Lue keskustelun säännöt.
Aina paha olo sen jälkeen kun tavannut äidin
Kommentit (213)
Kyllä, näen häntä niin harvoin kuin suinkin ja vastaan puheluihin vain, jos tuntuu että on sillä hetkellä voimia kestää hänen myrkyllisyyttään. Pistin kerran riidan jälkeen välit poikki useaksi kuukaudeksi, ja silloin voin paremmin kuin koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoin oli mulla äidin kuolemaan saakka. Kuin olisi ollut pahan, negatiivisuuden ilmapiirissä. Sanoisin, että älä tapaa, jos mahdollista. Ymmärrän, jos ei ole.
Ja tätä ei sitten tajua kukaan sellainen, jolla on ns normaali äiti tai ei äitiä.
Voimia.
Minä kirjoitin tuon ja tulinpa nyt katsomaan, että MOT.
Jokaiselle sana "äiti" herättää monenlaisia tunteita, myös aikuisena ja tottakai ne liittyvät lähinnä omaan äitiin, lapsuudessa ja nyt. Siksi kenenkään toisen tunteita ei pidä arvostella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä vittuilijat edes avaavat ketjun kun otsikostakin käy noin hyvin ilmi sen aihe. Mikä idea trollata täällä kun ihmiset kertovat ikäviä kokemuksiaan?
En mä mitään trollaa. Mua aidosti vit uttaa tämä uhriutumisenkulttuuri. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.
Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla olosuhteisiin. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan, eli olisko jo aika aikuistua?
Jos on lapsesta saakka tolkutettu että oot huono, vääränlainen, liian lihava (vaikka oisit normaali
Miksi itsensä inhoaminen on niin mukavaa? Saa viimeinkin osakseen myötätuntoa ja hyväksyntää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä vittuilijat edes avaavat ketjun kun otsikostakin käy noin hyvin ilmi sen aihe. Mikä idea trollata täällä kun ihmiset kertovat ikäviä kokemuksiaan?
En mä mitään trollaa. Mua aidosti vit uttaa tämä uhriutumisenkulttuuri. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.
Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla olosuhteisiin. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan, eli olisko jo aika aikuistua?
Jos on lapsesta saakka tolkutettu että oot huono, vääränlainen, liian lihava (vaikka oisit normaali
Kirpeä totuus on se, että hyvät asiat eivät tule helpolla. Usein suurin epätoivon ja turhautumisen hetki näyttää samalla suuntaa eteenpäin. Tarjoaa mahdollisuuden luopua tutusta ja turvallisesta ja tehdä asioita toisin.
Puhutaan sielun pimeästä yöstä. Ainoa tapa on kulkea sen läpi, vaikka se sattuu. Siitä alkaa eheytyminen, sisäinen rauhoittuminen ja itsensä hyväksyminen ja rakastaminen.
"Löydät empatiaa myös yli 70 vuotiasta kohtaan, järkeilemällä. Ikääntyminen voi korostaa aiemmin piilossa olleita persoonallisuuden piirteitä tai paljastaa jopa persoonallisuushäiriön. Ikä heikentää toiminnanohjausta eli kykyä ymmärtää ja se heikentää käyttäytymisen kontrollointikykyä."
Valitettavasti äidistäni ei ole tullut tällainen vasta vanhana, vaan hän on ollut tuollainen koko minun aikuisikäni, eli ainakin kolmekymmentä vuotta.
Kun asuin vielä kotona, tilanne ei ollut niin paha, koska dynamiikka oli erilainen - kotona oli myös isä ja sisaruksia. Äidin ilkeät piirteet eivät päässeet siinä niin hyvin esille, vaikka ilkeästi hän sanoi usein jo silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä vittuilijat edes avaavat ketjun kun otsikostakin käy noin hyvin ilmi sen aihe. Mikä idea trollata täällä kun ihmiset kertovat ikäviä kokemuksiaan?
En mä mitään trollaa. Mua aidosti vit uttaa tämä uhriutumisenkulttuuri. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.
Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla olosuhteisiin. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan, eli olisko jo aika aikuistua?
Jos on lapsesta saakka tolkutettu että oot huono, vääränlainen, liian lihava (vaikka oisit normaali
Oletko milloin ajatellut aikuistua? Vai kohdellaanko sua väärin vielä Terhokodissakin vaikka siellä ei ole yhtään naista ja miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä vittuilijat edes avaavat ketjun kun otsikostakin käy noin hyvin ilmi sen aihe. Mikä idea trollata täällä kun ihmiset kertovat ikäviä kokemuksiaan?
En mä mitään trollaa. Mua aidosti vit uttaa tämä uhriutumisenkulttuuri. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.
Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla olosuhteisiin. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan, eli olisko jo aika aikuistua?
Jos on lapsesta saakka tolkutettu että oot huono, vääränlainen, liian lihava (vaikka oisit normaali
Siitäkin on mahdollisuus päästä irti, sillä ihmiselämästä vain murto-osa on lapsuutta ja suurin osa muuttaa alle 20v ja aloittaa ihan itse rakentamaan omaa elämäänsä.
Ja harvalla meillä on traumaatonta lapsuutta, vaikka olisi ok. vanhemmat, on onnettomuuksia, katastrofeja, sotaa, julmuuksia, murhia.. jossa myös lapset elävät arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Löydät empatiaa myös yli 70 vuotiasta kohtaan, järkeilemällä. Ikääntyminen voi korostaa aiemmin piilossa olleita persoonallisuuden piirteitä tai paljastaa jopa persoonallisuushäiriön. Ikä heikentää toiminnanohjausta eli kykyä ymmärtää ja se heikentää käyttäytymisen kontrollointikykyä."
Valitettavasti äidistäni ei ole tullut tällainen vasta vanhana, vaan hän on ollut tuollainen koko minun aikuisikäni, eli ainakin kolmekymmentä vuotta.
Kun asuin vielä kotona, tilanne ei ollut niin paha, koska dynamiikka oli erilainen - kotona oli myös isä ja sisaruksia. Äidin ilkeät piirteet eivät päässeet siinä niin hyvin esille, vaikka ilkeästi hän sanoi usein jo silloin.
Eli hänellä on ollut persoonallisuushäiriö läpi elämän? Persoonallisuushäiriöt ovat kroonisia eikä niistä parannuta vaikka kuinka odottaisit ja odottaisit. Voit valita vain sen miten itse toimit.
Ei siinä mielestäni ole kyse uhriutumisesta, jos kertoo, että äidin tapaamisesta jää paha olo. Kyse on tunteesta jonka tunnistaa. Tämän asian merkityksen kieltäminen taas kuulostaa siltä että ei ole kunnolla kenties saanut tilaa tuntea omia hankalia tunteitaan.
Se paha olo on asia, ja miten sitten toimii on toinen asia.
Minulla meni lähes nelikymppiseksi kunnes aloin kunnolla tunnistaa ja HYVÄKSYÄ tunteita joita tiettyjen läheisten seurassa oleminen aiheuttaa. En pidä heitä pahoina ihmisinä sen vuoksi. En ole katkaissut välejäkään. Mutta olen voinut alkaa käsitellä näitä suhteita ja saada itseeni parempaa ja arvostavampaa suhdetta.
T. Uusi kommentoija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jopa puhelimen välityksellä paha olo leviää ja kestää koko päivän. En vastaa aina puhelimeen. En jaksa pilata päivääni.
Mulla sama!! Ei yhtään tee mieli vastata. Sieltä tulee aina joku tosi negatiivinen juttu takuuvarmasti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, näen häntä niin harvoin kuin suinkin ja vastaan puheluihin vain, jos tuntuu että on sillä hetkellä voimia kestää hänen myrkyllisyyttään. Pistin kerran riidan jälkeen välit poikki useaksi kuukaudeksi, ja silloin voin paremmin kuin koskaan.
Miksi palasit vanhaan? Olet läheisriippa? Nautit uhriasemasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä vittuilijat edes avaavat ketjun kun otsikostakin käy noin hyvin ilmi sen aihe. Mikä idea trollata täällä kun ihmiset kertovat ikäviä kokemuksiaan?
Tuo on todennäköisesti se sama yksittäinen trollaaja kommenttien takana joka hyökkää aina tämänkaltaisiin ketjuihin häiriköimään ja mitätöimään muiden kokemuksia. Kommentit toistavat aina samaa kaavaa.
Onko tämä sitä nykyaikaa kun syyllistetään kaikesta toisia, jopa omia vanhempiaan, ilman minkäänlaista empatiaa. Halutaan nähdä kaikki asiat vain omin silmin ja vaaditaan vanhemmilta täysin eri olosuhteissa kasvaneilta ihmisiltä samaa kuin itse ollaan. On jotenkin käsittämätöntä miten joku loukkaantuu jos esim oma vanhempi sanoo että maailma on mennyt huonolle mallille kun ei käydä enää oikeissa töissä vaan tehdään etänä, tai että miksi sulla ei ole kumppania, eihän tuolla tavalla voi erota noin vain kun on lapsetkin. Heikko ihminen ei näe empatiaa näitä vanhempien mielipiteitä kohtaan, vaan on itse se joka syyllistää ja kyseenalaistaa kaiken. M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On, emme tapaa enää ollenkaan.
Lapseni yritti aikansa sitä "on se kuitenkin sun äiti" mutta eipä nyttemmin enää aikuisena halua itsekään tavata isovanhmpaansa vaikka en ole ikinä sanallakaan äitiäni hänelle haukkunut vaan tämä henkilö on aiheuttanut kaiken aivan itse.
Olen varmasti haukkunut koska en ymmärtänyt kuinka äiti voi käyttäytyä kuten käyttäytyi. Emme ole tekemisissä.
-Ohis
Vierailija kirjoitti:
En ole tavannut äitiäni 12 vuoteen.
Ja tällainen kommentti on peukutettava. Järkyttävää millaisia ihmiset ovat nykyään.
Toivottavasti koette sitten saman hylkäämisen omien lastenne taholta vanhana.
Ai niin - unohdin. Äitinne on hirviö joka syyllinen pahaan oloonne (lumohiutale meets projisointi) mutta tehän olette itse aivan erilaisia lapsellinne, suorastaan toiselta planeetalta.
Näin se menee. Onnea matkaan - katsotaan miten teidän käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä vittuilijat edes avaavat ketjun kun otsikostakin käy noin hyvin ilmi sen aihe. Mikä idea trollata täällä kun ihmiset kertovat ikäviä kokemuksiaan?
Tuo on todennäköisesti se sama yksittäinen trollaaja kommenttien takana joka hyökkää aina tämänkaltaisiin ketjuihin häiriköimään ja mitätöimään muiden kokemuksia. Kommentit toistavat aina samaa kaavaa.
Jos ei jaa pelkkiä jaxuhaleja on automaattisesti trolli? Ihmiset kuuluu johonkin ihme siskojen kerhoon ja on kaikesta samaa mielistä?
Vierailija kirjoitti:
Näen äitiäni monta kertaa viikossa mielelläni, mutta en olekaan nainen.
Mammanpoika
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi, onko kellään samoja, vaikeita tunteita. Eikös? Moni vastasi, että on.
Mikä pointti on tulla sanomaan, että mullapa ei olekaan, lälllälllääää. Ja sitten haukkuu muita epäkypsiksi...
Kaikilla ihmisillä on erimielisyyksiä vanhempiensa kanssa. AINA, niin on ollut kautta maailman sivun. Maailmassa ei ole ainuttakaan täydellistä äitiä tai isää, mutta eipä taida olla lasta.
Normaali lapsi päästää vanhemmistaan irti, kun muuttaa pois, Elävät itsenäistä elämää, huolehtivat itsestään, yrittävät tulla kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen.
Minulla on vaikea äiti-tytär suhde, mutta hän oli kuitenkin ainut äiti minulle ja hän ei vain pystynyt parempaan äitiyteen ja siitä minun on turha syyttää häntä, eikä asiat miksikään muutu, päinvastoin aiheuttaisi vain pahaa mieltä ja kun hyväksyn tilantee
Sulla on ollut normaali äitisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyi, onko kellään samoja, vaikeita tunteita. Eikös? Moni vastasi, että on.
Mikä pointti on tulla sanomaan, että mullapa ei olekaan, lälllälllääää. Ja sitten haukkuu muita epäkypsiksi...
Kaikilla ihmisillä on erimielisyyksiä vanhempiensa kanssa. AINA, niin on ollut kautta maailman sivun. Maailmassa ei ole ainuttakaan täydellistä äitiä tai isää, mutta eipä taida olla lasta.
Normaali lapsi päästää vanhemmistaan irti, kun muuttaa pois, Elävät itsenäistä elämää, huolehtivat itsestään, yrittävät tulla kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen.
Minulla on vaikea äiti-tytär suhde, mutta hän oli kuitenkin ainut äiti minulle ja hän ei vain pystynyt parempaan äitiyteen ja siitä minun on turha syyttää häntä, eikä asiat miksikään muutu, päinvastoin aiheuttaisi vain pahaa mieltä ja kun hyväksyn tilantee
Olen samaa mieltä. Terveen puhetta.
Eli huijaat itseäsi alistamalla olosuhteisiin. Jos haukkuu itseään aamusta iltaan, niin on taatusti ikävä olo kaiket päivät. Omassa päässä soivaa levyä olisi hyvä tarkistella aika ajoin. Mitä ja miten puhun itsellesi?