Lue keskustelun säännöt.
Aina paha olo sen jälkeen kun tavannut äidin
Kommentit (51)
Samoin oli mulla äidin kuolemaan saakka. Kuin olisi ollut pahan, negatiivisuuden ilmapiirissä. Sanoisin, että älä tapaa, jos mahdollista. Ymmärrän, jos ei ole.
Ja tätä ei sitten tajua kukaan sellainen, jolla on ns normaali äiti tai ei äitiä.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa puhelimen välityksellä paha olo leviää ja kestää koko päivän. En vastaa aina puhelimeen. En jaksa pilata päivääni.
Näen äitiäni monta kertaa viikossa mielelläni, mutta en olekaan nainen.
Nykyään on näitä ihmeellisiä tyyppejä, jotka ei kestä mitään tai ketään. Ei edes lähisukua. Hiton surullista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoin oli mulla äidin kuolemaan saakka. Kuin olisi ollut pahan, negatiivisuuden ilmapiirissä. Sanoisin, että älä tapaa, jos mahdollista. Ymmärrän, jos ei ole.
Ja tätä ei sitten tajua kukaan sellainen, jolla on ns normaali äiti tai ei äitiä.
Voimia.
Kiitos paljon tästä kommentista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on näitä ihmeellisiä tyyppejä, jotka ei kestä mitään tai ketään. Ei edes lähisukua. Hiton surullista
Lumihiutaleita/ mielensä pahoittajia😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on näitä ihmeellisiä tyyppejä, jotka ei kestä mitään tai ketään. Ei edes lähisukua. Hiton surullista
Lumihiutaleita/ mielensä pahoittajia😁
Kuten todettu, tällaisen kirjoittaja ei yhtään tiedä, mistä puhuu. Hiton surullista.
En ole tavannut äitiäni 12 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tavannut äitiäni 12 vuoteen.
Minä en neljään. Kai se jossain piripiireissä itseään piikittelee.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on näitä ihmeellisiä tyyppejä, jotka ei kestä mitään tai ketään. Ei edes lähisukua. Hiton surullista
Ei myrkyllisiä ihmisiä tarvitse sietää vain koska on vähän enemmän yhteisiä geenejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti sukulaisen hautajaisissa piti tuokin ihmishirviö nähdä. Ei voinut skipata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on näitä ihmeellisiä tyyppejä, jotka ei kestä mitään tai ketään. Ei edes lähisukua. Hiton surullista
Lumihiutaleita/ mielensä pahoittajia😁
Kuten todettu, tällaisen kirjoittaja ei yhtään tiedä, mistä puhuu. Hiton surullista.
Vain minä ja vain minä tiedän mitä oli paska lapsuus ja kukaan muu ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt paha olo mutta olen aina helpottunut kun tapaaminen päättyy.
Aina paha olla kun olen tavannut isän. Tuttu tunne siis.
Miksi se itsensä inhoaminen on niin mukavaa ettei sinä lapsuutta voi antaa anteeksi ja mennä elämässä eteen päin?
Ei ole, sillä olen jo iso tyttö ja ymmärrän, myös äidilläni on omat heikkoudet ja vahvuudet millä hän on hoitanut äitiyden, niillä eväillä mitä on saanut.
Niin kuin ovat tehneet äitiäni aikaisemmat sukupolvet ja sitten kun saan lapsia, siihen joukkoon minäkin liityn, omine vahvuuksien ja heikkouksien.
Napanuoran katkaisin vanhempiini, kun muutin kotoa ja kohtaan vanhempani ystävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on näitä ihmeellisiä tyyppejä, jotka ei kestä mitään tai ketään. Ei edes lähisukua. Hiton surullista
Lumihiutaleita/ mielensä pahoittajia😁
Kuten todettu, tällaisen kirjoittaja ei yhtään tiedä, mistä puhuu. Hiton surullista.
Yhyy. Aina mua sorretaan. Kukaan ei tajua mua. Kaikilla muilla menee hyvin ja mä vaan raadan tätä samaa kurjuutta. Yhyy
Vierailija kirjoitti:
Miksi se itsensä inhoaminen on niin mukavaa ettei sinä lapsuutta voi antaa anteeksi ja mennä elämässä eteen päin?
Sehän on ihan eri asia kuin se, että tapaako tai kuinka usein.
On, emme tapaa enää ollenkaan.
Lapseni yritti aikansa sitä "on se kuitenkin sun äiti" mutta eipä nyttemmin enää aikuisena halua itsekään tavata isovanhmpaansa vaikka en ole ikinä sanallakaan äitiäni hänelle haukkunut vaan tämä henkilö on aiheuttanut kaiken aivan itse.