"Meidän suvussa ei aikuiset tarvitse lahjoja" - joudun siis lahjomaan vuodesta toiseen siskon lapsia saamatta itse mitään!

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis menetkö valmiiseen joulupöytään? Tiedätkö mikä vaiva sellaisen laittamisessa on, jos laittaa pöydän notkumaan kaikki sortit jouluruokaa? Ja maksaa paljon.

Jos selviät tuosta ostamalla joululahjat - monelle, kolmelle?- lapselle, niin vähällä pääset.

Kiva kun jengi ei edes lue aiempia viestejä, sit tehdään omat johtopäätökset ja tuomitaan varuiksi :D

Yhdessä hoitavat järjestelyt ja tuomiset. Eli ap ei vain "marssi" valmiiseen pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskeeko tämä tympeys lahjoja kohtaan ainoastaan joulua vai ihan kaikkia juhlapäiviä? Mikäli se ei ulotu joka/moneen juhlaan niin miksi juuri joulu? Vinkkinä muuten stressaajille että joululahjojen ostamiseen/tekemiseen on kokonainen vuosi aikaa, ei niitä ole mikään pakko viime hetkenä väsyneenä ja kuormittuneena hankkia.

En kyllä ala kesällä mitään lahjoja kerätä nurkkiin. Omat sukulaiset on sen verran varakkaita, että ostaa itse ne jutut jota tarvitsee. Säästyy kaikkien aikaa jouluna ja vuoden ympäri. En minä ainakaan lahjoista / romusta ilahdu, kun en mitään tarvitse ja samanlaisia ollaan kaikki muutkin suvussa. Miksi pitäisi pakko-ostaa lahjoja, koska joulu?

Samaa mieltä. Aikuisille on kamalan vaikea keksiä hyviä lahjoja ja tarpeettomia en haluaisi ostaa. Oikeastaan koko joulu olisi mukavampi ilma

Sitten on heitä, jotka mielellään antavat lahjoja läheisilleen. Mutta ei tietenkään mitään turhaa, koskaan.

Lahjakortteja palveluihin, tuetaan paikallisia pienyrittäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska minua  ei huomioida, en minäkään.

Epäsosiaalisille ihmisille tiedoksi että jos haluatte tulla vastavuoroisesti huomioiduksi niin jonkun täytyy aloittaa se toisen huomioiminen, eikä se aina voi olla se joku toinen. Huomioiduksi tulemista helpottaa sekin ettette ole vittupäitä muille ihmisille. Kertoo myös sosiaalisesta kyvyttömyydestä jos ei löydy halua huomioida muita ilman että nämä maksaa siitä, yleensä kun halu tehdä muille hyvää lähtee silkasta halusta tehdä hyvää, eikä vain siitä että siitä saa jotain vastineeksi itselleen.

Niin just. Korkea aika lopettaa tuo typerä apn pitää maksaa takaisin se että omat vanhemmat ja sisko perheineen suvaitsee kutsua hänet iloiseen yhteiseen joulunviettoon joka mukamas on lahja jo itsessään. Jos

Miksi sinua ei häiritse ajatus, että se siskon perhe "lampsii vain valmiiksi katettuun pöytään" ? Miksi vain ap:n potentiaalinen lampsinta ärsyttää sinua?

Vierailija kirjoitti:

On siinäkin menty pieleen jos lapset eivät ilahdu lahjoistaan mikäli eivät saa sitä mitä ovat toivoneet. Miten siihen istuu antamisen ilo kun kamala paine ettei se kaikessa etusijalle nostettu lapsi vain pety ja suutu? Saamisen ilo? Ilo siitä että joku haluaa antaa lahjan ja on tarkoittanut ilahduttaa. 

Muuten jokapaikassa ei aknnattaisi asettaa sitä lasta ensimmäiseksi, esim lentokoneessa jos happinaamarit tipahtaa ja ne pitää naamalle asettaa. Laitapa lapselle ensin ja menetä tajuntasi ja sitten lapset ovatkin omillaan ja hädissään.

Muutenkin ei lapsia pidä millekään korokkeelle nostaa ja kasvattaa pikkutyranneja, se suunatus on tehty jo ja tulosket näkyvät päiväkodeissa ja varsinkin kouluissa. Lapsi ei mene rikki jos häntä kasvattaa ja asettaa rajoja, päinvastoin. Rajat ovat rakkautta.

Joo ja asenteella lapset tulevat aina, aina, joka paikassa ja tilanteessa, ensin saadaan aikaan kivoja narsistisia aikuisia.

Homma menee näin: jos joku läheinen vuodesta toiseen osallistuu lasten muistamiseen jouluna, ja antaa edes yhden lahjan lapsille,  näiden lasten vanhempien on annettava lasten puolesta joku muistaminen takaisinpäin sille joka aina muistaa lapsia, kohteliaisuussyistä. lapset ei ikänsä johdosta vielä osaa itse olla vastavuoroisia tuolle tädille/sedälle, kummille tai mummolle. Joten se on vanhempien velvollisuus hommata se muistaminen joka tapauksessa lasten puolesta, olkoon vaikka suklaarasia tai kukka. Ei se paljon vaadi. Samoinhan te lähetätte lastenne puolesta vaikka joulukortin, laitatte koko perheeltä joulukortin ja siihen lasten nimet, piirustuksen tms. Ei ne lapset sitä itse osaa viedä postiin ajoissa. Mutta läheisten, jotka ehkä istuu aattoa aina samassa seurassa tyhjin käsin pois lähettäminen tai toisten ilon katseluttaminen ei ole oikein. Eri asia jos olet sairas, uupunut, rutiköyhä, sen voi sanoa, ja kaikki näkee muutenkin ettei susta ole semmoiseen, ja sekin on ok. En tiedä miten suurperheissä joissa on esim. 10 sisarusta toimitaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli samaa, kunnes sit kuulin vahingossa kun osa aikuisista sopi että ostaa toisilleen lahjoja myös. Tuo siis oli multa salaa kun olin vessassa, mutta eivät tajunneet että olin jo tullut pois ja kuulin asiasta. Oli niiiiiin ihana tunne kun omat vanhempanikin puhuivat että "Ninan kuullen ei sit puhuta. Hän ei tarvi mitään" ja isä totesi "Muutakuin selkäänsä" ja kauhea nauru päälle. Oli kauhea paikka kyllä, mutta tuosta huomasi kuinka mä oon aina ollut se vähäpätöisin joka ei merkkaa sitten ollenkaan. Tyhmänä silti menin vielä noihin "Sukujouluihin" koska mulla ei tuolloin ollut ketään ja olin liian hiljainen ja herkkä. Ehkä myös mietin että ehkä asiat muuttuu kun saan oman lapsen.

 

No ei muuttunut. Muuttui vaan kauheaksi. Mun oma lapsi kaksi vuotta katseli kun muut suvun lapset sai kaikkea ja hälle lykättiin yksi paketti jossa villasukat jotka olivat näköjään ollee

 

En oo tuo kirjoittaja, mut ihanko oikeasti luulet että KAIKKIEN elämä  saakeli soikoon on ruusuilla tanssimista??? Todella monella ON valitettavasti narsistinen suku, perhe, puoliso ym. Minua koko sukuni vihasi enkä todellakaan saanut Joulunakaan mitään [ ja siis syynä se että synnyin ilman toista kämmentä ] Ihmisiä, tarinoita ja taustoja on erilaisia. Vaikka jollain olisi traaginen perhetausta ym, ei se tarkoita että he valehtelevat kun asiasta puhuvat.

Vierailija kirjoitti:

Homma menee näin: jos joku läheinen vuodesta toiseen osallistuu lasten muistamiseen jouluna, ja antaa edes yhden lahjan lapsille,  näiden lasten vanhempien on annettava lasten puolesta joku muistaminen takaisinpäin sille joka aina muistaa lapsia, kohteliaisuussyistä. lapset ei ikänsä johdosta vielä osaa itse olla vastavuoroisia tuolle tädille/sedälle, kummille tai mummolle. Joten se on vanhempien velvollisuus hommata se muistaminen joka tapauksessa lasten puolesta, olkoon vaikka suklaarasia tai kukka. Ei se paljon vaadi. Samoinhan te lähetätte lastenne puolesta vaikka joulukortin, laitatte koko perheeltä joulukortin ja siihen lasten nimet, piirustuksen tms. Ei ne lapset sitä itse osaa viedä postiin ajoissa. Mutta läheisten, jotka ehkä istuu aattoa aina samassa seurassa tyhjin käsin pois lähettäminen tai toisten ilon katseluttaminen ei ole oikein. Eri asia jos olet sairas, uupunut, rutiköyhä, sen voi sanoa, ja kaikki näkee muutenkin ettei susta ole semmois

Tämä. Vastavuoroisuus, kohteliaisuussyyt. Lapset eivät itse vielä ymmärrä eivätkä osaa, vanhempien pitäisi osata ja ymmärtää vastavuoroisuus ja kohteliaisuus lasten puolesta. Ja kasvattaa samalla lapsiaan tähän eikä vain aina saamaan, ottamaan vastaan muilta, antamatta mitään takaisin. Ei vaadi paljoa vaivannäköä lasten vanhemmilta, kohtelias takaisinmuistaminen vaikka kukalla tai tai suklaarasialla tms. Vähemmästäkin tulee epäkiitollinen olo lapsettomalle sisarukselle, jos vuodesta toiseen lahjoo toisten lapsia, antaa ja antaa laittaen isoja summia rahaa (vuosien kuluessa yhteissumma kasvaa tonneihin) eikä hommassa ole mitään kohteliasta vastavuoroisuutta. Vähemmästäkin tulee hyväksikäytetty olo.

Vierailija kirjoitti:

Homma menee näin: jos joku läheinen vuodesta toiseen osallistuu lasten muistamiseen jouluna, ja antaa edes yhden lahjan lapsille,  näiden lasten vanhempien on annettava lasten puolesta joku muistaminen takaisinpäin sille joka aina muistaa lapsia, kohteliaisuussyistä. lapset ei ikänsä johdosta vielä osaa itse olla vastavuoroisia tuolle tädille/sedälle, kummille tai mummolle. Joten se on vanhempien velvollisuus hommata se muistaminen joka tapauksessa lasten puolesta, olkoon vaikka suklaarasia tai kukka. Ei se paljon vaadi. Samoinhan te lähetätte lastenne puolesta vaikka joulukortin, laitatte koko perheeltä joulukortin ja siihen lasten nimet, piirustuksen tms. Ei ne lapset sitä itse osaa viedä postiin ajoissa. Mutta läheisten, jotka ehkä istuu aattoa aina samassa seurassa tyhjin käsin pois lähettäminen tai toisten ilon katseluttaminen ei ole oikein. Eri asia jos olet sairas, uupunut, rutiköyhä, sen voi sanoa, ja kaikki näkee muutenkin ettei susta ole semmois

Omituinen kommentti. Jos kaikki aikuiset ovat sitä mieltä että eivät tarvitse lahjoja, niin heillekö pitäisi sitten kuitenkin väkisin tunkea lahjoja sen takia että he kuitenkin haluavat lapsille lahjoja ostaa. Monessa pikkulapsiperheessä rahat ovat todella tiukassa, niin miksi ihmeessä heidän pitäisi vähiä rahojaan tuhlata aikuistenkin lahjoihin. Tuolla mainitsemallasi systeemillä sitten ne lapsiperheen vanhemmat olisivat ainoat jotka jäävät ilman lahjoja. 

Täytyy sanoa että en voisi kuvitellakaan omassa suvussa olevan sellaisia henkilöitä jotka eivät vilpittömästi nauttisi lasten ilon katselemisesta vaan tuntisivat siitä kateutta ja pahaa mieltä.

Kannattaako niihin sukujouluihin ylipäätään mennä ollenkaan jos asenne on vaan mittailla ja vertailla lahjojen määrää? Koululaiset vertailevat keskenään saamiaan lahjoja, mutta siis aikuiset ihmiset, luulisi heidän jo kasvaneen tuosta pois.

Erään ystäväni vaimo pyysi minut lapsensa kummiksi. Jo ensimmäisenä jouluna selvisi, että halusi minusta vain lahja-automaatin, kun läväytti pöytään lahjalistan, jossa oli suhteettoman kallista tavaraa. Ostin lahjan ja ilmoitin, että tämä oli sitten tässä. Minäkään en ole rahasta tehty. Hankkikoon jostain muualta nyhdettävän.

Hyvin olen pärjännyt ilman heitä. 

Kukin tavallaan. Meillä on tapana muistaa aikuisiakin, mutta ei tietenkään samassa mittakaavassa, kuin mitä lapset saavat lahjoja. Pitäisin lapsettomana aikuisena vähän outona sitäkin, että itse ostaisin lahjat kymmenelle sisarusten lapselle enkä itse saisi esim. sisaruksilta mitään muistamista. 

Olisiko se ollut alunperin ap joka on lähtenyt lahjoja ostamaan ja lahjatoiveita kysymään.  Meinaan, harva vanhempi tiedottaa lasten lahjatoiveista ihan muuten vaan.  Tuon voi milloin tahansa katkaista. 

Olisiko ap sinun aika jo kasvaa aikuiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Kukin tavallaan. Meillä on tapana muistaa aikuisiakin, mutta ei tietenkään samassa mittakaavassa, kuin mitä lapset saavat lahjoja. Pitäisin lapsettomana aikuisena vähän outona sitäkin, että itse ostaisin lahjat kymmenelle sisarusten lapselle enkä itse saisi esim. sisaruksilta mitään muistamista. 

Tai sitten niitä aikuisia on se kymmenen ja lapsia 1-2. Aikuisista kukaan ei halua eikä tarvitse erillisiä lahjoja vaan kukin tuo joulupöytään jotain yhteisesti nautittavaa herkkua. Sitten on yksi kitisijä jonka ihan palstoja myöten alkaa vikistä 'miks mä en saa lahjoja, kun lapsetkin saa, mäkin haluun.' Varsinkin silloin kun naperot vielä uskovat joulupukkiin, on älytöntä puhua mistään vastavuoroisuuden opettamisesta lapsille. Ettekö te tiedä että joulupukille laitetaan kiitokseksi lautaselle pipareita ja joulutorttu sekä lasi maitoa tai mehua.

Amerikoissa jätetään keksi&maitolautanen joulupukille, ei Suomessa. Siinä muuten jälleen yksi kommentoija joka on täysi materialisti, ei millään ymmärrä mistä koko jutussa/lahjoissa on kyse.

Keittiöpsykologina sanoisin, että tässä ei ole kyse lasten lahjoista lainkaan, vaan jonkinlaisista menneistä patoutumista. Sekä apn aloitus että monen kommentoijan kommentit oikein tihkuvat katkeruutta, että sisarus "taas" saa enemmän, joko aiheesta tai aiheetta. Kuulen komentteissa myös tarvetta saada todiste siitä, että kelpaa sellaisenaan, ettei tarvitse "pääsymaksuksi" oman perheen jouluun antaa mitään.

Me muut sitten ihmetellään, että miten voi asettaa itsensä noin keskiöön ja ajatella kaiken itsensä kautta, mutta meillä ei olekaan vastaavia ongelmia. Me ymmärretään, että lapsiperheen ruuhkavuosissa on sen verran hommaa ettei aikuisen sisaruksen joululahja ole päällimmäisenä, tai se, että onko tuo aikuinen sisarus varmasti myös ok sen kanssa ettei lahjoja jaeta. Oletuksena meillä normaaleilla ja traumattomilla siis, että aikuinen ihminen sanoo itse jos on joku ongelma. 

Siitä varmaan kumpuaa poikkeavat näkemykset; Ei ymmärretä toistemme hyvin erilaisia ajatusmaailmoja.

Onkohan tämä provo? Käyttää lahjan antamisesta lapsille lahjoa-sanaa. Antamisen ilo tuntuu kyllä puuttuvan ap:lta, joka haluaisi edelleen olla lapsi. Ainakaan aikuisuuteen siirtyminen ei tunnu onnistuneen täydellisesti. Ymmärrettävää, se onkin vaikeaa.

Hankala kuvio, jos osa haluaa luopua lahjoista ja osa haluaa jatkaa niiden antamista. Ei siihen saa oikein mitenkään kaikkia tyydyttävää ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Hankala kuvio, jos osa haluaa luopua lahjoista ja osa haluaa jatkaa niiden antamista. Ei siihen saa oikein mitenkään kaikkia tyydyttävää ratkaisua.

Siitä voi lähteä liikkeelle että kertoo mitä itse haluaa tehdä. 

Ihanaa kun on päässyt koko joulusta eroon! Raamatun/historian tutkijoiden mukaan Jeesus syntyi myöhään syksyllä, jolloin paimenet olivat vielä kedolla lampaittensa kanssa. Talvella lampaat oli jo koottu tarhoihinsa, eli miettikääs vähän! 

Tiedoksi, että pakanakansat viettivät saturnaaliajuhliaan ylensyömisillään, lahjoillaan ja makujuomillaan ja joidenkin tutkijoiden mukaan myös irstailullaan. Se siitä joulusta!! 



Noloa kristityille viettää!