"Meidän suvussa ei aikuiset tarvitse lahjoja" - joudun siis lahjomaan vuodesta toiseen siskon lapsia saamatta itse mitään!
Vietän joulua joka vuosi vanhempieni ja siskoni perheen kanssa. Siskollani on kaksi lasta, 3v ja 6v. Äitini ja siskoni ovat aloittaneet lasten synnyttyä perinteen, että vain lapsille ostetaan joululahjoja, koska eivät aikuiset niitä kuulemma tarvitse. Alkaa vaan turhauttaa kun minulta odotetaan joka joulu kalliita toivelistojen mukaisia lahjoja siskon lapsille mutta sisko ei itse osta minulle ikinä mitään. Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat toimitte? Kehtaisinko jättää tänä vuonna lahjat ostamatta kun en itsekään saa mitään?
Kommentit (2121)
miksi pitäisi muiden kakaroille ostella lahjoja? meän ukko hoitaa asian hankkimalla mahdollisimman kovaäänisiä tavaroita. viime jouluna sai veljensä poika rummut. ukko vielä kasasi ne jo vanhemmillaan ja metelihän alkoi jo aattoiltana ja jatkui seuraavat pari päivää. tänävuonna ei ole tullut toiveita lainkaan. ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen lahjoja ostamaton henkilö. Laskeskelin että jos mulla olisi 2 henkilöä joille olisin joutunut viimeisen 20 v aikana ostamaan lahjoja, synttärit, joulut ym niin olen säästänyt vähintäänkin semmoset vähintään 5 tuhatta eur. Tuolla on tehty monta ulkomaanmatkaa. Aikoinani ostin aina jotain siskon pojille mutta kun he itse eikä siskoni tia hänen mies edes osaa s...tana kiittää, niin lopetin tyystin niin lahjat kuin yhteydenpidonkin, eivät he minua mihinkään tarvitse.
Paljonkohan me olemme säästäneet kun puolisoni kanssa meillä olisi ollut 9 henkilöä, jolle olisi joutunut lahjoja ostamaan. Kukaan ei taatusti aikuisena muista mitenkään ketään oman perheen ulkopuolista lahjojen ostajaa, sen ollessa vain joku pölvästi, jolla pakkomielle lahjoja ostella. 🤣🎁💰
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoi, että kyse on vain kahdesta lapsesta, 3-vuotiaasta ja 6-vuotiaasta. Ei enemmästä kuin kahdesta. Sisko olettaa, että aloittaja ostaa toivelahjalistan mukaiset toivotut (ilmeisesti kalliit) lahjat näille hänen kahdelle lapselleen.
Ovat sopineet, että aikuiset eivät osta toisilleen lahjoja, eli vain näille kahdelle lapselle olisi lahjan/per lapsi ostamisesta kysymys. Tulee siis vain 2 ostettavaa lahjaa, ja eikö lasten lahjat ole yleensä edullisempia hinnaltaan kuin aikuisten lahjat; tuon ikäisille lapsille voi ostaa vaikka pehmolelut tai muuta vastaavaa?
Aloittaja tosin mainitsi, että häneltä odotetaan toivelistan mukaisia lahjoja, en tiedä kuinka kalliita lahjoja sitten pyydetään...? Mutta muuten, jos ostaa kohtuuhintaisia lasten lahjoja, ei niiden pitäisi mitään mahdottoman kalliita olla tuon ikäisille lapsille.
Toivelistan välittävälle aikuiselle voi myös sanoa, että tänä vuonna budjetti on tämä. Tai että voi että, kun olen jo ostanut lahjat. Osaa sitten vaikka itse ostaa listan asiat.
Oletetaan että sisaruksellasi olisi vaikka 3 lasta. Jokaiselle ostat 1: joululahjan, 2. synttärilahjan, 3. rippilahjan. 4. valmistujaislahjan. 5. syntymälahjan(syntymästä). 6. kastelahjan.
Mut lähetään nyt ensin Joulu ja synttärilahjat. 1 lapsi: 20 synttäriä 20 vuodessa. 20 joulua 20 vuodessa = yhteensä 40 lahjaa.
tämä kertaa 3 = on yhteensä 120 lahjaa. Siihen päälle nuo muut lahjat.
Kiitollisena totean että kyllä muakin muistettiin, mutta tämä niille jotka on sitä mieltä että ei aikuisia saisi muistaa mitenkään
Vierailija kirjoitti:
Ovat sopineet, että aikuiset eivät osta toisilleen lahjoja, eli vain näille kahdelle lapselle olisi lahjan/per lapsi ostamisesta kysymys.
Eivät ole sopineet. Aloittajan sisko on päättänyt muiden puolesta, että vain hänen seksijätteitään pitää lahjoa.
Ostaisin lapsille lahjat ilman muuta, mutta en minkään ostoslistan mukaisesti vaan sellaiset jotka sopivat omaan budjettin ja ovat toki lapsille mieleiset ja-tai tarpeelliset.
Lahja on sanansa mukaisesti lahja. Se ei ole velvoite vastalahjalle tai muulle vastikkeelle. Jos ei kykene lahjan antamiseen niin jättää sen väliin. Olen aina muistanut sisarukseni lapsia rahallisesti ja lahjoin. Vanhempansa ei edes keittänyt kahvia kun tultiin käymään lahjojen kanssa, mutta ei se haittaa. Lahjat olikin lapsille. En laske jälkikäteen kaikkia muistamisiani enkä odota vastavuoroisesti heiltä mitään. Pääasia että niistä on hetken ilo heille.
Voihan ostaa vaikka marketista piirustuspaperia ja värikynät, jos ei muuta halua. Lahja kuin lahja.
Vierailija kirjoitti:
miksi pitäisi muiden kakaroille ostella lahjoja? meän ukko hoitaa asian hankkimalla mahdollisimman kovaäänisiä tavaroita. viime jouluna sai veljensä poika rummut. ukko vielä kasasi ne jo vanhemmillaan ja metelihän alkoi jo aattoiltana ja jatkui seuraavat pari päivää. tänävuonna ei ole tullut toiveita lainkaan. ihmeellistä.
Puhut lapsista kakaroina, kertoo jo oleellisen...
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis menetkö valmiiseen joulupöytään? Tiedätkö mikä vaiva sellaisen laittamisessa on, jos laittaa pöydän notkumaan kaikki sortit jouluruokaa? Ja maksaa paljon.
Jos selviät tuosta ostamalla joululahjat - monelle, kolmelle?- lapselle, niin vähällä pääset.
Tiedän, että monissa perheissä on jouluna aivan valtava määrä jouluruokaa ja monenlaisia hienoja syötäviä. Juhöan järjestänyt emäntä tai henkilöt ovat usein täysin loppu, kun jouluaatto koittaa. En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Titenkin halutaan syödä vähän juhlavammin ja kattaa pöytä kauniiksi, mutta onko pakko liioitella? Itse syön suunnilleen saman määrän ruokaa joka aterialla. En pysty syömään yhdellä kerralla moninkertaista annosta. Kun olin avioliitossa ja lapset olivat pieniä, ruokaa jäi aina yli eikä kukaan jaksanut suuria määriä. Lapsille oli selvästi tärkeämpää joulukuusi, joulukoristeet ja tietysti lahjapino, sekin maltillinen. Lapsille oli tärkeää, että jouluna ei riidelty.
"seksijätteitään"?
Olet sairas, vaille rakkautta jäänyt :( Toivottavasti saat apua.
Silja Line mainostaa joulupaketteja. Osta itsellesi sellainen joululahjaksi, äläkä mitään muille. Tekisi varmaan hyvää ennen kaikkea sinulle itsellesi, mutta myös muille.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko se ollut alunperin ap joka on lähtenyt lahjoja ostamaan ja lahjatoiveita kysymään. Meinaan, harva vanhempi tiedottaa lasten lahjatoiveista ihan muuten vaan. Tuon voi milloin tahansa katkaista.
Seurattuani tätä palstaa ja kuunneltuani ihmisten puheita livenä on tullut mielikuva, että joissakin suvuissa on vanhempia, jotka tosiaan antavat valmiin ja kalliin lahjalista lapsen isovanhemmille, tädeille ja sedille. Suunnilleen näin: lapselle A toivotaan trendikäästä collegepuseroa, hinta 50 € ja lapselle B toivotaan hittilelua, hinta 50-130€. Täysin ottamatta huomioon lahjan antajan taloudellista tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas lainaan kirjastosta lapsille kirjoja, jotka he saavat sitten itse palauttaa. Kunnon taistolaisuusmeininkiä, nääs.
Muutama vuosi sitten, ehkä 5, tai yli, ennen koronaa, saatiin myös tällainen. Hölmöintä siinä oli se, että kirjat piti postittaa kauas. Antaja toi ne lähikirjastostaan ja ehdotti siinä luen ja postitan.
Oltiin kaikki suu auki ja mä sitten illan aikana annoin takas ja sanoin mä en maksa siitä, että saan joululahjan. Oli kuulemma valinnut minulle kirjan. Joku sittten ei postittanut kirjaa ja lainaaja joutui ne lunastamaan. Tais olla niin, että seuraavana vuonna oli korona ja tälle kirjastoihmiselle oli kerätty kirjapino, näitä edellisen vuoden, mutta ei saanut niitä ja tietty suuttui myös, kun oli joutunut maksamaan kirjat.
Nuukuus tuli kalliiksi
Muistan tämän
Katsoisin varmaan, että jaa, nämä onkin ostettu kirjaston poistomyynnistä enkä edes ajattelisi että ne pitää palauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukin tavallaan. Meillä on tapana muistaa aikuisiakin, mutta ei tietenkään samassa mittakaavassa, kuin mitä lapset saavat lahjoja. Pitäisin lapsettomana aikuisena vähän outona sitäkin, että itse ostaisin lahjat kymmenelle sisarusten lapselle enkä itse saisi esim. sisaruksilta mitään muistamista.
Tai sitten niitä aikuisia on se kymmenen ja lapsia 1-2. Aikuisista kukaan ei halua eikä tarvitse erillisiä lahjoja vaan kukin tuo joulupöytään jotain yhteisesti nautittavaa herkkua. Sitten on yksi kitisijä jonka ihan palstoja myöten alkaa vikistä 'miks mä en saa lahjoja, kun lapsetkin saa, mäkin haluun.' Varsinkin silloin kun naperot vielä uskovat joulupukkiin, on älytöntä puhua mistään vastavuoroisuuden opettamisesta lapsille. Ettekö te tiedä että joulupukille laitetaan kiitokseksi lautaselle pipareita ja joulutorttu sekä lasi maitoa tai mehua.
Jos nyt puhutaan siitä kuka tarvitsee lahjaa, niin se on joulupöydän heikoimmassa taloudellisessa asemassa oleva henkilö. En kohdista tätä Ap:n suvulle vaan muille ketjun lukijoille. Antakaa lahja sille sukulaiselle tai ystävälle, jolla on vain vähän maallista mammonaa sillä hetkellä. Antakaa sellainen lahja, josta saajalle on hyötyä ja iloa. Jos jonkun tilanne on tosissaan vaikea, niin kahvipaketteja, jotka ovat saajan maun mukaisia tai vastaavasti teetä. Säilyvää perusruokaa tai pussilakanapakkaus tai muu käyttöesine sen mukaan, mistä henkilöllä on puutetta. Kun joku on pitkän aikaa työtön tai ollut sairaalassa, hänen taloutensa heikkenee tuntuvasti. Jos pienituloisuutta on jatkunut yli vuoden, niin vähitellen alkavat kodin perustarvikkeet kulua ja niitä on vaikea korvata. Jokin aika sitten tuttu rouva kertoi, että heillä on vähennetty kahvinjuontia ja joku maksukanava oli sanottu irti. Siis hyvin pienistä ilonaiheista oli täytynyt luopua.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä provo? Käyttää lahjan antamisesta lapsille lahjoa-sanaa. Antamisen ilo tuntuu kyllä puuttuvan ap:lta, joka haluaisi edelleen olla lapsi. Ainakaan aikuisuuteen siirtyminen ei tunnu onnistuneen täydellisesti. Ymmärrettävää, se onkin vaikeaa.
2000-luvulla on tullut muotisanaksi tuo lahjominen. Monet käyttävät sitä yleisesti, kun on kyseessä tavanomainen lahjan antaminen omille tutuille.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä ihmeellinen kuvio on missä pakolla mennään vanhemmille joulua viettämään vaikka ei edes oikeasti halua? Eikö aikuinen ihminen voi olla omassa kodissaan tai vaikka hotellissa joulua viettämässä? Miksi sinne sukulaisille mennään vaikka ei halua.
Ap HALUAA viettää joulua perheensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja aloittajalle soi nyt kyllä maailman pienin viulu. Etuoikeutettua valitusta. Minulle riittää "palkkioksi" lasten riemu lahjoista. Onko AP todella nuori aikuinen, joka ei ole ihan vielä kasvanut isoksi? Ainakin sinulta on mennyt joulun idea pahasti ohitse.
Tuo on hyvin sanottu, että palkkioksi riittää lasten riemu ja onni lahjoista.
Täti voi sitten lämmöllä myöhemmin muistella lapsia onnellisina - hänen ansiostaan. Se lapsen vilpitön onni, jonka hän siitä saamastaan lahjasta koki sydämessään. Muisto siitä onnesta on paras ja suurin lahja tädille.
Lasten riemu ja onni lahjoista ei riitä, jos sitä ei ole. Silloin kun oli vilpitöntä iloa, se oli riittävää, vaikka pieni vastalahja olisikin ollut kiva, vaikka lapsen itse askartelema joulukortti. Mutta sitten kun iloa ei enää ollut ja toiveet olivat kalliita, ei enää napannut käyttää vuosittain suunnilleen kuukauden nettopalkan verran muiden lasten lahjoihin. Nykyään annan lahjan vain kummilapselleni, hänen sisaruksilleen ostan synttärilahjaksi karkkipussin jos menen juhliin.
Vierailija kirjoitti:
Voihan ostaa vaikka marketista piirustuspaperia ja värikynät, jos ei muuta halua. Lahja kuin lahja.
Kynät ja piirustuspaperi on muuten monelle lapselle erittäin mieleinen lahja.
Pienituloisena ja pienessä asunnossa eläneenä voin vakuuttaa, että pääkaupunkiseudulle saapuvien ystävien ja sukulaisten vierailut yöpymisineen todella tuntuivat budjetissa. Joskus täytyi ostaa heitä varten ruokaa velaksi ja niinkin kävi välillä, että se ei ollut heidän mielensä mukaista. Silloin vähät rahat menivät hukkaan, sillä omat ruokani olivat ja ovat edelleen vähäisiä ja kukkaron mukaan mennään. Useimmat ihmiset eivät ollenkaan tajua, miten sinkkutaloudessa asuva joutuu venyttämään joka penniä. Hän ei saa tukia eikä päättäjiä kiinnosta hänen olotilansa. Tänä vuonnakin joulun lähestyessä puhutaan vain lapsiperheiden lahjakeräyksistä ja lahjakorteista.