Lue keskustelun säännöt.
HS: Uhriutumisesta on tullut muotia
27.11.2025 |
Aiemmin ihmiset tapasivat mieltää itsensä ennemmin selviytyjinä tai vähintään tavallisina - sellaisena kuin kaikki muutkin. Nyt valuuttaa on uhriutuminen.
Osa nuorista haluaa diagnoosin osaksi identiteettiä ja suuttuu, jos lääkärin mielestä diagnoosikriteerit eivät täyty. Omalle haavoittuvuuden kokemukselle on tärkeää saada ulkoinen vahvistus.
Kommentit (169)
Varmaan hyvä artikkeli, en tiedä, mutta tulee 20 vuotta liian myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amerikassa puhutaan jo toksisesta yksilöllisyydestä. Sen piirre on, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla kuin ihminen itse ajattelee, ja eri tavalla ajattelevat ovat uhka. Asioille on tarkat termit ja toisia ihmisiä vartioidaan, että ajattelevatko, toimivatko ja puhuvatko he oikein.
Keltikangas-Järvisen mukaan vaatimus turvallisesta tilasta on esimerkki jälkiteollisen yhteiskunnan muutoksesta kohti individualismia. Ymmärrys turvallisesta tilasta on myös kääntynyt päälaelleen.
Käsite syntyi 1950-1960-luvuilla Yhdysvalloissa yliopistokampuksilla tarkoittamaan sitä, että ihmiset saivat opinahjon sisällä vapaasti ilmaista myös normien vastaisia ja epäkorrekteja mielipiteitä. Nyt käsitettä käytetäänkin niin, että minulla täytyy olla turvallinen tila etkä sinä saa loukata sitä, joten tässä on lista asioista, joista et saa puhua.
Siin on sama asia ku kaikes muuski, ääripääst ääripäähä. Ennen kukaa ei halunnu koskee pitkäl kepilläkää jos jollai kylän pojal oli MT ongelmia, nykyään ollaan aivan toisessa päässä eli just uhriutuminen ja jatkuva kitiseminen kaikesta, tunteiden yli lataus... Joku tässä ihmislaumassa mättää, että kukaan ei osaa olla neutraali ja järkevä yhtään missää. Muistakaa se sanonta, jos huoneessa on 10 ihmistä, 8-9 niistä on yksinkertaisesti tyhmiä. Eikä se ole pahalla sanottu, vaan rohkaisu kehitykseen.
Uhriutujaksi syyttelystä on tullut myös muotia viime aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun tarvitse hakea ulkoista leimaa sille, jos olen joutunut vaikkapa rikoksen uhriksi. Eikä se ole mikään identiteetinrakennuskeino vaan tapa käsitellä pahaa asiaa, joka itselle on tehty.
Mikä diagnoosi muuten liittyy uhriuteen?
Erinomainen artikkeli HSlta.
Alkaa olla viimeinkin murros kohti normaaliutta käynnissä.
Loputon uhriutumisen kaapuun piiloutuminen alkaa olla so last season.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa puhutaan jo toksisesta yksilöllisyydestä. Sen piirre on, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla kuin ihminen itse ajattelee, ja eri tavalla ajattelevat ovat uhka. Asioille on tarkat termit ja toisia ihmisiä vartioidaan, että ajattelevatko, toimivatko ja puhuvatko he oikein.
Keltikangas-Järvisen mukaan vaatimus turvallisesta tilasta on esimerkki jälkiteollisen yhteiskunnan muutoksesta kohti individualismia. Ymmärrys turvallisesta tilasta on myös kääntynyt päälaelleen.
Käsite syntyi 1950-1960-luvuilla Yhdysvalloissa yliopistokampuksilla tarkoittamaan sitä, että ihmiset saivat opinahjon sisällä vapaasti ilmaista myös normien vastaisia ja epäkorrekteja mielipiteitä. Nyt käsitettä käytetäänkin niin, että minulla täytyy olla turvallinen tila etkä sinä saa loukata sitä, joten tässä on lista asioista, joista et saa puhua.
No ei randomien kanssa pitäisikään joutua puhumaan vaikkapa yksityisasioistaan, tai seksielämästään. Edes viranomaisen. Nämä ovat yksityis asioita. Mummoilla tuntuu olevan isoja haasteita rajojen ja kohteliaan käytöksen kanssa, keltikangas ja räsänen kirkkaassa etunenässä.
Vierailija kirjoitti:
Uhriutujaksi syyttelystä on tullut myös muotia viime aikoina.
Juuri näin.
Keltikangas-Järvinen kirjoittaa 100% asiaa. Mutta populistit tapansa mukaan voivat ottaa hänen näkemyksensä keppihevoseksi. Tätähän näkee jo paljon. Jos joku vaikkapa kritisoi epätasa-arvoisia rakenteita tai puuttuu vihapuheeseen, tulee vastaus "mitä sinä siinä uhriudut?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erinomainen artikkeli HSlta.
Alkaa olla viimeinkin murros kohti normaaliutta käynnissä.
Loputon uhriutumisen kaapuun piiloutuminen alkaa olla so last season.
En ole tulossa kaapista yhtään sen enempää, vaikka öykkärit alkaisivat taas öykkäröimään. Kaappini on erittäin mukava.
"voimakkaimmin uhriutuvissa on havaittu narsismin, psykopatian ja machiavellismin eli häikäilemättömän vallanhalun piirteitä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persuilun myötä tuo ilmiö tuli. Oikeistopopulismia.
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa puhutaan jo toksisesta yksilöllisyydestä. Sen piirre on, että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla kuin ihminen itse ajattelee, ja eri tavalla ajattelevat ovat uhka. Asioille on tarkat termit ja toisia ihmisiä vartioidaan, että ajattelevatko, toimivatko ja puhuvatko he oikein.
Keltikangas-Järvisen mukaan vaatimus turvallisesta tilasta on esimerkki jälkiteollisen yhteiskunnan muutoksesta kohti individualismia. Ymmärrys turvallisesta tilasta on myös kääntynyt päälaelleen.
Käsite syntyi 1950-1960-luvuilla Yhdysvalloissa yliopistokampuksilla tarkoittamaan sitä, että ihmiset saivat opinahjon sisällä vapaasti ilmaista myös normien vastaisia ja epäkorrekteja mielipiteitä. Nyt käsitettä käytetäänkin niin, että minulla täytyy olla turvallinen tila etkä sinä saa loukata sitä, joten tässä on lista asioista, joista et saa puhua.
Kerrassaan tarkkanäköisiä ja osuvia havaintoja!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perussuomalaiset olleet melkoisia trendsettereitä
Persut on kyllä mestareita uhriutumisessa.
Vierailija kirjoitti:
"voimakkaimmin uhriutuvissa on havaittu narsismin, psykopatian ja machiavellismin eli häikäilemättömän vallanhalun piirteitä"
Tätä kyllä havaitsee monien somettajien käytöksessä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minun tarvitse hakea ulkoista leimaa sille, jos olen joutunut vaikkapa rikoksen uhriksi. Eikä se ole mikään identiteetinrakennuskeino vaan tapa käsitellä pahaa asiaa, joka itselle on tehty.
Mikä diagnoosi muuten liittyy uhriuteen?
Ei ole kyse mistään rikoksen uhrista vaan uhriutumisesta
Nytkö nämä sen vasta huomasivat? :D
Niin, jännä juttu, että diagnooseista haetaan identiteettiä ja yritetään sen avulla oikeuttaa olemassaoloaan ja paikkaansa täällä sen jälkeen, kun ensin yhteiskunnallisesti kaikki on laitettu aina yksilön itsensä ongelmaksi.
Yhteiskunta on muuttunut ihan valtavasti todella lyhyessä ajassa. Länsimaista on tullut todella individualistisia, ihmiset eivät löydä enää turvallisia yhteisöjä mihin kiinnittyä, talous- ja turvallisuustilanne ovat epävarmoja ja työt katoavat samassa suhteessa kun kaikki kallistuu. Sitten jos et heti onnistu löytämään paikkaasi tässä kaaoksessa, olet heikko ja huono yksilö. Onko siis yhtään ihme, että diagnooseista haetaan epätoivoisesti selitystä sille miksi ei pysy tässä sekopäisessä kelkassa? Tähän vielä lisätään se, että palvelurakenne on sellainen, ettet saa mitään apua ennen kuin sinulla on joku "sisäänheittodiagnoosi".
Eihän tuo oikein tietenkään ole, mutta tässä asiassa kaikki sympatiani ovat nuorten puolella. Heidän syyttelyn sijasta meidän pitäisi todellakin pysähtyä miettimään, että olemmeko oikeasti menossa siihen suuntaan mihin haluamme mennä?
"Uhriutumalla voi kontrolloida muiden puhetta ja näyttäytyä itse parempana, tiedostavampana ihmisenä.
On suorastaan odotus sanoittaa koko ajan kaikki tunteensa ja ajatuksensa ja myös oikeus vastuuttaa muita omasta pahasta olosta.
Tällainen tunneilmaisu on rajatonta kuin pienellä lapsella, jolla hämärtyy se, mitkä ovat omia ja mitkä toisten tunteita, Keltikangas-Järvinen vertaa