Miksi ihmiset päästävät itsensä lihomaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihan aidosti tykkään olla pullukka. Oli mulla 10 v sit sixpack ja lihaksia mutta en jsksanut nähdä sitä vaivaa. Helppo elämä ilman raadantaa on paras ja Jeesuksen luo pääsen kun kuolen joskus. En väkisin yritä pitkittää elämääni vaikka on ihan kivaa elääkkin

m42

 

 

Saattaa kuitenkin olla että kuormitat terveydenhuoltoa jossain vaiheessa. 

Entäs sitten. Olen maksanut veroja niin paljon ettei kiinnosta yhteiskunnan kustannukset tai terveydenhoidon kuormittuminen.

m42

Ei ole koskaan ollut mulle mikään juttu lihominen. Ehkä en osaa selittää sitä. Ulkonäkö ja terveellisyys ovat ehkä olleet itsestäänselvyyksiä tai stten niitä ei ole ollut ollenkaan. 

Sitten vasta ,kun olin lihonut sen parikytä kiloa, joku sano mulle, että olet lihava. Totesin, että niinpä olenkin. Jatkokysymyksenä tuli, että ajattelitko tehdä asialle jotain? Mä aivan ymmyrkäisenä, että mitä? Miksi pitäisi? Sitten hän oli yhtä ymmyrkäinen ja tuhahtaen lähti pois.

Koska syöminen on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihan aidosti tykkään olla pullukka. Oli mulla 10 v sit sixpack ja lihaksia mutta en jsksanut nähdä sitä vaivaa. Helppo elämä ilman raadantaa on paras ja Jeesuksen luo pääsen kun kuolen joskus. En väkisin yritä pitkittää elämääni vaikka on ihan kivaa elääkkin

m42

 

 

Saattaa kuitenkin olla että kuormitat terveydenhuoltoa jossain vaiheessa. 

No sitä varten veroja on maksettu. 

Vierailija kirjoitti:

Stressi. Kiire. Teen täyttä työviikkoa vaativalla alalla, opiskelen yliopistossa maisteriksi. Hoidin kuolemansairasta isääni hautaan asti, jonka jälkeen olen hoitanut kuolemansairasta äitiäni. Kaikki nämä yhtä aikaa useamman vuoden ajan. Vapaat ja lomat ovat menneet näihin asioihin vuosikausia.  Ja sinun mielestä olen laiska ja huono ihminen?

Kulutuksesi mukaisessa syömisessä olet epäonnistunut, mikä on tavallaan yllättävää, koska monissa muissa asioissa pärjäät mainiosti. How you do one thing, is how you do everything. Poikkeus vahvistaa tämänkin sääännön.

Vierailija kirjoitti:

Stressi. Kiire. Teen täyttä työviikkoa vaativalla alalla, opiskelen yliopistossa maisteriksi. Hoidin kuolemansairasta isääni hautaan asti, jonka jälkeen olen hoitanut kuolemansairasta äitiäni. Kaikki nämä yhtä aikaa useamman vuoden ajan. Vapaat ja lomat ovat menneet näihin asioihin vuosikausia.  Ja sinun mielestä olen laiska ja huono ihminen?

Ei stressi ja kiire lihota! Lihominen eli läskin kerryminen johtuu yksinomaan liiallisesta syömisestä kulutukseen nähden.

Erilaiset turvotukset ja nesteen kertyminen on eri asia. Voi olla sairaudesta johtuvaa, joten hoidetaan pois. Mutta lihavilla rasvakudosta liikaa, ja se on tullut ihan syömällä.

Vierailija kirjoitti:

Koska syöminen on kivaa.

Kulutuksen mukainen syöminen kylläkin, toistuva ylensyöminen ei todellakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Koska syövät toistuvasti yli kulutuksensa. Miksi sitten näin tehdään? Joku turruttaa sillä tunteitaan, jollekin syöminen on viihdettä, tavalla tai toisella siellä on aina syömishäiriö taustalla. Toistuva ylensyöminen ei ole normaalia - vaikka sitä puolet kansasta tekeekin.

Sanoisin että aika moni syö ahdistukseen, perusturvattomuuteen. Ja tuo voi olla aika tiedostamatonta itsensä rauhoittamista.

Been there done that. Pääsin itse eteenpäin enkä nykyään enää ns tunnesyö.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi olla ajanjaksoja, jolloin muut asiat kuin oma terveys tai ulkonäkö voivat olla prioriteettilistalla korkeammalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vauvavuosi, läheisen kuolemaa seuraava suruaika tai kriisin laukaisema itsetuhoisuus. Näissä tilanteissa yleensä tärkeintä on vain selvitä. Edes jotenkuten. 

Tai sitten ihan ns luonnollisia ajanjaksoja. Itse lihon talvella _aina_, koska ihan vahingossa ruoassa on lisää kermaa, voita ja pastaa, ja tulee enemmän istuttua viltin sisällä sohvan nurkassa. Olen antanut tälle periksi, kun keväällä sitten tulee taas liikuttua ja syötyä erilailla. Paino vaihtelee vuodessa 58-65 kg.

En saanut miehiltä mitään huomiota kun olin 45 kg (pituus 165) joten mitä väliä sitten vaikka olisin lihava? Kuolenpa nopeammin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressi. Kiire. Teen täyttä työviikkoa vaativalla alalla, opiskelen yliopistossa maisteriksi. Hoidin kuolemansairasta isääni hautaan asti, jonka jälkeen olen hoitanut kuolemansairasta äitiäni. Kaikki nämä yhtä aikaa useamman vuoden ajan. Vapaat ja lomat ovat menneet näihin asioihin vuosikausia.  Ja sinun mielestä olen laiska ja huono ihminen?

Ei stressi ja kiire lihota! Lihominen eli läskin kerryminen johtuu yksinomaan liiallisesta syömisestä kulutukseen nähden.

Erilaiset turvotukset ja nesteen kertyminen on eri asia. Voi olla sairaudesta johtuvaa, joten hoidetaan pois. Mutta lihavilla rasvakudosta liikaa, ja se on tullut ihan syömällä.

 

Stressillä ja kiireellä hän luultavasti yritti valottaa syitään ylensyöntiinsä. Mutta oikeassa olet siinä, että eivät ne tietenkään itsessään lihota.

Onko pakko alkaa lihavuudenestolääkitykselle jos ei haluu? Omakannassa lääkäri sanoi senkin vaihtoehdon, ei ole koskaan nähnyt mua ja kirjoitti, ettei paino ole tiedossa. Tyrkytetäänkö noita lääkkeitä nykyään yhtä suruttomasti kuin mielialalääkkeitä tai Ketipinoria? Lääkettä pitäisi vaan ottaa joka asiaan ilman lääkärin tapaamista ja keskustelemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi olla ajanjaksoja, jolloin muut asiat kuin oma terveys tai ulkonäkö voivat olla prioriteettilistalla korkeammalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vauvavuosi, läheisen kuolemaa seuraava suruaika tai kriisin laukaisema itsetuhoisuus. Näissä tilanteissa yleensä tärkeintä on vain selvitä. Edes jotenkuten. 

Tai sitten ihan ns luonnollisia ajanjaksoja. Itse lihon talvella _aina_, koska ihan vahingossa ruoassa on lisää kermaa, voita ja pastaa, ja tulee enemmän istuttua viltin sisällä sohvan nurkassa. Olen antanut tälle periksi, kun keväällä sitten tulee taas liikuttua ja syötyä erilailla. Paino vaihtelee vuodessa 58-65 kg.

En usko että sun paino vaihtelee vuodessa 60kg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressi. Kiire. Teen täyttä työviikkoa vaativalla alalla, opiskelen yliopistossa maisteriksi. Hoidin kuolemansairasta isääni hautaan asti, jonka jälkeen olen hoitanut kuolemansairasta äitiäni. Kaikki nämä yhtä aikaa useamman vuoden ajan. Vapaat ja lomat ovat menneet näihin asioihin vuosikausia.  Ja sinun mielestä olen laiska ja huono ihminen?

Ei stressi ja kiire lihota! Lihominen eli läskin kerryminen johtuu yksinomaan liiallisesta syömisestä kulutukseen nähden.

Erilaiset turvotukset ja nesteen kertyminen on eri asia. Voi olla sairaudesta johtuvaa, joten hoidetaan pois. Mutta lihavilla rasvakudosta liikaa, ja se on tullut ihan syömällä.

 

Stressi ja kiire lisää elimistön kortisolipitoisuuksia ja sitä kautta pistää syömään yli tarpeen, jotta olo helpottuu. Ja helpottuuhan se syömisen ajaksi. Ylipainon kertyessä lisää elimistön kokovartalotulehdus kasvaa, nälkä hormonit menee se sekaisin ja elämänhallinta menee päin peetä. 

Joillain on geenit jossa välittäjäaineet menee niin, että syöminen palkitsee enemmän kun toisilla. 

Myös kylläisyyden tunteessa on vaihtelua.

On lukuisia syitä miksi ihmiset lihoo.

Enemmän ärsyttää esim nämä taivastelijat jotka 60 vuotta elämästään ihmettelee miksi joku lihoo. 

Miksi jotkut käyttää alkoholia ja jotkut ei? Jotkut eivät pysty maistamaankaan, kun tulee mausta jo oksennus. Toiset juovat päihtyäkseen. Nekin on yksilöllisiä ja geneettisiä eroja, miksi joissain suvuissa on enemmän alkoholismia kun toisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ihan aidosti tykkään olla pullukka. Oli mulla 10 v sit sixpack ja lihaksia mutta en jsksanut nähdä sitä vaivaa. Helppo elämä ilman raadantaa on paras ja Jeesuksen luo pääsen kun kuolen joskus. En väkisin yritä pitkittää elämääni vaikka on ihan kivaa elääkkin

m42

Etkö yhtään ajattele, mitä muut ajattelevat sinusta? Kyllä pitäisi! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska syöminen on kivaa.

Kulutuksen mukainen syöminen kylläkin, toistuva ylensyöminen ei todellakaan. 

Makuasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi olla ajanjaksoja, jolloin muut asiat kuin oma terveys tai ulkonäkö voivat olla prioriteettilistalla korkeammalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vauvavuosi, läheisen kuolemaa seuraava suruaika tai kriisin laukaisema itsetuhoisuus. Näissä tilanteissa yleensä tärkeintä on vain selvitä. Edes jotenkuten. 

Tai sitten ihan ns luonnollisia ajanjaksoja. Itse lihon talvella _aina_, koska ihan vahingossa ruoassa on lisää kermaa, voita ja pastaa, ja tulee enemmän istuttua viltin sisällä sohvan nurkassa. Olen antanut tälle periksi, kun keväällä sitten tulee taas liikuttua ja syötyä erilailla. Paino vaihtelee vuodessa 58-65 kg.

Talvi on luonnollinen ajanjakso kyllä, mutta liian kerman, voin ja pastan käyttö yhdistettynä passiivisuuteen EI todellakaan ole mikään luonnollinen ajanjakso. 

Kun on paha mieli. 

Vierailija kirjoitti:

Makoilu ja herkuttelu on liian mukavaa.🥹ja liikunta raskasta ja tylsää.🥺

Ennen hyvin vaativaa ja surullista elämänvaihettani kävin kuntosalilla 4-5 kertaa viikossa, uin kerran viikossa ja kävin keskimäärin 2 kertaa viikossa 1,5 tunnin lenkillä. Nyt ei ole pariin vuoteen yksinkertaisesti aika eikä voimat tähän riittäneet ja kiloja on tullut.

Kommenttisi kertoo siitä, että olet joko todella vähän kokenut tätä elämää tai sitten et kykene muuhun kuin itsekkäästi ja kusipäisesti tuijottamaan omaan napaasi.