"Meidän suvussa ei aikuiset tarvitse lahjoja" - joudun siis lahjomaan vuodesta toiseen siskon lapsia saamatta itse mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis menetkö valmiiseen joulupöytään? Tiedätkö mikä vaiva sellaisen laittamisessa on, jos laittaa pöydän notkumaan kaikki sortit jouluruokaa? Ja maksaa paljon.

Jos selviät tuosta ostamalla joululahjat - monelle, kolmelle?- lapselle, niin vähällä pääset.

 

Kiva kun jengi ei edes lue aiempia viestejä, sit tehdään omat johtopäätökset ja tuomitaan varuiksi :D

Yhdessä hoitavat järjestelyt ja tuomiset. Eli ap ei vain "marssi" valmiiseen pöytään.

 

Pitääkö lukea yli 80 sivua viestejä ennen kuin on oikeutettu kirjoittamaan oman mielipiteensä. Aikamoista.

Meillä ostetaan lahjat kaikille. Olkoon vaan lapsellista, mutta me yli 40v tykätään ilahduttaa toisiamme ja jo aikuisia "lapsia". Lahjatoiveita kysytään ja ostetaan sen mukaan. Pyrin ostamaan samalla summalla kaikille kivat lahjat. 

Sisko on hoitanut velvoitteensa eli lasten hankkimisen, sinä et (vielä). Turha ruikuttaa. Ellet pidä siskosi lapsista, älä osta mitään. Lapset luulevat lahjojen tulevan Joulupukilta, joten heitä et loukkaa. Aikuiset tajuaa, ja et ole toivottua jouluseuraa. Asia ratkeaa siis helposti ja pääset olemaan itseksesi itsellesi lahjoja ostellen.

Vanhempien laittamat lahjalistat ovat tarkoitettu helpottamaan lahjan valintaa, näin ainakin minä ne otan ja yleensä otankin ne kiitollisena vastaan. Tämä tietenkin siinä tapauksessa, että vanhemmilla on järki kädessä ja lahjapyynnöt ovat kohtuullisia. Vanhempien kuuluu ostaa ne kalliimmat ja eniten toivotut lahjatoiveet. Sukulaiset ja kummit, jotka haluavat muistaa, voivat täydentää ja ostaa muuta.

Jos lahjatoiveet tulevat pyytämättä tai ovat kohtuuttomia, niin voi sanoa, että kiitosta vain, mutta olen jo ostanut lahjan lapselle tai minulla on jo idea mitä ostan. Ja sitten ostaa, mitä on omasta mielestä sopivaa. 

Näin voi ap tehdä, eikä noudattaa orjallisesti vanhempien lahjalistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Erään ystäväni vaimo pyysi minut lapsensa kummiksi. Jo ensimmäisenä jouluna selvisi, että halusi minusta vain lahja-automaatin, kun läväytti pöytään lahjalistan, jossa oli suhteettoman kallista tavaraa. Ostin lahjan ja ilmoitin, että tämä oli sitten tässä. Minäkään en ole rahasta tehty. Hankkikoon jostain muualta nyhdettävän.

Hyvin olen pärjännyt ilman heitä. 

Miksi et vain ostanut mikä oli sinulle sopivaa. Aika tökeröä tuollainenkin käytös lyödä välit poikki jonkun lahjalistan takia.  

Minä taas lainaan kirjastosta lapsille kirjoja, jotka he saavat sitten itse palauttaa. Kunnon taistolaisuusmeininkiä, nääs. 

Jotkut ihmiset jäävät kiinni lapsen rooliin, tai ainakin siihen, että he ovat huomion keskipiste. Juuri heidän tunteitaan pitäisi kaikkien jatkuvasti ajatella. Näille on sitten kriisi, kun sisarus saa lapsia ja omat vanhemmatkin ovat yhtäkkiä vauvalle lässyttäviä isovanhempia ja itse on enää vain joku keski-ikäistyvä täti tai setä, sivuhenkilö. Sitten alkaa kitinä nettoveronmaksujuudesta ja siitä kuinka kukaan ei heitä huomaa eikä välitä.

Teille sanoisin: menkää elämässä eteenpäin. Teillä oli oma aikanne lapsuudessa olla kaiken keskipiste, ja nyt se rooli kuuluu seuraaville sukupolville. Teidän osanne tällä hetkellä on mahdollistaa se. Näin se menee ja näin sen kuuluu mennä. Aikansa kutakin. Ja jos elätte ihmisiksi niin, että teillä on vielä vanhana läheisiä ympärillä, niin pääsette taas saamapuolelle elämän ehtoossa. Jos taas olette itsekkäitä uhriutujia jo nyt, niin eipä kauheasti odotettavaa sen suhteen..

Vierailija kirjoitti:

Minä taas lainaan kirjastosta lapsille kirjoja, jotka he saavat sitten itse palauttaa. Kunnon taistolaisuusmeininkiä, nääs. 

Muutama vuosi sitten, ehkä 5, tai yli, ennen koronaa, saatiin myös tällainen. Hölmöintä siinä oli se, että kirjat piti postittaa kauas. Antaja toi ne lähikirjastostaan ja ehdotti siinä luen ja postitan.

Oltiin kaikki suu auki ja mä sitten illan aikana annoin takas ja sanoin mä en maksa siitä, että saan joululahjan. Oli kuulemma valinnut minulle kirjan. Joku sittten ei postittanut kirjaa ja lainaaja joutui ne lunastamaan. Tais olla niin, että seuraavana vuonna oli korona ja tälle kirjastoihmiselle oli kerätty kirjapino, näitä edellisen vuoden, mutta ei saanut niitä ja tietty suuttui myös, kun oli joutunut maksamaan kirjat.

Nuukuus tuli kalliiksi

Vierailija kirjoitti:

Miksi ostat toivelistalta lahjat. Ilmoita siskollesi että tänä Jouluna et osta toivelistalahjoja vaan ihan itse valitsemasi pienet lahjat. Ei ole siskosi asia määrätä mitä ostat. Ja aina voi vinkata siskolle, että olis kiva saada edes kukkakimppu Jouluna.

Eikä tarvitse edes ilmoittaa. Ostaa vaan jotain omasta mielestään kivaa pientä omille siskonlapsilleen. Hymyilee vaan tyhmästi, jos se sisko mutristelee suutaan. Asia ei hänelle kuulu lainkaan. Voihan sitä ostaa sille siskollekin jotain pientä kivaa : ) Joulussa kuitenkin mukavaa on just miettiä pieniä mukavia lahjoja läheisilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukin tavallaan. Meillä on tapana muistaa aikuisiakin, mutta ei tietenkään samassa mittakaavassa, kuin mitä lapset saavat lahjoja. Pitäisin lapsettomana aikuisena vähän outona sitäkin, että itse ostaisin lahjat kymmenelle sisarusten lapselle enkä itse saisi esim. sisaruksilta mitään muistamista. 

Tai sitten niitä aikuisia on se kymmenen ja lapsia 1-2. Aikuisista kukaan ei halua eikä tarvitse erillisiä lahjoja vaan kukin tuo joulupöytään jotain yhteisesti nautittavaa herkkua. Sitten on yksi kitisijä jonka ihan palstoja myöten alkaa vikistä 'miks mä en saa lahjoja, kun lapsetkin saa, mäkin haluun.' Varsinkin silloin kun naperot vielä uskovat joulupukkiin, on älytöntä puhua mistään vastavuoroisuuden opettamisesta lapsille. Ettekö te tiedä että joulupukille laitetaan kiitokseksi lautaselle pipareita ja joulutorttu sekä lasi maitoa tai mehua.

mutta miksi lasten vanhempien pitää olla se joulupukki, vanhemmat itse hommaa ne lahjat

Itse ostan vain kummilapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien laittamat lahjalistat ovat tarkoitettu helpottamaan lahjan valintaa, näin ainakin minä ne otan ja yleensä otankin ne kiitollisena vastaan. Tämä tietenkin siinä tapauksessa, että vanhemmilla on järki kädessä ja lahjapyynnöt ovat kohtuullisia. Vanhempien kuuluu ostaa ne kalliimmat ja eniten toivotut lahjatoiveet. Sukulaiset ja kummit, jotka haluavat muistaa, voivat täydentää ja ostaa muuta.

Jos lahjatoiveet tulevat pyytämättä tai ovat kohtuuttomia, niin voi sanoa, että kiitosta vain, mutta olen jo ostanut lahjan lapselle tai minulla on jo idea mitä ostan. Ja sitten ostaa, mitä on omasta mielestä sopivaa. 

Näin voi ap tehdä, eikä noudattaa orjallisesti vanhempien lahjalistaa. 

Lahjalista on kyllä aina vain ja ainoastaan totaalisen moukkamaista käytöstä. Lahjaa ei pyydetä. Ikinä. 

Olisiko joskus syytä pysähtyä peilin eteen miettimään ja itsereflektoimaan omaa persoonaa? Onko tervetä aikuisena vihoitella siitä, että perheessä ajatuksena on ollut helpottaa kaikkien joulua ja säästää rahaa sopimalla, että vain lapsille lahjoja, sillä heille joulut ilman lahjoja olisi varmasti aika surullinen lapsuusmuisto?



Jos joulu ilman lahjoja on sinulle aikuisena noin järkyttävä ajatus, kannattaa varmaan antaa palaute perheelle ja ilmaista asia, eikä vihoitella katkerana siitä, että "joutuu" ostamaan lahjat ihan pienille siskonlapsilleen.



Tämä itsekkyyden määrä nykypäivänä on surullista ja todella järkyttävää luettavaa täälläkin kommenteissa, jopa ehdotetaan että jättää joulunvieton perheen kanssa väliin, jos ei itse saa lahjoja (eikä tosin muutkaan aikuiset) mutta oma napa tärkein selvästi aika monelle.

Onnea katkeruuden tielle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskeeko tämä tympeys lahjoja kohtaan ainoastaan joulua vai ihan kaikkia juhlapäiviä? Mikäli se ei ulotu joka/moneen juhlaan niin miksi juuri joulu? Vinkkinä muuten stressaajille että joululahjojen ostamiseen/tekemiseen on kokonainen vuosi aikaa, ei niitä ole mikään pakko viime hetkenä väsyneenä ja kuormittuneena hankkia.

En kyllä ala kesällä mitään lahjoja kerätä nurkkiin. Omat sukulaiset on sen verran varakkaita, että ostaa itse ne jutut jota tarvitsee. Säästyy kaikkien aikaa jouluna ja vuoden ympäri. En minä ainakaan lahjoista / romusta ilahdu, kun en mitään tarvitse ja samanlaisia ollaan kaikki muutkin suvussa. Miksi pitäisi pakko-ostaa lahjoja, koska joulu?

Samaa mieltä. Aikuisille on kamalan vaikea keksiä hyviä lahjoja ja tarpeettomia en haluaisi ostaa. Oikeastaan koko joulu olisi mukavampi ilma

Jaa. No minä ainakin annan lahjaksi/viemisiksi suulaisille/tutuille itse tekemiäni leivonnaisia (koko perheelle). Hyvin ovat kelvanneet. Ei jää mitään krääsää säilytettäväksi. Lapsille usein jotain vaatetta tai kirjan tai pelin.

Sama meillä oli. Olinkin vain lahja-automaatti, en mikään muu. 

Sitä tulee joskus mietittyä, että kuinka tällainen dynamiikka toimii. Siis, että olet niin etäinen siskosi kanssa ettet voi asiasta sanoa, mutta haluat viettää hänen ja hänen lastensa kanssa joulun. 

Mun lähipiiriin ei kyllä kuulu henkilöitä, joille en voisi puhua suoraan asiasta kuin asiasta. Kaippa noita perhesuhteita on monenlaisia ja jos olet itsesi asettanut tiettyyn muottiin, niin sieltä ulospääsy vaatii sen mikä on todella vaikeaa ja mistä muuan Bob Marley lauloi:"Emancipate yourself from mental slavery".

Täällä on aika moni kritisoinut lahjalistoja. Muistelkaapa omaa lapsuuttanne, kuka ei olisi kirjoittanut joulupukille lahjatoivomuksiaan? Mitä luulette että niille kirjeille kävi. Vanhemmat aivan varmasti salasivat toiveenne muilta sukulaisilta. Eivätkä sukulaiset ja vanhemmat missään tapauksessa koordinoineet lahjojen hankintaa pitääkseen huolta siitä ettei jotain toivelahjaa tule useampaan kertaan ja joku tärkeä lahja jää pois. Useinkaan pukki ei tuonut kaikkea mitä lapsen mieleenne juolahti toivoa. Mutta aika monta lahjaa kuitenkin toivomustenne mukaan. Ja sitten ne pehmeät paketit joissa oli villasukkia, tumppuja, yöpaita tms.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko joskus syytä pysähtyä peilin eteen miettimään ja itsereflektoimaan omaa persoonaa? Onko tervetä aikuisena vihoitella siitä, että perheessä ajatuksena on ollut helpottaa kaikkien joulua ja säästää rahaa sopimalla, että vain lapsille lahjoja, sillä heille joulut ilman lahjoja olisi varmasti aika surullinen lapsuusmuisto?



Jos joulu ilman lahjoja on sinulle aikuisena noin järkyttävä ajatus, kannattaa varmaan antaa palaute perheelle ja ilmaista asia, eikä vihoitella katkerana siitä, että "joutuu" ostamaan lahjat ihan pienille siskonlapsilleen.



Tämä itsekkyyden määrä nykypäivänä on surullista ja todella järkyttävää luettavaa täälläkin kommenteissa, jopa ehdotetaan että jättää joulunvieton perheen kanssa väliin, jos ei itse saa lahjoja (eikä tosin muutkaan aikuiset) mutta oma napa tärkein selvästi aika monelle.

Onnea katkeruuden tielle!

vanhemmat itse voivat ostaa ne lahjat eikä kysymättä lähetä lahjalistoja, eri asia jos kysytään mitä lapsille voi ostaa

Kiitän itseäni ettei omassa lähisuvussani ole tuollaisia ankeuttajia joiden mielestä aikuisten muistaminen on jotenkin lapsellista/itsekästä/riesaa. Meillä muistetaan kaikkia vaikka nuorin jäsen on 1-vuotias.

Lahjoihin ei mene paljon tänä vuonna. Anopille pitäisi keksiä jotain kivaa mutta miehen kanssa sovittiin ettei osteta toisillemme mitään. Riittää kun on hyvät ruoat ja saa viettää rennon ja tunnelmallisen joulun🙂Kokeilin viime vuonna tehdä itse porkkana-, ja bataattilaatikkoa. Tuli hyvää joten aion tehdä tänäkin vuonna. Juustoja&viiniä aion ostaa, sekä pienpanimo-oluita ja siideriä. Ehkä lisäksi karjalanpaistia koska kinkkua en ala väsäämään enkä edes siitä kauheasti välitä. Poronkäristystä teen ja sitä voi syödä laatikoiden kanssa. Varmaan menee suunnilleen 200€ joulun viettoon.