Jos ruoka-aika sattuu olemaan samaan aikaan kun lapsen kaveri on teillä kylässä, pyydetäänkö teillä kaverikin syömään?

Vierailija kirjoitti:

"Minä taas lähettäisin sen vieraan kotiinsa syömään. En jaksaisi työpäivän päälle tehdä muutoksia kun aikaa on rajoitetusti muutenkin. Vttu mikään palvelija ole."

Saat tehdä ihan niin kuin sinua huvittaa omassa kodissasi. Toisaalta en yhtään ihmettele sitä ankeaa yksinäisyyttä, joka siellä Suomessa vallitsee, kun ihmisillä on tuollainen asenne. Eikö se ole vain kivaa, kun pöydässä on paljon väkeä? Ei ruoka ole pelkkää tankkaamista, se pn yhdessäoloa. Jos lapsen kaveri jää syömään, se tarkoittaa että lapsella ON kaveri, ja se on tärkeä asia. Ystävyyttä kannattaa vaalia.

Jahas että minulla olisi jättikivaa ruokkia paljon väkeä minimitoimeentulollani? Enpä naivimpaa ja tyhmempää ole kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Kai teillä kuitenkin on jotain hätävaraa kaapissa kuten suositellaan jo senkin vuoksi ettei katastrofin iskiessä kuolla nälkään.? 

Joo. Se on meidän perheen hätävara eikä kavereiden ravintola.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai syömään. Pistättekö muutkin vieraanne eri huoneeseen siksi aikaa kun muut syötte?

Jos heitä ei ole kutsuttu syömään, he eivät tule syömään. Eikä kyllä kukaan ole ollut niin pönttö että olisi tyrkyttäytynytkään, vaan sanovat ihan itse odottavansa että on syöty.

Ajattelen että kasari-ysäri -tyyli on paras, jokainen syö pääsääntöisesti kotonaan. Eikä siinä ole mitään noloa että kaveri odottaa huoneessa, jos pöydän vieressä katselisi niin sitten olisi, noloa siis. Silloin olikin vielä ruoka-ajat ja hyvä niin, lapset, nuoret ja aikuisetkin voivat paremmin. Jos on yökylässä tai tulee kauempaa niin silloin tietysti sovitaan että syödään lämmin ruoka ja yökylässä aamu- ja iltapalat. Ja jos nyt kaverille nälkä tulee niin toki saa voileivän ja lasin maitoa tai mehua :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osan kavereiden perheistä kutsui syömään osa taas ei. Pyysin omien lasten kavereita syömään, välillä ja välillä en kun oli sellaista ruokaa josta ei riittänyt, esim pihvejä jne kun tulivatkin kesken ruoanlaiton

Silloin paistetaan vaikka kananmunia pihvien tilalle. Vai onko nekin tarkkaan laskettu?

Kuka saa kananmunia pihvin sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te jotka ilman muuta tarjoatte kavereillekin, suhtaudutte siihen että kotona on ruoka valmiina ja lapsi tai lapset ilmoittavat että söivätkin jo kaverilla? Ja jatkuuko tapa vielä silloinkin kun pöydässä on useampi murrosikäisen urheilijanuoren kaveri?

No jos olisit lukenut ketjun, olisit huomannut että tästä on puhuttu. Lapset pyytävät omilta vanhemmilta luvan jäädä syömään, juurikin tuon takia, ettei vanhemman tekemä ruoka mene hukkaan. Kuuluu ihan alkeellisiim käytästapoihin, joka jokaisen lapsen olisi hyvä oppia. Itse olen opettanut tämän omille lapsilleni, mutta kaikki ilmeisesti eivät. Minä pyydän aina syömään jääviä lapsia varmistamaan vanhemmilta, ei riitä että lapsis sanoo, että se on vanhemmille ok, se pitää siinä hetkessä kysyä 

No ei ehkä ruoka, eiköhän se tule syödyksi, mutta se ruoan tekeminen, lapsen odottamine jne. On kohteliasta ilmoittaa, ettei saavu syömään, jos oletus on jotain muuta, ja vaikka olisikin vain lapsi ja kyseessä oman vanhemman tekemä ateria kotona. 

Mitä hittoa nyt? :D Vaikeaa on elämä, jos tuollaisestakin saa mielipahan itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että kasari-ysäri -tyyli on paras, jokainen syö pääsääntöisesti kotonaan. Eikä siinä ole mitään noloa että kaveri odottaa huoneessa, jos pöydän vieressä katselisi niin sitten olisi, noloa siis. Silloin olikin vielä ruoka-ajat ja hyvä niin, lapset, nuoret ja aikuisetkin voivat paremmin. Jos on yökylässä tai tulee kauempaa niin silloin tietysti sovitaan että syödään lämmin ruoka ja yökylässä aamu- ja iltapalat. Ja jos nyt kaverille nälkä tulee niin toki saa voileivän ja lasin maitoa tai mehua :)

Kyllä meillä jo kasarilla kaverit sai myös ruokaa, jos olivat meillä ruoka-aikaan ja saivat omilta vanhemmiltaan luvan jäädä.

Mikä tässä on niin vaikeaa? On yksinkertaisesti todella epäkohteliasta syödä kutsumatta kaikkia läsnäolijoita pöytään. 

Tehkää toki miten haluatte, mutta tietynlaisen kuvan se teistä ihmisenä antaa, jos pistätte vieraanne toiseen huoneeseen ruokailun ajaksi. Itseltäni ei todellakaan riitä ymmärrystä, sori vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydetään jos ruokaa riittää. Monesti eilistä ruokaa jäljellä vain omalle perheelle, silloin ei voi pyytää kaveria pöytään. Tai jos ruokana jotain mitä tehdään tietty määrä, vaikka tortilloja. Silloin ei ole taikoa kaverille ylimääräisiä tortilloja. 

Aina pystyy taikomaan jotain lisäruokaa. 

Jep, ja sitten vaan itse syödään vähemmän, näin meillä on tehty. Vaikka olisi edellisen päivän jämät syötävänä, niin aina riittää yhdelle kaverille myös ruokaa. Voin vaikka jättää itse syömättä sillä kertaa - ei ole niin oleellista minulle olla yhtenä päivä syömättä lämmintä ruokaa, osaan kyllä käydä ihan tarpeeksi usein jääkaapilla napostelemassa muutenkin :)

Lapsena 80-luvulla meillä vuoroteltiin kun oltiin kodeissa leikkimässä, että välillä söin kaverin luona, ja hän söi meillä.

Vanhemmilla ei olisi tullut mieleenkään jättää ketään vierasta pois ruokapöydästä. Muutimme Suomeen muualta, ja tämä oli vieraanvarainen tapa että tarjotaan muillekin.

Siinä kävi vaan niin ettei kaveri halunnut enää syödä kotonaan kun meillä paremmat ja vähän mausteisemmat ruuat. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osan kavereiden perheistä kutsui syömään osa taas ei. Pyysin omien lasten kavereita syömään, välillä ja välillä en kun oli sellaista ruokaa josta ei riittänyt, esim pihvejä jne kun tulivatkin kesken ruoanlaiton

Silloin paistetaan vaikka kananmunia pihvien tilalle. Vai onko nekin tarkkaan laskettu?

Kuka saa kananmunia pihvin sijaan?

Lapsi voi antaa omasta pihvistään puolikkaan kaverille ja molemmat syövät lisäksi paistetun kananmunan. Vai onko tämäkin liian monimutkaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydetään jos ruokaa riittää. Monesti eilistä ruokaa jäljellä vain omalle perheelle, silloin ei voi pyytää kaveria pöytään. Tai jos ruokana jotain mitä tehdään tietty määrä, vaikka tortilloja. Silloin ei ole taikoa kaverille ylimääräisiä tortilloja. 

Aina pystyy taikomaan jotain lisäruokaa. 

Jep, ja sitten vaan itse syödään vähemmän, näin meillä on tehty. Vaikka olisi edellisen päivän jämät syötävänä, niin aina riittää yhdelle kaverille myös ruokaa. Voin vaikka jättää itse syömättä sillä kertaa - ei ole niin oleellista minulle olla yhtenä päivä syömättä lämmintä ruokaa, osaan kyllä käydä ihan tarpeeksi usein jääkaapilla napostelemassa muutenkin :)

Juurikin näin. Minulle tulisi kammottava olo, jos itse söisin jotain pihviä pöydässä sillä aikaa kun lapsen kaveri tai jopa oma kaverini istuisi jossain toisessa huoneessa odottamassa. Ei maistuisi pihvi kovin hyvältä mun suussani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te jotka ilman muuta tarjoatte kavereillekin, suhtaudutte siihen että kotona on ruoka valmiina ja lapsi tai lapset ilmoittavat että söivätkin jo kaverilla? Ja jatkuuko tapa vielä silloinkin kun pöydässä on useampi murrosikäisen urheilijanuoren kaveri?

No jos olisit lukenut ketjun, olisit huomannut että tästä on puhuttu. Lapset pyytävät omilta vanhemmilta luvan jäädä syömään, juurikin tuon takia, ettei vanhemman tekemä ruoka mene hukkaan. Kuuluu ihan alkeellisiim käytästapoihin, joka jokaisen lapsen olisi hyvä oppia. Itse olen opettanut tämän omille lapsilleni, mutta kaikki ilmeisesti eivät. Minä pyydän aina syömään jääviä lapsia varmistamaan vanhemmilta, ei riitä että lapsis sanoo, että se on vanhemmille ok, se pitää siinä hetkessä kysyä 

Tuntuu hassulta tentata 16-vuotiaalta, liki parimetriseltä kaverilta, että onko sinulla vanhemmilta lupa jäädä meille syömään.

Meillä iltapäivän ruokailu on aina ollut perheen yhteistä aikaa. En tykännyt, jos silloin tuli ylimääräisiä yllätyssyöjiä. Jos taas olin paistanut pari pellillistä korvapuusteja, niin minua ei haitannut yhtään vaikka lapsi kavereineen söi niistä yli puolet. Kummasti meille tuli kavereita silloinkin, kun lapset oli kertoneet, että meillä paistetaan lettuja illalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun lapsena olin leikkimässä koulukaverin kotona, he söivät kaikki pöydässä ja minä istuin kuivin suin samassa huoneessa ja katselin syömistä. Kaveri nappas joskus salaa keksit kaapista meille ja luikittiin ulos.

Eikö sinulle vanhemmat tehneet ruokaa? No, olihan silloinkin perheitä, joissa lapset näki nälkää viikonloppuisin. 

Tietysti he tekivät ruokaa mutta oli kyse siitä kun olin leikkimässä kaverilla. Meillä oli aina hyvät ruoat ja tarkat ruokailuajat, äitini oli hyvä äiti ja huolehti perheensä kaikin puolin, meillä ei nähty nälkää. Toivottavasti ei teilläkään.

"Tuntuu hassulta tentata 16-vuotiaalta, liki parimetriseltä kaverilta, että onko sinulla vanhemmilta lupa jäädä meille syömään."

Jaa? Ei minusta. Sanon vaan teinille, että "Joo, tosi kiva jos jäät meille syömään, mutta oletko varma, että sun vanhemmille sopii, että heillä ei ole muita suunnitelmia? Voitko vielä varmistaa?"

Voin vielä lisätä, että "Jos vaikka he on tehneet jotain ruokaa valmiiksi ja odottavat sinua syömään," jos teini mahdollisesti on unohtanut, miten ruokailu toimii. Mä olen tosin opettaja, niin tulee aika luonnostaan tommoset varmistelut. Teinit ei ole aikuisia. Tosin varmistaisin varmaan aikuisyllätysvieraaötakin, esim. jos miehen kaveri jäisi syömään. Kysyisin, että eihän vaimo odota häntä kotiin ruokapöytään :D

Lapsuudenperheessäni tarjottiin kavereille, jos olivat pidemmän matkan tulleet. Naapurin lapset eivät joka kerta saaneet meillä syödä, vaan sanoivat itsekin että menevät kotiin syömään. Meidän passitettiin olohuoneeseen tai kaverin huoneeseen odottamaan kun naapurin perhe söi.

Omien lasteni kavereille tarjoan jos ruokaa on reilusti. Mikäli ruokaa on vähemmän niin sanon, että lämmintä ruokaa ei ole riittävästi kun lämmitimme eilistä, mutta tule pöytään ja voit halutessasi tehdä esim voileivän+ ottaa juotavaa jne. Jos ruoka ei riitä kaverille niin saatan antaa jälkiruuaksi esim keksiä ja mehua ettei nyt ainakaan kokonaan ilman ole vaikka se leipä ei olisi maistunutkaan.

Mielestäni on tärkeää opettaa lapsillekin hyviä käytös-, ja pöytätapoja. Tämä pöytään kutsuminen/ yhdessä syöminen on yksi niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun lapsena olin leikkimässä koulukaverin kotona, he söivät kaikki pöydässä ja minä istuin kuivin suin samassa huoneessa ja katselin syömistä. Kaveri nappas joskus salaa keksit kaapista meille ja luikittiin ulos.

Ei tätä kommenttia tarvi alapeukuttaa, tämä on oikeasti tapahtunut.

Alapeukutin siksi, että oli todella karua.

Kaverin perheen olikin elämä todella karua omaan perheeseeni verraten.  Kaverin isä oli paljon työtön.

Naapuruston lapset yleensä kutsutaan omaan kotiinsa syömään, samoin huolehdin että omat lapset syö kotona. Tarjoan vieraille kuitenkin välipalaa ja joskus mehua ja keksejä tms. jos sattuu olemaan. Olen jossain vaiheessa kysynyt kaverien vanhemmilta onko ok jos heidän lapsensa syö meillä jotakin pientä ja onko allergioita.

Omassa lapsuudessa pienellä kylällä aina lapsivieraatkin ruokittiin ja annettiin mehua ja herkkuja lähes joka talossa. Muistan kuitenkin kun yhdessä naapurissa kerran äiti teki ison satsin laskiaispullia ja kutsui vain oman lapsensa syömään niitä. Muistan kun tyrmistyneenä istuin yksin makuuhuoneessa, en ollut ikinä aikaisemmin törmännyt siihen että vieraalle ei anneta mitään vaikka kaikki muut herkuttelivat. Olin kuitenkin ihan kutsuttuna kylässä enkä pyörinyt siellä päivittäin tai viikottainkaan joten mitään kuluja minusta ei heille ollut. Ei itselle tulisi mieleenkään että omat lapset söisi jotain herkkuja kun vieraat lapset katsoo vierestä kuivin suin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te jotka ilman muuta tarjoatte kavereillekin, suhtaudutte siihen että kotona on ruoka valmiina ja lapsi tai lapset ilmoittavat että söivätkin jo kaverilla? Ja jatkuuko tapa vielä silloinkin kun pöydässä on useampi murrosikäisen urheilijanuoren kaveri?

No jos olisit lukenut ketjun, olisit huomannut että tästä on puhuttu. Lapset pyytävät omilta vanhemmilta luvan jäädä syömään, juurikin tuon takia, ettei vanhemman tekemä ruoka mene hukkaan. Kuuluu ihan alkeellisiim käytästapoihin, joka jokaisen lapsen olisi hyvä oppia. Itse olen opettanut tämän omille lapsilleni, mutta kaikki ilmeisesti eivät. Minä pyydän aina syömään jääviä lapsia varmistamaan vanhemmilta, ei riitä että lapsis sanoo, että se on vanhemmille ok, se pitää siinä hetkessä kysyä 

Tuntuu hassulta tentata 16-vuotiaalta, liki parimetriseltä kaverilta, että onko sinulla vanhemmilta lupa jäädä meille syömään.

Eikö sitä kaveria odoteta kotiin syömään?

Mun lapsuudessa ainakin lähtöoletus oli se, että syödään kotona. Jos ruoka-ajat oli vähän ari aikoihin, odotin kaverin huoneessa, että he saivat syötyä?

Meillä on pyydetty syömään, ei se nyt yksi suu meidän pöydässä konkurssia aiheuta. Mutta kaikilla ei ole sama tilanne. 

Mun lapsuudessa yhdessä perheessä sanottiin, että "meillä syödään nyt, mutta tätä ruokaa ei ole tarpeeksi kaikille, jos sulla on nälkä, niin käytkö kotonasi syömässä ja tuut sitten takaisin, vai teenkö sulle voileivän? "