Kertokaa, miten 1800-luvulla naiset jaksoi hoitaa yli 10 lasta, kodin ja vanhempiaankin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä niiden oli vain pakko jaksaa. Ei ollut vaihtoehtoja eikä valittaminen auttanut mitään. Mitä muutakaan he olisivat voineet tehdä kun hoitaa kotia parhaansa mukaan? Eivät he olisi mitenkään päässeet siitä tilanteessa pois vaikka olisivat halunneet. Minne he olisivat voineet mennä? Elämä oli silloin vaikeaa mutta silloin oli varmasti kaikilla samat rutiinit. 

Rankat elämänkohtalot aiheuttivat silloinkin masennusta. Alkoholia juotiin rankasti helpottaakseen omaa oloa. Naisia meni myös jokiin ja järviin. Imatran koski oli tästä kuuluisa.

No heh heh. Todella harvalla oli aikaa tai varaa olla masentunut, ahdistunut tai edes millään autismin kirjolla. Duunia kyllä löytyi niin ojankaivajalle kuin Sven Tuuvallekin. 

Höps pöps. 

Joka kylässähän oli alkoholisoituneita jotka ei saaneet hommia tehtyä leivän eteen. Lapsia jätettiin heitteille. Hulttiomiehet ei tuoneet palkkaa kotiin vaan joivat ne. 
Perheenäitejä jotka tulivat hulluiksi tai alkoholisoituivat. Lapsia syntyi paljon avioliiton ulkopuolella ja näitä  ns katosi. Lapsia otettiin huostaan ja sijoitettiin muualle. Väkivalta oli perheissä erittäin suuri ongelma. Sotakokemukset ja muut elämänkohtalot traumatisoivat ja tätä traumaa siirrettiin sitten urakalla seuraavaan sukupolveen. 
Mitään turvaverkkoja ei ollut paitsi parhaassa tapauksessa kirkko ja ehkä naapurit/ kyläyhteisö.

Ihmiset ovat aina olleet ihmisiä. Ei se menneisyyden kaunisteleminen sitä muuta.

Miten tuo nyt muka poikkeaa nykymenosta? Et vain muistanut mainita että vastapainoksi oli/on myös ihan säällistä (entisaikaan "Jumalaa pelkäävää") siivoa ja ahkeraa väkeä joka pyrki hoitamaan asiansa niin hyvin kuin kykeni. 

No tottakai oli. Molempia oli. 

Eipä olisi ihmissuku tänne asti selvinnyt jollei osalla äitejä olisi ollut ylimaallinen kesto vääntää ruokaa pöytään lapsille joka päivä, pestä peppuja ja pyykätä avannossa talvipakkasilla jne.

Mutta aika moni siinä taistelussa hajosi. Ei ollut terapiaa, sosiaalihuoltoa, kunnon kouluja, terveydenhoitoa, kunnon lääkäreitä ja lääkkeitä.

Katsot nyt kuitenkin asiaa nykyajsn vinkkelistä. Ilman terapiaa ja sosiaalihuoltoa kyllä.pärjäisi. ilmen kouluja ja terveydenhuoltoa ei. 

Joo. On se jännä miten ahdistukset, masennukset ja muu yleinen pahoinvointi tuntuu koko ajan vain lisääntyvän huolimatta kaikista nykyisistä tukipalveluista. 

Vai niin olihan heillä sorretut piiat ja rengit .  No oikeasti naiset käy nykyään samat koulut kuin miehet ja opiskelee ammatit siksi . Maksaa kulut ja laskut . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ensinnäkin ne lapset pantiin tekemään myös talon töitä ja siellä oli apuna kaikenmaailman pikkupiikaa, jotka oli otettu työavuksi. Oli vanhaa emäntää jne. Eikä ne jaksaneetkaan; elinikä oli paljen alhaisempi kuin meillä ja niitä lapsiakin kuoli paljon, ei moni nähnyt aikuisikää. Sitäkö sinä nyt kaipailet takaisin?

Ei pikkupiikoja ollut kuin talollisilla ja sitä korkeammilla. Torppareilla ei mitään piikoja ollut. Omien töidensä lisäksi joutuivat vielä tekemään taksvärkkiä torpan omistajalle

Oli heillä.

Ei ollut

Kyllä oli. Torpparit saattoivat olla varakkaampia kuin talolliset.

Ei pidä paikkaansa

Miksi vänkäät? Torpparit saaattoivat olla varakkaampia kuin talolliset. Miksi tämä sinulle niin vastenmielinen ajatus?

Ei se vastenmielinen ajatus ole. Se vaan ei ole faktaa. 

Ei entisaikojen äiditkään olisi jaksaneet, jos heidän olisi pitänyt vastata Wilma-viesteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillon 1800 luvulla oli ihan sallittua että isommat sisaret vahtivat niitä pienempiä ja osallistuivat kotitöihin aivan liikaakin. Nykyään se ei ole sallittua. Vai luulit et oikeasti 1800luvulla se äiti täysin yksin teki kaikki? Ei todellakaan. Siellä lapset lakaisi lattioita,isommat syöttivät pienemmät,pesivät käsipyykkiä myös, eikä se äiti todellakaan yksin. Nykyään tietyissä rajoissa lapset tekevät kotitöitä,mutta ennen lähetettiin se viisi vuotias hakemaan kaupasta juustoa ja voita.

No juu, kyllä mä vielä 1980-luvulla vahdin pikkusisarustani, kun molemmat oltiin alle 10 v. Ei siitä nyt niin kauan ole.

 

Onko nykyihminen oikeasti näin vieraantunut?

Muutenkin kasarilla oli meininki sellaista, että joka ikinen perhe olis nykykriteereillä saanut lasun. Silti selvittiin ihan hyvin, ei traumoja. 

Muuten samaa mieltä, mutta on meillä aika monilla traumojakin.

Ja nykynuorillako ei ole? Kyllä sitä on tutkittu paljon, että jos liikaa siloitellaan, ei ihmiselle kehity resilienssiä. + älypuhelimet ja some, en ollenkaan kadehdi nykylapsia/nuoria.

Ei ne äidit koko ajan hoitaneet ja katsoneet niiden lastensa perään. Aika omillaan olivat väkisinkin ja isommat auttoivat. 

Eipä nuo sitten salille, zumpaamaan, shoppaileman, kosmetolögille, ultrapäiville, reiki-hoitoon, värianalyysiin, viininmaistajaisiin, tavalliselle- ja seksuaaliterapeutille yms. jaksaneetkaan. Neuvolaankaan.

Tiedotus ja viestintä oli vähäistä ja usein olematonta. Viihde oli vähissä, ruokailu ulkona oli kirjaimellisesti ulkoruokintaa.

Kebab,pizza, tippirahat ja kaikkivoipaiset muovikortit olivat tuntematonta. Vaalit, valtioholhontavakoilu, taloyhtiöiden hallitukset, pisakisailu, onnellisuustilastot ja koulujen ähkyopintosuunnitelmista ei edes käki kukkunut etiäisiä. Maailma oli kaunis ja luonto luonnollinen, niin maastossa kuin ihmisissä. 10 lasta oli helppo hoitaa jos vertaa elinoloja ja ihmisten luonteenlaatua tähän aikamme ahbeiden valloittajien ja hämmentäjien superyhteiskuntien kalsean tappavaan menoon. 

Aikoinaan miehet olivat rautaa. Kuolivat työpaikalla nuorina. Naiset terästä jotka hoitivat kodin, lapset ja isovanhemmat.

Nykyinen mies ei lisäänny vaan vetäytyy pelaamaan. Nykynainen on laiska some äippä joka valittaa jos jotain minimaalisenkin pientä pitää tehdä.

No ei ollut vaihtoehtoja. Kuten itse totesit, ei ollut mitään tukimuotoja. Jos lopetti tekemisen, loppui myös leipä.

Mitähän silloin tehtiin talvella, kun valoista aikaa on muutama tunti päivässä? Eipä juuri mitään. Eläimet tietysti hoidettiin, mutta niitä köyhemmillä oli aika vähän. Pari lehmää. Väkisinkin suurin osa päivästä oli vapaata. Nyt työtahti kiihtyy joulua kohden, vaikka valo häviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ensinnäkin ne lapset pantiin tekemään myös talon töitä ja siellä oli apuna kaikenmaailman pikkupiikaa, jotka oli otettu työavuksi. Oli vanhaa emäntää jne. Eikä ne jaksaneetkaan; elinikä oli paljen alhaisempi kuin meillä ja niitä lapsiakin kuoli paljon, ei moni nähnyt aikuisikää. Sitäkö sinä nyt kaipailet takaisin?

Ei pikkupiikoja ollut kuin talollisilla ja sitä korkeammilla. Torppareilla ei mitään piikoja ollut. Omien töidensä lisäksi joutuivat vielä tekemään taksvärkkiä torpan omistajalle

Oli heillä.

Ei ollut

Kyllä oli. Torpparit saattoivat olla varakkaampia kuin talolliset.

Ei pidä paikkaansa

Miksi vänkäät? Torpparit saaattoivat olla varakkaampia kuin talolliset. Miksi tämä sinulle niin vastenmielinen ajatus?

Kansanaatteen kannattaja ei vaan kykene myöntämään, että "köyhällä" aatteen kannattajalla voi olla piikoja ja rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Niin miksiköhän ihmiset saivat noita tulehduksia ja kuolivat nuorempina?

Vielä 1800-luvun Suomessa niistä 10:sta lapsesta vähintäänkin 5 menehtyi jo ensimmäinen elinvuoden aikana hyvinkin tavallisiin lastentauteihin. Ne toistuvat raskaudet olivat kuluttavia myös naisille, joten miehet elivät usein vanhemmiksi. Siihen aikaan 60 vuoden ikä oli kova saavutus, jonka voi todeta mm. tehtäessä sukututkimusta kirkonkirjojen sisältämän aineiston perusteella.

En lukenut koko keskustelua mutta naiset eivät levänneet koskaan. Jos ei ollut "työtä" kuten kesäisin he kutoivat kangasta kesällä viljellystä pellavasta. Neuloivat sukkia , lapasia, villavaatteita kun olivat syksyllä kerinneet lampaista villan. Kaikki piti tehdä kotona. Puhun siis maaseudun köyhälistöstä, en isojen talojen emännistä. Jotka kyllä taas työllistivät näitä torpan muijia, muijat kutoi heidänkin kankaansa ja villaröijyt. 

Olen oloista joissa elettiin vielä 50-luvulla samoin kun 1800-luvulla, ilman sähköä, juoksevaa vettä.

Isäni ja puolet sisaruksistaan , yhteensä 8, olivat syntyneet 1800 -luvun puolella. Tietääkseni ei yksikään kuollut lapsena, elivät n.90 v jokainen. Isäni jäi torppaan, muut jo 1900 luvulla siirtyivät kaupunkien työvoimaksi. Olen kuopus ja 10. lapsi. Yksi kuoli 1934 tuhkarokon jälkitautiin.

Mutta ei mitään kankaita pystynyt talvipimeässä kutomaan, ainakaan pitkään. Ei riitä päreiden tms. valo.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei mitään kankaita pystynyt talvipimeässä kutomaan, ainakaan pitkään. Ei riitä päreiden tms. valo.

No se päiväsydän oli aikaa kun aamunavettojen ja  päiväruuan välissä ja sitten hämärään asti.

Ja pimeemmässäkin näki kehrätä.

Milloinhan öljylamput yleistyi?  50-luvulla kuitenkin oli jo petromax. 

No ihmiset eli enemmän tai vähemmän yhteisöinä. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei mitään kankaita pystynyt talvipimeässä kutomaan, ainakaan pitkään. Ei riitä päreiden tms. valo.

Iltapäivän pimeetä ei kuitenkaan ole kuin marras-tammikuu. Ja kokenut neuloja neuloo sukkaakin melkosen pimeässä. Tai kangaspuillakin lakanakangasta jossa ei tarvitse kuvioita huomioida.

Öljylamput yleistyivät 1800-luvun lopulla. Juhani Ahon novelli kun isä lampun osti vuonna 1883.

Epäilemättä pirteissä oli talvisin pimeää, kynttilöitä toki oli ja ne päreet.  Tulisija antoi valoa.  Pimeä käytettiin nukkumiseen, aamulla herättiin päivän sarastaessa. 

Ei ne aina jaksaneetkaan, jotkut päästi silloinkin itsensä kärsimyksestä.