Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita

Vierailija kirjoitti:

"Sekö sana, hienostelija, sitten niin hiertää?"'

Tiedostan, että tällä palstalla minua varmasti pidetään hienostelijana, mikä kuvastaa ehkä jonkinlaista luokkavihaa uudenlaisessa muodossa. Emmehän me samanlaisessa yhteiskunnassa elä kuin se missä Marx ajattelunsa kehitti.

Se että joku on jonkunlainen ja jostain muualta kotoisin, herättää usein vihaa juuti siinä mielessä, että hänen hienostelunsa tai muu oletettu parempana itsensä pitämisensä halutaan nuijia maanrakoon heittelemällä näitä alemmuudentuntoa uhkuvia pejoratiivisia sanoja. 

Katson, ettei se onneksi kuulu minulle mitenkään. Ei onneksi enää, sillä toisenlaisestakin on kokemusta, sillä olen ollut "erilainen" myös koulussa. Onneksi olen aika hyvä luovimaan sosiaalisissa tilanteissa ja pärjäsin. Toisinkin olisi voinut käydä.

No, eivät kaikki todellakaan täälläkään pidä!

On helppoa ymmärtää, mistä puhut. Lisäksi rohkenen mielipiteenäni sanoa, että tuo muualta tulleiden ja eri tavalla (oletetusti) ajattelevien ja eri harrastuksia omaavien kanssaihmisten nuijiminen on muuhun Eurooppaan verrattuna jonkinlainen suomalaiskansallinen kansanhuvi. Ei muualla tarvitse sietää tuollaista käytöstä, ei koulussa eikä muualla. Keskustella voidaan asioista asioina, ilman että hyökätään ihmistä päin. 

Jokaisella on tietenkin oikeus mielipiteeseensä ja kutsua "hienostelijaksi" itsestään eroavia ihmisiä. Mutta kuten aina, tässäkin tapauksessa esimerkiksi sivistystä "hienostelijoiden" määreenä pitävästä tuo mielipide kertoo enemmän kuin kohteesta, jota vastaan kommentoija haluaa nälväistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan harhateillä olet päätelmissäsi. 

Minusta taas ap teki aika mielenkiintoisen havainnon.

Sitten meillä on erilainen ystävä/tuttavapiiri. Ei lukeminen ja sivistys ole mihinkään kadonnut, eikä pullistelutreenaamista harrasta kukaan jne. Kirpputoreja harrastettiin jo 80/90-luvulla ja dekkareitakin luettiin välillä ihan viihteen vuoksi.

Olin teini 80-luvulla ja kirpputorit olivat alakulttuurien juttu sekä tietenkin erittäin vähävaraisten. Yksikään keskiluokkainen, (eikä työväenluokkainenkaan) äiti tai perhe, olisi kirpputoreja käyttänyt ja jos olisi sellainen pakkorako ollut, siitä ei olisi hiiskutttu kenellekään. 

 

Minusta tuli täysi-ikäinen -86 ja opiskelijaporukassa oli kirppareita harrastavia ja minäkin aloin niillä käydä. Ei omassa perheessä sellaista oltu tehty, mutta kyllä minä ja siskoni käytettiin lapsena muilta saatuja vaatteita. Työväenluokkaa/alempaa keskiluokkaa oltiin.

Olen harrastanut kirppareita sieltä kasarin lopulta tähän päivään asti, on se ollut muotia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukee ihminen sitten kirjoja tai katsoo viihdeohjelmia, tylsistyttää, että keskusteluissa kerrotaan vain tapahtumat, jotka olen itsekin lukenut tai katsonut. Sivistyneillä tulisi olla omiakin mielipiteitä tapahtumista.

Toisaalta pinnallinenkin keskustelu kertoo siitä, että esim. kirja on ollut jollain tapaa kiinnostava. Ja kun keskustellaan, kehittyvät keskustelutaidot, saa toiselta ehkä ajatuksia, haluaa lukea lisää ym. Toki olisi hyvä, että olisi joku, jonka kanssa keskustella syvällisemmin, jos sellainen kiinnostaa. Mutta itse haluan kannustaa ihmisiä lukemiseen ja ajatusten esittämiseen, vaikka olisikin ihan aloittelija.

Ap:n väittämä että lihaksia ihannoidaan. Laitan vaikka sulkeisiin sen nyt. ( Ihannoidaan lihaksia, ei sivistystä ja lukeneisuutta. Kilpaillaan timmistä vartalosta, korvienväli jätetään treenaamatta).

Lihaksia ja voimaa kunnioitetaan keskiluokassa, koska se toimii todellisuudessa. 

Ei kriisitilanteessa pelkästään korvienvälillä selviydytä. Ihan kylmä todellisuus on mahdollistanut sen että on keskiluokka ja he selviytyivät elämässä nöyrällä kunnioituksella voimaa kohtaan. 

Älykkäin se on aina se, joka astelee kehästä ehjänä ulos. Tyhmempi jää makaamana tajuttomana tai menee lasarettiin pikakuljetuksella. Sivistys ja lukeneisuus on realisoitunut lihaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se nimenomaan snobeilua oli, että torpparin tytärtä pidettiin vain torpantyttönä, joka ei missään nimessä sovellu menemään naimisiin kartanonpojan kanssa.

Et ymmärrä mennyttä maailmaa. Kyse ei ollut snobeilusta vaan todellisesta tarpeesta. Torpan tyttärellä ei ensinkään ollut mukanaan omaisuutta. Kartanoissa oli aina pula maasta ja rahasta, joten säilyttääkseen asemansa kartanonpoikien piti naida rahaa. Toisekseen torpan tytär ei torpassa kasvaneena olisi osannut kasvattaa säätyläislapsia siten, että heistä kasvaisi säälytäisen arvoilla ja käytöksellä varustettuja aikuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvä analyysi. 

Itse arvelen perimmäiseksi syyksi sen vuosituhannenvaihteessa tehdyn muutoksen (mielestäni erheen), jossa opistot muutettiin ammattikorkeakouluiksi. 

AMK:n käyneet kuvittelevat olevansa korkeakoulutettuja, jota toki määritelmällisesti ovatkin, mutta sellaisella tavalla ja "kulttuurisella pääomalla", joka aiemmin oli varattu nykykielellä sanottuna ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille. Käytännössä siis maistereille, diplomi-insinööreille, lääketieteen lisensiaateille. 

Eli tämän ammattiin valmistavan "korkeakoulun" kävijät kuvittelevat olevansa maisteritasoista bättre folkia automaattisesti koulutuksensa perusteella, ja ajattelevat sitten, että se mitä HE tekevät, on kulttuuria. No, työväenkulttuuri on tietenkin sekin kulttuuria, mutta kuten aloittaja hyvin analysoi, niin kulttuurin rima on laskenut keskiluokkaisilla todella paljon. 

Minä syytän tästä henkisestä ty

Tämä kirjoitus paljastaa, että kirjoittaja ei kuulu ns. sivistyneistöön ja asiantuntijaluokkaan. Hänellä ei ole tietoa yliopisto ja AMK koulutusten eroavaisuuksista ja yhtäläisyyksistä. 

Tosiasiassa AMKissa ja yliopistoissa on joitakin koulutuksia, joita voi suorittaa vain jommassakummassa. Niitä on ihan turhaa vertailla keskenään, koska ne ovat ihan täysin eri koulutuksia.

Sitten taas osa koulutuksista on täysin yhteneväisiä ja niistä on ilman täydennyskoulutusta täysi jatko-opintokelpoisuus. Esim. Kuvataiteilija AMK vastaa Kuvataiteen kandidaatin opintoja. Molemmista voi jatkaa YLIOPISTOON  maisteriopintoihin suoraan, ilman mitään täydentäviä kursseja. Myös samat professorit kiertävät luennoimassa ja pitämässä samoja kursseja molemmissa, (kun suomessa on aika pienet piirit). AMKin käyneet pärjäävät kuvataiteen kentällä myös erittäin hyvin ja esim. Ars Fennica voittajista ja vuoden nuorista taiteilijoista suuri osa on AMKin käyneitä. Moni kuvataiteen professori(yliopisto) on aloittanut opinnot AMKissa. Sairaanhoitaja AMK taas ei voi jatkaa suoraan hoitotieteen maisteriopintoihin, vaan hän joutuu täydentämään AMK koulutustaan ensin tietyillä Kandioopintoihin kuuluvilla kursseilla. Kysymys on siis täysin alakohtainen. 

Osoittaa vain todella huonoa yleissivistystä dissata AMKia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan harhateillä olet päätelmissäsi. 

Minusta taas ap teki aika mielenkiintoisen havainnon.

Sitten meillä on erilainen ystävä/tuttavapiiri. Ei lukeminen ja sivistys ole mihinkään kadonnut, eikä pullistelutreenaamista harrasta kukaan jne. Kirpputoreja harrastettiin jo 80/90-luvulla ja dekkareitakin luettiin välillä ihan viihteen vuoksi.

Mä oon just tollanen AP:n kuvaama keskiluokkainen duunari. Mulla on korkeakoulutus, mutta olen aina harrastanut urheilua, oikein rakastanut sitä fyysistä tekemistä. Omakotitalossa teen kaikki fyysiset hommat. En lue enää mitään kirjoja tai lehtiä, some ja netti riittää, ja leffat. En käy konserteissa enkä teattereissa, koska koen ne vastenmielisiksi huonosti käyttäytyvän yleisön vuoksi. Kirpputoreilua en enää harrasta, se on mulle vanhanaikaista, nuorena se oli vielä kivaa. En jaksa enää matkustellakaan, elämykset ei enää vastaa vaivannäköä. Olen jopa vaihtanut ammattinikin rahvaanomaisempaan. Työläisjuuret vissiin puskee esiin.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ajattomat klassikot ja laatua löytyy todennäköisemmin second handina. Pikamuotia sitten taas löytyy helposti kaupoista.

Laatua tehdään edelleen, se on vain hinnaltaan keskiluokan ulottumattomissa. Siksi second hand, eikä uusien taiteilijoiden tukeminen.

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokkataustaisissa suvuissa suhtaudutaan vähätellen oman suvun tutkijan tai taiteilijan koulutuksen hankkineisiin. Heitä pidetään lähinnä noloina köyhimyksinä. 

 

Varmaan joissain suvuissa näin. Omassa taustassa ennemminkin näitä suvun ainokaisia akateemisia ihaillaan, kummastellaan toki myös, mutta ei todellakaan hävetä. 

Olet onnekas. Valitettavasti työväenluokkataustaisissa varakkaissakin suvuissa hyvin usein asenne taiteeseen ja tutkijan ammattiin on kielteinen, ellei sillä "elätä itseään".

Hyvä esimerkki tästä ovat isäni ja appiukkoni, molemmat akateemisia kovien tieteiden alalta. Molemmat hyvin luokkatietoisia ja koppavia ukkeleita. Taustaltaan kuitenkin erilaisia: appi kasvanut kulttuurikodissa eli oppinut paljon muutakin sivistykseen liittyvää, käynyt teatterissa, kuunnellut klassista, ruokakulttuuri jne. Häntä voi epämiellyttävyydestään huolimatta sanoa sivistyneeksi, toisin kuin isääni joka ei lue koskaan mitään eikä tajua mitään korkeakulttuurista tai tapakulttuurista. Kasvoi metsämökissä. Sivistyksen kuori on Suomessa hyvin tuore ja ohut, se karisee helposti. Sydämen sivistys puuttuu molemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki ympärillä ovat samanlaisia (ja Suomi oli noin 30 vuotta hyvin keskiluokkainen, esimerkiksi omassa nuoruudessani, kun hyvinvointivaltio oli koko loistossaan), niin on helppo kuvitella, ettei mitään muuta ole olemassakaan. 

 

Minä olen jo päälle viisikymppinen ihminen. 70 -luvulla on hyvin selkeät yhteiskuntaluokkaerot ja työväenliike oli loistossaan. Oli omat teatterit, kirjallisuus, urheiluseurat, kokoontumispaikat, pankit ja osuuskaupat. 80 -luvulla duunaritkin hieman vaurastuivat, mutta yhteiskuntaluokkaero oli todella selvää. Olet ollut ysärillä varmaan aika pieni, jos ajattelet sitä keskiluokkaisena aikana, ei se sitä kyllä ollut ellei nyt sitten saattunut elää jossain pikkukaupungin paremman väen kuplassa. Ysärillä luokkaerot suorastaan laman myötä ryöpsähtivät ja myöskin vastakkainasettelu kärjistyi. Työväenluokalla meni taloudellisesti huonosti, mutta ilo otettiin tissibaareista ja rautaesiriipun murruttu

Toisaalta, eikö ysärillä nimenomaan tapahtunut sellainen varallisuuden uusjako, joka osittain pisti entiset luokka-asetelmat uusiksi? En yritä provota, olin lapsi-teini laman iskiessä, ja miettinyt nyt keski-iässä monia tuon ajan ilmiöitä (joista tietenkään en kaikkea tuolloin voinut ymmärtää). 

Lamassa taisi ymmärrykseni mukaan olla kyse siitä, näin yhteiskuntaluokkien (ja taloudellisen aseman) näkökulmasta, että jos sai pitää työpaikkansa, pystyi ylläpitämään suht. hyvin aiempaa elintasoaan. Mutta jos oli ottanut lainaa ja/tai taannut jonkun toisen lainoja, ja/tai joutui työttömäksi, niin sitten oli suunta alaspäin.

Moni jäi kahden asunnon loukkuun ja oli pakkomyyntejä, mutta toisaalta moni työpaikkansa säilyttänyt saattoi juuri tuon "alennusmyynnin" seurauksena saada asunnon edullisemmin kuin aiemmin. Tämän perusteella kuvittelen, että juuri tuolloin tapahtui lyhyessä ajassa ehkä radikaalein Suomen historian "luokkahyppy"-mahdollisuus ainakin taloudellisessa mielessä. Kuten tässäkin ketjussa on moneen kertaan todettu, sivistyksen hankkiminen vie enemmän aikaa ja vaivaa kuin rahan hankkiminen. (Ok, ehkä sisällissodan jälkeinen Lex Kallio oli suurempi mahdollisuus luokkahyppyyn, kun torpparit saivat omaa maata.)

Toki tuo työväenluokan - sen työttömäksi jääneen osan - tissibaarikulttuuri teki pesäeron keskiluokkaan ja ylempään, mutta tissibaariluokkaanhan saattoi joutua aiempi keskiluokkainenkin. Vai eikö? Suojasiko esim. koulutus ja sivistys tissibaariin päätymiseltä?

Vierailija kirjoitti:

Ostetaan kalliita tavaroita, joilla ajatellaan saavutettavan ylemmän keskiluokan sivistyneisyyttä. Tavaroiden ostaminen on ollut perinteisesti työväenluokan keino osoittaa menestystä ja varallisuuden kerääntymistä. Ylempi keskiluokka taas ei ole osoittanut mitään tavaroilla, vaan koulutuksella ja lukeneisuudella. Tämä on oikeastaan kadonnut. Kodeissa ei edes ole kirjahyllyä eikä kukaan lue laajasti kirjoja - lukemisesen sijaan kuunnellaan samat bestsellerit, jos sitäkään.

Sivistyneisyys ei enää ole keskiluokan arvo lainkaan eli ylempi keskiluokka on pikkuhiljaa mennyt todella kauas alemmasta keskiluokasta arvomaailman suuntaan.

Huomannut saman. Ainoastaan kulttuuriväki pitää yllä omaa lukeneisuuttaan, eikä niinkään arvosta tavaraa ja ulkonäköön panostamista. Sellaista katsotaan jopa vinoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa lainausta toimimaan, mutta tarkoitin, että TV ja urheilu ovat ihan hyviä puheenaiheita, mutta olisipa kiva, jos kirjallisuudestakin voitaisiin puhua enemmän. Kirjallisuus on jokin marginaalihörhöjen juttu, josta saavat mennä keskustelemaan kopperoihinsa, sehän se asenne usein on.

En tiedä, olitko tuo aiempi kommentoija vai et, mutta mielestäni joku sanoi jotain olennaista: että paljon lukevat ihmiset jotka keskustelevat muista asioista toisten paljon lukevien ihmisten kanssa voivat tosiaankin lyhyesti todeta, että luitko sen tai minä luin tämän ja mitä mieltä olit. 

Kyse on siitä, että joillekin ihmisille lukeminen on itsestäänselvyys. Siitä, että lukee, ei tarvitse puhua, siihen ei tarvitse käyttää aikaa, vaan puhutaan sisällöistä, ei tekemisestä. 

Suurelle osalle nykysuomalaisista lukeminen ei ole samalla tavalla itsestäänselvyys. Ja kun

Simpsonit on tehneet sukupolven yli sivistystyötä klassikoista. Kirjat ja sun muut on käyty läpi niissä jaksoissa. 

Siinä mielessä ihmisten pitäisi olla aika sivistyneitä ja koulutettua, jos tietää viitteet jaksoissa mihin viitataan.

Monestihan menee nykyään niin, että kirjoja on miljoonia. Niin Simpsonit teki palveluksen ja kertoi olennasen referaattina muille mistä oli kyse. 

Ei tarvi lukea koko pökälettä välttämättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä pitänyt keskiluokkaa mitenkään erityisen sivistyneenä. Raha ja näyttämisen halu on tärkeintä eikä kulttuuri. 

Laske nokkaas ettei sisään sada.

Tässä (ylemmässä kommnetissa) sitä samaa asennetta mistä aiemmin kysyttiin "kuka muka on sanonut noin/missä muka noin on sanottu": Kulttuurista ei voi nauttia, sitä harrastetaan vain näyttämisen takia ja keskiluokkaiset ovat olevinaan sivistyneitä mutta oikeasti tyhmiä, alempiluokkaiset ne vain ajattelevat omilla aivoillaan, keskiluokkaiset ottavat pureksimatta vastaan mitä akateemisesti annetaan.

Olen pahoillani, että vahempasi eivät lukeneet sulle kirjoja pienenä. Kannattaa kuitenkin tutustua kulttuuriin nyt, voisit nauttiakin. 

Vierailija kirjoitti:

Laske vähän rimaa. Tuo on utooppinen näkemys uudenlaisesta renesanssi-ihmisen paluusta. 

Missään luokassa ei ole tuollaista aivokapasiteettia, korkeintaan feikkauksen tasolla. Yksilöissä noita löytyy ihan linnakundeistakin, jotka on itse oppineet ihan ajan kanssa lukemalla, kun ei muutakaan heille ole suotu.

 

Tuo on luonnollinen keskusteluaiheiden taso omassa tuttavapiirissäni. Ja olen eri. Työskentelen sosiaalialalla akateemisena. 

Tiedän teikäläiset. Olette hienostelijoita ja haihattelijoita. Älyllisesti kyllästyttävää porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

"Kuten esimerkiksi?"

Tästä aiheesta vielä se, että en tod. ole ainoa, joka palstalla kokee saman eli ainakin silloin kun täällä enemmän kävin, niin kävi jokaiselle. Vastaus on helposti, että olet vain lihava yh Jakomäestä, senkin trolli tms. Tai sitten hienostelija tms. Joka tapauksessa ajatus on, että jos on toisenlainen kuin muut, on valehtelija. 

Tulkitsen sen niin, että noin ajatteleva ihminen elää pienessä kuplassa eikä koskaan törmää ihmisiin, jotka elävät ja ajattelevat toisella tavalla tai ainakaan se ei käy ilmi. Yhdenmukaisuuden painekin voi vaikuttaa.

Niin, ja tässä ehkä näkyy myös motiivien ero, miksi on tällä palstalla. Osa ihmisistä haluaa purkaa omaa sisäistä pahaa oloaan, osa ihmisistä haluaa täälläkin oppia uutta. Toki suuri osa keskusteluista liittyy neuvojen ja tuen hakemiseen, myös keskustelukumppanien (vaikkapa tv-ohjelmien tai julkkisjuorujen suhteen), mutta niiden aloitukset ja aiheet ovat toisenlaisia. 

Näihin yhteiskuntaa pohdiskeleviin juttuihin tulee pääsääntöisesti kahdenlaista porukkaa. Joskin ei pidä syyllistyä tarpeettomaan vastakkainasetteluun ja luuloon, että ihminen olisi aina sama päivästä toiseen. Palstailuun tottunut ihminen saattaa yhtenä päivänä tulla käymään kiinnostavaa keskustelua, mutta seuraavana päivänä onkin pinna kireällä ja tänne tullaan rähjäämään. 

Olen keskiluokkainen ja näin meillä on aina ennenkin kotona eletty. Olen 60-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se nimenomaan snobeilua oli, että torpparin tytärtä pidettiin vain torpantyttönä, joka ei missään nimessä sovellu menemään naimisiin kartanonpojan kanssa.

Et ymmärrä mennyttä maailmaa. Kyse ei ollut snobeilusta vaan todellisesta tarpeesta. Torpan tyttärellä ei ensinkään ollut mukanaan omaisuutta. Kartanoissa oli aina pula maasta ja rahasta, joten säilyttääkseen asemansa kartanonpoikien piti naida rahaa. Toisekseen torpan tytär ei torpassa kasvaneena olisi osannut kasvattaa säätyläislapsia siten, että heistä kasvaisi säälytäisen arvoilla ja käytöksellä varustettuja aikuisia. 

 

Juuri tämän vuoksi olen aina ollut hukassa siellä luokkajaossa. Isoäitini syntyi torpassa, mutta kasvoi pappilassa. Minuakin kasvatettiin kunnolliseksi ja sivistyneeksi, ainakin mummolassa ollessa. Käytin käsilaukkua 3-vuotiaana, ja puhuin sivistyneesti kirjakieltä. Minut laitettiin pikkulapsena pyhäkouluun kouluviikon päätteeksi (=6 koulupäivää viikossa) ja korkeakoulutusta arvostettiin. Sain aina lahjaksi kirjoja tai taidetarvikkeita. Yrittäjäisäni tappeli aina äitini isän kanssa, joka oli oikein kunnon duunari ja sosiaalidemokraatti. Isoisäni oli sitä sukupolvea, joka sai tehdastyöstä vielä kunnon palkkaa, ja ajeli aina Volvolla, omisti nahkasohvat ja kristallikruunut ja kultakellon ja asui omakotitalossa, joten en oppinut halveksimaan duunariammattejakaan. Olin jotenkin luokkien välissä, en kuulunut mihinkään. Mutta toki olin alempaa kastia kuin kaverini, joka oli lääkärin tytär, luki latinaa, harrasti eliittilajeja ja opiskeli ulkomailla. Tosin minulla oli parempi koulutus kuin hänellä, mutta jotenkin hänen itsetuntonsa oli parempi syntymästä lähtien ja hän ymmärsi naida rahaa, ja oli sillä tavalla edustavampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki ympärillä ovat samanlaisia (ja Suomi oli noin 30 vuotta hyvin keskiluokkainen, esimerkiksi omassa nuoruudessani, kun hyvinvointivaltio oli koko loistossaan), niin on helppo kuvitella, ettei mitään muuta ole olemassakaan. 

 

Minä olen jo päälle viisikymppinen ihminen. 70 -luvulla on hyvin selkeät yhteiskuntaluokkaerot ja työväenliike oli loistossaan. Oli omat teatterit, kirjallisuus, urheiluseurat, kokoontumispaikat, pankit ja osuuskaupat. 80 -luvulla duunaritkin hieman vaurastuivat, mutta yhteiskuntaluokkaero oli todella selvää. Olet ollut ysärillä varmaan aika pieni, jos ajattelet sitä keskiluokkaisena aikana, ei se sitä kyllä ollut ellei nyt sitten saattunut elää jossain pikkukaupungin paremman väen kuplassa. Ysärillä luokkaerot suorastaan laman myötä ryöpsähtivät ja myöskin vastakkainasettelu kärjistyi. Työv

"Ei mitään kosketusta duunarielämään? Ohhoh. Aika hyvin, jos tosiaan on elänyt siten. Mites vaikka naapurit, koulukaverit, kaverien perheet, työelämässä aloittaminen?"

Kommentoija totesi, että on elänyt "ns. hienostoalueella pk-seudulla nuorena aikuisena."

Kannattaa tehdä vaikkapa muutamana peräkkäisenä päivänä päiväretki Helsingin Ullanlinnaan. Siellä huomaa kyllä, että "ihmislaji" on hyvin erilainen kuin viiden kilometrin päässä jossain muualla. Hesarissa oli taannoin juttua, ja itsekin tiedän, että tuolla "arvoalueella" elää kahdeksankymppisiä ihmisiä, jotka eivät koskaan ole asuneet missään muualla, asuvat lapsuudenkodeissaan vieläkin. 

Eli naapurit, koulukaverit, kaverien perheet ovat kaikki siltä samalta "hienostoalueelta". Hyvin todennäköistä on, että koulutuspolku ja työura myös löytyvät lähipiirin, naapurien ja koulukavereiden perheiden kautta. 

Omanlaisensa kupla, ja mutatis mutandis verrattavissa vaikkapa henkilöön, joka on asunut samaisen Helsingin Kontulassa tai Myllypurossa (niillä levottomammilla alueilla) koko ikänsä. 

Ajattelu- ja arvomaailmat vain ovat hyvin erilaiset, eivät välttämättä vastakkaiset, mutta erilaiset. 

Nämä nyt näin kliseisesti, mustavalkoisesti kaksi ääripäätä. Mutta ehkä eivät täysin fiktiiviset kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Luokkajako ei ole mikään yksiselitteinen että joo tämä kuuluu tähän ja tuo tuohon luokkaan, vaan kokonaisuus vaikuttaa. Koska nykyään taustat on vaihtelevempia kuin ennen, on luokittelukin vaikeampaa.

Toisaalta, luokkajaon erot ovat kokonaisuudessaan yhä häilyvämpiä, veteen piirrettyjä viivoja.

Me emme ole niin uniikkeja kuin haluat uskoa. Me valitettavasti solahdamme lokeroihin niin luokkaerojen kuin taustojemme osalta.

Vierailija kirjoitti:

"Totta kyllä, mutta ristiriidan tuottaa se, että kaikki yllä mainitut asiat on ainakin periaatteessa opiskeltavissa olevia asioita. Esimerkiksi taidehistoriasta valmistunut saa usein epäilemättä hyvät valmiudet visuaalisiin taiteisiin ja designiin liittyvän kulttuuripääoman hallintaan. Mutta paradoksi onkin se, että esimerkiksi suoraan työttömäksi taidehistoria pääaineenaan valmistunut henkilö ei kulttuuripääomastaan huolimatta kuulu lainkaan keskiluokkaan."

 

Ei kuulukkaan! Vaan hän kuuluu sivistyneistöön ja ns. asiantuntijaluokkaan. Hänen taustastaan puolestaan kertoo paljon sukulaisten ja lähipiirin suhtautuminen hänen opiskeluvalintaansa ja tilanteeseensa. 

Mihin luokkaan nälkätaiteilijat kuuluu? Eli siis kaikki taiteilijat ja kirjailijat lukuunottamatta muutamia Satu Rämöjä?