Lue keskustelun säännöt.
Aina paha olo sen jälkeen kun tavannut äidin
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on näitä ihmeellisiä tyyppejä, jotka ei kestä mitään tai ketään. Ei edes lähisukua. Hiton surullista
Emme menesty tarpeeksi. Emme suorita tarpeeksi. Pomo on ääliö. Työpaikka on surkea. Rahat on aina loppu. Emme ole tarpeeksi kauniita tai komeita tai laihoja tai muodokkaita tai mitä nyt kuuluisi olla. Emme ole täydellisessä parisuhteessa. Perheemme ja sukumme on kamala ja sukujuhlat yhtä helvettiä.
Kaikki on ihan hemmetin epätäydellistä, koko ajan.
On hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään puhua avoimemmin heikkouksistaan ja vaikeuksistaan. Tästä moni on tullut harhakäsitykseen, jonka mukaan ihminen, joka jankuttaa joka paikassa, kuinka kaikki aina tuntuu väärältä, olisi mielenkiintoinen. Ei ole. Kun jotain näkee paljon siihen turtuu ja se ei jaksa enää kiinnostaa. Itse toivon, että tämä uhripuhe menisi jo pikku hiljaa ohi, ja ihmiset tulisivat sieltä ristiltä alas ulisemasta. Itse he ivat sinne kiivenneet ja lyöneet naulat ranteisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, sillä olen jo iso tyttö ja ymmärrän, myös äidilläni on omat heikkoudet ja vahvuudet millä hän on hoitanut äitiyden, niillä eväillä mitä on saanut.
Niin kuin ovat tehneet äitiäni aikaisemmat sukupolvet ja sitten kun saan lapsia, siihen joukkoon minäkin liityn, omine vahvuuksien ja heikkouksien.
Napanuoran katkaisin vanhempiini, kun muutin kotoa ja kohtaan vanhempani ystävänä.
Sulla on ollut ihan normaali äiti, onnea siitä. Jätä rauhaan ne, jotka ovat saaneet huonommat kortit. Äläkä ole noin ylimielinen ja loukkaava. Ihan kuin muut ihmiset eivät olisi " isoja tyttöjä" ja ymmärtäisi jokaisella olevan heikkouksia ja olleen vanhempana niillä eväillä, mitä on itse saanut.
Tämä on vertaisryhmä niille ei- niin- onnekkaille, joiden elämästä et mitään tiedä.
Jeps, en ole missään tekemisissä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, sillä olen jo iso tyttö ja ymmärrän, myös äidilläni on omat heikkoudet ja vahvuudet millä hän on hoitanut äitiyden, niillä eväillä mitä on saanut.
Niin kuin ovat tehneet äitiäni aikaisemmat sukupolvet ja sitten kun saan lapsia, siihen joukkoon minäkin liityn, omine vahvuuksien ja heikkouksien.
Napanuoran katkaisin vanhempiini, kun muutin kotoa ja kohtaan vanhempani ystävänä.
Sulla on ollut ihan normaali äiti, onnea siitä. Jätä rauhaan ne, jotka ovat saaneet huonommat kortit. Äläkä ole noin ylimielinen ja loukkaava. Ihan kuin muut ihmiset eivät olisi " isoja tyttöjä" ja ymmärtäisi jokaisella olevan heikkouksia ja olleen vanhempana niillä eväillä, mitä on itse saanut.
Tämä on vertaisryhmä niille ei- niin- onnekkaille, joiden elämästä et mitään tiedä.
Amen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on näitä ihmeellisiä tyyppejä, jotka ei kestä mitään tai ketään. Ei edes lähisukua. Hiton surullista
Lumihiutaleita/ mielensä pahoittajia😁
Kuten todettu, tällaisen kirjoittaja ei yhtään tiedä, mistä puhuu. Hiton surullista.
Yhyy. Aina mua sorretaan. Kukaan ei tajua mua. Kaikilla muilla menee hyvin ja mä vaan raadan tätä samaa kurjuutta. Yhyy
Hyi miten inhottava kommentti. Toivottavasti tällä kommentoijalla ei ole lapsia. Kuten sanottu jo pariinkin otteeseen, me, joilla hyvä äitisuhde, emme tajua tästä aiheesta mitään. Muistetaan kiitollisuus. T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on näitä ihmeellisiä tyyppejä, jotka ei kestä mitään tai ketään. Ei edes lähisukua. Hiton surullista
Emme menesty tarpeeksi. Emme suorita tarpeeksi. Pomo on ääliö. Työpaikka on surkea. Rahat on aina loppu. Emme ole tarpeeksi kauniita tai komeita tai laihoja tai muodokkaita tai mitä nyt kuuluisi olla. Emme ole täydellisessä parisuhteessa. Perheemme ja sukumme on kamala ja sukujuhlat yhtä helvettiä.
Kaikki on ihan hemmetin epätäydellistä, koko ajan.
On hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään puhua avoimemmin heikkouksistaan ja vaikeuksistaan. Tästä moni on tullut harhakäsitykseen, jonka mukaan ihminen, joka jankuttaa joka paikassa, kuinka kaikki aina tuntuu väärältä, olisi mielenkiintoinen. Ei ole. Kun jotain näkee paljon siihen turtuu ja se ei jaksa enää kiinnostaa.
Marttyyrius on narsismin piirre. Se on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, sillä olen jo iso tyttö ja ymmärrän, myös äidilläni on omat heikkoudet ja vahvuudet millä hän on hoitanut äitiyden, niillä eväillä mitä on saanut.
Niin kuin ovat tehneet äitiäni aikaisemmat sukupolvet ja sitten kun saan lapsia, siihen joukkoon minäkin liityn, omine vahvuuksien ja heikkouksien.
Napanuoran katkaisin vanhempiini, kun muutin kotoa ja kohtaan vanhempani ystävänä.
Sulla on ollut ihan normaali äiti, onnea siitä. Jätä rauhaan ne, jotka ovat saaneet huonommat kortit. Äläkä ole noin ylimielinen ja loukkaava. Ihan kuin muut ihmiset eivät olisi " isoja tyttöjä" ja ymmärtäisi jokaisella olevan heikkouksia ja olleen vanhempana niillä eväillä, mitä on itse saanut.
Tämä on vertaisryhmä niille ei- niin- onnekkaille, joiden elämästä et mitään tiedä.
Vain minulla ja vain minulla oli paska lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, sillä olen jo iso tyttö ja ymmärrän, myös äidilläni on omat heikkoudet ja vahvuudet millä hän on hoitanut äitiyden, niillä eväillä mitä on saanut.
Niin kuin ovat tehneet äitiäni aikaisemmat sukupolvet ja sitten kun saan lapsia, siihen joukkoon minäkin liityn, omine vahvuuksien ja heikkouksien.
Napanuoran katkaisin vanhempiini, kun muutin kotoa ja kohtaan vanhempani ystävänä.
Sulla on ollut ihan normaali äiti, onnea siitä. Jätä rauhaan ne, jotka ovat saaneet huonommat kortit. Äläkä ole noin ylimielinen ja loukkaava. Ihan kuin muut ihmiset eivät olisi " isoja tyttöjä" ja ymmärtäisi jokaisella olevan heikkouksia ja olleen vanhempana niillä eväillä, mitä on itse saanut.
Tämä on vertaisryhmä niille ei- niin- onnekkaille, joiden elämästä et mitään tiedä.
Mitä sinäkin luulet minun elämästä tietäväsi?
Miksi nämä vittuilijat edes avaavat ketjun kun otsikostakin käy noin hyvin ilmi sen aihe. Mikä idea trollata täällä kun ihmiset kertovat ikäviä kokemuksiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, sillä olen jo iso tyttö ja ymmärrän, myös äidilläni on omat heikkoudet ja vahvuudet millä hän on hoitanut äitiyden, niillä eväillä mitä on saanut.
Niin kuin ovat tehneet äitiäni aikaisemmat sukupolvet ja sitten kun saan lapsia, siihen joukkoon minäkin liityn, omine vahvuuksien ja heikkouksien.
Napanuoran katkaisin vanhempiini, kun muutin kotoa ja kohtaan vanhempani ystävänä.
Sulla on ollut ihan normaali äiti, onnea siitä. Jätä rauhaan ne, jotka ovat saaneet huonommat kortit. Äläkä ole noin ylimielinen ja loukkaava. Ihan kuin muut ihmiset eivät olisi " isoja tyttöjä" ja ymmärtäisi jokaisella olevan heikkouksia ja olleen vanhempana niillä eväillä, mitä on itse saanut.
Tämä on vertaisryhmä niille ei- niin- onnekkaille, joiden elämästä et mitään tiedä.
Haista itsekäs kusipää paska! Te olette niin vi tun narsisteja ette te edes tajua sitä. Teitä ei kiinnosta kuin yksi asia minäminäminä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se itsensä inhoaminen on niin mukavaa ettei sinä lapsuutta voi antaa anteeksi ja mennä elämässä eteen päin?
Vai haetaanko sillä vain huomiota, kun saa piehtaroita omassa pahassa olostaan, eikä itse edes viisikymppisenä tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään, onnellisuudestaan tai viihtyvyydestä, vaan siitä voi syyttää äitiä, kuin pieni lapsi.
Ja kuka näille ihmisille on luvannut, elämän aina olevan iloista, onnellista ja mielihyvää antavaa, kun vain pirauttaa äidille tai kun käy kylässä?
Jotenkin huvittavaa, kun vielä aikuiset ihmiset olettavat äitinsä olevan jotenkin superihminen, joka pystyy sormia napsauttamalla tekevän aikuisen lapsensa elämän onnelliseksi ja hyväksi, tekemättä itse mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko trollit nyt kerrankin poistua tästä keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä vittuilijat edes avaavat ketjun kun otsikostakin käy noin hyvin ilmi sen aihe. Mikä idea trollata täällä kun ihmiset kertovat ikäviä kokemuksiaan?
Julkinen tilaa kuuluu kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se itsensä inhoaminen on niin mukavaa ettei sinä lapsuutta voi antaa anteeksi ja mennä elämässä eteen päin?
Vai haetaanko sillä vain huomiota, kun saa piehtaroita omassa pahassa olostaan, eikä itse edes viisikymppisenä tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään, onnellisuudestaan tai viihtyvyydestä, vaan siitä voi syyttää äitiä, kuin pieni lapsi.
Ja kuka näille ihmisille on luvannut, elämän aina olevan iloista, onnellista ja mielihyvää antavaa, kun vain pirauttaa äidille tai kun käy kylässä?
Jotenkin huvittavaa, kun vielä aikuiset ihmiset olettavat äitinsä olevan jotenkin superihminen, joka pystyy sormia napsauttamalla tekevän aikuisen lapsensa elämän onnelliseksi ja hyväksi, tekemättä itse mitään.
Entä jos se viisikymppinen on muussa elämässään täysin tyytyväinen?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, sillä olen jo iso tyttö ja ymmärrän, myös äidilläni on omat heikkoudet ja vahvuudet millä hän on hoitanut äitiyden, niillä eväillä mitä on saanut.
Niin kuin ovat tehneet äitiäni aikaisemmat sukupolvet ja sitten kun saan lapsia, siihen joukkoon minäkin liityn, omine vahvuuksien ja heikkouksien.
Napanuoran katkaisin vanhempiini, kun muutin kotoa ja kohtaan vanhempani ystävänä.
Vanhemmat eivät ole lastensa ystäviä eivätkä lapset vanhempiensa ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä vittuilijat edes avaavat ketjun kun otsikostakin käy noin hyvin ilmi sen aihe. Mikä idea trollata täällä kun ihmiset kertovat ikäviä kokemuksiaan?
En mä mitään trollaa. Mua aidosti vit uttaa tämä uhriutumisenkulttuuri. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.
Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla olosuhteisiin. Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan, eli olisko jo aika aikuistua?
Vierailija kirjoitti:
Samoin oli mulla äidin kuolemaan saakka. Kuin olisi ollut pahan, negatiivisuuden ilmapiirissä. Sanoisin, että älä tapaa, jos mahdollista. Ymmärrän, jos ei ole.
Ja tätä ei sitten tajua kukaan sellainen, jolla on ns normaali äiti tai ei äitiä.
Voimia.
Mutta, kun siitä ei kukaan muukaan välittänyt ja katsonut perään. Kuolema vapautti ikävästä velvollisuudesta, joka jäi kontolleni, kun asuin samalla paikkakunnalla, tai siis äiti joutui muuttamaan samalle paikkakunnalle, kun isä kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Voisko trollit nyt kerrankin poistua tästä keskustelusta.
Vaikene jos olet eri mieltä kuin narsistinen mammalahko?
Jos teitä syyllistetään, että "kyllä sitten kaduttaa kun ei äitiä enää ole". Voin kertoa, ei kaduta. Helpottaa.
Emme menesty tarpeeksi. Emme suorita tarpeeksi. Pomo on ääliö. Työpaikka on surkea. Rahat on aina loppu. Emme ole tarpeeksi kauniita tai komeita tai laihoja tai muodokkaita tai mitä nyt kuuluisi olla. Emme ole täydellisessä parisuhteessa. Perheemme ja sukumme on kamala ja sukujuhlat yhtä helvettiä.
Kaikki on ihan hemmetin epätäydellistä, koko ajan.