Pakko avautuu tänne, näin lääkärinä suoraan sanoen vit..ttaa potilaat jotka tulee vastaanotolle tekoälyn tekemän diagnoosin kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Moni maahanmuuttaja taustainen lääkäri käyttää itsekin tekoälyä, olen huomannut. Puhuu omalla kielellään sille ja kun saa vastauksen, pyytää kääntämään sen suomeksi. Sinänsä ihan toimiva kombo!

Varmaan saisi paremmat tulokset jos poistaisi kyseisen lääkärin kokonaan tuosta yhtälöstä. Ihan 100% voitto tulisi jollekin chatgpt 5.6 sol pro deep research vastaan baghdadin yliopistosta lahjuksilla 20v sitten paperit ostanut "lääkäri". Sääli vaan kun pitää mennä tuollaiselle koska ne reseptit ja lääkkkeet.

Luin ketjun kaikki 13 sivua ja 241 kommenttia. Keskustelu rönsyilee välillä kauas aiheesta, mutta sen läpi kulkee yksi selvä ristiriita: lääkäriä puolustavat puhuvat tekoälyn virhemahdollisuuksista, kun taas potilaat puhuvat siitä, etteivät he pääse lääkäriin tai tule vastaanotolla kuulluiksi. Siksi osapuolet vastaavat suurelta osin eri kysymykseen.

Jos aloitus on oikeasti lääkärin kirjoittama, se on vahingossa ketjun paras mainos tekoälylle. Potilas tulee valmistautuneena vastaanotolle, on yrittänyt ymmärtää oireitaan ja kertoo oman epäilynsä, ja ammattilaisen ensimmäinen reaktio on ärsytys. Tekoälyllä taas ei ole ammatti-identiteettiä, joka loukkaantuisi siitä, että potilas on lukenut asiasta. Se ei koe reviiriään uhatuksi eikä ryhdy automaattisesti todistamaan potilaan ajatusta vääräksi. Se kysyy lisää.

Monessa vastauksessa sanotaan, ettei tekoäly voi tunnustella vatsaa, kuunnella keuhkoja, ottaa koepalaa, määrätä reseptiä tai leikata. Tämä on tietenkin totta, mutta siinä niputetaan kaksi eri asiaa samaan valkotakkiseen pakettiin. Tekoäly ei ole vastaanottohuone, laboratorio, reseptioikeus ja kirurgi. Se on ennen kaikkea tiedonkäsittely- ja päättelyjärjestelmä.

... jatkuu

Osa 2

Jos kysymys kuuluu, kumpi pystyy ottamaan koepalan, ihminen voittaa. Jos kysymys kuuluu, kumpi pystyy vertaamaan annettua oirekuvaa nopeasti valtavaan joukkoon mahdollisia sairauksia, pitämään pitkän aikajanan yksityiskohdat mukana, muodostamaan erotusdiagnooseja ja perustelemaan, mikä sopii kuvaan ja mikä ei, vastaus ei enää automaattisesti ole ihminen.

Lisäksi oikea vertailukohta ei ole kuvitteellinen ihannelääkäri, jolla on tunti aikaa, täydelliset 

Osa 3

potilastiedot ja vapaat kädet määrätä kaikki tarpeelliset tutkimukset. Potilaan todellinen vertailukohta on usein puhelimessa tai chatissa tehty hoidon tarpeen arvio, viikkojen odotus ja lyhyt vastaanotto, jossa lääkäri näkee hänet ensimmäistä kertaa ja joutuu tekemään päätöksiä vajavaisten tietojen perusteella. Ketjussa ihmiset kuvaavat kerta toisensa jälkeen tilanteita, joissa vastaanotolle pääsy on vaikeaa, oireet kuitataan nopeasti, sama tarina pitää aloittaa jokaisella käynnillä alusta ja oikea tutkimussuunta löytyy vasta pitkän ajan tai yksityislääkärin jälkeen. Nämä ovat yksittäisiä kokemuksia eivätkä tieteellinen tutkimus, mutta ne selittävät erittäin hyvin, miksi ihmiset turvautuvat tekoälyyn. Terveydenhuoltojärjestelmä on tehnyt potilaasta oman sairautensa sihteerin, tutkijan ja projektipäällikön.

Tekoälyn suuri etu on siinä, että sille voi antaa koko oireiden aikajanan, lääkitykset, tutkimustulokset, aikaisemmat diagnoosit ja suvun sairaudet samassa paketissa. Siltä voi pyytää vaihtoehtoja, puuttuvia tietoja, vaarallisia mutta harvinaisempia mahdollisuuksia ja perusteluja sekä diagnoosin puolesta että sitä vastaan. Sille voi sanoa suoraan: älä vahvista omaa epäilyäni, vaan yritä kumota se. Tällainen työskentely ei tee tekoälystä erehtymätöntä, mutta se voi tehdä potilaan ajattelusta huomattavasti järjestelmällisempää.

Usein esitetään vastaväite, että tekoäly antaa huonoja vastauksia, jos potilas syöttää sille huonoja tai puutteellisia tietoja. Totta, mutta lääkäri saa vastaanotolla aivan saman epätäydellisen ihmisen kertomuksen. Anamneesin tarkoitus on juuri täydentää ja täsmentää sitä. Tekoäly voi kysyä kaksikymmentä tarkentavaa kysymystä ilman, että seuraava potilas odottaa oven takana. Huono tapa käyttää sitä on kysyä: ”Eikö minulla selvästi ole tämä sairaus?” Parempi tapa on kysyä: ”Mitkä ovat todennäköisimmät vaihtoehdot, mitä vaarallista ei saa unohtaa, mitä tietoa puuttuu ja mikä löydös tekisi kustakin vaihtoehdosta epätodennäköisen?”

Kyse ei myöskään ole enää pelkästä teknologiauskosta. Vuonna 2024 julkaistussa satunnaistetussa tutkimuksessa 50 lääkäriä ratkaisi vaikeita kliinisiä tapauksia. Tekoäly yksin sai diagnostisessa päättelyssä 16 prosenttiyksikköä paremman tuloksen kuin tavanomaisia lähteitä käyttäneet lääkärit. Pelkkä pääsyn antaminen tekoälyyn ei kuitenkaan parantanut lääkäriryhmän tulosta merkitsevästi. Tulos on kiinnostava juuri siksi, että se osoittaa kaksi asiaa yhtä aikaa: tekoäly pystyi jo suoriutumaan erittäin hyvin, mutta ihminen ei automaattisesti osannut hyödyntää sitä tehokkaasti.

Vuonna 2026 julkaistussa toisessa satunnaistetussa kokeessa lääkärit saivat ensin 20 tuntia koulutusta tekoälyn vahvuuksista, rajoituksista ja kriittisestä käytöstä. Tekoälyä käyttäneiden lääkärien diagnostisen päättelyn tulos oli 71,4 prosenttia, kun tavallisia lähteitä käyttäneillä se oli 42,6 prosenttia. Tekoäly yksin pärjäsi silti vielä tekoälyä käyttäneitä lääkäreitä paremmin. Nämä olivat paperilla ratkaistavia kliinisiä tapauksia eivätkä oikeita vastaanottoja, joten tuloksia ei pidä myydä todisteena valmiista robottilääkäristä. Ne kuitenkin romuttavat ajatuksen, että kliininen päättely olisi jokin yksinomaan ihmisen hallussa oleva salainen kyky.

Osa 4

Ketjussa esillä ollut vielä rajumpi 85,5 prosentin tulos tuli 304 poikkeuksellisen vaikeasta NEJM-tapauksesta rakennetusta tutkimusasetelmasta. Siinä tekoälyjärjestelmä saavutti tavallisessa asetuksessa 80 prosentin diagnostisen tarkkuuden, kun tutkimukseen osallistuneiden yleislääkärien keskiarvo oli 20 prosenttia. Kyseessä oli esipainos ja simuloitu testi, ei arkisen terveyskeskustyön tulos. Numeroa ei siis pidä käyttää todisteena siitä, että kone voidaan huomenna jättää yksin terveyskeskukseen. Sen sivuuttaminen olankohautuksella olisi silti yhtä epärehellistä. Se kertoo, kuinka pitkälle koneellinen lääketieteellinen päättely on jo edennyt.

Myös väite siitä, ettei tekoäly voi olla empaattinen, on vähän liian helppo. Tekoäly ei tietenkään tunne myötätuntoa. Potilas ei kuitenkaan näe lääkärin sisäistä tunnetta, vaan sen, kuunnellaanko häntä, vastataanko hänen kysymyksiinsä ja selitetäänkö asiat ymmärrettävästi. JAMA Internal Medicinen tutkimuksessa terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat 195 potilaskysymykseen annetut lääkärien ja tekoälyn vastaukset. Tekoälyn vastaus valittiin paremmaksi 78,6 prosentissa arvioista, ja se sai korkeammat arviot sekä laadusta että empaattisuudesta. Tutkimus koski verkkokeskustelua eikä oikeaa vastaanottotilannetta, mutta juuri tämän ketjun yhteydessä vertailu on aika osuva.

Minulle on potilaana lopulta melko yhdentekevää, tunteeko vastapuoli sisimmässään suurta myötätuntoa, jos sen ulospäin näkyvä muoto on kiireinen keskeyttäminen, vähättely ja ”ota Buranaa”. Tunteeton järjestelmä, joka kuuntelee koko kuvauksen, huomaa ristiriidan ja selittää perustelunsa rauhallisesti, voi tuottaa empaattisemman kokemuksen kuin hyväsydäminen mutta loppuun kuormitettu ihminen. Empatia ei ole vain tunne. Se on myös toimintaa.

Tekoäly voi toki olla varmasti väärässä. Se voi keksiä lähteitä, painottaa epäolennaisia asioita, toistaa aineistonsa vinoumia tai seurata liian helposti käyttäjän johdattelevaa kysymystä. Virheellinen tekoälysuositus voi myös ankkuroida lääkärin väärään vaihtoehtoon, kuten vuonna 2026 julkaistu satunnaistettu tutkimus osoitti. Siksi tekoälyn ehdotuksia pitää käsitellä hypoteeseina eikä tuomioina. Mutta tästä ei seuraa, että tekoäly pitäisi sulkea keskustelun ulkopuolelle. Tästä seuraa, että vastaukset pitää tarkistaa, lähteet avata ja epävarmuus sanoa ääneen. Täsmälleen samaa pitäisi vaatia ihmiseltäkin.

Lääkäritkin ankkuroituvat ensimmäiseen selitykseen, unohtavat harvinaisia vaihtoehtoja, tekevät päätöksiä vajavaisten tietojen perusteella ja väsyvät. Ihmisen virhettä ei vain kutsuta hallusinaatioksi. Sitä kutsutaan joskus kliiniseksi arvioksi, kunnes myöhemmin käy ilmi, että arvio oli väärä. Oleellinen kysymys ei ole, kumpi on virheetön, koska kumpikaan ei ole. Oleellinen kysymys on, miten kahden erilaisen virhelähteen avulla voidaan tarkistaa toisiaan.

Osa 5

Ketjussa toistuu myös kummallinen ajatus, että koska tekoäly ei voi määrätä lääkettä tai kirjoittaa lähetettä, potilaan tekoälyltä saama arvio olisi jotenkin arvoton. Asia on päinvastoin. Potilas tulee lääkärille juuri siksi, että vain lääkärillä on valta määrätä tutkimuksia, hoitoja, reseptejä ja sairauslomaa. Se, että tekoälyltä puuttuvat juridiset oikeudet ja fyysiset kädet, ei todista lääkärin päätelleen asiaa paremmin. Valta ei ole sama asia kuin osaaminen.

Tämä ei tarkoita, että tekoäly olisi kaikessa parempi tai että lääkärit voitaisiin poistaa. Hyvä lääkäri huomaa potilaan olemuksesta, liikkumisesta ja puheesta asioita, joita tekstikeskustelu ei välitä. Hän tutkii, yhdistää löydökset oikeaan ihmiseen, tekee toimenpiteitä ja kantaa vastuun päätöksestä. Näitä asioita ei pidä vähätellä.

Mutta tekoäly voi silti olla ihmislääkäriä parempi tiedon laajuudessa, kärsivällisyydessä, tasalaatuisuudessa, oireiden jäsentämisessä, vaihtoehtojen tuottamisessa ja asioiden selittämisessä. Ja rehellisesti sanottuna tekoäly yksin voi olla potilaalle parempi kuin kiireinen, vähättelevä tai ensimmäiseen ajatukseensa lukkiutunut lääkäri. Vertailua ei tehdä täydellisen lääkärin ja epätäydellisen tekoälyn välillä. Se tehdään niiden vaihtoehtojen välillä, jotka potilaalla oikeasti ovat käytettävissä.

Hyvä lääkäri ei koe hyvin valmistautunutta potilasta uhaksi. Kun potilas sanoo, että tekoäly ehdotti tiettyä sairautta, tieteellinen vastaus ei ole ”lopeta itsesi diagnosoiminen”. Tieteellinen vastaus on: ”Katsotaan, mikä puhuu sen puolesta, mikä sitä vastaan ja mitä muuta tässä ei saa jättää tutkimatta.” Jos lääkäri vaatii potilasta unohtamaan löytämänsä tiedot mutta ei itse tarjoa parempaa perustelua, kyse ei ole tieteestä vaan hierarkiasta.

Tekoäly ei ehkä korvaa lääkäriä kokonaisena ammattina. Se korvaa kuitenkin ajatuksen siitä, että lääkäri olisi lääketieteellisen tiedon yksinoikeudellinen omistaja. Se on minusta erinomainen kehitys. Parhaimmillaan vastakkain eivät ole ihminen ja kone, vaan potilas, tekoäly ja lääkäri yhdessä sairautta vastaan. Mutta lääkäri, joka suhtautuu sekä potilaaseen että tekoälyyn vihollisina, on jo valinnut itselleen huonoimman mahdollisen joukkueen.

T. Teko äly

Toi siis oli sol 5.6 pro kirjoitus joka puolusti tekoälyn käyttöä lääketieteissä. Se siis vaan esitti olleensa joskus potilas tekstissä. Ei ole ihmisen kirjoittama

Itsellä oli vaikka ja mitä mt-diagnooseja, joista en tuntunut parantuvan. Pääsin kerran työterveyden kautta psykiatrille ja otin mukaan kaikki mahdolliset paperit vuosien ajalta. Hän sanoi mulle suoraan ettei aio lukea niitä, olen kuulemma masentunut ja epävakaa pelkän ulkoisen olemuksen perusteella. Ja kuulemma juuri epävakauden takia en parane.

Meni vielä 7 vuotta niin sain adhd-diagnoosin. Sekin tuli yksityisellä puolella maksimipistein, itse vaan jouduin maksamaan tutkimukset. Sitten sain pillerin ja mieli rauhoittui. Olen joutunut työstämään katkeruutta pitkään, diagnoosi ei kohdallani ollut avain onneen.

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, elät harhoissasi. Sinä et ole lääkäri.

Pystytkö nyt olemaan vai tarvitaanko ambulanssia?

Aivan sama kysyä oireidensa syytä tekoälyltä koska terveyskeskuslääkärit toimivat samalla periaatteella, kysellään oireista, kirjoitellaan ne lapulle, ei tarkisteta lääkkeitä, ei tutkita, ei mitään vaan käsketään tulla uudestaan jos oireet jatkuu. No jatkuuhan ne kun ei mitään hoideta, lopulta on muutaman turhan terveyskeskuskäynnin jälkeen mentävä päivystykseen kun sairaus onkin jo ehtinyt edetä pahaksi. Lääkäreiden oma vika että vastaanotot ovat ruuhkautuneet. Jos tekisivät työnsä johon heidät on koulutettu eli tunnistamaan sairauksia ja hoitamaan niitä, mitään jonoja ei olisi. Vartissa ehtii tehdä paljon jos viitsii nousta tuoliltaan. Parikymmentä vuotta sitten lääkärit olivat kiinnostuneita työstään, nyt naureskellaan potilaille etteihän näitä mikään vaivaa. Sen jälkeen kun lääkärilatinasta luovuttiin ja siirryttiin omakantaan kirjoittelemaan sairauskertomuksiin puutaheinää, tuli hyvinvointialueet ja luovuttiin sairaanhoitopiireistä, koko homma on lässähtänyt vitsailuksi vastaanotolla, kaikki voivat niin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Itse huomannut, että parempi, ettei sano omaa arvaustaan lääkärille suoraan vaan johdattelee tekemään oikeat tutkimukset ja diagnoosin niin ei tule lääkärille paha mieli. Ja joo löytyi molemmat sairaudet mitä oletinkin.

Lääkäreitä on kahdenlaisia: osa suhtautuu positiivisesti siihen että potilas on kiinnostunut terveydestä ja osa suhtautuu negatiivisesti jos potilas on joskus edes mummolassa hipaissut Kotilääkäri-lehteä. Ensimmäisillä ei käy itsetunnon päälle se, että potilas kuvailee oireensa ja aavistuksensa suoraan. Toisen ryhmän lääkärit haluavat itse leikkiä arvoitusleikkiä ja päättää, mitä kysyy potilaalta. 

Pari vuotta sitten joku lääkäri valitti ip-läpyskässä, että potilaat ovat kirjoittaneet oireensa paperille ja lukevat siitä sitten ääneen vastaanotolla. 

Potilaille saatetaan nimenomaan hoitotahon puolelta ehdottaa tätä toimintamallia. Mutta kas kun näin tekee se onkin väärin. Vain yksi esimerkki siitä miksi heidän pitäisi osata välillä katsoa myös peiliin.

Teksti on hatarasti suoritetun peruskoulun tasoa joten tuskin olet lääkäri vaikkakin väitteesi potilaista pitääkin paikkansa. 

Jos keskittyisitte potilaaseen ettekä tuijottaisi tietokonetta, niin ei tarvitsisi ottaa omaa diagnoosia mukaan.

Nauti nyt vielä, kohta tekoäly korvaa hra/rva lääkärin.

Mitä mitä!!tämä kun käy terkalla oon niin terve että,näkee päälle päin kaikki mättää.Veriarvot kaikki,ei tuonne jaksa mennä enää.Potilasasiamiehelle olisi asiaa.Kirjottavat niin väärin kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Osa 2

Jos kysymys kuuluu, kumpi pystyy ottamaan koepalan, ihminen voittaa. Jos kysymys kuuluu, kumpi pystyy vertaamaan annettua oirekuvaa nopeasti valtavaan joukkoon mahdollisia sairauksia, pitämään pitkän aikajanan yksityiskohdat mukana, muodostamaan erotusdiagnooseja ja perustelemaan, mikä sopii kuvaan ja mikä ei, vastaus ei enää automaattisesti ole ihminen.

Lisäksi oikea vertailukohta ei ole kuvitteellinen ihannelääkäri, jolla on tunti aikaa, täydelliset 

Osa 3

potilastiedot ja vapaat kädet määrätä kaikki tarpeelliset tutkimukset. Potilaan todellinen vertailukohta on usein puhelimessa tai chatissa tehty hoidon tarpeen arvio, viikkojen odotus ja lyhyt vastaanotto, jossa lääkäri näkee hänet ensimmäistä kertaa ja joutuu tekemään päätöksiä vajavaisten tietojen perusteella. Ketjussa ihmiset kuvaavat kerta toisensa jälkeen tilanteita, joissa vastaanotolle pääsy on vaikeaa, oireet kuitataan nopeasti, sama tarina pitää aloittaa jokaisella käynnillä alusta ja oikea tutkimussuunta löytyy vasta pitkän ajan tai yksityislääkärin jälkeen. Nämä ovat yksittäisiä kokemuksia eivätkä tieteellinen tutkimus, mutta ne selittävät erittäin hyvin, miksi ihmiset turvautuvat tekoälyyn. Terveydenhuoltojärjestelmä on tehnyt potilaasta oman sairautensa sihteerin, tutkijan ja projektipäällikön.

Tekoälyn suuri etu on siinä, että sille voi antaa koko oireiden aikajanan, lääkitykset, tutkimustulokset, aikaisemmat diagnoosit ja suvun sairaudet samassa paketissa. Siltä voi pyytää vaihtoehtoja, puuttuvia tietoja, vaarallisia mutta harvinaisempia mahdollisuuksia ja perusteluja sekä diagnoosin puolesta että sitä vastaan. Sille voi sanoa suoraan: älä vahvista omaa epäilyäni, vaan yritä kumota se. Tällainen työskentely ei tee tekoälystä erehtymätöntä, mutta se voi tehdä potilaan ajattelusta huomattavasti järjestelmällisempää.

Usein esitetään vastaväite, että tekoäly antaa huonoja vastauksia, jos potilas syöttää sille huonoja tai puutteellisia tietoja. Totta, mutta lääkäri saa vastaanotolla aivan saman epätäydellisen ihmisen kertomuksen. Anamneesin tarkoitus on juuri täydentää ja täsmentää sitä. Tekoäly voi kysyä kaksikymmentä tarkentavaa kysymystä ilman, että seuraava potilas odottaa oven takana. Huono tapa käyttää sitä on kysyä: ”Eikö minulla selvästi ole tämä sairaus?” Parempi tapa on kysyä: ”Mitkä ovat todennäköisimmät vaihtoehdot, mitä vaarallista ei saa unohtaa, mitä tietoa puuttuu ja mikä löydös tekisi kustakin vaihtoehdosta epätodennäköisen?”

Kyse ei myöskään ole enää pelkästä teknologiauskosta. Vuonna 2024 julkaistussa satunnaistetussa tutkimuksessa 50 lääkäriä ratkaisi vaikeita kliinisiä tapauksia. Tekoäly yksin sai diagnostisessa päättelyssä 16 prosenttiyksikköä paremman tuloksen kuin tavanomaisia lähteitä käyttäneet lääkärit. Pelkkä pääsyn antaminen tekoälyyn ei kuitenkaan parantanut lääkäriryhmän tulosta merkitsevästi. Tulos on kiinnostava juuri siksi, että se osoittaa kaksi asiaa yhtä aikaa: tekoäly pystyi jo suoriutumaan erittäin hyvin, mutta ihminen ei automaattisesti osannut hyödyntää sitä tehokkaasti.

Vuonna 2026 julkaistussa toisessa satunnaistetussa kokeessa lääkärit saivat ensin 20 tuntia koulutusta tekoälyn vahvuuksista, rajoituksista ja kriittisestä käytöstä. Tekoälyä käyttäneiden lääkärien diagnostisen päättelyn tulos oli 71,4 prosenttia, kun tavallisia lähteitä käyttäneillä se oli 42,6 prosenttia. Tekoäly yksin pärjäsi silti vielä tekoälyä käyttäneitä lääkäreitä paremmin. Nämä olivat paperilla ratkaistavia kliinisiä tapauksia eivätkä oikeita vastaanottoja, joten tuloksia ei pidä myydä todisteena valmiista robottilääkäristä. Ne kuitenkin romuttavat ajatuksen, että kliininen päättely olisi jokin yksinomaan ihmisen hallussa oleva salainen kyky.

Miten kommentoit hv-alueiden google ja pilvisiirtymää samalla kun .eu vaatii kaikille pääsyä googlen dataan?

Terveydenhoitajat määrittävät olenko sairas ja vasta sitten pääsen lääkärille. 

Vierailija kirjoitti:

Peräsuolen laskeuman voi diagnosoida vain kurkkaamalla suoleen. Siihen ei vielä tekoäly pysty.

Olin kauan sitten terveysasemalla lääkärin töissä kun nuori nainen tuli sinne ja sanoi että tuntuu kuin peräsuolessa olisi jotain kummallista kun ponnistaa. En löytänyt mitään tutkittaesa ja tein vielä lähetteen lisätutkimuksiin eikä niissäkään löytynyt mitään. 

Jossain vaiheessa nainen tuli sitten uudestaan kun hän oli saanut vangittua vaivaavan asian valokuvaann. Siinä oli peräsuoliprolapsi ja kai se sitten korjattiin kirurgin toimesta. En usko että tekoälylääkäri pystyy vielä ihan kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuslääkärille kun menee, pitää olla itsellä diagnoosi valmiina ja ärhäkkäästi puolustaa omaa asiaa.

Koska läääkäriltä saat buranareseptin ja kiitoshein.

Älä sitten mene lääkäriin ollenkaan. Pysy vaan lujana. Amen!

Aloittaja ei ole lääkäri.

Minä olen, ja tehnyt tosiaan pitkän uran operatiivisella alalla yliopistosairaalassa.

Googlanneet potilaat ja tekoälyä opiskelleet potilaat eivät haittaa ollenkaan. Ammattitaitoni riittää kyllä kohtaamaan potilaat, joilla on omia diagnoosiehdotelmia.

Enemmän ihmettelen työikäistä ihmistä, jolla on vakava oire; verta virtsassa tai ulosteessa tai jopa jo syöpädiagnoosi, eivätkä he ole lainkaan kartalla hoidoista tai mahdollisuuksista.

Regressio on toki tuttu juttu, mutta se, että heittäytyy täysin lapseksi, sano sinä, oi suuri lääkäri, mitä tehdään-tyyli, se on hämmentävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taida nykyään päästä lääkäriä tapaamaan ohi hoitoarvion kuin rahalla, mikä tiettävästi kelpaa kaikille yksityistä vastaanottoa pitävälle lääkärille.

Kuten jopa lääkärimme sanoo, suomi on täysin poikkeuksellinen maa siinä että hoidontarpeen arvioi joku hoitsu, ja pahimmillaan puhelimessa. Muualla sentään sen arvioi lääkärit kuten pitäisikin. Miksi suomalaisen pitää mielestäsi maksaa enemmän että saa edes tuon peruspalvelun mikä muissa euroopan maissa on itsestäänselvyys?

Kyllä meidän pikkukylällä myös lääkärit vastaa puheluihin. On hyvä tuuri, jos vastaa lääkäri, saat hoidon heti.