Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa, miten 1800-luvulla naiset jaksoi hoitaa yli 10 lasta, kodin ja vanhempiaankin?
28.11.2025 |
Olen nainen itsekin.
Ihmettelen, miksi naiset nykyään uupuvat jo parista lapsesta. "Naiset ovat työelämässä" ei selitä kaikkea.
Tuolloin ei ollut sossutukeakaan.
Veikkaan itse syyksi vertaistukea. Kaikilla oli samanlaista. Kukaan ei myöskään avioeronnut ja naimisiin mentiin nuorena.
Esim mun isoäidin isoäiti kuoli vuonna 1870. Hän kuoli tulehdukseen 40-vuotiaana. Oli saanut tavanmukaiset yli 10 lasta (osa kuoli ihan nuorena) Hän teki huushollityöt, hoiti lapsensa ja lisäksi osallistui miehensä käsityöläisammattiin tekemällä miehen rinnalla töitä.
Miten on mahdollista, että nykyään sossutukien ja koneiden keskellä ei vaan jakseta mitään. (En ole itse sen kummempi.)
Kommentit (448)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät jaksaneet. Kuolivat 30-vuotiaina. Ja siitähän sä inseli tykkäisit. Et kestä viisaita, vahvoja naisia, jotka moppaa sulla lattiaa.
Mihin perustat tämän tietosi? Naisia kyllä menehtyi lapsivuoteeseen, ja pikkulapsi-ikä oli monelle vaarallinen, mutta jos niistä selviytyi oli aiemminkin ihan mahdollista elää hyvinkin 60-, 70-, tai 80 vuotiaaksi.
Tieto perustunee siihen, että suomalaisten eliniänajanodote oli 1750-luvulta aina 1870-luvulle 35 vuotta. Sekä miehillä että naisilla.
Niin, tilastollisesti. Sitä veti alaspäin nimenomaan korkea lapsikuolleisuus, eikä se siis tarkoittanut etteivätkö aikuisikään saakka selvinneet olisi eläneet 35. vuotta pidemmälle.
1800-luvulla jos selvisi hengissä lapsuudesta niin elinikä-odote nousi huomattavasti. Samoin kun nainen selvisi 40-vuotiaaksi asti ja ei voinut enää synnyttää niin todennäköisyys vanhukseksi asti selviämisestä nousi heti huimasti. Mutta kuten jo ketjussa mainittu, todennäköisyys oli pieni.
Suomessa oli nälänhätäkin vielä vuoden 1860 paikkeilla. Rankkaa oli.
Totta. Se minunkin 1880-luvulla syntynyt, 11 lasta synnyttänyt isoäiti eli 79-vuotiaaksi. Lapsista 3 oli elossa siinä vaiheessa, kun hän kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillon 1800 luvulla oli ihan sallittua että isommat sisaret vahtivat niitä pienempiä ja osallistuivat kotitöihin aivan liikaakin. Nykyään se ei ole sallittua. Vai luulit et oikeasti 1800luvulla se äiti täysin yksin teki kaikki? Ei todellakaan. Siellä lapset lakaisi lattioita,isommat syöttivät pienemmät,pesivät käsipyykkiä myös, eikä se äiti todellakaan yksin. Nykyään tietyissä rajoissa lapset tekevät kotitöitä,mutta ennen lähetettiin se viisi vuotias hakemaan kaupasta juustoa ja voita.
Kyllä mulla ainakin on sukulaisnaisia, joilla oli se 9-10 lapsen lapsiluku ja silti elivät vanhaksi. Voivat synnyttää enemmänkin, kaikki lapset eivät selvinneet. Tosin köyhiä torppareita eivät olleet.
Asuttiin yhteisöissä, joissa oli paljon porukkaa ja työvoimaa. Kukaan ei yksin hoitanut lapsiaan. Eikä niitä hoidettu niin kuin nykyään. Hyvin kauksna siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap on ilmeisesti sitä mieltä, että hyvin "jaksoivat" kun kuolivat yleensä 40 vuotiana. Todella hyvin jaksoivat, toki, toki.
Yritä nyt sinäkin edes auttavasti seurata tämän keskustelun kulkua. Jos nainen selvisi nelikymppiseksi asti, niin siitä eteenpäin helpottui myös eliniän ennusteen nousu ainakin sinne 60-70v. kieppeille.
Nykyihminen on kadottanut kosketuksen siihen, kuinka sitkeä ihminen on lajina.
Jos nyt tulisi kriisi, kyllä suurin osa siitäkin selviäisi hammasta purren, vaikka nyt luulee, että ei pysty tulemaan toimeen ilman bideesuihkua ja kahvinkeitintä.
Sen takia tykkään olla mökillä alkeellisissa oloissa,aina välillä. Säilyy kosketus siihen omaan pärjäämiskykyyn. Sama vsikka luonnossa vaeltamisessa rinkka selässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni aina jaksaa minulle muistuttaa, että hyvin se mummokin jaksoi kuuden lapsen kanssa sotavuosien jälkeen. Kyllä, hattua nostan. Itsellä vain kaksi lasta.
Silti joskus miettinyt, että itsellä menee työn suorittamiseen yli 10 tuntia joka arkipäivä. Eli itse työ, aamutoimet ja matkat. Mummolla oli siis minuun verrattuna jo yli 50 tuntia viikossa enemmän aikaa tehdä kotiin ja lapsiin liittyviä töitä. Se on aika paljon. Ja teenhån minäkin sitten työpäivän jälkeen vielä kotiaskareet ja käyn kaupassa. Toki koneet auttaa eikä hommat sinällään ole raskasta, mutta silti aikaa kuluu. Lasten harrastuksista en edes aloita, omia valintoja ne.
En siis tässä ketään tai mitään väheksy, kunhan mietin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyihminen on kadottanut kosketuksen siihen, kuinka sitkeä ihminen on lajina.
Jos nyt tulisi kriisi, kyllä suurin osa siitäkin selviäisi hammasta purren, vaikka nyt luulee, että ei pysty tulemaan toimeen ilman bideesuihkua ja kahvinkeitintä.
Sen takia tykkään olla mökillä alkeellisissa oloissa,aina välillä. Säilyy kosketus siihen omaan pärjäämiskykyyn. Sama vsikka luonnossa vaeltamisessa rinkka selässä.
Loppujen lopuksi ei siitä niin monta vuosikymmentä ole kun jossain maaseudun perukoilla vielä elettiin melkein kivikautisissa olosuhteissa. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä, ei sisävessaa, puulämmitys kesät, talvet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillon 1800 luvulla oli ihan sallittua että isommat sisaret vahtivat niitä pienempiä ja osallistuivat kotitöihin aivan liikaakin. Nykyään se ei ole sallittua. Vai luulit et oikeasti 1800luvulla se äiti täysin yksin teki kaikki? Ei todellakaan. Siellä lapset lakaisi lattioita,isommat syöttivät pienemmät,pesivät käsipyykkiä myös, eikä se äiti todellakaan yksin. Nykyään tietyissä rajoissa lapset tekevät kotitöitä,mutta ennen lähetettiin se viisi vuotias hakemaan kaupasta juustoa ja voita.
No juu, kyllä mä vielä 1980-luvulla vahdin pikkusisarustani, kun molemmat oltiin alle 10 v. Ei siitä nyt niin kauan ole.
Onko nykyihminen oikeasti näin vieraantunut?
Hoidan tuollaisia lapsilaumoja, isompiakin työkseni joka päivä. Kotona niitä on sitten sentään vaan kaksi.
Jaksanko? No en kyllä jaksa. Yhtään. Mutta siis jaksan, koska on pakko. En usko että naiset jaksoi kovin hyvin aiemminkaan. Mutta tuskin sai valita. Jaksoiko vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyihminen on kadottanut kosketuksen siihen, kuinka sitkeä ihminen on lajina.
Jos nyt tulisi kriisi, kyllä suurin osa siitäkin selviäisi hammasta purren, vaikka nyt luulee, että ei pysty tulemaan toimeen ilman bideesuihkua ja kahvinkeitintä.
Sen takia tykkään olla mökillä alkeellisissa oloissa,aina välillä. Säilyy kosketus siihen omaan pärjäämiskykyyn. Sama vsikka luonnossa vaeltamisessa rinkka selässä.
Loppujen lopuksi ei siitä niin monta vuosikymmentä ole kun jossain maaseudun perukoilla vielä elettiin melkein kivikautisissa olosuhteissa. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä, ei sisävessaa, puulämmitys kesät, talvet.
Totta. Hkin lähiössäkin oli vielä vesipostit, kun olin pieni. Kaikilla ei ollut juoksevaa vettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niiden oli vain pakko jaksaa. Ei ollut vaihtoehtoja eikä valittaminen auttanut mitään. Mitä muutakaan he olisivat voineet tehdä kun hoitaa kotia parhaansa mukaan? Eivät he olisi mitenkään päässeet siitä tilanteessa pois vaikka olisivat halunneet. Minne he olisivat voineet mennä? Elämä oli silloin vaikeaa mutta silloin oli varmasti kaikilla samat rutiinit.
Rankat elämänkohtalot aiheuttivat silloinkin masennusta. Alkoholia juotiin rankasti helpottaakseen omaa oloa. Naisia meni myös jokiin ja järviin. Imatran koski oli tästä kuuluisa.
No heh heh. Todella harvalla oli aikaa tai varaa olla masentunut, ahdistunut tai edes millään autismin kirjolla. Duunia kyllä löytyi niin ojankaivajalle kuin Sven Tuuvallekin.
Höps pöps.
Joka kylässähän oli alkoholisoituneita jotka ei saaneet hommia tehtyä leivän eteen. Lapsia jätettiin heitteille. Hulttiomiehet ei tuoneet palkkaa kotiin vaan joivat ne.
Perheenäitejä jotka tulivat hulluiksi tai alkoholisoituivat. Lapsia syntyi paljon avioliiton ulkopuolella ja näitä ns katosi. Lapsia otettiin huostaan ja sijoitettiin muualle. Väkivalta oli perheissä erittäin suuri ongelma. Sotakokemukset ja muut elämänkohtalot traumatisoivat ja tätä traumaa siirrettiin sitten urakalla seuraavaan sukupolveen.
Mitään turvaverkkoja ei ollut paitsi parhaassa tapauksessa kirkko ja ehkä naapurit/ kyläyhteisö.
Ihmiset ovat aina olleet ihmisiä. Ei se menneisyyden kaunisteleminen sitä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoidan tuollaisia lapsilaumoja, isompiakin työkseni joka päivä. Kotona niitä on sitten sentään vaan kaksi.
Jaksanko? No en kyllä jaksa. Yhtään. Mutta siis jaksan, koska on pakko. En usko että naiset jaksoi kovin hyvin aiemminkaan. Mutta tuskin sai valita. Jaksoiko vai ei.
Kyllä niiden kriteerit oli ihan eri kuin sulla. Lapset kuritettiin tottelevaisiksi ja sitten oli vanhemmalla huomattavasti helpompaa. + Jo pienestä asti osallistuivat töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillon 1800 luvulla oli ihan sallittua että isommat sisaret vahtivat niitä pienempiä ja osallistuivat kotitöihin aivan liikaakin. Nykyään se ei ole sallittua. Vai luulit et oikeasti 1800luvulla se äiti täysin yksin teki kaikki? Ei todellakaan. Siellä lapset lakaisi lattioita,isommat syöttivät pienemmät,pesivät käsipyykkiä myös, eikä se äiti todellakaan yksin. Nykyään tietyissä rajoissa lapset tekevät kotitöitä,mutta ennen lähetettiin se viisi vuotias hakemaan kaupasta juustoa ja voita.
No juu, kyllä mä vielä 1980-luvulla vahdin pikkusisarustani, kun molemmat oltiin alle 10 v. Ei siitä nyt niin kauan ole.
Onko nykyihminen oikeasti näin vieraantunut?
Nykyään sen naisen tarttee käydä myös töissä. Ei se kodinhoidontuki ja lapsilisät yms riitä 10 lapsen ja vanhuksen hoitamiseen. Toki ennen riitti asua yhdessä huoneessa,nykyään vaaditaan isompaa kotia tai lapset ja vanhukset otetaan huostaan jos asutaan yksiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niiden oli vain pakko jaksaa. Ei ollut vaihtoehtoja eikä valittaminen auttanut mitään. Mitä muutakaan he olisivat voineet tehdä kun hoitaa kotia parhaansa mukaan? Eivät he olisi mitenkään päässeet siitä tilanteessa pois vaikka olisivat halunneet. Minne he olisivat voineet mennä? Elämä oli silloin vaikeaa mutta silloin oli varmasti kaikilla samat rutiinit.
Rankat elämänkohtalot aiheuttivat silloinkin masennusta. Alkoholia juotiin rankasti helpottaakseen omaa oloa. Naisia meni myös jokiin ja järviin. Imatran koski oli tästä kuuluisa.
No heh heh. Todella harvalla oli aikaa tai varaa olla masentunut, ahdistunut tai edes millään autismin kirjolla. Duunia kyllä löytyi niin ojankaivajalle kuin Sven Tuuvallekin.
Höps pöps.
Joka kylässähän oli alkoholisoituneita jotka ei saaneet hommia tehtyä leivän eteen. Lapsia jätettiin heitteille. Hulttiomiehet ei tuoneet palkkaa kotiin vaan joivat ne.
Perheenäitejä jotka tulivat hulluiksi tai alkoholisoituivat. Lapsia syntyi paljon avioliiton ulkopuolella ja näitä ns katosi. Lapsia otettiin huostaan ja sijoitettiin muualle. Väkivalta oli perheissä erittäin suuri ongelma. Sotakokemukset ja muut elämänkohtalot traumatisoivat ja tätä traumaa siirrettiin sitten urakalla seuraavaan sukupolveen.
Mitään turvaverkkoja ei ollut paitsi parhaassa tapauksessa kirkko ja ehkä naapurit/ kyläyhteisö.
Ihmiset ovat aina olleet ihmisiä. Ei se menneisyyden kaunisteleminen sitä muuta.
Miten tuo nyt muka poikkeaa nykymenosta? Et vain muistanut mainita että vastapainoksi oli/on myös ihan säällistä (entisaikaan "Jumalaa pelkäävää") siivoa ja ahkeraa väkeä joka pyrki hoitamaan asiansa niin hyvin kuin kykeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillon 1800 luvulla oli ihan sallittua että isommat sisaret vahtivat niitä pienempiä ja osallistuivat kotitöihin aivan liikaakin. Nykyään se ei ole sallittua. Vai luulit et oikeasti 1800luvulla se äiti täysin yksin teki kaikki? Ei todellakaan. Siellä lapset lakaisi lattioita,isommat syöttivät pienemmät,pesivät käsipyykkiä myös, eikä se äiti todellakaan yksin. Nykyään tietyissä rajoissa lapset tekevät kotitöitä,mutta ennen lähetettiin se viisi vuotias hakemaan kaupasta juustoa ja voita.
No juu, kyllä mä vielä 1980-luvulla vahdin pikkusisarustani, kun molemmat oltiin alle 10 v. Ei siitä nyt niin kauan ole.
Onko nykyihminen oikeasti näin vieraantunut?
Muutenkin kasarilla oli meininki sellaista, että joka ikinen perhe olis nykykriteereillä saanut lasun. Silti selvittiin ihan hyvin, ei traumoja.
Minkä yhteiskuntaluokan naisia tarkoitat, ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät jaksaneet. Kuolivat 30-vuotiaina. Ja siitähän sä inseli tykkäisit. Et kestä viisaita, vahvoja naisia, jotka moppaa sulla lattiaa.
Mihin perustat tämän tietosi? Naisia kyllä menehtyi lapsivuoteeseen, ja pikkulapsi-ikä oli monelle vaarallinen, mutta jos niistä selviytyi oli aiemminkin ihan mahdollista elää hyvinkin 60-, 70-, tai 80 vuotiaaksi.
Tieto perustunee siihen, että suomalaisten eliniänajanodote oli 1750-luvulta aina 1870-luvulle 35 vuotta. Sekä miehillä että naisilla.
Niin, tilastollisesti. Sitä veti alaspäin nimenomaan korkea lapsikuolleisuus, eikä se siis tarkoittanut etteivätkö aikuisikään saakka selvinneet olisi eläneet 35. vuotta pidemmälle.
Niin, tietysti tilastollisesti. Eliniänodote kun lasketaan sen perusteella että kuolleisuus pysyy samana kuin vastasyntyneen syntymävuonna eli se perustuu vain historiaan.
Mainitsemastani ajankohdasta todetaan, että jos ihminen selvisi aikuiseksi, hänellä oli suhteellisen hyvät mahdollisuudet elää yli 50-vuotiaaksi. Ilmiselvää on että osa eli nykyajankin mittapuulla varsin pitkään, ensimmäisenä mieleen tulee Sibelius, joka syntyi 1865.
Aloituksessa mainitaan, kuinka hoidettiin isovanhemmat, 10 lasta ja ehdittiin silti kuolla 40-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin ne lapset pantiin tekemään myös talon töitä ja siellä oli apuna kaikenmaailman pikkupiikaa, jotka oli otettu työavuksi. Oli vanhaa emäntää jne. Eikä ne jaksaneetkaan; elinikä oli paljen alhaisempi kuin meillä ja niitä lapsiakin kuoli paljon, ei moni nähnyt aikuisikää. Sitäkö sinä nyt kaipailet takaisin?
Ei pikkupiikoja ollut kuin talollisilla ja sitä korkeammilla. Torppareilla ei mitään piikoja ollut. Omien töidensä lisäksi joutuivat vielä tekemään taksvärkkiä torpan omistajalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillon 1800 luvulla oli ihan sallittua että isommat sisaret vahtivat niitä pienempiä ja osallistuivat kotitöihin aivan liikaakin. Nykyään se ei ole sallittua. Vai luulit et oikeasti 1800luvulla se äiti täysin yksin teki kaikki? Ei todellakaan. Siellä lapset lakaisi lattioita,isommat syöttivät pienemmät,pesivät käsipyykkiä myös, eikä se äiti todellakaan yksin. Nykyään tietyissä rajoissa lapset tekevät kotitöitä,mutta ennen lähetettiin se viisi vuotias hakemaan kaupasta juustoa ja voita.
No juu, kyllä mä vielä 1980-luvulla vahdin pikkusisarustani, kun molemmat oltiin alle 10 v. Ei siitä nyt niin kauan ole.
Onko nykyihminen oikeasti näin vieraantunut?
Muutenkin kasarilla oli meininki sellaista, että joka ikinen perhe olis nykykriteereillä saanut lasun. Silti selvittiin ihan hyvin, ei traumoja.
Muuten samaa mieltä, mutta on meillä aika monilla traumojakin.
Alue: Aihe vapaa
Lapsia syntyi paljon mutta osa kuoli jo pienenä tauteihin. Sukupolvia asui saman katon alla ja isoäidit ja lasten vanhemmat sisarukset auttelivat. Kaikki tekivät työtä perheessä jo hyvin nuoresta lähtien. Jos perhe oli porvaristoa, papistoa tai aatelistoa, lastenhoitajat ja palvelijat huolehtivat lapsista.