiin. He kävivät taidekouluja, minä tein itsekseni savitöitä pellolla. Ja kun heillä lapsi joutui ongelmiin, heidän iskänsä maksoivat asianajajat sunmuut, meillä selviydyttiin itse. Tulihan musta tietenkin sisukkaampi ja pärjäävämpi, mutta mun elämä on ollut ainaista taistelua ja työntekoa, heidän yllättäviä onnenpotkuja ja onnistumisia. Ainoa missä mua onnisti enemmän oli terveemmät jälkeläiset.

Konneita ja mehtähommia 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokkataustaisissa suvuissa suhtaudutaan vähätellen oman suvun tutkijan tai taiteilijan koulutuksen hankkineisiin. Heitä pidetään lähinnä noloina köyhimyksinä. 

 

Varmaan joissain suvuissa näin. Omassa taustassa ennemminkin näitä suvun ainokaisia akateemisia ihaillaan, kummastellaan toki myös, mutta ei todellakaan hävetä. 

Olet onnekas. Valitettavasti työväenluokkataustaisissa varakkaissakin suvuissa hyvin usein asenne taiteeseen ja tutkijan ammattiin on kielteinen, ellei sillä "elätä itseään".

 

Mun annettiin taiteilla niin paljon kun halusin. Ja varmaan perheen ällistykseksi olen elättänytkin itseni sillä. Kun rakastaa sitä mitä tekee, niin jotenkin aina löytää sen väylän, vaikkei se ole helppoa tai mutkatonta. Oma lapsi on samanlainen.

Kyllä. Kamala ajatus, että jotkut nuoret valisisivat toisin tekoälyn takia. Toivottavasti kupla puhkeaa pian, siellä ei ole kuin höttöä sisällä. 

Vierailija kirjoitti:

"Mitään sitten tarkoitat duunarielämällä Suomessa tai niillä duunariluokkaisilla ihmisillä?"

Käsitykseni suomalaisesta työväenluokasta perustuu tutkimuskirjallisuuteen ja kirjallisuuteen yleensä. Teininä, kun liikuin baareissa myös Suomessa, minulla oli duunaritaustaisia bilekavereita jokunen, mutta koska olimme bileiässä ja tapasimme baareissa, eivät mahdolliset erot juuri tulleet esille. Noiden kahden poikaystävän kodeissa ero tuli räikeästi esille eli he asuivat ns. huonolla alueella ja kodit olivat omaan silmään aika karuja. Itse poikaystävät olivat tosi mukavia ja myös sivistyneitä. Mutta kumpikaan heistä ei ollut kiinnostunut esimerkiksi menemään yliopistoon. 

Nykyisin minulla on ystäväperhe, jossa mies on tehnyt hyvin harvinaisen luokkahypyn duunariperheestä ns. statusmieheksi. Hän on tietyissä asioissa erilainen kuin olen tottunut kuten siinä miten hän suhtautuu vähäosaisiin. Suhtautuminen on siis kovaa enkä oik

Hyvä ja analyyttinen kommentti! Kiitos!

 

Tiedän, että puhut tutkimuskirjallisuudesta, mutta laajennan vähän kaunokirjallisuuden suuntaan.

Meillä on nykyään Suomessa aika vähän "työväenluokkaista kirjallisuutta". Hesari mainitsi jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä Arto Salmisen, joka kuoli todellakin ennenaikaisesti. Moni tuntee hänen romaaninsa Varasto siitä tehdyn elokuvan perusteella. En ole itse vielä Salmista lukenut, mutta aion tarttua; hän mm. ennusti tosi-tv:n tulon, mikä on kiinnostavaa, ja muutenkin kuvasi työväenluokkaa kai aika inhorealistisesti. 

Koneen pelko -niminen romaani teki aikoinaan vaikutuksen (jäi kesken, kun oli kirjastosta pikalainana), siinä oli aika karua lähiökuvausta 2010-luvun Suomesta. Tällaista kirjallisuutta tulee varmasti lisää, ja sitä kirjoittavat todennäköisimmin juurikin luokkahypyn lähiöstä kirjoittajiksi (usein mutta ei ehkä ihan aina yliopiston kautta) tehneet, ja ilmeisesti usein naiset. 

Suurin "luokkahypyn" tehnyt kaunokirjailija Suomessa lienee kuitenkin Väinö Linna, työläiskirjallisuutemme klassikko, joka teki hypyn juuri kirjoittamisen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ajattomat klassikot ja laatua löytyy todennäköisemmin second handina. Pikamuotia sitten taas löytyy helposti kaupoista.

Laatua tehdään edelleen, se on vain hinnaltaan keskiluokan ulottumattomissa. Siksi second hand, eikä uusien taiteilijoiden tukeminen.

Yritäpä löytää esim. Myrskyloudon Maija kirjasarjaa. Divareista ympäri maata löytyi tai ruotsinkielinen painos uutena.

Kirjaa lukiessa menettää Mårtensonin säveltämän musiikin. Siksi originaali tv-sarja.

Kun jättää kirjat lukematta, missaa montaa muuta asiaa. Kuvittelisi kuitenkin että teoksilla olisi jonkin verran kysyntää, kun elokuva oli varsin suosittu.

Olen vähän sellainen, että jos näen tv-sarjan tai elokuvan ENSIN, niin kirjan lukeminen ei sen jälkeen huvita. Mutta toisinpäin onnistuu premmin, eli jos luen kirjan ensin, niin sitten jaksan katsoa sen elokuvankin, vaikka pettyisinkin. Ja ei olisi muuten kyllä pitänyt katsoa sitä uutta Maija-elokuvaa, kun se oli niin paljon huonompi kuin tv-sarja aikoinaan. Eli jotenkin pitäisi aina onnistua poimimaan se parhain taide-elämys, ja sivuuttaa ne muut versiot, koska "eka kerta" on aina se vaikuttavin kuitenkin.

En ole koskaan kuulunut keskiluokkaan, mutta olen päässyt aina kurkistamaan sinne työni kautta. Onhan se porvarillinen elämä ihanan huoletonta, mutta jotenkin tykkään rosoisesta luonteestani enemmän. Olen hauska, aito ja rehellinen, enkä tekopyhä pyrkyri, joka on valmis hankkimaan kyynärpäillä ja röyhkeydellä sen, mikä hänelle kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuulunut keskiluokkaan, mutta olen päässyt aina kurkistamaan sinne työni kautta. Onhan se porvarillinen elämä ihanan huoletonta, mutta jotenkin tykkään rosoisesta luonteestani enemmän. Olen hauska, aito ja rehellinen, enkä tekopyhä pyrkyri, joka on valmis hankkimaan kyynärpäillä ja röyhkeydellä sen, mikä hänelle kuuluu.

Yhteiskuntaluokkiin kuuluu vahvasti toiseuttaminen. Oma luokka on selvästi jotain muuta kuin ikävänä koettu "muu luokka". Tässä tekopyhä, pyrkyri, röyhkeä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Totta kyllä, mutta ristiriidan tuottaa se, että kaikki yllä mainitut asiat on ainakin periaatteessa opiskeltavissa olevia asioita. Esimerkiksi taidehistoriasta valmistunut saa usein epäilemättä hyvät valmiudet visuaalisiin taiteisiin ja designiin liittyvän kulttuuripääoman hallintaan. Mutta paradoksi onkin se, että esimerkiksi suoraan työttömäksi taidehistoria pääaineenaan valmistunut henkilö ei kulttuuripääomastaan huolimatta kuulu lainkaan keskiluokkaan."

 

Ei kuulukkaan! Vaan hän kuuluu sivistyneistöön ja ns. asiantuntijaluokkaan. Hänen taustastaan puolestaan kertoo paljon sukulaisten ja lähipiirin suhtautuminen hänen opiskeluvalintaansa ja tilanteeseensa. 

Mihin luokkaan nälkätaiteilijat kuuluu? Eli siis kaikki taiteilijat ja kirjailijat lukuunottamatta muutamia Satu Rämöjä? 

Kaikki koulutetut taiteilijat kuuluvat asiantuntijaluokkaan. Useimmat myös sivistyneistöön. He voivat olla taustaltaan työväenluokkataustaisista suvuista tai vanhoista sivistys ja kulttuurisuvuista.  

Riippuu ihan yhteiskunnasta, että mikä se luokkajako on. Nyky-yhteiskunnassamme, täällä kotosuomessa ei ole olemassa aatelisia ja rahvasta.

On erilaisia tuloluokkia ja sitten on esimerkiksi olemassa asiantuntijaluokka ja vielä sivistyneistökin, joka on nykyään äärimmäisen uhanalainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siis miksi ajattelet, että joku pitäisi sinua hienostelijana?"

Niin on sanottu monesti tällä palstalla, ei niinkään tässä keskustelussa (käytetty vastaavia sanoja). Vain siksi, että olen kertonut itselleni ihan normaaleja asioita. Monesti on väitetty, että valehtelen. Alkuun se oli kummallista, sitten totuin.

Oma työnantaja on tehnyt testin hienostelijoista. 

Tärkein rajaava tekijä on ettei hienostelija osaa kääntää itse sätkää. 

Toisessa kulmassa oikeastaan seisoo sitten se "hienostelija", joka kääntää sätkän taskussaan ja viheltelee rillumarein tunnaria kevyessä nojassa taukopaikalla. Koko porukalle kääntää sätkät. 

Hänen näkemys hienostelijoista on, että on hienostelijoita ja hienostelijoita. 

Jälkimmäistä ihailllaan eniten. Se on jätkä.

Vai niin, no sittenhän minä en ole hienostelija. Osaan vieläkin kääriä sätkän, vaikka en ole koskaan varsinaisesti tupakkaa polttanut, maria ja libaa vain joskus alle parikymppisenä. Osaan myös avata hampailla olutpullon :D  

En muuten kokenut millään tapaa karmeana sitä luokkaeroa, jonka asunnoista havaitsi. Olen aina ajatellut, että ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla maapallolla ja luokka-asemasta riippumatta. On mulkkuja ja sitten niitä hyviä tyyppejä ja kaikkea siltä väliltä. Mutta kulttuurieroja on paljon. Siinä mikä on sopivaa jne.

Esimerkiksi tuo tappelu, josta joku aiemmassa kommentissa kirjoitti. En ole sellaista koskaan Suomessa nähnyt, mutta tuollaistahan se on, slummien machokulttuuri. Ehkä sitten jossain pikkurikollisten ja alaluokan parissa Suomessakin?

Mutta väkivalta voi joskus purskahtaa esille yllättäen. Oma mieheni ei ole ikinä osoittanut mitään mustasukkaisuutta tai vastaavaa, mutta kerran eräässä hyvin eksoottisessa maassa hyvin sekalaisessa seurueessa menimme yhteen yökerhoon metallinpaljastamien läpi (aseet jätettiin kaukaloon) ja siellä sellainen järkyttävä kaappi, joka oli vielä miestänikin pitempi alkoi tanssilattialla tanssia kanssani. Mulla ei ollut mitään hätää, mutta mieheni tuli häätämään hänet tiukasti tiehensä osoittaen sormustaan ja pelkäsin loppuillan, että se ampuu mieheni yökerhon ulkopuolella. Annoin siitä aikamoisen ripityksen, se oli oikeasti vaarallista (ja tarpeetonta). Olisin hyvin pärjännyt, pärjään aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Totta kyllä, mutta ristiriidan tuottaa se, että kaikki yllä mainitut asiat on ainakin periaatteessa opiskeltavissa olevia asioita. Esimerkiksi taidehistoriasta valmistunut saa usein epäilemättä hyvät valmiudet visuaalisiin taiteisiin ja designiin liittyvän kulttuuripääoman hallintaan. Mutta paradoksi onkin se, että esimerkiksi suoraan työttömäksi taidehistoria pääaineenaan valmistunut henkilö ei kulttuuripääomastaan huolimatta kuulu lainkaan keskiluokkaan."

 

Ei kuulukkaan! Vaan hän kuuluu sivistyneistöön ja ns. asiantuntijaluokkaan. Hänen taustastaan puolestaan kertoo paljon sukulaisten ja lähipiirin suhtautuminen hänen opiskeluvalintaansa ja tilanteeseensa. 

Mihin luokkaan nälkätaiteilijat kuuluu? Eli siis kaikki taiteilijat ja kirjailijat lukuunottamatta muutamia Satu Rämöjä? 

Unohdit tuosta vanhat bisnessuvut. Suomi on hyvin vahvasti luokkayhteiskunta vieläkin. Köyhät - keskiluokka - rikkaat. Kaikki elävät omissa ympyröissään, vaikka yksittäisiä ihmisiä voikin tuntea eri yhteiskuntaluokista. Ei tämä sun mutulla muuksi muutu. On aatelissukuja vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut kavereina 2 rehtorin lasta. Onhan ne erot meidän lapsuudessa olleet valtavat. Noissa kodeissa tulotaso oli hyvä ja vakaa, ei vaatinut sellaista äärirajoilla yrittämistä kuten meidän perheessä. Me matkustettiin lapsena lomilla Ruotsiin, he Afrikkaan. Heillä luettiin, meillä urheiltiin. He kävivät taidekouluja, minä tein itsekseni savitöitä pellolla. Ja kun heillä lapsi joutui ongelmiin, heidän iskänsä maksoivat asianajajat sunmuut, meillä selviydyttiin itse. Tulihan musta tietenkin sisukkaampi ja pärjäävämpi, mutta mun elämä on ollut ainaista taistelua ja työntekoa, heidän yllättäviä onnenpotkuja ja onnistumisia. Ainoa missä mua onnisti enemmän oli terveemmät jälkeläiset.

En ole ihan varma rehtoriperheen onnistumisesta kasvattajana jos epäonnistuminen johti oikeuteen.

Tuo on ihan todellinen ilmiö. Sosiologiassa tunnetaan nimellä "prole drift".'

Youtubessa on aiheesta paljon videoita. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuulunut keskiluokkaan, mutta olen päässyt aina kurkistamaan sinne työni kautta. Onhan se porvarillinen elämä ihanan huoletonta, mutta jotenkin tykkään rosoisesta luonteestani enemmän. Olen hauska, aito ja rehellinen, enkä tekopyhä pyrkyri, joka on valmis hankkimaan kyynärpäillä ja röyhkeydellä sen, mikä hänelle kuuluu.

Eihän keskiluokkaan syntyneen tarvitse kyynärpäillä ja röyhkeydellä hankkia sitä mikä hänellä jo on. Nyt sinäkin toteat että muut kuin työväenluokkaan kuuluvat eivät olisi aitoja tai luonteeltaan mukavia ja rehellisiä. Aikamoista yleistämistä ja itsensä ylentämistä! Olisiko sitten tiedostamatonta(?) herravihaa kumminkin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuulunut keskiluokkaan, mutta olen päässyt aina kurkistamaan sinne työni kautta. Onhan se porvarillinen elämä ihanan huoletonta, mutta jotenkin tykkään rosoisesta luonteestani enemmän. Olen hauska, aito ja rehellinen, enkä tekopyhä pyrkyri, joka on valmis hankkimaan kyynärpäillä ja röyhkeydellä sen, mikä hänelle kuuluu.

Eihän keskiluokkaan syntyneen tarvitse kyynärpäillä ja röyhkeydellä hankkia sitä mikä hänellä jo on. Nyt sinäkin toteat että muut kuin työväenluokkaan kuuluvat eivät olisi aitoja tai luonteeltaan mukavia ja rehellisiä. Aikamoista yleistämistä ja itsensä ylentämistä! Olisiko sitten tiedostamatonta(?) herravihaa kumminkin..

Juuri sitä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuten mitkä alueet pk-seudulla?"

Otetaan esimerkkipareiksi vaikkapa Westend ja Järvenpää tai Kontula. Ensirakkauteni asui muistaakseni Järvenpäässä radan varressa, hänen äitinsä oli alkoholisoitunut yksinhuoltaja ja asunto oli todella kulahtanut pieni vuokrakämppä. Ero oli ihan samanlainen luokkaero kehitysmaassa tai vaikka Britanniassa kohtaamani luokkaero.

Eihän kukaan voi mitään sille minkälaiseen perheeseen on syntynyt

Ei tietenkään voi. Eikä se ole ihmisyydessä olennaista, kulttuurieroa on kuitenkin paljon. Esimerkkini jonka kerroin pyydettäessä vain kertoo sen, miten suuri ero voi olla jo asumisen tavoissakin. 

En itse koskaan vienyt tuota poikaystävääni vanhempieni kotiin, koska asuin jo tuolloin omillani. Asunnossa, jonka olin perinyt jo alaikäisenä ja joka oli ns. arvoasunto merinäköalalla. Kaikki yleensä olettivat, että asun siinä vuokralla kuten olettavat nytkin, että se on mieheni omistama, hän kun on suurituloinen ja itse olen ollut vain noin keskituloinen.

Tunsin pitkään muuten myös ns. rikkaan tyttörukan. Hänellä oli valtava omaisuus ja molemmat vanhemmat kuolivat hyvin nuorina, isä jo lapsuudessa. Hänen elämänsä meni aika lailla päin peetä, häntä myös yrittivät miehet hyväksikäyttää tai sitten hän vain oli luonnostaan todella pihi. Joka tapauksessa en koskaan kohdannut tuollaista ongelmaa miesten taholta. että joku olisi yrittänyt hyväksikäyttää.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuulunut keskiluokkaan, mutta olen päässyt aina kurkistamaan sinne työni kautta. Onhan se porvarillinen elämä ihanan huoletonta, mutta jotenkin tykkään rosoisesta luonteestani enemmän. Olen hauska, aito ja rehellinen, enkä tekopyhä pyrkyri, joka on valmis hankkimaan kyynärpäillä ja röyhkeydellä sen, mikä hänelle kuuluu.

Porvarillinen elämä ei suinkaan aina ole, kenenkään kohdalla, ihanan huoletonta. Lapsellinen ja melko vähätteleväkin näkemys keskiluokkaisuudesta. Kommenttisi loppu olikin sitten jo suorastaan ilkeää ja perustui - niin mihin? Alemmuudentuntoon ja kateuteen?