Aina paha olo sen jälkeen kun tavannut äidin
Kommentit (213)
Älä tapaa väkisin. Sukulaisuus ei velvoita olemaan tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, näen häntä niin harvoin kuin suinkin ja vastaan puheluihin vain, jos tuntuu että on sillä hetkellä voimia kestää hänen myrkyllisyyttään. Pistin kerran riidan jälkeen välit poikki useaksi kuukaudeksi, ja silloin voin paremmin kuin koskaan.
Jotainhan sinussa on pahasti vialla jos ensimmäisenä on riita mielessä. Ei minun ole koskaan tarvinnut riidellä vanhempieni kanssa. Heiltä on usein tullut voimakkaitakin neuvoja elämääni, "tee nyt niin ja ei kannata tehdä näin" nehän ovat heidän mielipiteitä, ei minun tarvitse niistä välittää. Näen asiat aina niin että ovat vähän vanhaksi menneitä neuvoja ja toimin omalla tavallani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin oli mulla äidin kuolemaan saakka. Kuin olisi ollut pahan, negatiivisuuden ilmapiirissä. Sanoisin, että älä tapaa, jos mahdollista. Ymmärrän, jos ei ole.
Ja tätä ei sitten tajua kukaan sellainen, jolla on ns normaali äiti tai ei äitiä.
Voimia.
Minä kirjoitin tuon ja tulinpa nyt katsomaan, että MOT.
Jokaiselle sana "äiti" herättää monenlaisia tunteita, myös aikuisena ja tottakai ne liittyvät lähinnä omaan äitiin, lapsuudessa ja nyt. Siksi kenenkään toisen tunteita ei pidä arvostella.
Lisään tuohon vielä, että jopa samassa perheessä kasvaneiden kokemukset voivat olla ihan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
"Löydät empatiaa myös yli 70 vuotiasta kohtaan, järkeilemällä. Ikääntyminen voi korostaa aiemmin piilossa olleita persoonallisuuden piirteitä tai paljastaa jopa persoonallisuushäiriön. Ikä heikentää toiminnanohjausta eli kykyä ymmärtää ja se heikentää käyttäytymisen kontrollointikykyä."
Valitettavasti äidistäni ei ole tullut tällainen vasta vanhana, vaan hän on ollut tuollainen koko minun aikuisikäni, eli ainakin kolmekymmentä vuotta.
Kun asuin vielä kotona, tilanne ei ollut niin paha, koska dynamiikka oli erilainen - kotona oli myös isä ja sisaruksia. Äidin ilkeät piirteet eivät päässeet siinä niin hyvin esille, vaikka ilkeästi hän sanoi usein jo silloin.
Lumihiutale
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, emme tapaa enää ollenkaan.
Lapseni yritti aikansa sitä "on se kuitenkin sun äiti" mutta eipä nyttemmin enää aikuisena halua itsekään tavata isovanhmpaansa vaikka en ole ikinä sanallakaan äitiäni hänelle haukkunut vaan tämä henkilö on aiheuttanut kaiken aivan itse.
Olen varmasti haukkunut koska en ymmärtänyt kuinka äiti voi käyttäytyä kuten käyttäytyi. Emme ole tekemisissä.
-Ohis
Minä ymmärrän miksi äitini, no on sitä mitä on, mutta en hyväksynyt ja siksi emme ole tekemisessä.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on psykopatian rajoilla heiluva, adhd-piirteinen kiihkouskovainen joka on edellen lähes kasikymppisenä ihan hukassa omien ja muiden ihmisten rajojen kanssa. On katkera, kateellinen ja negatiivinen. On kateellinen omalle lapselleen, halveksii minun elämää ja menestystä. Yrittää vyöryttää minun päälle omat sekavat tunnekuvionsa. On teennäisen kireä ja mahdoton keskustelukumppani. Kestän häntä noin 20min kerrallaan muutaman kerran vuodessa.
Yyyyhyhyyy😭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen äitiäni monta kertaa viikossa mielelläni, mutta en olekaan nainen.
Mammanpoika
Minäkin näen ja käyn usein katsomassa työmatkoilla että onko kaikki hyvin. Soitellaan jne. On niitä monenlaisia elämän neuvoja, mutta niihin en takerru, ne ovat heidän mielipiteitä ja minulla on omat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on näitä ihmeellisiä tyyppejä, jotka ei kestä mitään tai ketään. Ei edes lähisukua. Hiton surullista
Emme menesty tarpeeksi. Emme suorita tarpeeksi. Pomo on ääliö. Työpaikka on surkea. Rahat on aina loppu. Emme ole tarpeeksi kauniita tai komeita tai laihoja tai muodokkaita tai mitä nyt kuuluisi olla. Emme ole täydellisessä parisuhteessa. Perheemme ja sukumme on kamala ja sukujuhlat yhtä helvettiä.
Kaikki on ihan hemmetin epätäydellistä, koko ajan.
On hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään puhua avoimemmin heikkouksistaan ja vaikeuksistaan. Tästä moni on tullut harhakäsitykseen, jonka mukaan ihminen, joka jankuttaa joka paikassa, kuinka kaikki aina tuntuu väärältä, olisi mielenkiintoinen. Ei ole. Kun jotain näkee pal
Tämä, Suomi on totaalinaisvihamielinen maa ja äidin pitäisi olla pyhimys saadakseen rakkautta osakseen. Näitä nallekarkkeja vaille olijoita on joka paikassa-itsekkyyden aika alkaa leikkikehästä ja kukapa muu kuin äiti olisi pääsyyllinen kaikkeen pahaan MINUN elämässäni. Minähän olen se jonka kuuluu saada - eikä antaa itse mitään. Ei edes anteeksi.
Kova tyyli- heijastunee taas tästä muiden sukupolvien kasvatukseen tämä joustamattomuus, epäinhimillisyys.
Äidit ja tyttäret, osa 739 441 027.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on psykopatian rajoilla heiluva, adhd-piirteinen kiihkouskovainen joka on edellen lähes kasikymppisenä ihan hukassa omien ja muiden ihmisten rajojen kanssa. On katkera, kateellinen ja negatiivinen. On kateellinen omalle lapselleen, halveksii minun elämää ja menestystä. Yrittää vyöryttää minun päälle omat sekavat tunnekuvionsa. On teennäisen kireä ja mahdoton keskustelukumppani. Kestän häntä noin 20min kerrallaan muutaman kerran vuodessa.
Selkeästi olet hoidon tarpeessa. Mitäpä jos kävisit jossain hoidossa puhumassa tunne puolen asioista? M40
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on näitä ihmeellisiä tyyppejä, jotka ei kestä mitään tai ketään. Ei edes lähisukua. Hiton surullista
Jep. Hirveästi on myös teitä jotka saatte tyydytystä kiusaamisesta ja käytte täällä jakamassa pahaa oloa. Kasvotusten ollaan niin hiljaista ja kilttiä eikä uskalleta suuta avata. Täällä näkymättömissä kiusataan tuntemattomia. Heikko itsetuntoisia ja säälittäviä. Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin oli mulla äidin kuolemaan saakka. Kuin olisi ollut pahan, negatiivisuuden ilmapiirissä. Sanoisin, että älä tapaa, jos mahdollista. Ymmärrän, jos ei ole.
Ja tätä ei sitten tajua kukaan sellainen, jolla on ns normaali äiti tai ei äitiä.
Voimia.
Minä kirjoitin tuon ja tulinpa nyt katsomaan, että MOT.
Jokaiselle sana "äiti" herättää monenlaisia tunteita, myös aikuisena ja tottakai ne liittyvät lähinnä omaan äitiin, lapsuudessa ja nyt. Siksi kenenkään toisen tunteita ei pidä arvostella.
Lisään tuohon vielä, että jopa samassa perheessä kasvaneiden kokemukset voivat olla ihan erilaisia.
Muistimme on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Useimmilla meistä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia objektiivisesti. Siksi samassa perheessä kasvaneet lapset saattavat päätyä hämmästelemään sitä, että muistiin nojaavat käsitykset lapsuudenperheestä ovat hyvinkin erilaisia.
Perus kakskymppisten tyttöjen angstia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on näitä ihmeellisiä tyyppejä, jotka ei kestä mitään tai ketään. Ei edes lähisukua. Hiton surullista
Jep. Hirveästi on myös teitä jotka saatte tyydytystä kiusaamisesta ja käytte täällä jakamassa pahaa oloa. Kasvotusten ollaan niin hiljaista ja kilttiä eikä uskalleta suuta avata. Täällä näkymättömissä kiusataan tuntemattomia. Heikko itsetuntoisia ja säälittäviä. Sivusta
Sori, mut ku lapsuus . . . Ei voi mitään, että olen kusipää.🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on psykopatian rajoilla heiluva, adhd-piirteinen kiihkouskovainen joka on edellen lähes kasikymppisenä ihan hukassa omien ja muiden ihmisten rajojen kanssa. On katkera, kateellinen ja negatiivinen. On kateellinen omalle lapselleen, halveksii minun elämää ja menestystä. Yrittää vyöryttää minun päälle omat sekavat tunnekuvionsa. On teennäisen kireä ja mahdoton keskustelukumppani. Kestän häntä noin 20min kerrallaan muutaman kerran vuodessa.
Yyyyhyhyyy😭
Onko tuo kiusaamisesta saamasi tyydytys ihan seksuaaIista?
Vierailija kirjoitti:
Jeps, en ole missään tekemisissä enää.
Jatkuuko sun uhmaikäsi vanhaksi muijaksi asti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on näitä ihmeellisiä tyyppejä, jotka ei kestä mitään tai ketään. Ei edes lähisukua. Hiton surullista
Jep. Hirveästi on myös teitä jotka saatte tyydytystä kiusaamisesta ja käytte täällä jakamassa pahaa oloa. Kasvotusten ollaan niin hiljaista ja kilttiä eikä uskalleta suuta avata. Täällä näkymättömissä kiusataan tuntemattomia. Heikko itsetuntoisia ja säälittäviä. Sivusta
Sori, mut ku lapsuus . . . Ei voi mitään, että olen kusipää.🤷
Varo ettei piIIu kastu kiusaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on näitä ihmeellisiä tyyppejä, jotka ei kestä mitään tai ketään. Ei edes lähisukua. Hiton surullista
Jep. Hirveästi on myös teitä jotka saatte tyydytystä kiusaamisesta ja käytte täällä jakamassa pahaa oloa. Kasvotusten ollaan niin hiljaista ja kilttiä eikä uskalleta suuta avata. Täällä näkymättömissä kiusataan tuntemattomia. Heikko itsetuntoisia ja säälittäviä. Sivusta
Sori, mut ku lapsuus . . . Ei voi mitään, että olen kusipää.🤷
Heh, heikko itsetunto on hyväksyttävää kun kokee olevansa jollakin tapaa uhri, mutta kun se ilmenee kusipäisyytenä se oikeuttaa muita puhumaan kuusipäistä miten huvittaa? Kusipäitä ei tarvitse ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on psykopatian rajoilla heiluva, adhd-piirteinen kiihkouskovainen joka on edellen lähes kasikymppisenä ihan hukassa omien ja muiden ihmisten rajojen kanssa. On katkera, kateellinen ja negatiivinen. On kateellinen omalle lapselleen, halveksii minun elämää ja menestystä. Yrittää vyöryttää minun päälle omat sekavat tunnekuvionsa. On teennäisen kireä ja mahdoton keskustelukumppani. Kestän häntä noin 20min kerrallaan muutaman kerran vuodessa.
Yyyyhyhyyy😭
Onko tuo kiusaamisesta saamasi tyydytys ihan seksuaaIista?
Sinä vanha ihminen jaksat ja kehtaat kusta omiin muroihisi. Myötähäpeän.
Mun äiti on psykopatian rajoilla heiluva, adhd-piirteinen kiihkouskovainen joka on edellen lähes kasikymppisenä ihan hukassa omien ja muiden ihmisten rajojen kanssa. On katkera, kateellinen ja negatiivinen. On kateellinen omalle lapselleen, halveksii minun elämää ja menestystä. Yrittää vyöryttää minun päälle omat sekavat tunnekuvionsa. On teennäisen kireä ja mahdoton keskustelukumppani. Kestän häntä noin 20min kerrallaan muutaman kerran vuodessa.