Lue keskustelun säännöt.
"Meidän suvussa ei aikuiset tarvitse lahjoja" - joudun siis lahjomaan vuodesta toiseen siskon lapsia saamatta itse mitään!
Vietän joulua joka vuosi vanhempieni ja siskoni perheen kanssa. Siskollani on kaksi lasta, 3v ja 6v. Äitini ja siskoni ovat aloittaneet lasten synnyttyä perinteen, että vain lapsille ostetaan joululahjoja, koska eivät aikuiset niitä kuulemma tarvitse. Alkaa vaan turhauttaa kun minulta odotetaan joka joulu kalliita toivelistojen mukaisia lahjoja siskon lapsille mutta sisko ei itse osta minulle ikinä mitään. Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat toimitte? Kehtaisinko jättää tänä vuonna lahjat ostamatta kun en itsekään saa mitään?
Kommentit (2121)
Itselleni tärkeintä on se lahjojen antamisesta tuleva ilo. Toki siis myös annan siskolle itselleen lahjan ja saan hältä jotain pientä. Siskolla on 4 lasta ja itselläni 2. Omat kaksi tietenkin saavat heiltä muutaman paketin, mutta tottakai yhteensä ostan heille enemmän koska lapsia on enemmän. Mitä sitten? Jokainen heistä neljästä on minulle rakas. Ei heidän vanhin lapsi usko enää joulupukkiin edes. Vaan kirjoitan pakettiin että se on minulta. Se on minun tapani tuoda heille iloa ja kiittää heitä kun olen saanut heidät elämääni ja kuluneesta vuodesta<3 isoin lahja on ollut saada omien lapsieni lisäksi nuo neljä ainutlaatuista lasta elämääni heidän vanhempiensa lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitän itseäni ettei omassa lähisuvussani ole tuollaisia ankeuttajia joiden mielestä aikuisten muistaminen on jotenkin lapsellista/itsekästä/riesaa. Meillä muistetaan kaikkia vaikka nuorin jäsen on 1-vuotias.
Sama. Mutta kai tuo on ymmärrettävää jos on kasvatettu niin että aikuisille ei lahjat kuulu ja lapsi on kaikessa aina keskiössä ja muiden edellä, sitä jatkaa sitten itse kun aikuiseksi tulee. Vihamieliseksi, tuomitsevaksi aikuiseksi joka "halveksuu materialisteja ja on huolissaan luonnon tuhoutumisesta". Käsitän nyt senkin miksi heille on aivan mahdotonta tai äärimmäisen vaikeaa keksiä läheisilleen mieluisia lahjoja - he eivät ole koskaan joutuneet tai oikeammin saaneet jo lapsena antaa kenellekään lahjaa ja kokea sitä aitoa antamisen iloa ja vastavuoroisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Sisko on hoitanut velvoitteensa eli lasten hankkimisen, sinä et (vielä). Turha ruikuttaa. Ellet pidä siskosi lapsista, älä osta mitään. Lapset luulevat lahjojen tulevan Joulupukilta, joten heitä et loukkaa. Aikuiset tajuaa, ja et ole toivottua jouluseuraa. Asia ratkeaa siis helposti ja pääset olemaan itseksesi itsellesi lahjoja ostellen.
Vai ovat lapset velvoite. Ei kuulosta kovin mukavalta lasten kannalta. Ilmankos täällä ollaan niin tylyjä ja tympeitä muita kohtaan, se lapset kaikki kaikessakin on ihan puppua ja savuverho, oikeasti ei välitetä kenestäkään mutta tunnetaan ylemmyyttä kun ollaan hyviä ihmisiä jotka ovat jo velvollisuutensa täyttäneet.
Vierailija kirjoitti:
Lahjoihin ei mene paljon tänä vuonna. Anopille pitäisi keksiä jotain kivaa mutta miehen kanssa sovittiin ettei osteta toisillemme mitään. Riittää kun on hyvät ruoat ja saa viettää rennon ja tunnelmallisen joulun🙂Kokeilin viime vuonna tehdä itse porkkana-, ja bataattilaatikkoa. Tuli hyvää joten aion tehdä tänäkin vuonna. Juustoja&viiniä aion ostaa, sekä pienpanimo-oluita ja siideriä. Ehkä lisäksi karjalanpaistia koska kinkkua en ala väsäämään enkä edes siitä kauheasti välitä. Poronkäristystä teen ja sitä voi syödä laatikoiden kanssa. Varmaan menee suunnilleen 200€ joulun viettoon.
Onko anoppisi pieni lapsi vai miten tämä liittyy ketjun aiheeseen?
Ei kukaan tarvitse lahjoja, ei lapsetkaan, mutta jos laitetaan ihan listoja, miltä valita useammalle lapselle lahja niin olisihan tällaiselle Tädille/sedälle/kummille tms kohteliasta myöskin ostaa lahja. Ihan joulunhengessä. Vaikka jotain parempaa kahvia, suklaata tai muuta josta toinen tykkää. Ettei mene ihan ahneuden piikkiin koko joulukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nuorin viiden sisaruksen parvesta, ikäeroa vanhimman ja nuorimman välillä liki 15 vuotta. Vanhin sisko kun sai lapsia, kaikkien piti ehdottomasti ostaa hänen lapsilleen joulu- ja syntymäpäivälahjat. Samoin tehtiin seuraavan siskon lapsille. Itse kun lopulta sain lapsia, noiden kahden vanhimman siskon aloitteesta muiden lapsille lahjojen ostaminen lopetettiin, kuulemma lahjottavia oli jo liikaa. Itse olin siinä vaiheessa ostanut kymmeniä ja kymmeniä lahjoja siskojen lapsille.
Olen aivan varma, että ap:n kohdalla tulee käymään samoin.
Mieheni aikuiset sukulaiset; sisarukset puolisoineen ja heidän aikuiset lapsensa tekivät jossakin vaiheessa lahjaringin kysymättä meiltä mitään. Jokaiselle arvottiin yksi nimi, jolle piti ostaa ja lähettää lahja (mieheni ja minä asumme n. 500 km päässä muista). Mieheni pitää tiukasti kiinni pennosistaan, eikä suostunut lahjoja ostamaan, vastaanottamaan kyllä. Minä siis aloin ostamaan nämä meiltä lähtevät lahjat.
Olin viimeinen sukuun naitu. Mies sai joka joulu nämä lahjat, minä viitenä vuotena yhteensä yhden lahjan. Ostanut olin kymmenen lahjaa. Suku oli ihan ihmeissään kun minä "pahis" meidän osaltamme viiden vuoden jälkeen tämän käytännön vihelsin poikki.
"Pitääkö lukea yli 80 sivua viestejä ennen kuin on oikeutettu kirjoittamaan oman mielipiteensä. Aikamoista."
Riittää, kun lukee aloituksen, ymmärtää lukemansa, eikä keksi siihen omasta päästään uusia yksityiskohtia. Tämä ketju lähti alusta saakka aivan sivuraiteille, kun jo ensimmäisissä kommenteissa suomen kieltä taitamattomat id100t1t syyttivät aloittajaa itsekkääksi lokiksi, joka viettää joulun siskonsa luona panematta tikkua ristiin, eikä silti ostaosi edes siskon lapsille lahjoja.
Aloittajahan ei mainitse mitään joulunviettopaikasta, eikä työn tai kulujen jakamisesta, jolloin ne ovat asioita, joihin kommentoijien ei pitäisi puuttua ollenkaan, eikä varsinkaan keksiä näitä asioita omasta päästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas lainaan kirjastosta lapsille kirjoja, jotka he saavat sitten itse palauttaa. Kunnon taistolaisuusmeininkiä, nääs.
Muutama vuosi sitten, ehkä 5, tai yli, ennen koronaa, saatiin myös tällainen. Hölmöintä siinä oli se, että kirjat piti postittaa kauas. Antaja toi ne lähikirjastostaan ja ehdotti siinä luen ja postitan.
Oltiin kaikki suu auki ja mä sitten illan aikana annoin takas ja sanoin mä en maksa siitä, että saan joululahjan. Oli kuulemma valinnut minulle kirjan. Joku sittten ei postittanut kirjaa ja lainaaja joutui ne lunastamaan. Tais olla niin, että seuraavana vuonna oli korona ja tälle kirjastoihmiselle oli kerätty kirjapino, näitä edellisen vuoden, mutta ei saanut niitä ja tietty suuttui myös, kun oli joutunut maksamaan kirjat.
Nuukuus tuli kalliiksi
Muistan tämän "lahja"vinkin, oli jossain lehdessä aikanaan. Typerä idea kaiken kaikkiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika moni kritisoinut lahjalistoja. Muistelkaapa omaa lapsuuttanne, kuka ei olisi kirjoittanut joulupukille lahjatoivomuksiaan? Mitä luulette että niille kirjeille kävi. Vanhemmat aivan varmasti salasivat toiveenne muilta sukulaisilta. Eivätkä sukulaiset ja vanhemmat missään tapauksessa koordinoineet lahjojen hankintaa pitääkseen huolta siitä ettei jotain toivelahjaa tule useampaan kertaan ja joku tärkeä lahja jää pois. Useinkaan pukki ei tuonut kaikkea mitä lapsen mieleenne juolahti toivoa. Mutta aika monta lahjaa kuitenkin toivomustenne mukaan. Ja sitten ne pehmeät paketit joissa oli villasukkia, tumppuja, yöpaita tms.
Me kirjoitettiin lapsena joulupukille, mutta lista jäi vain vanhempien (käytännössä äidin) tietoon. Hän hankki yleensä yhden toivelahjan, joka sekin oli aina vähän sinne päin, ei koskaan juuri se, mitä oli toivottu, vaikka me ei mitään kallista listaan laitettukaan, eikä rahasta ollut kotona pulaa. Äiti vain oli nuuka.
Sukulaisilta (isovanhemmilta ja kummeilta) sitten tuli, mitä tuli. Yleensä niitä pehmeitä paketteja.
Veikkaan kyllä, että toivomuslista täynnä kalliita vaihtoehtoja on vanhempien "käsialaa" ennemmin kuin lapsen. Aidolta pienen lapsen itse laatimalta listalta löytyy nimittäin ihan kaikkea muovailuvahasta barbietaloon tai legolinnaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika moni kritisoinut lahjalistoja. Muistelkaapa omaa lapsuuttanne, kuka ei olisi kirjoittanut joulupukille lahjatoivomuksiaan? Mitä luulette että niille kirjeille kävi. Vanhemmat aivan varmasti salasivat toiveenne muilta sukulaisilta. Eivätkä sukulaiset ja vanhemmat missään tapauksessa koordinoineet lahjojen hankintaa pitääkseen huolta siitä ettei jotain toivelahjaa tule useampaan kertaan ja joku tärkeä lahja jää pois. Useinkaan pukki ei tuonut kaikkea mitä lapsen mieleenne juolahti toivoa. Mutta aika monta lahjaa kuitenkin toivomustenne mukaan. Ja sitten ne pehmeät paketit joissa oli villasukkia, tumppuja, yöpaita tms.
Me kirjoitettiin lapsena joulupukille, mutta lista jäi vain vanhempien (käytännössä äidin) tietoon. Hän hankki yleensä yhden toivelahjan, joka sekin oli aina vähän sinne päin, ei koskaan juuri se, mitä oli toivottu, vaikka me ei mitään kallista li
Mä muistan kun lapset oli pieniä ja postista tuli niitä lahjakatalogiluetteloita, niin kyllä ne niitä tavasivat oikein hartaudella että mitä kaikkea he haluaisivatkaan. Kaikkein rasittavinta jos toiveissa joku joulun hittilelu joka sitten on myyty loppuun eikä sitä löydä mistään. Viime vuonna taisi yksi jouluhiteistä olla ne glögikuulat, niitä ei löytynyt joulun alla enää mistään.
Sisarusten lapsia yhteensä 7, ikähaitari 1v-17v. Kahta niistä en koskaan edes näe. Päätin tänä vuonna ostaa joululahjat vaan kummilapsille. Pikkusille joululahjat ostettu jo ja vanhimmalle kummilapselle varmaan s-ryhmän tmv lahjakortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ei tarvitse joululahjoja, joulu on lasten juhla.
Ainakin meillä viime jouluna paras lahja 3 vuotiaalle oli toisen saama iso pahvilaatikko. Sillä se leikki koko illan ja seuraavan päivän.
En ymmärrä.Hittojako pitäisi toisten kakaroille hankkia yhtään mitään!Omat vanhemmat hoitavat kupeidensa hedelmien lahjukset ja sillä sipuli.Itsellä kolme lasta ,ei ikinä tulisi mieleenkään kerjätä sisaruksiltani lahjaa omille kakaroille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ei tarvitse joululahjoja, joulu on lasten juhla.
Lapsettomien pitäisi siis olla aina joulun pyhät töissä?
Joo, kyllä mielellään.
Parhaiten pääset asiasta, jos saat muutettua mielesi asentoon "haluan antaa ja ilahduttaa". Itse en ole oppinut pyytämään, enkä juuri toivomaankaan mitään, sillä kasvoin perheessä, jossa "ei näille mitään tarvitse ostaa". Vanhemmat siis vaiensivat toiveemme. Siksipä oli suuri ilo saada äidin neuloma pitkä kaulahuivi ja suurta herkkuani, riisisuklaata. Eli vähäisilläkin lahjoilla oli merkitystä.
Koska tiesin, että me kaikki sisarukset saisimme niukasti lahjoja, olin aivan innoissani päästyäni ensimmäiseen työpaikkaani. Palkkani mahdollisti sisarusteni toiveiden täyttämisen, ja voi kuinka olikaan hienoa jännittää jouluaattona ostamieni lahjojen avaamista. Vielä hienompaa oli nähdä se ilo ja riemu saajan kasvoilla. Sen jälkeen tonttulani on toiminut periaatteella "tontut kuulevat ja näkevät" pitkin vuotta itse kunkin toiveita ja tarpeita. Lahjani ovat yllätyksiä, joskus sieltä listaltakin, mutta lapsille ei koskaan vanhempien sanelemia. Aikuisiakin ilahdutan, saunallista saunavastalla, pihan omistavaa lintulyhteellä. Joskus olen leiponut kakun, joskus vienyt omatekoisia karkkeja. Eikä maksa paljon. Enemmän saan itse, nimittäin antamisen iloa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika moni kritisoinut lahjalistoja. Muistelkaapa omaa lapsuuttanne, kuka ei olisi kirjoittanut joulupukille lahjatoivomuksiaan? Mitä luulette että niille kirjeille kävi. Vanhemmat aivan varmasti salasivat toiveenne muilta sukulaisilta. Eivätkä sukulaiset ja vanhemmat missään tapauksessa koordinoineet lahjojen hankintaa pitääkseen huolta siitä ettei jotain toivelahjaa tule useampaan kertaan ja joku tärkeä lahja jää pois. Useinkaan pukki ei tuonut kaikkea mitä lapsen mieleenne juolahti toivoa. Mutta aika monta lahjaa kuitenkin toivomustenne mukaan. Ja sitten ne pehmeät paketit joissa oli villasukkia, tumppuja, yöpaita tms.
Me kirjoitettiin lapsena joulupukille, mutta lista jäi vain vanhempien (käytännössä äidin) tietoon. Hän hankki yleensä yhden toivelahjan, joka sekin oli aina vähän sinne päin, ei koskaan juuri se, mitä oli toivottu, vaikka me ei mitään kallista li
Pieni lapsi voi toivoa ihan mitä vain. Minä toivoin kerran sulatejuustoa ja sellaisen sainkin, voi että olin onnellinen, ikioma sulatejuustopaketti! Eikä meillä ollut ruoasta pulaa eikä juustot harvinaisuuksia mutta se oli minusta niin suurta herkkua. Pointti siis että ei pieni lapsi välttämättä (edes osaa) toivoa(a) mitään hienoa ja kallista.
Vierailija kirjoitti:
Olen nuorin viiden sisaruksen parvesta, ikäeroa vanhimman ja nuorimman välillä liki 15 vuotta. Vanhin sisko kun sai lapsia, kaikkien piti ehdottomasti ostaa hänen lapsilleen joulu- ja syntymäpäivälahjat. Samoin tehtiin seuraavan siskon lapsille. Itse kun lopulta sain lapsia, noiden kahden vanhimman siskon aloitteesta muiden lapsille lahjojen ostaminen lopetettiin, kuulemma lahjottavia oli jo liikaa. Itse olin siinä vaiheessa ostanut kymmeniä ja kymmeniä lahjoja siskojen lapsille.
Olen aivan varma, että ap:n kohdalla tulee käymään samoin.
Mieheni aikuiset sukulaiset; sisarukset puolisoineen ja heidän aikuiset lapsensa tekivät jossakin vaiheessa lahjaringin kysymättä meiltä mitään. Jokaiselle arvottiin yksi nimi, jolle piti ostaa ja lähettää lahja (mieheni ja minä asumme n. 500 km päässä muista). Mieheni pitää tiukasti kiinni pennosistaan, eikä suostunut lahjoja ostamaan, vastaanottamaan kyllä. Minä siis aloin ostamaan nämä
Törkeää. Miten ihmiset kehtaavat.
Sille toimittajalle, joka teki tämän ketjun pohjalta kyselyn Iltasanomiin; lisää sellainen kohta missä ostetaan lahjat linjassa puoliso, lapset, lapsenlapset, ehkä omat vanhemmat. Se on varmaan se kaikkein tyypillisin tapa lahjoa jouluna.