Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa, miten 1800-luvulla naiset jaksoi hoitaa yli 10 lasta, kodin ja vanhempiaankin?
28.11.2025 |
Olen nainen itsekin.
Ihmettelen, miksi naiset nykyään uupuvat jo parista lapsesta. "Naiset ovat työelämässä" ei selitä kaikkea.
Tuolloin ei ollut sossutukeakaan.
Veikkaan itse syyksi vertaistukea. Kaikilla oli samanlaista. Kukaan ei myöskään avioeronnut ja naimisiin mentiin nuorena.
Esim mun isoäidin isoäiti kuoli vuonna 1870. Hän kuoli tulehdukseen 40-vuotiaana. Oli saanut tavanmukaiset yli 10 lasta (osa kuoli ihan nuorena) Hän teki huushollityöt, hoiti lapsensa ja lisäksi osallistui miehensä käsityöläisammattiin tekemällä miehen rinnalla töitä.
Miten on mahdollista, että nykyään sossutukien ja koneiden keskellä ei vaan jakseta mitään. (En ole itse sen kummempi.)
Kommentit (448)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ördög kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö joku hyviä kirjoja, joissa olisi kuvattu tuon ajan elämää realistisesti, eikä tälläistä AP:n harhakuvitelmaa? Kiinnostaisi lukea millasia ajat on silloin olleet.
Päätalo on mainittu, Ilmari Kianto ja Ryysyranta myös. Suositeltavia ovat edelleen Pertti Virtarannan kirjat, "Elettiinpä ennenkin", "Vanha kansa muistelee" jne. Koostuvat tavallisten maalaisihmisten haastatteluista, murteet ovat joskus aika kinkkisiä ymmärtää. Mutta niistä saa mielettömän paljon tietoa 1800-luvun ja 1900-luvun alun oloista, katovuosista, kulkutaudeista, petoeläimistä...
Ruotsalainen Moa Martinson kuvasi romaaneissaan ennen kaikkea työläisnaisten tuplasti kurjaa asemaa, sekä epäoikeudenmukaisen järjestelmän että irstaiden, juoppojen ja vastuuntunnottomien miesten uhreina. "Äiti menee naimisiin" sijoittuu tekstiilikaupunki Norrköpingiin vuoden 1900 paikkeille, mutta voisi yhtä hyvin kuvata oloja ystävyyskaupunki Tampereella.
Moa Martinsonista on suomeksikin pitkä wiki-artikkeli. Hänen elämänsä oli murhetta täynnä, joten ei pidä kummeksua että hänestä tuli kommunisti. Mutta hyvin hän kirjoitti.
Entä Minna Canth? Muistaakseni hän kirjoitti myös naisten ja köyhien asemasta.
Ja olikohan se Sakari Topelius, joka kirjoitti kertomuksen isoisästä, jolle ruoka tarjottiin kaukalosta.
Tarvitsemme uuden kirjailijan joka kirjoittaa kertomuksen siitä miten isoisä ja -äitejä nykyään kohdellaan "hoiva"laitoksissa.
Kielimuurin johdosta väärät pillerit päätyivät isoisän suuhun ja se on sen pituinen se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu on älytön. Tuolloin oltiin nelikymppisenä jo hampaattomia ja lommoposkisia, alipainoisia ja kovan työn rasittamia.
Eihän ihmisillä tietenkään ollut silloin mitään muuta vaihtoehtoa kuin elää elämäänsä ja kestää niin kauan kuin jaksoi elää.
Ja vaatimukset oli kovin toisenlaisia kuin nykyään.
Laudanumilla? Oopiumilla? Heroiinilla?
Eihän ne selvinneetkään. Naisia kuoli synnytykseen tai se jälkiongelmiin kuin heinää. Miehiäkin toki kuoli mutta äitipuoli oli ihan yleinen. Vanhaksi elänyt mies ehti useammankin kerran naimisiin. Myös sukulaisten suojissa lapsia kasvatettiin. Isovanhemmat (jos elossa) olivat suhteellisen nuoria koska lapset saatiin nuorina.
Sairautta ja vaivaa oli. Työ ja kotihommat olivat vaivalloisia. Perhe ja talous hoidettiin yhdessä; lapset tekivät kotitöitä pienestä pitäen. Hakkasivat halot, hoitivat eläimiä, kantoivat vedet, hoitivat pikkusisarukset. Kaikilla oli työnsä. Koulussa käytiin jos ehdittiin, maalla tilan työt olivat etusijalla. Lapset=Ilmainen työvoima.
Isommissa maataloissa oli myös muita sukulaisia, sisarusperheitä, apulaidia ja työväkeä. Kaikki tekivät yhdessä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät jaksaneet. Kuolivat 30-vuotiaina. Ja siitähän sä inseli tykkäisit. Et kestä viisaita, vahvoja naisia, jotka moppaa sulla lattiaa.
Mihin perustat tämän tietosi? Naisia kyllä menehtyi lapsivuoteeseen, ja pikkulapsi-ikä oli monelle vaarallinen, mutta jos niistä selviytyi oli aiemminkin ihan mahdollista elää hyvinkin 60-, 70-, tai 80 vuotiaaksi.
Tieto perustunee siihen, että suomalaisten eliniänajanodote oli 1750-luvulta aina 1870-luvulle 35 vuotta. Sekä miehillä että naisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on älytön. Tuolloin oltiin nelikymppisenä jo hampaattomia ja lommoposkisia, alipainoisia ja kovan työn rasittamia.
Eihän ihmisillä tietenkään ollut silloin mitään muuta vaihtoehtoa kuin elää elämäänsä ja kestää niin kauan kuin jaksoi elää.
Ja vaatimukset oli kovin toisenlaisia kuin nykyään.
Ketkä olivat, ketkä eivät. Maaseudulla saattoi olla melko helppoakin saada elantonsa, lisäksi tarkasteltiin, metsästettiin ja kalastettiin . Kaupunkien köyhälistön tilanne oli toinen. Vauraampi väki, porvaristo, papisto ja siitä ylemmät pärjäsivät ja pulskistuivat asemapaikastaan huolimatta.
Lisäksi iltaisin he hoitivat aviovelvollisuuden miehelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät jaksaneet. Kuolivat 30-vuotiaina. Ja siitähän sä inseli tykkäisit. Et kestä viisaita, vahvoja naisia, jotka moppaa sulla lattiaa.
Mihin perustat tämän tietosi? Naisia kyllä menehtyi lapsivuoteeseen, ja pikkulapsi-ikä oli monelle vaarallinen, mutta jos niistä selviytyi oli aiemminkin ihan mahdollista elää hyvinkin 60-, 70-, tai 80 vuotiaaksi.
Tieto perustunee siihen, että suomalaisten eliniänajanodote oli 1750-luvulta aina 1870-luvulle 35 vuotta. Sekä miehillä että naisilla.
Niin, tilastollisesti. Sitä veti alaspäin nimenomaan korkea lapsikuolleisuus, eikä se siis tarkoittanut etteivätkö aikuisikään saakka selvinneet olisi eläneet 35. vuotta pidemmälle.
Suurin osa 10 lapsesta kuoli. Ei niitä kenelläkään ollut yhtä aikaa hoidettavana kymmentä.
Ja sellainen viisivuotias saattoi ihan hyvin jo hoitaa nuorempiaan.
Vanhempia ei hoidettu. Ne auttoivat talon töissä ja kuolivat sitten pois. Mitään fyysistä hoitamista eivät vanhukset juurikaan tarvinneet ainakaan kovin pitkään ennen nykyaikaista lääketiedettä. Ja kun ei ollut mukavia geriatriavaippoja, vanhusten omakin motivaatio könytä pihan perälle oli toista luokkaa.
Ennen kansaneläkettä työtä tekemätön vanhus olisi muuten myös käytännössä vienyt leivän lastenlasten suusta, joten jotain ne yrittivät äheltää niin kauan kun yhtään mikään ruumiinosa liikkui.
Aikaa ei haaskaantunut työmatkoihin, kun oltiin koko ajan kotona. Agraariyhteiskunnassa kun elettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Modus Vivendi miesten alushousut mainoksessa. Onko muilla?
Ei mulla muuta.
Sandra
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät jaksaneet. Kuolivat 30-vuotiaina. Ja siitähän sä inseli tykkäisit. Et kestä viisaita, vahvoja naisia, jotka moppaa sulla lattiaa.
Mihin perustat tämän tietosi? Naisia kyllä menehtyi lapsivuoteeseen, ja pikkulapsi-ikä oli monelle vaarallinen, mutta jos niistä selviytyi oli aiemminkin ihan mahdollista elää hyvinkin 60-, 70-, tai 80 vuotiaaksi.
Tieto perustunee siihen, että suomalaisten eliniänajanodote oli 1750-luvulta aina 1870-luvulle 35 vuotta. Sekä miehillä että naisilla.
Niin, tilastollisesti. Sitä veti alaspäin nimenomaan korkea lapsikuolleisuus, eikä se siis tarkoittanut etteivätkö aikuisikään saakka selvinneet olisi eläneet 35. vuotta pidemmälle.
1800-luvulla jos selvisi hengissä lapsuudesta niin elinikä-odote nousi huomattavasti. Samoin kun nainen selvisi 40-vuotiaaksi asti ja ei voinut enää synnyttää niin todennäköisyys vanhukseksi asti selviämisestä nousi heti huimasti. Mutta kuten jo ketjussa mainittu, todennäköisyys oli pieni.
Suomessa oli nälänhätäkin vielä vuoden 1860 paikkeilla. Rankkaa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä niiden oli vain pakko jaksaa. Ei ollut vaihtoehtoja eikä valittaminen auttanut mitään. Mitä muutakaan he olisivat voineet tehdä kun hoitaa kotia parhaansa mukaan? Eivät he olisi mitenkään päässeet siitä tilanteessa pois vaikka olisivat halunneet. Minne he olisivat voineet mennä? Elämä oli silloin vaikeaa mutta silloin oli varmasti kaikilla samat rutiinit.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi iltaisin he hoitivat aviovelvollisuuden miehelleen.
Raskaus=hengenvaara. Siinä miettii aviomies kaksi kertaa; jos sius rakastaa vaimoan.
Tosin jos oli jatkuvasti raskaana ja imettää niin ei voi tulla raskasksi🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niiden oli vain pakko jaksaa. Ei ollut vaihtoehtoja eikä valittaminen auttanut mitään. Mitä muutakaan he olisivat voineet tehdä kun hoitaa kotia parhaansa mukaan? Eivät he olisi mitenkään päässeet siitä tilanteessa pois vaikka olisivat halunneet. Minne he olisivat voineet mennä? Elämä oli silloin vaikeaa mutta silloin oli varmasti kaikilla samat rutiinit.
Rankat elämänkohtalot aiheuttivat silloinkin masennusta. Alkoholia juotiin rankasti helpottaakseen omaa oloa. Naisia meni myös jokiin ja järviin. Imatran koski oli tästä kuuluisa.
No juu, kyllä se lasten hoitaminen oli ihan eri asia 1800-luvulla.
Jos olit aatelinen tai porvari, sulla oli palvelijat ja lastenhoitajat.
Jos olit köyhä, laitoit vanhemmat lapset hoitamaan nuorempia. Lapset joutui osallistumaan torpan töihin varmaan jo 8-vuotiaana. Ja vanhemmille ei sanottu vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niiden oli vain pakko jaksaa. Ei ollut vaihtoehtoja eikä valittaminen auttanut mitään. Mitä muutakaan he olisivat voineet tehdä kun hoitaa kotia parhaansa mukaan? Eivät he olisi mitenkään päässeet siitä tilanteessa pois vaikka olisivat halunneet. Minne he olisivat voineet mennä? Elämä oli silloin vaikeaa mutta silloin oli varmasti kaikilla samat rutiinit.
Rankat elämänkohtalot aiheuttivat silloinkin masennusta. Alkoholia juotiin rankasti helpottaakseen omaa oloa. Naisia meni myös jokiin ja järviin. Imatran koski oli tästä kuuluisa.
No heh heh. Todella harvalla oli aikaa tai varaa olla masentunut, ahdistunut tai edes millään autismin kirjolla. Duunia kyllä löytyi niin ojankaivajalle kuin Sven Tuuvallekin.
Ap on ilmeisesti sitä mieltä, että hyvin "jaksoivat" kun kuolivat yleensä 40 vuotiana. Todella hyvin jaksoivat, toki, toki.
Alue: Aihe vapaa
oli sellaisia kuin piika.ja nahkavyö jolla lämpittiin persuksille lapsia.Olihan se varmaan hirveetä elämää, tein sukututkimusta ja yhellä pariskunnalla oli 16 lasta. ja näistä oli vain yksi kuollut. sitten oli pariskunta jonka kaikki 10 lasta oli kuolleet heti synnytyksen jälkeen.