Jos ruoka-aika sattuu olemaan samaan aikaan kun lapsen kaveri on teillä kylässä, pyydetäänkö teillä kaverikin syömään?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pyydetty syömään, ei se nyt yksi suu meidän pöydässä konkurssia aiheuta. Mutta kaikilla ei ole sama tilanne. 

Mun lapsuudessa yhdessä perheessä sanottiin, että "meillä syödään nyt, mutta tätä ruokaa ei ole tarpeeksi kaikille, jos sulla on nälkä, niin käytkö kotonasi syömässä ja tuut sitten takaisin, vai teenkö sulle voileivän? "

Olet oikeassa. Tokkopa se sattumalta käymässä oleva kaveri kovin kaukana asuu. Hän voi mennä kotiinsa syömään. 

Asia on toinen, jos kaveri on kutsuttu käymään. Silloin kaverikin saa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmettelen näitä joitain kommentteja. Teettekö todella aina vaan tasan sen verran ruokaa mitä perheenjäsenet syövät ja jääkaapissa on tarvikkeet vain yhteen ateriaan kerrallaan?

Mä teen aina vähän ylimääräistä ja kaapeista muutenkin löytyy kananmunia, raejuustoa, nakkeja, fetaa, kikherneitä, kasviksia ja hedelmiä, joiden avulla voidaan venyttää mitä tahansa ruokaa. Ja olen köyhimpiä tässä maassa...

 

Aikalailla teen ruokaa tasan sen verran mitä tulee syötyä, usein 2 päivän ruoka kerralla. Eipä tule hävikkiä. Käyn kaupassa 4-5 päivän välein ja aika tyhjää siellä kaapissa silloin jo on. Jotain papusäilykkeitä, nötköttiä tms hätävaraa on, mutta ei lapset sellaisia syö (paitsi omani on hulluna papuihin). Enkä varmasti anna päivän kanfilettä naapurin muksulle ja lämmitä itselle pakasteesta puoli vuotta vanhaa linsiikeittoa.

Meilläkin käydään kerran viikossa kaupassa ja ostetaan viikon ruuat (arkisin on kiirettä töiden ja lasten ja harrastusten kanssa muutenkin). Ja teen yleensä kahden päivän ruokia aina viikolla. Ei niistä oikein ylimääräistä jää vaan kaikki menee ja kasvikset/salaatti kyljessä. Siinä kun on yksi-kaksi lasta ylimääräisenä vielä syömässä, niin kyllä menee koko viikon suunnitelma uusiksi. Ja on se minusta ankeaa niille vaikka vaan leipää tarjota.

Ja ei, en ala suunnittelemaan isompia ruokia sen vuoksi, että saattaa olla naapurin Jaska ja Pekka myös pöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun lapsena olin leikkimässä koulukaverin kotona, he söivät kaikki pöydässä ja minä istuin kuivin suin samassa huoneessa ja katselin syömistä. Kaveri nappas joskus salaa keksit kaapista meille ja luikittiin ulos.

Eikö sinulle vanhemmat tehneet ruokaa? No, olihan silloinkin perheitä, joissa lapset näki nälkää viikonloppuisin. 

Tietysti he tekivät ruokaa mutta oli kyse siitä kun olin leikkimässä kaverilla. Meillä oli aina hyvät ruoat ja tarkat ruokailuajat, äitini oli hyvä äiti ja huolehti perheensä kaikin puolin, meillä ei nähty nälkää. Toivottavasti ei teilläkään.

Äitisi joutui odottamaan ja ihmettelemään, missä lapsi viipyy, kun ei tule syömään. Kävikö mielessäsi, että tuo oli epäkohteliasta omaa äitiäsi kohtaan?

Kenellä on vielä varaa ruokkia muita kuin oman perheen jäseniä. Jos pelkkää puuroa veteen keitettynä tai makaronia, niihin ehkä just varaa vieraille. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pyydetty syömään, ei se nyt yksi suu meidän pöydässä konkurssia aiheuta. Mutta kaikilla ei ole sama tilanne. 

Mun lapsuudessa yhdessä perheessä sanottiin, että "meillä syödään nyt, mutta tätä ruokaa ei ole tarpeeksi kaikille, jos sulla on nälkä, niin käytkö kotonasi syömässä ja tuut sitten takaisin, vai teenkö sulle voileivän? "

Ei yksi suu, mutta entä kun niitä on kaksi tai kolme tai neljä? Ja entä kun ylimääräiset suut ovat 15-vuotiaita korstoja?

"Meillä on kohta ruoka-aika. Sinäkin Antti voisit lähteä kotiin syömään."

Näin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Kenellä on vielä varaa ruokkia muita kuin oman perheen jäseniä. Jos pelkkää puuroa veteen keitettynä tai makaronia, niihin ehkä just varaa vieraille. 

Meillä on varaa. Molemmat vanhemmat ovat töissä ja rahaa riittää mukavasti. En kuitenkaan periaatteessa ruoki tiettyjä kavereita, koska jos heille kerran antaa ruokaa, ovat jatkuvasti norkoilemassa ruoka-aikana meillä. Sanon sellaisille kavereille suoraan, että nyt on aika lähteä kotiin syömään. 

No tottakai. Lapsia ei tietenkään jätetä ilman ruokaa jonnekkin nurkkaan. 

Minusta voisi sanoa että kaverin aika lähteä kotiin kun perhe rauhoittuu syömään...

Vierailija kirjoitti:

No tottakai. Lapsia ei tietenkään jätetä ilman ruokaa jonnekkin nurkkaan. 

Ei niin. Lapset lähetetään omaan kotiinsa syömään ellei kyseessä ole esim. sovittu yökyläily. Leikkejä voi jatkaa sen jälkeen, kun molemmat ovat syöneet omassa kodissaan. 

Ei todellakaan ruokita kaikkia kavereita. Parhaimmillaan 14-vuotiaalla voi olla 6-7 kaveria pelaamassa korista tms. meidän pihassa. Menisimme konkurssiin alta aikayksikön, jos tuollainen lössi teinejä pitäisi ruokkia joka kerta. 

Silloin kun olin lapsi niin perheillä oli tapana syödä yhdessä joten kylässä ollut kaveri ei voinut syödä vaikka olisi tarjottukin kun näiden piti mennä syömään omaan ruokapöytään

Jos meillä oli jotain hyvää niin kaverin piti soittaa kotiin ja pyytää erikseen lupa siihen ettei tulekaan kotiin syömään. Siksi ne kaverit odottivat minun huoneessani kun olin syömässä.

Teini-ikäisen tyttären kaverin vanhemmat ovat saksalaisia eikä ole puhettakaan etteikö tyttö menisi kotiin illalliselle vanhempien kanssa eikä voi syödä meillä mitään ellei erikseen pyydä lupaa jos vaikka tilataan pizzat koko porukalle.

Oma lapseni on jo aikuinen, mutta silloin 90-luvun lopulla kun hän oli alakouluikäinen, pyysin aina kaverinkin syömään. Olin yksinhuoltaja, ja välillä oli rahasta tiukkaa, mutta silti halusin tarjota lapsen kaverillekin syötävää.

Ysärillä oli normaalikäyntäntö, että kaikilla oli ruoka-aika ja ruoka syötiin pääosin omassa kodissa. Poikkeuksena oli esimerkiksi synttärijuhlat tai kaverin kanssa yökyläily. Meilläkään ei ruokita muiden lapsia kuin poikkeustapauksissa. 

Minusta olisi törkeää olettaa, että joku toinen perhe ruokkii lapseni. Vähintään erikseen kysytään, voisiko tällä kertaa ruokailu tapahtua teillä ja seuraavalla kerralla sitten meillä. Moukkamaista olettaa, että ruuan tarjoaminen on joku automaatio.Etenkin, kun tiedetään, että monilla perheillä on hyvin tiukkaa rahasata. 

Perheen ruoka-aika on vieraille hienovarainen vihje, että nyt olisi aika lähteä kotiinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pyydetty syömään, ei se nyt yksi suu meidän pöydässä konkurssia aiheuta. Mutta kaikilla ei ole sama tilanne. 

Mun lapsuudessa yhdessä perheessä sanottiin, että "meillä syödään nyt, mutta tätä ruokaa ei ole tarpeeksi kaikille, jos sulla on nälkä, niin käytkö kotonasi syömässä ja tuut sitten takaisin, vai teenkö sulle voileivän? "

Tarkkaan on mitoitettu..

Meillä ruokailu on perheen yksityistä aikaa, jolloin keskustellaan mm. perheenjäsenten kuulumisista. Siihen ei oteta ulkopuolisia mukaan ellei erikseen ole sovittu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pyydetty syömään, ei se nyt yksi suu meidän pöydässä konkurssia aiheuta. Mutta kaikilla ei ole sama tilanne. 

Mun lapsuudessa yhdessä perheessä sanottiin, että "meillä syödään nyt, mutta tätä ruokaa ei ole tarpeeksi kaikille, jos sulla on nälkä, niin käytkö kotonasi syömässä ja tuut sitten takaisin, vai teenkö sulle voileivän? "

Tarkkaan on mitoitettu..

Kyllä meillä oli tuo tilanne 1970-1980-luvuilla jolloin olin sen ikäinen että meillä olisi voinut olla minun kaverini kylässä kun syötiin päivällistä joskus viiden aikoihin.

Jos ruokana oli vaikka pihviä tai kyljyksiä niin kyllä niitä oli tasan neljä kuten perheenjäseniäkin.

Annoskoot olivat siihen aikaan paljon pienempiä kuin nykyään ja ruokaa laitettiin vain tasan se määrä jonka jokainen söi että nälkä lähti illalliseen asti eikä mitään saanut jäädä yli. Kyse ei ollut siitä ettei olisi varaa vaan siitä että ruuan haaskaaminen oli syntiä.

Kyllä jokaisen perheen ruoka-aika oli tarkkaan määrätty ja lasten piti ilmestyä omaan kotiinsa syömään joten kavereille ei tarjottu tästäkään syystä ruokaa. Ei sitä olisi kyllä riittänytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pyydetty syömään, ei se nyt yksi suu meidän pöydässä konkurssia aiheuta. Mutta kaikilla ei ole sama tilanne. 

Mun lapsuudessa yhdessä perheessä sanottiin, että "meillä syödään nyt, mutta tätä ruokaa ei ole tarpeeksi kaikille, jos sulla on nälkä, niin käytkö kotonasi syömässä ja tuut sitten takaisin, vai teenkö sulle voileivän? "

Tarkkaan on mitoitettu..

Kyllä meillä oli tuo tilanne 1970-1980-luvuilla jolloin olin sen ikäinen että meillä olisi voinut olla minun kaverini kylässä kun syötiin päivällistä joskus viiden aikoihin.

Jos ruokana oli vaikka pihviä tai kyljyksiä niin kyllä niitä oli tasan neljä kuten perheenjäseniäkin.

Annoskoot olivat siihen aikaan paljon pienempiä kuin nykyään ja ruokaa laitettiin vain tasan se määrä jonka jokainen

Mistä sen pystyi ennakkoon tietämään oliko nälkä sellainen, että riittää 2 perunaa vai pitäisikö niitä olla 3? Ei minulla ainkaan ole joka päivä yhtä suuri tai pieni nälkä, vaan ruuan tarve vaihtelee. 

t. eri