Jos ruoka-aika sattuu olemaan samaan aikaan kun lapsen kaveri on teillä kylässä, pyydetäänkö teillä kaverikin syömään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pyydetty syömään, ei se nyt yksi suu meidän pöydässä konkurssia aiheuta. Mutta kaikilla ei ole sama tilanne. 

Mun lapsuudessa yhdessä perheessä sanottiin, että "meillä syödään nyt, mutta tätä ruokaa ei ole tarpeeksi kaikille, jos sulla on nälkä, niin käytkö kotonasi syömässä ja tuut sitten takaisin, vai teenkö sulle voileivän? "

Tarkkaan on mitoitettu..

Kyllä meillä oli tuo tilanne 1970-1980-luvuilla jolloin olin sen ikäinen että meillä olisi voinut olla minun kaverini kylässä kun syötiin päivällistä joskus viiden aikoihin.

Jos ruokana oli vaikka pihviä tai kyljyksiä niin kyllä niitä oli tasan neljä kuten perheenjäseniäkin.

Annoskoot olivat siihen aikaan paljon pienempiä kuin nykyään ja ruokaa laitettiin vain tasan se määrä jonka jokainen

Teillä oli todella outo perhe, kun ei aikuisetkaan ymmärtäneet, että ylijäämäruuan voi laittaa jääkaappiin ja lämmittää seuraavalla aterialla. Meillä oli 70-luvulla ihan normaalia tehdä niin. Äit teki usein  tarkoituksella isomman satsin ruokaa, ettei  tarvitnut joka päivä olla kokkailemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmettelen näitä joitain kommentteja. Teettekö todella aina vaan tasan sen verran ruokaa mitä perheenjäsenet syövät ja jääkaapissa on tarvikkeet vain yhteen ateriaan kerrallaan?

Mä teen aina vähän ylimääräistä ja kaapeista muutenkin löytyy kananmunia, raejuustoa, nakkeja, fetaa, kikherneitä, kasviksia ja hedelmiä, joiden avulla voidaan venyttää mitä tahansa ruokaa. Ja olen köyhimpiä tässä maassa...

 

Aikalailla teen ruokaa tasan sen verran mitä tulee syötyä, usein 2 päivän ruoka kerralla. Eipä tule hävikkiä. Käyn kaupassa 4-5 päivän välein ja aika tyhjää siellä kaapissa silloin jo on. Jotain papusäilykkeitä, nötköttiä tms hätävaraa on, mutta ei lapset sellaisia syö (paitsi omani on hulluna papuihin). Enkä varmasti anna päivän kanfilettä naapurin muksulle ja lämmitä itse

No katsos mä tekisin niin, että sulattaisin sen linssikeiton kaikille alkuruoaksi ja tekisin niistä kanafileistä suikaleita ja tarjoisin joko niin, tai sitten kastikkeena tai leivitettyinä nugetteina.

Ei ole ongelmia, on vain ratkaisuja. Elämä on asenteesta kiinni.

No katsos kun minä lähetän sen kaverin/t omaan kotiinsa syömään. Minä en ruoki puolen pitäjän kakaroita vaikka olisi varaa, heitllä on oma koti ja huoltajat joiden velvollisuus se on. .

Tämä on yhtä lailla toimiva ratkaisu joten kerrotko miksi se on sinulle ongelma. Meillä toimitaan näin, teillä ehkä eri tavalla. Taidat olla niitä jotka mielestään tietävät kaiken paremmin kuin muut ja ovat aina vähän parempia ihmisiä kuin muut.

/eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pyydetty syömään, ei se nyt yksi suu meidän pöydässä konkurssia aiheuta. Mutta kaikilla ei ole sama tilanne. 

Mun lapsuudessa yhdessä perheessä sanottiin, että "meillä syödään nyt, mutta tätä ruokaa ei ole tarpeeksi kaikille, jos sulla on nälkä, niin käytkö kotonasi syömässä ja tuut sitten takaisin, vai teenkö sulle voileivän? "

Tarkkaan on mitoitettu..

Kyllä meillä oli tuo tilanne 1970-1980-luvuilla jolloin olin sen ikäinen että meillä olisi voinut olla minun kaverini kylässä kun syötiin päivällistä joskus viiden aikoihin.

Jos ruokana oli vaikka pihviä tai kyljyksiä niin kyllä niitä oli tasan neljä kuten perheenjäseniäkin.

Annoskoot olivat siihen aikaan paljon pienempiä kuin nykyään ja ruokaa laitettiin vain tasan se määrä jonka jokainen

Sairasta touhua, että aikuinen päättää, kuinka paljon lapselle on riittävästi. Lapsi sitten nälissään odottaa seuraavaa ateriaa, kun äiti ei anna kuin yhden perunan ja yhden pihvin, vaikka lapsella olisi nälkä kahden perunan ja pihvin verran. 

Mistä sen pystyi ennakkoon tietämään oliko nälkä sellainen, että riittää 2 perunaa vai pitäisikö niitä olla 3? Ei minulla ainkaan ole joka päivä yhtä suuri tai pieni nälkä, vaan ruuan tarve vaihtelee.

Etkö sinä perunoita kiehumaan laittaessa osaa ajatella, kuinka monta perunaa syöt?

Meillä erityisen riittoisa ruoka oli grahanjauhopuuro. Minusta se oli niin pahaa, että en syönyt. En usko, että se olisi kavereillekaan kelvannut, mutta ei meillä kaverit saaneet tulla sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen pystyi ennakkoon tietämään oliko nälkä sellainen, että riittää 2 perunaa vai pitäisikö niitä olla 3? Ei minulla ainkaan ole joka päivä yhtä suuri tai pieni nälkä, vaan ruuan tarve vaihtelee.

Etkö sinä perunoita kiehumaan laittaessa osaa ajatella, kuinka monta perunaa syöt?

Meillä erityisen riittoisa ruoka oli grahanjauhopuuro. Minusta se oli niin pahaa, että en syönyt. En usko, että se olisi kavereillekaan kelvannut, mutta ei meillä kaverit saaneet tulla sisälle.

Osaan, mutta en omista ennustajanlahjoja, joiden avulla tietäsin, kuinka monta perunaa kukakin perheenjäsen tällä aterialla haluaa syödä. Siksi keitän perunoita reilusti ja jokainen saa itse valita, montako niitä syö. Jos jää yli, loput hyödynnetään esim. paistettuina perunoina seuraavalla aterialla. Ei mene ruokaa haaskuuseen eikä kenenkään tarvitse olla nälissään. 

Ruokaa kaikille riiton mukaan mutta jos alkaa näyttään siltä että kotimme on ns. Jokapäiväinen iltapäiväkerho niin täytyy sitten joku raja vetää

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen pystyi ennakkoon tietämään oliko nälkä sellainen, että riittää 2 perunaa vai pitäisikö niitä olla 3? Ei minulla ainkaan ole joka päivä yhtä suuri tai pieni nälkä, vaan ruuan tarve vaihtelee.

Etkö sinä perunoita kiehumaan laittaessa osaa ajatella, kuinka monta perunaa syöt?

Meillä erityisen riittoisa ruoka oli grahanjauhopuuro. Minusta se oli niin pahaa, että en syönyt. En usko, että se olisi kavereillekaan kelvannut, mutta ei meillä kaverit saaneet tulla sisälle.

Juurihan sanoit, että kaikki piti syödä yhdellä aterialla ja yhtään ei saanut jäädä yli. Nyt sitten puuroa jääkin yli :D

Aina tarjotaan lasten kavereille, osa syö, osa ei. Aina saa ottaa leipää/hedelmiä/ jugurttia tms.  Olisi noloa olla tarjoamatta. Lapset syö ensin, aikuiset voi aina kehitellä jotain itselleen, jos suunniteltua ruokaa ei ole riittävästi. 

Lapsuudenperheessä ei ollut tarjolla lämmintä ruokaa iltapäivällä, leipää sai vieraatkin. 

Naapureiden kakarat lähetän oman kotiin siksi aikaa, että syödään. Jos joku muu kaveri on meillä, ja tiedän ettei asu lähellä, niin saatan tarjota ruokaa riippuen mitä meillä on ruokana. Jos on eilispäivän jämiä,  ei välttämättä riitä. 

Ja olen yh. Minulla on varaa omat lapset ruokkia, mutta teinipojan kaverit syö saavillisen kerralla. Ei hirveästi ole varaa, eikä kiinnostusta niitä ruokkia. Heidän perheiden vanhemmat löytyy verokone sivuilla. Heillä on kyllä varaa omansa ruokkia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen pystyi ennakkoon tietämään oliko nälkä sellainen, että riittää 2 perunaa vai pitäisikö niitä olla 3? Ei minulla ainkaan ole joka päivä yhtä suuri tai pieni nälkä, vaan ruuan tarve vaihtelee.

Etkö sinä perunoita kiehumaan laittaessa osaa ajatella, kuinka monta perunaa syöt?

Meillä erityisen riittoisa ruoka oli grahanjauhopuuro. Minusta se oli niin pahaa, että en syönyt. En usko, että se olisi kavereillekaan kelvannut, mutta ei meillä kaverit saaneet tulla sisälle.

Osaan, mutta en omista ennustajanlahjoja, joiden avulla tietäsin, kuinka monta perunaa kukakin perheenjäsen tällä aterialla haluaa syödä. Siksi keitän perunoita reilusti ja jokainen saa itse valita, montako niitä syö. Jos jää yli, loput hyödynnetään esim. paistettuina perunoina seuraavalla aterialla. Ei mene ruokaa haaskuuseen eikä kenenkään tarvitse olla nälissään

Pieniä perunoita mulle 2, teinitytölle 3 ja miehelle 4. Muusia varten mulle 4 ja teini syö perunansa ilman muusia. Eipä ne määrät hirveesti vaihtele.  Jos on tarkoitus tehdä seuraavana päivänä paistetut perunat, ei niitä sieltä kattilasta kukaan rohmua.

Syödessä tehdään viikon ruokalista ja silloin voi kertoa jos kavereita on odotettavissa ja pyytää tuomaan vaikka spesiaalimpaa välipalaa tarjottavaksi.

Se joka ei kanafileestään luovu.

Käveri saa luvan lähteä kotiinsa silloin, meillä syödään perheen kanssa pitkän kaavan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pyydetty syömään, ei se nyt yksi suu meidän pöydässä konkurssia aiheuta. Mutta kaikilla ei ole sama tilanne. 

Mun lapsuudessa yhdessä perheessä sanottiin, että "meillä syödään nyt, mutta tätä ruokaa ei ole tarpeeksi kaikille, jos sulla on nälkä, niin käytkö kotonasi syömässä ja tuut sitten takaisin, vai teenkö sulle voileivän? "

Tarkkaan on mitoitettu..

Kyllä meillä oli tuo tilanne 1970-1980-luvuilla jolloin olin sen ikäinen että meillä olisi voinut olla minun kaverini kylässä kun syötiin päivällistä joskus viiden aikoihin.

Jos ruokana oli vaikka pihviä tai kyljyksiä niin kyllä niitä oli tasan neljä kuten perheenjäseniäkin.

Annoskoot olivat siihen aikaan paljon pienempiä kuin nykyään ja ruo

Teillä oli outo perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen pystyi ennakkoon tietämään oliko nälkä sellainen, että riittää 2 perunaa vai pitäisikö niitä olla 3? Ei minulla ainkaan ole joka päivä yhtä suuri tai pieni nälkä, vaan ruuan tarve vaihtelee.

Etkö sinä perunoita kiehumaan laittaessa osaa ajatella, kuinka monta perunaa syöt?

Meillä erityisen riittoisa ruoka oli grahanjauhopuuro. Minusta se oli niin pahaa, että en syönyt. En usko, että se olisi kavereillekaan kelvannut, mutta ei meillä kaverit saaneet tulla sisälle.

Osaan, mutta en omista ennustajanlahjoja, joiden avulla tietäsin, kuinka monta perunaa kukakin perheenjäsen tällä aterialla haluaa syödä. Siksi keitän perunoita reilusti ja jokainen saa itse valita, montako niitä syö. Jos jää yli, loput hyödynnetään esim. paistettuina perunoina seuraavalla aterialla. Ei mene ruokaa haas

Eli pidät muuta perhettä nälässä, koska sinä olet saanut päähäsi, että voit päättää muiden puolesta, mikä määrä ruokaa heille riittää. Tajuatko kuiinka sairasta tuollainen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen pystyi ennakkoon tietämään oliko nälkä sellainen, että riittää 2 perunaa vai pitäisikö niitä olla 3? Ei minulla ainkaan ole joka päivä yhtä suuri tai pieni nälkä, vaan ruuan tarve vaihtelee.

Etkö sinä perunoita kiehumaan laittaessa osaa ajatella, kuinka monta perunaa syöt?

Meillä erityisen riittoisa ruoka oli grahanjauhopuuro. Minusta se oli niin pahaa, että en syönyt. En usko, että se olisi kavereillekaan kelvannut, mutta ei meillä kaverit saaneet tulla sisälle.

Juurihan sanoit, että kaikki piti syödä yhdellä aterialla ja yhtään ei saanut jäädä yli. Nyt sitten puuroa jääkin yli :D

Sotket minut toiseen kirjoittajaan.

Käyn sanomassa että ruoka-aika lähestyy ja Pirkon pitäisi lähteä kotiin päin itsekin syömään. Sitten sanon että voitte nähdä sitten uudestaan kun molemmat ovat syöneet, ellei ole muuta ohjelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen pystyi ennakkoon tietämään oliko nälkä sellainen, että riittää 2 perunaa vai pitäisikö niitä olla 3? Ei minulla ainkaan ole joka päivä yhtä suuri tai pieni nälkä, vaan ruuan tarve vaihtelee.

Etkö sinä perunoita kiehumaan laittaessa osaa ajatella, kuinka monta perunaa syöt?

Meillä erityisen riittoisa ruoka oli grahanjauhopuuro. Minusta se oli niin pahaa, että en syönyt. En usko, että se olisi kavereillekaan kelvannut, mutta ei meillä kaverit saaneet tulla sisälle.

Juurihan sanoit, että kaikki piti syödä yhdellä aterialla ja yhtään ei saanut jäädä yli. Nyt sitten puuroa jääkin yli :D

Sotket minut toiseen kirjoittajaan.

En sotke. Ei kukaan muu kuin sinä sääntele muiden perheenjäsenten ruokia oman mielensä mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ruokailu on perheen yksityistä aikaa, jolloin keskustellaan mm. perheenjäsenten kuulumisista. Siihen ei oteta ulkopuolisia mukaan ellei erikseen ole sovittu. 

Sama juttu. Viikolla ruoka-aika on päivän ainoa hetki kun ollaan kaikki yhdessä koolla. Iltapalakin menee yleensä eri aikoihin. Samoin viikonloppuna syödään yhdessä, jos ei ole etukäteen sovittu jotain muuta.

"Sairasta touhua, että aikuinen päättää, kuinka paljon lapselle on riittävästi. Lapsi sitten nälissään odottaa seuraavaa ateriaa, kun äiti ei anna kuin yhden perunan ja yhden pihvin, vaikka lapsella olisi nälkä kahden perunan ja pihvin verran. "

Eikö teillä ole leipää ja levitettä koskaan lisäksi? Juustoa leivän päälle?

Mikäs läskilapsi sä oot?

Vierailija kirjoitti:

"Sairasta touhua, että aikuinen päättää, kuinka paljon lapselle on riittävästi. Lapsi sitten nälissään odottaa seuraavaa ateriaa, kun äiti ei anna kuin yhden perunan ja yhden pihvin, vaikka lapsella olisi nälkä kahden perunan ja pihvin verran. "

 

 

Eikö teillä ole leipää ja levitettä koskaan lisäksi? Juustoa leivän päälle?

Mikäs läskilapsi sä oot?

Juuri sillä leivän puputtamisella tulee läskejä lapsia. Kun syödään kunnon ruokaa riittävästi, ei tule läskiongelmaa. 

Itselläni ei ole lapsia, mutta ysärillä omassa lapsuudessani meillä sai syödä kaverit syödä. Oli outoa kun kerran uuden kaverin luona jouduin odottamaan hänen huoneessaan.