Kertokaa, miten 1800-luvulla naiset jaksoi hoitaa yli 10 lasta, kodin ja vanhempiaankin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No raatoivat aamusta iltaan, kun ei muita vaihtoehtoja ollut. Ovat ihmiset nälkääkin nähneet, jos ei ole ruokaa ollut saatavilla. Ei se silti tarkoita, että nykyään sitä pitäisi katsoa jonkinlaisena lähtökohtana elämään. 

Ainakin meillä on suvun perimänä selvinnyt se että ainakaan torpparit ei raataneet, koska se ei ollut heidän omaa. Ruuan eteen tehtiin kaikki, mutta pellto kasvoi itsestään ilman työtä ja kerran vuodessa oli sadonkorjuu joka oli raskas osuus. Noin muuten ennen kuin suku muutti sotien jälkeen kaupunkeihin tehtaiden ääreen hyviin palkkoihin ja maksettuihin asuntoloihn, niin elämä oli sellaista että mentiin kalaan ja lepäiltiin siinä sivussa. 

Ei ollut samaa raadantaa kuin nyt on. Lapsetkin oli hyvinkin pitkälti omillaan metsissä ja söi sielä sitten mitä löysi. Kaikki muuttui sotien jälkeen.

 

 

Ei todellakaan ole ollut raadantaa. Raadantaa on nykyään. Sen saman saisi nytkin metsistä, mutta asumisoikeuksia on rajattu telttaan ja makuupussiin jokaisen oikeudella. Niin ei teltalla pärjää talvea Suomen oloissa! Nyt tilanne on se että ihmiset saatiin metsistä pois asutuskeskusten ääreen ja ne on orjina sielä huonola palkalla ja mitään ei jää käteen, niin olisi ihan sama palata metsiin, mutta sitä mahdollisuutta ei enää ole kuin kesäisin. 

Raadantaa ei ennen ollut kuin sadonkorjuuna ja kylvöaikana. Se oli hyvin hajautettua pientä puuhastelua päivän mittaan taukojen lomassa. Teillä on ihan virheelinen kuva entisaikojen elämästä. Se oli sopivaa ihmiselle matalan sykkeen ja stressin elämää verrattuna nykyiseen jossa stressi herää jo kun menee ulos ja näkee autojen jonot ja keinovaloja kaikkialla. Siksi ihmiset voi huonosti tänäpäivänä, paitsi rikkaat jotka hyötyy näiden ihmisten riistämisestä.

Köyhällä mökkiläisellä ei ollut ruokaa tarpeeksi, nähtiin nälkää. Ison talon emäntä saattoi joutua tulemaan toimeen muutaman tunnin unella.

"Ohhoh kullaista kotia, armasta ison eloa. Jos oli leipää niukemmalti, niin oli unta viljemmälti." Kantelettaren runossa on ironinen ote.

Ennen naiset olivat hoikkia ja ymmärsivät roolinsa koska miehet olivat pitämässä kuria. Ei lapsetkaan jaksa mitään jos kukaan ei komenna.

Jokainen on ollut mökillä. Samalaista kuin mökillä on. Moni sanoo että mökki on työmaa, mutta ei se ole samalainen työmaa kuin arki kaupungissa. mökillä voi olla ja rentoutua loppupeliss. Kalastamista ja sellaista oleilua oli siihen aikaan. Jostain syystä porukat romantisoi luterilaisesti sen kärsimyksenä ja nälkänä. 

Nykyään on kärsimystä ja on itseasiassa sääli että ihmiset houkuteltiin metsistä itäsuomesta ja pohjoisesta etelään riistettäviksi.. Ne esi-isät ja äidit lähti hyviin töihin joissa palkat oli kohdillaan kiitos ammattiliitojen ja asunnotkin monissa paikoissa oli maksettuna valmiiksi työläisille. Nykyään sitten tämä näiden jälkipolvi on riistettävänä ja sukupuuttoon kuolleena. Työväenluokka on tapettu sukupuuttoon vaikka sitä väestönvaihtonakin kutsutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No raatoivat aamusta iltaan, kun ei muita vaihtoehtoja ollut. Ovat ihmiset nälkääkin nähneet, jos ei ole ruokaa ollut saatavilla. Ei se silti tarkoita, että nykyään sitä pitäisi katsoa jonkinlaisena lähtökohtana elämään. 

Ainakin meillä on suvun perimänä selvinnyt se että ainakaan torpparit ei raataneet, koska se ei ollut heidän omaa. Ruuan eteen tehtiin kaikki, mutta pellto kasvoi itsestään ilman työtä ja kerran vuodessa oli sadonkorjuu joka oli raskas osuus. Noin muuten ennen kuin suku muutti sotien jälkeen kaupunkeihin tehtaiden ääreen hyviin palkkoihin ja maksettuihin asuntoloihn, niin elämä oli sellaista että mentiin kalaan ja lepäiltiin siinä sivussa. 

Ei ollut samaa raadantaa kuin nyt on. Lapsetkin oli hyvinkin pitkälti omillaan metsissä ja söi sielä sitten mitä löysi. Kaikki muuttui sotien jälkeen.

 

 

Ei todellakaan ole ollut raadantaa. Raadantaa on nykyään. Sen saman saisi nytkin metsistä, mutta asumisoikeuksia on rajattu telttaan ja makuupussiin jokaisen oikeudella. Niin ei teltalla pärjää talvea Suomen oloissa! Nyt tilanne on se että ihmiset saatiin metsistä pois asutuskeskusten ääreen ja ne on orjina sielä huonola palkalla ja mitään ei jää käteen, niin olisi ihan sama palata metsiin, mutta sitä mahdollisuutta ei enää ole kuin kesäisin. 

Raadantaa ei ennen ollut kuin sadonkorjuuna ja kylvöaikana. Se oli hyvin hajautettua pientä puuhastelua päivän mittaan taukojen lomassa. Teillä on ihan virheelinen kuva entisaikojen elämästä. Se oli sopivaa ihmiselle matalan sykkeen ja stressin elämää verrattuna nykyiseen jossa stressi herää jo kun menee ulos ja näkee autojen jonot ja keinovaloja kaikkialla. Siksi ihmiset voi huonosti tänäpäivänä, paitsi rikkaat jotka hyötyy näiden ihmisten riistämisestä.

Ai raadantaa ei ollut kuin sadonkorjuuna ja kylvö aikana......????

Kukas sen karjan hoiti ja kaikki ruuat ja vaatteet valmisti?  Kankaat kudottiin itse ja valmistettiin vaatteiksi ja leivät leivottiin joka viikko, ja ylipäänsä kaikki tehtiin alusta alkaen itse.  Jopa saippuat.  Ei siinä joudettu lepäilemään.  Lisäksi torpparithan kävivät päivätöissä isännillään ja vasta kun sieltä pääsivät kotiinsa, oli vuorossa ne omat työt.  Talvet paiskittiin metsätöissä.  Torpparin oli hoidettava torppaa hyvin, jos halusivat sen pitää, torppahan ei ollut heidän omansa.  Heinätöiden aikaan torppari raatoi ensin päivän isäntänsä pellolla ja illalla oli omien heinätöiden vuoro.  Sanonta, että "kuu, torpparin aurinko" on hyvin kuvaava.  

Silloin ei vesi tullut hanasta eikä pyykkipäivinä laulanut pesukone.  Polttopuista oli huolehdittava, asunnot ei lämmenneet sähköllä eikä lämpöpattereilla.  Voita ei ostettu kaupasta, vaan se tehtiin itse.  

Kalastaminen oli itse asiassa harvojen vapaa hetkien huvi, jos sitä yleensä ehti tehdäkään.  Ei kaikilla suinkaan ollut edes järviä lähistöllä.  

Kyllä tuo kuvaus torpparin vähäisestä raadannasta on täysin todellisuudenvastainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No raatoivat aamusta iltaan, kun ei muita vaihtoehtoja ollut. Ovat ihmiset nälkääkin nähneet, jos ei ole ruokaa ollut saatavilla. Ei se silti tarkoita, että nykyään sitä pitäisi katsoa jonkinlaisena lähtökohtana elämään. 

Ainakin meillä on suvun perimänä selvinnyt se että ainakaan torpparit ei raataneet, koska se ei ollut heidän omaa. Ruuan eteen tehtiin kaikki, mutta pellto kasvoi itsestään ilman työtä ja kerran vuodessa oli sadonkorjuu joka oli raskas osuus. Noin muuten ennen kuin suku muutti sotien jälkeen kaupunkeihin tehtaiden ääreen hyviin palkkoihin ja maksettuihin asuntoloihn, niin elämä oli sellaista että mentiin kalaan ja lepäiltiin siinä sivussa. 

Ei ollut samaa raadantaa kuin nyt on. Lapsetkin oli hyvinkin pitkälti omillaan metsissä ja söi sielä sitten mitä löysi. Kaikki muuttui sotien jälkeen.

 

 

Ei todellakaan ole ollut raadantaa. Raadantaa on nykyään. Sen saman saisi nytkin metsistä, mutta asumisoikeuksia on rajattu telttaan ja makuupussiin jokaisen oikeudella. Niin ei teltalla pärjää talvea Suomen oloissa! Nyt tilanne on se että ihmiset saatiin metsistä pois asutuskeskusten ääreen ja ne on orjina sielä huonola palkalla ja mitään ei jää käteen, niin olisi ihan sama palata metsiin, mutta sitä mahdollisuutta ei enää ole kuin kesäisin. 

Raadantaa ei ennen ollut kuin sadonkorjuuna ja kylvöaikana. Se oli hyvin hajautettua pientä puuhastelua päivän mittaan taukojen lomassa. Teillä on ihan virheelinen kuva entisaikojen elämästä. Se oli sopivaa ihmiselle matalan sykkeen ja stressin elämää verrattuna nykyiseen jossa stressi herää jo kun menee ulos ja näkee autojen jonot ja keinovaloja kaikkialla. Siksi ihmiset voi huonosti tänäpäivänä, paitsi rikkaat jotka hyötyy näiden ihmisten riistämisestä.

Ai raadantaa ei ollut kuin sadonkorjuuna ja kylvö aikana......????

Kukas sen karjan hoiti ja kaikki ruuat ja vaatteet valmisti?  Kankaat kudottiin itse ja valmistettiin vaatteiksi ja leivät leivottiin joka viikko, ja ylipäänsä kaikki tehtiin alusta alkaen itse.  Jopa saippuat.  Ei siinä joudettu lepäilemään.  Lisäksi torpparithan kävivät päivätöissä isännillään ja vasta kun sieltä pääsivät kotiinsa, oli vuorossa ne omat työt.  Talvet paiskittiin metsätöissä.  Torpparin oli hoidettava torppaa hyvin, jos halusivat sen pitää, torppahan ei ollut heidän omansa.  Heinätöiden aikaan torppari raatoi ensin päivän isäntänsä pellolla ja illalla oli omien heinätöiden vuoro.  Sanonta, että "kuu, torpparin aurinko" on hyvin kuvaava.  

Silloin ei vesi tullut hanasta eikä pyykkipäivinä laulanut pesukone.  Polttopuista oli huolehdittava, asunnot ei lämmenneet sähköllä eikä lämpöpattereilla.  Voita ei ostettu kaupasta, vaan se tehtiin itse.  

Kalastaminen oli itse asiassa harvojen vapaa hetkien huvi, jos sitä yleensä ehti tehdäkään.  Ei kaikilla suinkaan ollut edes järviä lähistöllä.  

Kyllä tuo kuvaus torpparin vähäisestä raadannasta on täysin todellisuudenvastainen.

Perinteisesti suomalaiset sysäsi sadonkorjuun ruokapalkalla kierteleville romaneille jotka teki likasen työn ja siihen osallistui talon väki myös. Ei ne itse sitä koskaan tehneet. Romanit oli aina taustalla etenkin pohjanmaalla. Siksi pohjanmaalaisissa on sellaista tummaa verta seassa nykypäivänäkin mitä ei itäsuomalaisista löydykään.  Vaan kyllä romanit ahkeria oli ja kulki myös itäsuomessa sadonkorjuu ja istutushommissa. 

He oli experttejä siinä ja tehokkaita tekijöitä maatalousalalla. Haluttua väkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No raatoivat aamusta iltaan, kun ei muita vaihtoehtoja ollut. Ovat ihmiset nälkääkin nähneet, jos ei ole ruokaa ollut saatavilla. Ei se silti tarkoita, että nykyään sitä pitäisi katsoa jonkinlaisena lähtökohtana elämään. 

Ainakin meillä on suvun perimänä selvinnyt se että ainakaan torpparit ei raataneet, koska se ei ollut heidän omaa. Ruuan eteen tehtiin kaikki, mutta pellto kasvoi itsestään ilman työtä ja kerran vuodessa oli sadonkorjuu joka oli raskas osuus. Noin muuten ennen kuin suku muutti sotien jälkeen kaupunkeihin tehtaiden ääreen hyviin palkkoihin ja maksettuihin asuntoloihn, niin elämä oli sellaista että mentiin kalaan ja lepäiltiin siinä sivussa. 

Ei ollut samaa raadantaa kuin nyt on. Lapsetkin oli hyvinkin pitkälti omillaan metsissä ja söi sielä sitten mitä löysi. Kaikki muuttui sotien jälkeen.

 

 

Ei todellakaan ole ollut raadantaa. Raadantaa on nykyään. Sen saman saisi nytkin metsistä, mutta asumisoikeuksia on rajattu telttaan ja makuupussiin jokaisen oikeudella. Niin ei teltalla pärjää talvea Suomen oloissa! Nyt tilanne on se että ihmiset saatiin metsistä pois asutuskeskusten ääreen ja ne on orjina sielä huonola palkalla ja mitään ei jää käteen, niin olisi ihan sama palata metsiin, mutta sitä mahdollisuutta ei enää ole kuin kesäisin. 

Raadantaa ei ennen ollut kuin sadonkorjuuna ja kylvöaikana. Se oli hyvin hajautettua pientä puuhastelua päivän mittaan taukojen lomassa. Teillä on ihan virheelinen kuva entisaikojen elämästä. Se oli sopivaa ihmiselle matalan sykkeen ja stressin elämää verrattuna nykyiseen jossa stressi herää jo kun menee ulos ja näkee autojen jonot ja keinovaloja kaikkialla. Siksi ihmiset voi huonosti tänäpäivänä, paitsi rikkaat jotka hyötyy näiden ihmisten riistämisestä.

Ai raadantaa ei ollut kuin sadonkorjuuna ja kylvö aikana......????

Kukas sen karjan hoiti ja kaikki ruuat ja vaatteet valmisti?  Kankaat kudottiin itse ja valmistettiin vaatteiksi ja leivät leivottiin joka viikko, ja ylipäänsä kaikki tehtiin alusta alkaen itse.  Jopa saippuat.  Ei siinä joudettu lepäilemään.  Lisäksi torpparithan kävivät päivätöissä isännillään ja vasta kun sieltä pääsivät kotiinsa, oli vuorossa ne omat työt.  Talvet paiskittiin metsätöissä.  Torpparin oli hoidettava torppaa hyvin, jos halusivat sen pitää, torppahan ei ollut heidän omansa.  Heinätöiden aikaan torppari raatoi ensin päivän isäntänsä pellolla ja illalla oli omien heinätöiden vuoro.  Sanonta, että "kuu, torpparin aurinko" on hyvin kuvaava.  

Silloin ei vesi tullut hanasta eikä pyykkipäivinä laulanut pesukone.  Polttopuista oli huolehdittava, asunnot ei lämmenneet sähköllä eikä lämpöpattereilla.  Voita ei ostettu kaupasta, vaan se tehtiin itse.  

Kalastaminen oli itse asiassa harvojen vapaa hetkien huvi, jos sitä yleensä ehti tehdäkään.  Ei kaikilla suinkaan ollut edes järviä lähistöllä.  

Kyllä tuo kuvaus torpparin vähäisestä raadannasta on täysin todellisuudenvastainen.

Perinteisesti suomalaiset sysäsi sadonkorjuun ruokapalkalla kierteleville romaneille jotka teki likasen työn ja siihen osallistui talon väki myös. Ei ne itse sitä koskaan tehneet. Romanit oli aina taustalla etenkin pohjanmaalla. Siksi pohjanmaalaisissa on sellaista tummaa verta seassa nykypäivänäkin mitä ei itäsuomalaisista löydykään.  Vaan kyllä romanit ahkeria oli ja kulki myös itäsuomessa sadonkorjuu ja istutushommissa. 

 

He oli experttejä siinä ja tehokkaita tekijöitä maatalousalalla. Haluttua väkeä.

Huhheijaa juttujasi.  Oliko pohjanmaalla ees torppareita?  Tai jos oli kuvauksesi mukaan eivät tehneet mitään? Vähän semmonen isäntähenkihän heistä kyllä oli täällä etelässäkin jotka tänne eksyivät. Eivät esim ammattiliittoihin liittyneet.

Romaneistaminulla on käsitys etteivät kulkumiesten tapaan kulkeneet tilapäistöitä kysymässä vaan reilusti pyytämässä, ennustamassa, naisten käsitöitä myymässä.

Oman suvun muistelua. Mummoni oli heille kyllä antanut perunoita, lanttua ja antoi naisten  päiväruuan laittaa hellallaan mutta ei yösijaa antanut, 30 -40-luvuilla eli niin uutta muistitietoa. Minulla ei mitään romaneita vastaan, työelämässäkin heitä nykyisin.

Äidin puoleinen suku on itärajalta, sieltä ruskeasilmäisyys ja venäläinen tummuus, äiti oli kuin joku marilainen mummu. Isä hämäläinen pellavapää ja sinisilmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No raatoivat aamusta iltaan, kun ei muita vaihtoehtoja ollut. Ovat ihmiset nälkääkin nähneet, jos ei ole ruokaa ollut saatavilla. Ei se silti tarkoita, että nykyään sitä pitäisi katsoa jonkinlaisena lähtökohtana elämään. 

Ainakin meillä on suvun perimänä selvinnyt se että ainakaan torpparit ei raataneet, koska se ei ollut heidän omaa. Ruuan eteen tehtiin kaikki, mutta pellto kasvoi itsestään ilman työtä ja kerran vuodessa oli sadonkorjuu joka oli raskas osuus. Noin muuten ennen kuin suku muutti sotien jälkeen kaupunkeihin tehtaiden ääreen hyviin palkkoihin ja maksettuihin asuntoloihn, niin elämä oli sellaista että mentiin kalaan ja lepäiltiin siinä sivussa. 

Ei ollut samaa raadantaa kuin nyt on. Lapsetkin oli hyvinkin pitkälti omillaan metsissä ja söi sielä sitten mitä löysi. Kaikki muuttui sotien jälkeen.

 

 

Ei todellakaan ole ollut raadantaa. Raadantaa on nykyään. Sen saman saisi nytkin metsistä, mutta asumisoikeuksia on rajattu telttaan ja makuupussiin jokaisen oikeudella. Niin ei teltalla pärjää talvea Suomen oloissa! Nyt tilanne on se että ihmiset saatiin metsistä pois asutuskeskusten ääreen ja ne on orjina sielä huonola palkalla ja mitään ei jää käteen, niin olisi ihan sama palata metsiin, mutta sitä mahdollisuutta ei enää ole kuin kesäisin. 

Raadantaa ei ennen ollut kuin sadonkorjuuna ja kylvöaikana. Se oli hyvin hajautettua pientä puuhastelua päivän mittaan taukojen lomassa. Teillä on ihan virheelinen kuva entisaikojen elämästä. Se oli sopivaa ihmiselle matalan sykkeen ja stressin elämää verrattuna nykyiseen jossa stressi herää jo kun menee ulos ja näkee autojen jonot ja keinovaloja kaikkialla. Siksi ihmiset voi huonosti tänäpäivänä, paitsi rikkaat jotka hyötyy näiden ihmisten riistämisestä.

Ai raadantaa ei ollut kuin sadonkorjuuna ja kylvö aikana......????

Kukas sen karjan hoiti ja kaikki ruuat ja vaatteet valmisti?  Kankaat kudottiin itse ja valmistettiin vaatteiksi ja leivät leivottiin joka viikko, ja ylipäänsä kaikki tehtiin alusta alkaen itse.  Jopa saippuat.  Ei siinä joudettu lepäilemään.  Lisäksi torpparithan kävivät päivätöissä isännillään ja vasta kun sieltä pääsivät kotiinsa, oli vuorossa ne omat työt.  Talvet paiskittiin metsätöissä.  Torpparin oli hoidettava torppaa hyvin, jos halusivat sen pitää, torppahan ei ollut heidän omansa.  Heinätöiden aikaan torppari raatoi ensin päivän isäntänsä pellolla ja illalla oli omien heinätöiden vuoro.  Sanonta, että "kuu, torpparin aurinko" on hyvin kuvaava.  

Silloin ei vesi tullut hanasta eikä pyykkipäivinä laulanut pesukone.  Polttopuista oli huolehdittava, asunnot ei lämmenneet sähköllä eikä lämpöpattereilla.  Voita ei ostettu kaupasta, vaan se tehtiin itse.  

Kalastaminen oli itse asiassa harvojen vapaa hetkien huvi, jos sitä yleensä ehti tehdäkään.  Ei kaikilla suinkaan ollut edes järviä lähistöllä.  

Kyllä tuo kuvaus torpparin vähäisestä raadannasta on täysin todellisuudenvastainen.

Aikalaiset sanoivat, että torpparin aurinko on kuu.

Paljon tekivät elantonsa eteen. Torpan haltijan piti maatilalle tehdä päivätöitä tietty määrä tietyssä ajassa. Voisi verrata nykypäivään, että miltä tuntuisi vuokralla asujasta diili, että joka viikko pitää tehdä vaikka yksi työpäivä vuokralordille vuokranmaksun lisäksi.

Katsoin netistä tätä romanien maataloushommaa. Ilmeisesti jossain päin ovat olleet kausityössä, niin kerrottiin,  täällä hämehessä ei kuulemani muistitieto semmoista ole kertonut. Saattoi tietysti olla, en 1800 -lukuakaan muista.

Netissä korostui kuitenkin heidän hevostaitonsa ja hevosten välitys, tinurina kiertäminen ( muistin nyt itsekin että vielä 50-luvulla saattoi syrjäseudun mökkiinkin tulla tinuri tarjoamaan tinausta. Ei mitään kuvaa oliko romani vai muu kulkumies.) Käsitöiden kaupittelu.  Käden taidot miehilläkin.