Lue keskustelun säännöt.
Äitini kieltäytyi kotihoidosta, mitäs nyt?
27.11.2025 |
Asun kaukana pääsen vain kerran viikossa käymään. Äidin syömiset ja lääkkeindenotto vaatisivat peräänkatsomista. Kokeiltiin kotihoitoa, mutta 3 päivän jälkeen äiti oli jo niin vihainen, että se lopetettiin.
Kommentit (175)
Se on tuntitaksalla oleva hlö sitten,
jonka itse valitsen kauppaan -
ei mkn perinnönkyttääjä hörhö.
Mieluimmin hyvämaineinen, asiakkaiden
korkealle arvostama hlö. High integrity
ihmiset saavat aina hyvän maineen.
Oli ala mikä hyvänsä.
Jos siis ikinä koskaan
kauppajeesiä tarvitsen. Avainta en kotiini
anna tokikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt siis on vastuussa, jos jotain sattuu?
Ap
Åiti itse, jos on kieltäytynyt jo tarjotuista palveluista ja kuvittelee tyttären muuttavan 24/7 omaishoitajaksi. Tee huoli-ilmoitus ja kerro tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt siis on vastuussa, jos jotain sattuu?
Ap
Åiti itse, jos on kieltäytynyt jo tarjotuista palveluista ja kuvittelee tyttären muuttavan 24/7 omaishoitajaksi. Tee huoli-ilmoitus ja kerro tilanteesta.
Juuri näin. Niin kauan, kun vanhus on oikeustoimikelpoinen, kukaan muu ei ole juridisesti vastuussa hänestä kuin hän itse.
HYS HYS NÄISTÄ EI SAA KESKUSTELLA. jokaisenhan pitää 300 km päässä asuvaa vittumaista mummoa palvella 24/7 SIITÄ VAAN
Savolaiset lopettaa nyt sen rummå-
länkytyksen. Oikeuskulut yksinään
jo 20 tonttua. Päälle korvaukset. Yhtn
rikosilmoa en ole teistä tehnyt.
Miettikääpä ~ niinku silleen aikuisten
oikeesti ja lasten leikisti~
että minkä summan
te (as a matter of fact)
ootte mulle pystyssä eli auki eli velkaa
> kaikista mun kokemistani aika
utopistisista asioista.. Holy Jeeeeeesus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tuun oleen tasan
samas tikis ja
kuosis/both areas:
sooma - psyyke - akselilla
kuin ennen tänne
> subumanalankattilaan
tuloa. Rest assured.
Luepa uudestaan, kolkko
potoxpyllerö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis: Mun äidille oli 2 eri lääkäriä antanut 2 eri verenpainetta alentavaa lääkettä, jotka tietenkin tehosivat liikaa.
Mun äiti vajosi kotona lattialle. Vietiin ambulanssilla sairaalaan. Sairaalassa havaittiin tuo virhe ja sairaalan lääkäri kirjoitti kotihoitoa varten lapulle, että toinen lääke pitää ottaa heti doseteista pois. Laittoi allekirjoituksen ja leiman, kun tiesi, että kirjaus ei näy (jostain syystä) heti.
Voitteko kuvitella: kotihoidon sh ei suostunut tuon lääkärin allekirjoittaman paperin nähtyään poistamaan toista lääkettä "kun se ei näy tietokoneella".
Mun äiti olisi joutunut sairaalaan jälleen, jollei sitten olisi osannut tunnistaa todella monen lääkkeen joukosta sitä poistettavaa ja poisti itse.
Hoitovirhevalitus olisi ollut paikallaan.
Sh toimi todennäköisesti sääntöjen mukaan. Kaikki lääkemääräykset pitää olla näkyvissä asiakkaan lääkelistalla. Ei missään lappusissa. Tätä meilläkin on korostettu. Korostaisivat myös lääkäreille, nimittäin läheskään aina listat ei ole kunnossa ja lääkärikäyntien jälkeen niitä ei lääkärit ole päivittäneet. Itse olisin varmaan soittanut vielä kotiuttavalle taholle, mutta periaatteessa se on väärin. Eihän kotiuttava taho edes saisi enää mennä asiakkaan tietoja katsomaan, kun hoitosuhde on jo päättynyt. Tällaista työ nykyään on. Valituksia kannattaa kyllä joka kerta tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä jotka täällä huutelevat vanhuksien pakkolääkityksen puolesta niin voisivat tulla kertomaan miten se edes tapahtuisi näillä resursseilla?
Jo sairaalaosastolla kaikki muut hommat kusee, kun yhtä potilasta aletaan pakko lääkitä. Tarvitaan neljä kiinnipitelijää ja viides pistää lääkettä. Tosiaankin kyse on usein rauhoittavista lääkkeistä. Jos jotain muita esim. antibiootteja tiputellaan suoneen, voidaan tietysti sitoa potilas lepositeillä ja magneettivöillä sänkyyn kiinni vyötäröstään ja käsistään. Silloinkin vaatii 15 min välein voinnin tarkistuskäyntejä. Usein nämä sekaisin kuin seinäkellot esim. aivovamman tai viiveellä tapahtuneen elvytyksen jälkeen ovat aikamoisen taitavia pystymään kiemurtelemaan irti vöistä mitä kummallisimmilla ja vaarallisimmilla tavoilla.
Kotihoitoon pitäisi palkata aikamoinen armeijakunta lisää tähän pakkolääkitsemistä varten.
Johan siinä aika moni vanhus järkyttyisi sydänjuuriaan myöten, kun vanhuksen kotiin rymistelisi puolisen tusinaa tyyppiä, jotka heivaisivat porukalla ikäihmisen aloilleen ja alkaisivat pakkolääkitä. Ja edelleenkään kaikkia lääkkeitä ei ole pistos tai suoneen annettavassa muodossa. Pakolla nieleminen ei ole mahdollista.
Nenämahaletkuko laitettaisiin sitten siinä tapauksessa kotihoidossa olevalle, jotta voitaisiin liottaa lääkkeet sinne tai antaa mikstuuramuodossa letkuun? Sekin pitäisi röntgenissä ensin tarkistaa, että letku on mahalaukussa eikä henkitorvessa. Ainako jokaisella lääkityskerrallako tämä laitettaisiin yhä uudestaan röntgenreissuineen? Väliaikoina kun vanhus vetäisi sen aina pois.
Porukka ei täällä tiedä, mitä vaativat.
Miksi niin monesta ikääntyneestä tulee aivan käsittämätön jäärä jolle ei käy mikään ja jonka täytyy kuin kiusallakin vängätä vastaan kaikessa ja tehdä just toisinpäin kuin mikä olisi järkevää? Siis pahempi kuin uhmaikäinen taapero tai teiniangstia poteva murkku.
Sitten läheisillä tietenkin palaa ajan myötä käpy ja sitten alkaakin se uikutus ja vinkuminen kuinka kukaan ei auta ja oikein kunnon itsesäälipiehtarointi kuinka kaikki on niin ilkeitä eikä kukaan välitä eikä edes soita (kyllä ne aikansa soitti ja edelleenkin aina välillä, mutta kun siihen puhelimeensa ei halua vastata vaan tuhahtelee loukkaantuneena, kun näkee kuka soittaa eikä kenellekään halua puhua). Sama juttu oli liikkumisen ja lenkillä käymisen kanssa, että yhtäkkiä vaan päätti että minä en enää tee mitään. Ja ei tosiaan tee, ei enää edes laita itselleen ruokaa saati että siivoaisi tai pesisi pyykkiä jne. Oikein kunnon evvk-menoa.
Istuu vaan passiivisena eikä eväänsä liikauta vaan odottaa että läheiset passaa ja palvelee jokaisesta vinkaisusta. Sitten vielä valvottaa puolen yötä kun ramppaa vessassa ja nukkuessakin pitää aivan hirveää korahtelua. Ja lääkäreissä on tosiaan rampattu väsymiseen asti eikä mitään vikaa ole löytynyt (jotain merkkejä näkyi pään kuvissa orastavasta muistisairaudesta, mutta ei siihenkään mitään lääkitystä nähty tarpeellisena) vaan ne sukurasitteena olevat korkeat kolesterolit ja verenpaineetkin on varsin mallikkaat lääkityksen avulla. Joku masennuslääke kyllä annettiin että josko olisi sitten sellaista, mutta se vaan voimisti noita kaikkia oireita ja etenkin tuo öinen mekkalointi nousi aivan uusille desibeliluvuille. Jos vielä pitkään jatkaa tuota passiivista istumistaan paikallaan niin sitten ei varmaan tarvitsekaan enää kävellä edes sinne vessaan, mutta kuka sen sitten hoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman kokemukseni mukaan nimenomaan niillä koneilla ei näy mitään lääkelistauksia vaan joka ikinen tyyppi haluaa saada potilaalta sen lääkelistan. Mä en käsitä miksi tuokin on niin hankalaksi tehty että läheiset sitten saa kirjoitella niitä lääkepakkausten tekstejä ylös näille ammatti-ihmisille että mitä lääkettä syödään aamulla ja mitä illalla. Itsehän ne on ne reseptit kirjoittaneet mutta silti eivät niitä mistään koneelta näe.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei. Se että jokin sairaus on tavallaan jotain, ei vielä ole peruste. Meillä on Suomessa aika tiukka lainsäädäntö siihen, milloin ihmistä voidaan pakkolääkitä. Ja hyvä niin."
Dementia pitäisi rinnastaa vakavaan aivovammaan. Sellainenhan se on. Sairauden aiheuttama vakava aivovamma.
Ja tämän perusteella voisi pakkolääkitä henkilön omaksi parhaaksi.
Aivovammakaan ei ole kuitenkaan sellainen psykiatrinen sairaus, jonka vuoksi lain mukaan voitaisiin pakkolääkitä. Eikä läheskään kaikilla dementikoilla ole mitään harhaluuloisuutta sen enempää kuin joku höppänyys siitä, että mikä päivä tänään on tai otinko jo tänään lääkkeeni vai en. Meillä psykiatriassa pakkolääkitys on mahdollista yleensä vain silloin, jos henkilö on vaarallinen itsensä lisäksi myös muille. Vi
Onhan dementikko vaaraksi itselleen, jollei ota tarpeellisia lääkkeitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo muistisairaudet ei todellakaan aina ala jollainen pienellä unohtelulla tai muulla harmittomalla höperehtimisellä vaan ne oireet rysähtää ihan hetkessä ja kuin kerrasta päälle. Siinä saa ihmetellä että missä ne hyvät vuodet on lääkityksen avulla kun ei edes anneta mitään lääkitystä vaikka se sekoilu vaan pahenee päivä päivältä ja jokainen päivä on jollain tapaa eilistä huonompi.
Lisäksi ihmettelen sitä, että kun sitten hankitaan ties mitä apuvälinettä että arki olisi helpompaa niin se muistisairas osaa keksiä keinot millä se apuväline muuttuukin oitis tarpeettomaksi eli esim me hankittiin rollaattori kun alkoi tasapainon kanssa olla ongelmia eikä siksi halunnut lähteä ulkoilemaan. No kappas vaan se ulkoilu ei sopinut rollaattorinkaan kanssa vaan sitä alkoi käyttää sisällä ja samalla se sisätiloissa liikkuminenkin meni minimiin. Sisällä siis ei ollut siinä vaiheessa ollut mitään ongelmia mutta tuosta niitä kyllä tuli.
Hankittiin suihkutuoli kun kieltäytyi suihkuun menosta vedoten siihen, että ei jaksa seisoa siellä. No, nyt sitten ei suostu ilman tappelua ja huutoa suihkuun edes sen tuolin kanssa.
Hirveän raskasta kun kaikessa viskoo vaan kapuloita rattaisiin sitä enemmän mitä enemmän muut yrittää auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan nimenomaan niillä koneilla ei näy mitään lääkelistauksia vaan joka ikinen tyyppi haluaa saada potilaalta sen lääkelistan. Mä en käsitä miksi tuokin on niin hankalaksi tehty että läheiset sitten saa kirjoitella niitä lääkepakkausten tekstejä ylös näille ammatti-ihmisille että mitä lääkettä syödään aamulla ja mitä illalla. Itsehän ne on ne reseptit kirjoittaneet mutta silti eivät niitä mistään koneelta näe.
Tämä johtunee ainakin osittain siitä, että eri paikoissa on eri potilastietojärjestelmät. Terveyskeskuksessa voi olla eri kuin sairaalassa ja palvelutalossa eri kuin näissä muissa. Kun järejstelmät ei keskustele keskenään, niin vaihtoehdoksi jää lääkkeiden tarkastaminen reseptikeskuksesta, mistä näkee mitä lääkkeitä on määrätty reseptillä. Sieltä kuitenkaan ei selviä muuta kuin onko lääkkeet käyty ostamassa, potilas ei välttämättä syö lääkettä jonka on hakenut apteekista. Lisäksi oma lukunsa ovat ihmiset, jotka säätävät kotona omaa lääkitystään mielialojen ja voinnin mukaan. Usein tulee tilanne, että lääke on määrätty ja näkyy vaikkapa tietokoneella, mutta potilas ei ole käyttänyt lääkettä vuosiin koska kokee että se aiheuttaa sitä tai tätä vaivaa. Kaiken tämän keskellä se lääkelista ja potilaan tai omaisten tieto syödyistä lääkkeistä on sitten kuitenkin paras ja se pyritään toki päivittämään tietokoneelle, kun potilas tulee hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei nyt todellakaan muuta äitinsä lähelle. Tässähän on puhtaasti kyse äidin vallankäytöstä. Äiti kieltäytyy kotihoidosta, koska totta kai oman lapsen hoito tuntuisi miellyttävältä. Maailma ei vain valitettavasti nyt pyöri pelkästään äidin tarpeiden ympärillä, ja Ap:lla on oikeus omaan elämään. Se, että Ap käy kerran viikossa on jo paljon. Tosiaan, jos kotihoito ei kelpaa, niin kauppakäynti silloin viikkokäynnillä ja lääkkeet dosettiin. Jos tämäkään ei kelpaa, niin sitten äiti on syömättä ja käyttämättä lääkkeitä.
Jotkut vanhukset on kyllä pöyristyttävän itsekkäitä.
No niin on! Loputonta vaatimista päivin ja öin. Mitäs väliä sillä on, että aikuisella lapsella on oma perhe ja aamulla aikainen herätys töihin.
"Sh toimi todennäköisesti sääntöjen mukaan. Kaikki lääkemääräykset pitää olla näkyvissä asiakkaan lääkelistalla. Ei missään lappusissa. Tätä meilläkin on korostettu. Korostaisivat myös lääkäreille, nimittäin läheskään aina listat ei ole kunnossa ja lääkärikäyntien jälkeen niitä ei lääkärit ole päivittäneet. Itse olisin varmaan soittanut vielä kotiuttavalle taholle, mutta periaatteessa se on väärin. Eihän kotiuttava taho edes saisi enää mennä asiakkaan tietoja katsomaan, kun hoitosuhde on jo päättynyt. Tällaista työ nykyään on. Valituksia kannattaa kyllä joka kerta tehdä!"
Jos sairaalan kirjaus lääkkeen poistosta ei näy heti sähköisenä, niin ei sairaalan lääkärille jäänyt muuta keinoa kuin kirjoittaa lääkkeen poistosta kirje ja varmentaa se allekirjoituksella ja leimalla.
(Hienoa, että lääkäri edes tiesi tuon, että ei heti näy.)
Mitä sen lääkärin olisi pitänyt tehdä?
Mielestäni kotihoidon sh oli tekemässä vakavaa hoitovirhettä. Sh poistui paikalta ottamatta lääkettä pois dosetista.
Jollei äitini olisi sitten osannut poistaa lääkettä itse, hän olisi valunut uudelleen lattialle ja saattanut vaikka kuolla. Meni siis ekalla kerralla täysin kannettavaan kuntoon. Paareilla vietiin kerrostalossa rappukäytävän kautta
(Eikös se hoitsu olisi voinut jostain soittamalla varmistaa? Vaikka kotihoidon lääkäriltä, saako lääkkeen ottaa pois, kun oli lääkitysvirhe reseptissä.)
Mun äiti oli jotain 7 vuotta sitten kaupunginsairaalassa yhdessä tutkimuksessa pari päivää.
Siellä joku pöhkö oli päättänyt kirjoittaa koko lääkelistan tiiviimpään muotoon.
Yksi 3 x päivässä otettava lääke oli unohtunut pois listalta. Kun kävimme äitiä katsomassa, hän oli henkisesti todella huonossa kunnossa.
Tulostavat tiivistetyn lääkelistan mukaan kotiin ja huomasin, että äitini oli ollut monta päivää ilman tuota tärkeää lääkettä.
En ollut mikään omaishoitaja enkä edes asunut lähellä. Onneksi huomasin.
Kotihoidon sairaanhoitajalla oli suuri työ korjata koko lista uudelleen pidemmäksi (pitkä, koska siinä oli myös käyttöaiheet ym.)
Lasten pitäisi huolehtia enemmän vanhemmistaan vanhana.
Ihmiset on muuttuneet itsekkäiksi. Itse olen omaishoitajana.
Hoivalaitoksissa vanhukset kaipaavat lähisukulaisiaan.
Vanhusten hoitajille nostan kyllä hattua!
Itse olen onneksi jo eläkkeellä tuosta työstä.
Muutama vuosi sitten oikein Hesari teki ison jutun mammasta joka valitti koko ajan vaihtuvia hoitajia. Jokainen tuota työtä tehnyt tiesi mistä oli kysymys. Kukaan ei jaksanut useita kertoja viikossa mennä kuuntelemaan sitä solvausta vaan tosiaan työsuojelullisista syistä mammaa kierrätettiin isolla ringillä. Tietenkään tätä ei voinut julkisesti sanoa salassapitovelvollisuuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten hoitajille nostan kyllä hattua!
Itse olen onneksi jo eläkkeellä tuosta työstä.
Muutama vuosi sitten oikein Hesari teki ison jutun mammasta joka valitti koko ajan vaihtuvia hoitajia. Jokainen tuota työtä tehnyt tiesi mistä oli kysymys. Kukaan ei jaksanut useita kertoja viikossa mennä kuuntelemaan sitä solvausta vaan tosiaan työsuojelullisista syistä mammaa kierrätettiin isolla ringillä. Tietenkään tätä ei voinut julkisesti sanoa salassapitovelvollisuuden takia.
Kyllä ne hoitajat vaihtuvat koko ajan ihan kaikilla.
Jopa yksityisellä lähettivät yleensä jonkun muun kuin toivomamme. Hoitsu sieltä jäi eläkkeelle ja nyt saamme hänet aina halutessamme. Kun hän ei suostu menemään sen firman kautta muuta kuin meille.
Olet varmaan trolli. Ensinnäkin vanhuksen ei tarvitse muuttaa yhtään minnekään, jos ei halua. Toiseksi nuorempi sukupolvi asuu yhä pienemmissä asunnoissa. Hyvä puoli uustuotannossa on se, että kylpyhuoneet on isoja. Saa sinne jonkun retkisängyn mahtumaan ja sinne kipattua mummon tai papan pötköttämään. Ja siellä pärjäilköön itsekseen, kun omaiset on päivisin töissä.
Tämän päivän vanhukset kuitenkin haluavat vähintään oman huoneen, jos jostain syystä suostuisivatkin muuttamaan omista kodeistaan lastensa luokse asumaan. Lisäksi he haluavat päättää, miten siellä toisen kodissa eletään. Ihan jo senkin osalta, nukutaanko siellä päivisin vai öisin. Mitä syödään ja milloin. Kuka saa käydä kyläilemässä ja kuka ei. Ja paljon muuta.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/