Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

7uotiaan vessa-asioinnin ongelmana, mitä me teemme ???!!

Vierailija
08.03.2011 |

Onko yhtäkään kohtalotoveria, vinkkejä miten menetellä ja miten toimia. Minusta tilanne ei ole enää normaali ja alan väsyä tähän.



ja toivoisin ihan asiallisia vastauksia ja asialliaia kannanottoja, kiitos.



Meidän nyt 7 v lapsella todettiin ruoka-aineallergia alle 1 vuotiaana ja nyt ollaan jo erittäin hyvässä tilanteessa, eli on vain muutama yleisesti allergisoiva ruoka-aine, joita vältellään.

Oireet ovat ulosteoireisia. Menee siis ripulille. On ilmeisesti myös herkkävatsainen, ja maha menee helposti löysälle.



Meillä on normaalia suomalaista ruokaa ja säännölliset ruoka-ajat, eineksiä vältetään koska niissä on just niitä allergisoivia aineosia. Limuja ei juo, mehuja erittäin harvoin, karkkia niinikään pieniä määriä eikä mitenkään usein edes.



Mutta ongelma on se, että sellaista isompaa kuin kakkatuhnu tai pierukarkuri on aina silloin tällöin housussa. Esim. tänään kyselin, kun lapsen lähellä haisi selkeä kakka. Onko hätä? Ei ole. Oletko käynyt? Ei. Lopulta kurkistin housuun, siellä oli ruokalusikallisen kokoinen kova-normaali kökkäre. Ja sellainen alushousuissaan hän istuu, leikkii, syö. Monta tuntia.



Pissalle meno on sitten toinen ongelma. Kuulemma koulussakaan ei mene vessaan pissalle, vaan loikkii munaskuistaan kiinni pidellen, Näin kertoi luokkatoveri.

Normaali tilanne on, riippumatta siitä missä olemme, eli merkitystä ei ole sillä ollaanko kotona, kaupassa, kaupungilla, kylässä, ulkoilemassa, vaan normaalia on, että jossain vaiheessa tulee vessahätä. Kysyn. Ei ole hätä, ei mene vessaan.

Pitää munaskuistaan kiinni ja steppailee ja loikkii takamus pitkällä, mutta vessaan menee vasta kun pakotan eli vien hänet sinne pakolla.



Päiväkodissa aikoinaan meni hyvin, koska siellähän mennään säännöllisin väliajoin ryhmänä vessaan. Ongema on nyt koulussa, kun pitäisi itse mennä.

Päiväkoti-ikäisenä en muista että olisi tällaista ongelmaa ollut vessaan menossa kotona. enemmänkin liittyi siihen, että leikki oli kesken. Nyt ei ole siitäkään kyse, että joku kiva keskeyutyisi.Ennen ulosmenoa käsken vessaan mutta on hölmöä pakottaa ja istututtaa vessanpytyllä isoa lasta (joka osaa kyllä pidätellä) mutta ei aina siis suostu menemään. Ja sitten ulkona tai kaupassa keikkuu takamus pitkällä ja jalat tanssii kun on hätä.



Vessaaan ei ole koskaan meillä liittynyt mitään rangaistavaa tai pakottamista. Oppi päiväkuivaksi noin 2 vuotiaaksi, yökastelua oli joten oppi yökuivaksi vasta 6 vuotiaana. Siitäkään nostettu meteliä, eikä lapsi ymmärtänyt esim. hävetä yökasteluaan.



Toisinaan vessareissuilla sotkee. Eli ei vedä housuja tarpeeksi alas, ja pissaan housunsa. Hän tekee pissan istualtaan ihan siksi, ettei osaa sihdata suihkua siististi pyttyyn, ei siis ota pilistä KUNNOLLA kiinni ja ohjaa, vaan antaa mennä.



seisomapissasta se vasta sotku tulikin: pissat oli lauteilla, lattialla, vaatteilla, varpailla.

Siksi tuli kielto tehdä seisomapissa ja kehoitus tehdä pissat istualtaan.



Lapsi ei ole insestin uhri, eikä ole koskaan sentyyppistä kokenut.

Meillä ei ole aloholia, väkivaltaa, huumeita eikä mielenterveyden ongelmia tai psyykkisiä sairauksia.

Meillä ei ole fyysistä kuritusta. Meilä on normaali arki, halauksia ja syliä ym. ja rajat, ja lapsi saa myös kiukutella ja uhmata, mutta viime kädessä se on aikuinen joka päättäää ja määrää, vaikka lapsi kuinka temppuilisi vastaan.



Mutta on todella rasittavaa, kun lapsi ei mene vessaan pissalle tai tekee housuunsa ja tätä pissakäyttäytymistä on joka päivä, monta kertaa pöivässä. Oma ongelmansa on, kun ei mene koulussa vessaan pissille. Kyllä siellä muut lapset ja luokkakaverit käy sujuvasti.. eikä ole mitään vessakiusaamista. Jos olisi, ongelma olisi vain koulussa, eikä kaikkialla kuten nyt.



Toinen ärsytys on tuo, että kun illalla riisuu vaatteet ja vaihtaa yöpaidan, saattaa alushousujen mutkasta pudota kuivia kakkanappuloita lattialle; on tehnyt pikkukakat housuunsa ja ollut koko päiviän...



Voin ymmärtää, että vatsa on sekaisin jos vähänkin jotain väärää on syönyt, mutta eikö se jo tunnu ikävältä kun pyllyvaossa hautuu kakkanappulaa? Miksi ei mene ja vaihda? Sano? Ei siitä olla oltu vihaisia, siitä ollaan kun ei ilmoita asiasta ja on housut sotkussa ja haisee.



Pissakäyttäytymistä en ymmärrä. En muista milloin se on alkanut, rasittavaksi olen kokenut sen viimeiset 2 vuotta. Oliko tuota sitä ennen, sitä en muista.



Lasten psykologit ja neurologit ja lääkärit olisi hyvä osoite, mutta minä pelkään että tästä tulee sitten niin isolla pyörällä jyräävä viranomaisasia,että se tuhoaa lapsen. Että meitä vanhempia syyllistetään, ja nähdään kaikki tekeminen ongelmallisena ja lapsi viedään sairaalatutkimuksiin ja eroon vanhemmista tms. yms. Ja sitten meillä onkin ongelma, koska lapsi ei ole kovin paljoa ollut erossa meistä vanhemmista ja nekin yökyläilyt on tuttujen luona. On aika tavalla vielä äidissä kiinni, äiti on yhä edelleen hyvin tärkeä. Irrottautuminen ja itsenäistyminen on vasta edessäpäin.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
08.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toimintaterapeutti vois myös olla avuksi- ongelmaa voi olla aistitiedon säätelyssä, jos ei kerran tunne kakkaa housuissa.



Ja koittakaa saada ruokavalio kohdalleen. Allergeenejä tulee välttää silloin kuin oireista on haittaa. Tuo kakkavaiva on sosiaalinen ongelma.



Ongelman syy saattaa olla myös psykologinen, mutta fyysiset syyt täytyy ensin poissulkea. Älä turhaan pelkää hoitohenkilökuntaa.

Vierailija
2/7 |
08.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän pojalla pissasuihku levisi minne sattuu sen takia, että esinahka oli kiinnikkeillä terskassa kiinni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
08.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mielestä toi vaikuttaa enmmän tuhrimiselta ja ummetukselta kun ripulilta. Movicol Junior on hyvä lääke umetuseen, se on reseptilääke. Asia kannattaa tutkia.

Jos asut pk-seudulla niin voisin suositella sulle lääkäriä, Mehiläisen Visa Lautamatti.



Ummetusesta kärsivän pojan äiti vastaa

Vierailija
4/7 |
08.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset


Lasten psykologit ja neurologit ja lääkärit olisi hyvä osoite, mutta minä pelkään että tästä tulee sitten niin isolla pyörällä jyräävä viranomaisasia,että se tuhoaa lapsen. Että meitä vanhempia syyllistetään, ja nähdään kaikki tekeminen ongelmallisena ja lapsi viedään sairaalatutkimuksiin ja eroon vanhemmista tms. yms. Ja sitten meillä onkin ongelma, koska lapsi ei ole kovin paljoa ollut erossa meistä vanhemmista ja nekin yökyläilyt on tuttujen luona. On aika tavalla vielä äidissä kiinni, äiti on yhä edelleen hyvin tärkeä. Irrottautuminen ja itsenäistyminen on vasta edessäpäin.

Voin kertoa, koska meidän perheessä on haettu apua lapset psykiatriseen ja neurologiseen ongelmaan.

Oletteko te muuten puhuneet asiasta ihan rationaalisesti se lapsen kanssa. Selittäneet miksi vessassa käynti on tärkeää, miksi näyttää idiootilta loikkiessaan kädet munissa, miten sitten ei pysty keskittymään tärkeisiin tai kivoihin asioihin, miten haisee, miten se vaikuttaa sosiaaliseen elämään, miten voi tulla ihottumia jne. Selittäneet kaiken ihan rauhallisesti ja asiallisesti ja sitten kysyneet, että miksi ei halua mennä vessaan ja olisiko asialle mahdollista tehdä jotain niin että hän voisi sitä sittenkin harkita?

Vierailija
5/7 |
08.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

voisit olla ihan rauhallisin mielin.



Lapsesi elämässä on tapahtunut iso asia. Kouluun meno. Se hämmentää, vaikka kaikki menisikin hyvin.



Ekaluokkalaiselle voi olla todella suuri kynnys käydä koulussa vessassa, kun kaikesta pitää huolehtia itse. Muutos eskarin turvallisuuten on melkoinen. Oma allerginen ripuloiva lapseni jännitti asiaa aika tavalla.



Tiedän monia yläkoululaisiakin ( olen opettaja ), jotka vierastaa koulun vessoja. Sitten oppii pidättelemään ja sama toiminta saattaa jatkua kotonakin. Puhumattakaan sitten muista paikoista.



Kieltämättä tilanne on varmaan sinun kannalta kiusallinen, mutta luulenpa että menee ohi jahka tuosta kasvaa. 7-vuotias on vielä kuitenkin ihan lapsi ja hänen kuuluukin olla äidissä kiinni.



Älä tee asiasta kovin suurta numeroa niin lapsesi ei opi häpeämään asiaa, mutta ehkä jossakin vaiheessa rupeaa tekemään oikealla tavalla nämä asiat. Ja ainakaan ei kannata verrata toisiin lapsiin.



Tsemppiä!



Herkkävatsaisen nuoren herkkävatsainen äiti

Vierailija
6/7 |
08.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo kakkatuhnu on sitä, kun ei mene kakalle, ja suoleen pakkautuu ulostetta. se sitten valuu sen kakkatulpan ohi housuun kun lapsi keskittyy leikkiin ja unohtaa vahdata peräsuoltaan.



meillä oli tuo ongelma, kun kotona oli liian kiire käydä vessasa, ja päikyssä/koulussa vessanovea ei voinut lukita. sinne oli joku tullut väärällä hetkellä sisään, ja poika ei sen vuoksi halunnut käyttää vessaa.



Lapsella oli suoli täynnä, ja vaikka kävikin kakalla niin suolessa oli vielä runsaasti ulostetta. eli tuhnuille ei meinannut saada loppua siten, että lapsi menisi itse tarpeen mukaan kakalle.



Meillä rauhotettiin kotiintulo siten, ettei koulun jälkeen heti kavareita kotiin, vaan vessaan hetkeksi istumaan, vaikka kirja mukaan. kakka tuli, kun lapsi oppi että se on rauhallinen hetki jolloin kukaan ei häiritse. Vessassa oli istuttava myös, vaikkei olisi kakkahätää. kun siellä on 7 min istunut, niin johan se kakka yleensä tuli.... Kun suoli oli tyhjä, myöskään kakkatuhnua ei enää esiintynyt.



nykyään ongelmaa ei enää ole. minusta voisit kyllä selittää jo lapselle että ne tarpeet on vaan tehtävä, ja siihen on käytettävä aikaa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
08.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kesti lapsella tuhriminen useita vuosia ja kävin monta kertaa lapsen kanssa erikoislääkäreillä , testeissä ym . Saimme aina lääkkeeksi Movicolia, josta ei apua löytynyt. Hetkeksi saattoi kyllä auttaa. Tarpeeksi kun asiaan itse perehdyin , päädyin kokeilemaan Lepicol-nimistä jauhetta ja se vei ainakin meidän lapselta tuhrimisen kokonaan pois. Lapsi saa jauhetta ruokalusikallisen jugurtin seassa päivittäin ja juo sen jälkeen ison kupillisen vettä. Uskon, että pääsette samalla konstilla tuhrimisesta eroon. Meillä lapsi oli 6-vuotias, kun saimme tuhrimisen hoidettua pois, mutta vaiva oli hänellä tosiaan vuosia ja päivittäistä. Aloin itse tutkia asiaa , kun alkoi nousta paniikki koulun alkamisesta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kuusi kuusi