Miksi ihmiset päästävät itsensä lihomaan?
Kommentit (85)
Olin nuorena anorektikko. Nyt elämässä ihan muut prioriteetit kuin paino.
Olen ruma ja elämässä epäonnistunut luuseri joka tapauksessa, joten sama se vaikka olisin myös lihava. Täytyyhän meitäkin olla, jotta olisi jotain jonka rinnalla ne laihat ja kauniit voivat näyttää upeilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska suomalainen on laiska ja ahne sillä saralla. Vertaa vaikka naapurimaiden kansoihin. Ruotsalaisilla ja virolaisilla ei ole yhtä kovaa drivea ylensyödä.
Vertaaminen on ihan turhaa, hyödytöntä ja valheellista.
Riippuu mihin ja mitä verrataan. Vertaamalla voi oppia hyödyllisiä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitsin työstressiä syömällä herkkuja, myös huonot yöunet lihotti lisää.
Tässähän se tulee. Eri ongelmiin haetaan ratkaisua/helpotusta/lohtua ylensyömällä.
Kyllä, lohtusyömistähän se oli. Ajattelin, että olin ansainnut herkkuja, kun olin töitä painanut uuvuksiin asti.
Päästyäni eläkkeelle laihduin kuin itsestään nuo 18 kg pois. Nukuin pitkät yöunet, en tarvinnut herkkuja, oli aikaa ja voimavaroja lenkkeillä ja jumpata. Ylipäätään istumatyö vaihtui aktiiviseen elämäntapaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä voi olla ajanjaksoja, jolloin muut asiat kuin oma terveys tai ulkonäkö voivat olla prioriteettilistalla korkeammalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vauvavuosi, läheisen kuolemaa seuraava suruaika tai kriisin laukaisema itsetuhoisuus. Näissä tilanteissa yleensä tärkeintä on vain selvitä. Edes jotenkuten.
Tai sitten ihan ns luonnollisia ajanjaksoja. Itse lihon talvella _aina_, koska ihan vahingossa ruoassa on lisää kermaa, voita ja pastaa, ja tulee enemmän istuttua viltin sisällä sohvan nurkassa. Olen antanut tälle periksi, kun keväällä sitten tulee taas liikuttua ja syötyä erilailla. Paino vaihtelee vuodessa 58-65 kg.
Talvi on luonnollinen ajanjakso kyllä, mutta liian kerman, voin ja pastan käyttö yhdistettynä passiivisuuteen EI todellakaan ole mikään luonnollinen ajanjakso.
Kyllä mä uskon, että keho tarvitsee eri asioita eri vuodenaikoina. Sekä henkisen, että fyysisen hyvinvoinnin vuoksi. Kylmällä energiaa tarvitaan enemmän. Kasviksista juurekset on hyviä talvella, ja niistä tekee erilaista ruokaa kuin vaikka kesällä tuoreista tomaateista, kurkuista ja kesäkurpitsoista. Sitrukset on toki talvella jossain kohtaa hyviä. Eli ei ole pelkästään kyse omasta kehosta, vaan myös siitä mitä on luonnollisesti tarjolla.
Kuivan kesän oravat siellä porkkana huulessa kateuksissaan huutelee. Itse eivät voi nauttia hyvästä ruuasta ilman morkkiksia. Sitten nälkäkiukkupäissään purkaa vihansa "lihaviin".
syön kuten aiemminkin, mutta painoa tulee vanhempana ihan eri tavalla. En pidä liikunnasta. Kulutan viikkoni jo työnteko, niin sen jälkeen vapaa-ajan tuhlaaminen johonkin liikuntarääkkiin ei kiinnosta.
Et sitten ap osaa yhtään lukea uutisointia tieteellisistä tutkimuksista? Ei kukaan "päästä" itseään lihomaan, vaan lihominen johtuu hormoneista, jotka johtuvat pääosin stressistä. Lihavat eivät syö enempää kuin muutkaan, mutta kehon hormonit ohjaavat säästämään energiaa tehokkaammin. Itsekin olin alipainoinen, kunnes keksin ruveta laihdutuskuurille ja keho meni täysin sekaisin.
Nuorena laihdutin heti,kun hameen vyötärö kiristi. Parisuhde lihotti.
Vierailija kirjoitti:
Kuivan kesän oravat siellä porkkana huulessa kateuksissaan huutelee. Itse eivät voi nauttia hyvästä ruuasta ilman morkkiksia. Sitten nälkäkiukkupäissään purkaa vihansa "lihaviin".
Just oli lehdessä jonkun suurlähettiläis tms.rouvan haastattelu. Katsoin kuvaa, et ehkä 75-80v. Rouva täytti 60v. Niin lyhyt ja laiha. Juoksua harrastaa. Kynityt hiukset. Huh. Laiha on. Muttei kaunis siltikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä voi olla ajanjaksoja, jolloin muut asiat kuin oma terveys tai ulkonäkö voivat olla prioriteettilistalla korkeammalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vauvavuosi, läheisen kuolemaa seuraava suruaika tai kriisin laukaisema itsetuhoisuus. Näissä tilanteissa yleensä tärkeintä on vain selvitä. Edes jotenkuten.
Olen jo elämäni loppupuolella, joten tässä on ehtinyt olla mukana monenlaisessa kriisissä ja suruprosessissa. En siltikään ihan ymmärrä, miksi vaikeina ajanjaksoina pitäisi kuormittaa itseään vielä sillä, että syö mitä sattuu?
Oletko ikinä kuullut lohtusyömisestä? Toiset ei jaksa laskea jokaista suupalaa ja kaloreita. Oishan tää maailma helkkarin täydellinen ja valmis, jos jokainen söisi yhtä paljon kuin kuluttaa. Monet ei tiedä missä tämä raja kulkee.
Hänhän juurikin ihmetteli lohtusyömisen pointtia ja suosiota.
Vierailija kirjoitti:
Se on helppoa. Lihominen. Ylitarjontaa kaikessa epäterveellisesti. Itsekurin puute. Ei kaikki lihavat käy vaikeita ajanjaksoja läpi, joskus sitä vaan lihoo.
Ei ole helppoa lihominen. Vuosikymmenet olen syönyt epäterveellisesti ja saanut kaloreita reilusti yli suositusten, mutta laihana vaan pysyn ja se ei ole miehelle hyvä asia.
En tykkää hedelmistä enkä oikein marjoistakaan, mutta juustoa ja leipää rakastan. Makumieltymykset vaikuttaa, en pysty luopumaan leivästä enkä suklaasta.
Tätini aina taivasteli kuinka eno oli päästäny itsensä lihomaan. " X on TAAS lihonu aivan hirveesti"
Kyllä isä moittis ja irvailis jos näkis kuin oon lihonu.
Mietin juuri tänään tätä asiaa, kun kävin Hesburgerissa syömässä. Tuli oikeasti paha olo, kun katsoin millaisiksi rasvakasoiksi ihmiset ovat itsensä syöneet. Se ei vain ole normaalia eikä hyväksi luonnolle, eläimille, taloudelle, ihmiselle itselleen, että syödään enemmän kuin kulutetaan ja on kaiken lisäksi todella vastenmielisen näköistä.
Vierailija kirjoitti:
Koska suomalainen on laiska ja ahne sillä saralla. Vertaa vaikka naapurimaiden kansoihin. Ruotsalaisilla ja virolaisilla ei ole yhtä kovaa drivea ylensyödä.
Voisiko tämä asenne vaikuttaa myös Suomessa? Haukutaan ja verrataan toisiin, ei kannusteta.
Miks juoppo vaan jatkaa juomistaan, vaikka alkoholismiin moni kuolee? Kustannukset yhteiskunnalle tosi kalliit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuivan kesän oravat siellä porkkana huulessa kateuksissaan huutelee. Itse eivät voi nauttia hyvästä ruuasta ilman morkkiksia. Sitten nälkäkiukkupäissään purkaa vihansa "lihaviin".
Just oli lehdessä jonkun suurlähettiläis tms.rouvan haastattelu. Katsoin kuvaa, et ehkä 75-80v. Rouva täytti 60v. Niin lyhyt ja laiha. Juoksua harrastaa. Kynityt hiukset. Huh. Laiha on. Muttei kaunis siltikään.
Ei se hoikkien haukkuminen tee ylensyönnistä yhtään hyväksyttävämpää. Ulkonäköön menevät kommentit kertovat vain omasta pahasta olostasi.
Mitä sitten? Hän on varmaan töitäkin tehnyt, että on oman ostuutensa maksanut. Eipä ainakaan pää ongelmia, kun onnellisena on päättänyt elää.