Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Meidän suvussa ei aikuiset tarvitse lahjoja" - joudun siis lahjomaan vuodesta toiseen siskon lapsia saamatta itse mitään!
Vietän joulua joka vuosi vanhempieni ja siskoni perheen kanssa. Siskollani on kaksi lasta, 3v ja 6v. Äitini ja siskoni ovat aloittaneet lasten synnyttyä perinteen, että vain lapsille ostetaan joululahjoja, koska eivät aikuiset niitä kuulemma tarvitse. Alkaa vaan turhauttaa kun minulta odotetaan joka joulu kalliita toivelistojen mukaisia lahjoja siskon lapsille mutta sisko ei itse osta minulle ikinä mitään. Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat toimitte? Kehtaisinko jättää tänä vuonna lahjat ostamatta kun en itsekään saa mitään?
Kommentit (2121)
Vaikea muille sanoa, kun tällaisiin asioihin vaikuttaa niin monet asiat - lahjan saajan läheisyys, oma rahatilanne jne. Itsellä ei ole lapsia. Siskolla kaksi. Hyvillä mielin olen molemmille aina kaikki lahjat ostanut, enkä ole mitään vastalahoja odottanutkaan.
Mutta jos alkaa tökkiä, niin voihan sitä aina ostaa vähän vaatimattomampia lahjoja. Rasia vihreitä kuulia tai Juhlapöydän konvehteja vaikka. Koska ajatushan se on se tärkein. Jos ei kelpaa niin vika on vastaanottajassa.
Mutta tuleepa jostain syystä mieleen yksi tapaus kotimaisemista. Kotikylällä oli maatila, jonka omisti kaksi veljeä puoliksi. Toinen naimisissa, toinen ei. Naimisissa olevalla oli neljä lasta, joista kolme vanhinta jostain syystä aina kenkkuili sille aikamiespoika-veljelle, eli sedälleen. Lopulta setä kuoli ja veljen lapset hekumoi tulevalla perinnöllä. Perunkirjoituksessa kävi ilmi että setä oli tehnyt testamentin ja testamentannut koko oman puolikkaansa tilasta veljensä nuorimmalle sisarukselle, joka ei ollut koskaan vanhempien sisarustensa tavoin ollut ilkeä sedälleen. Sen pituinen se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisille ei ole ostettu lahjoja. Lahjoja ja tuliaisia viedään kyllä muuten, jos sillä mielellä ollaan. Lapsille lahjojen ostaminen on lopetettu heidän ollessaan teinareita - sen jälkeen pieni rahalahja joko jouluna tai muutoin on ollut varsin kelvollinen. Tosin meillä on hyvin pieni ja omituinen suku emmekä vietä jouluperinteitä.
Minusta ja ainakin yhdestä kaveristani oli kurjaa, kun noin 15-vuotiaana ei saanut enää juuri mitään lahjoja. Saimme vähän rahaa. Niin saivat myös suvun nuorimmatkin, mutta sen lisäksi vielä kivoja tavaroita. Niin tokin mekin olimme sen ikäisinä saaneet, mutta minusta perinnettä ei pidä katkaista. Samalla myös pienimmätkin näkisivät, etteivät yksinään ole suvun keskipisteitä.
Vierailija kirjoitti:
miksi sinä siskon lapsille viet lahjoja? se on siskon homma ostaa omille kakaroilleen lahjoja
Minä ainakin annan veljen lapsille synttäri- ja joululahjat mielelläni, omaan rahatilanteeseen sopien. Enkä odota vastalahjoja. Itsekin sain lapsena varmaan paljon lahjoja "vierailta". Enää en tarvitse mitään!
Miten tää minä, minä - trolli jatkuu edelleen?! :D
Onneksi minä en joudu, vaan minä SAAN ostaa siskoni lapsille joululahjoja, samoin puolisoni veljen lapsille. Meillä ei ole lapsia, joten on ilo, että lapsia kuitenkin on elämässä. Hankin aina jotakin, vaikka olen vähävarainen, koska välitän lapsista, ja on ihanaa, ett heillä on mukava joulu. Joulu on lasten juhla, sain itsekin sukulaisilta lapsena lahjoja.
Kuka sinut pakottaa ostamaan? Olet ilmeisesti aikuinen, joten jos sinua ei lasten lahjat kiinnosta, vaan haluaisit, että se on jonkinlaista vaihtokauppaa, niin pyydä itsellesikin lahjaa, tai jätä ostamatta. Elämä on valintoja. Minä en tarvitse joululahjoja, minulle riittää joulussa rauhallisuus ja läsnäolo. Me käymme aattona lapsiperheissä ja vietämme rauhassa glögin ja puuron kanssa joulupäivän ja tapanin kotona elokuvia katsellen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja aloittajalle soi nyt kyllä maailman pienin viulu. Etuoikeutettua valitusta. Minulle riittää "palkkioksi" lasten riemu lahjoista. Onko AP todella nuori aikuinen, joka ei ole ihan vielä kasvanut isoksi? Ainakin sinulta on mennyt joulun idea pahasti ohitse.
Sun ei ap varmaan kannata myöskään olla parisuhteessa, koska siinä voi käydä niin, että toinen kuolee ensin ja et saa takaisin sitä lopun ajan hoivapalvelua koskaan. Eikä ystävyydetkään välttämättä mene tasan, kun ei tiedä kenellä tulee eniten vaikeuksia elämässä ja tuen tarvetta, ja sehän olisi väärin että sinä joudut x tuntia ja y minuuttia enemmän tukemaan. Eli kannattaa vain kököttää yksin himassa ja olla antamatta kenellekään mitään ettei varmasti jää häviölle sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja sanoi, että kyse on vain kahdesta lapsesta, 3-vuotiaasta ja 6-vuotiaasta. Ei enemmästä kuin kahdesta. Sisko olettaa, että aloittaja ostaa toivelahjalistan mukaiset toivotut (ilmeisesti kalliit) lahjat näille hänen kahdelle lapselleen.
Ovat sopineet, että aikuiset eivät osta toisilleen lahjoja, eli vain näille kahdelle lapselle olisi lahjan/per lapsi ostamisesta kysymys. Tulee siis vain 2 ostettavaa lahjaa, ja eikö lasten lahjat ole yleensä edullisempia hinnaltaan kuin aikuisten lahjat; tuon ikäisille lapsille voi ostaa vaikka pehmolelut tai muuta vastaavaa?
Aloittaja tosin mainitsi, että häneltä odotetaan toivelistan mukaisia lahjoja, en tiedä kuinka kalliita lahjoja sitten pyydetään...? Mutta muuten, jos ostaa kohtuuhintaisia lasten lahjoja, ei niiden pitäisi mitään mahdottoman kalliita olla tuon ikäisille lapsille.
Oj, älä osta enää, tai tee niinkuin joku neuvoi, että ostat jonkin suklaarasian yhteisesti kaikille läsnäolijoille. Jos joku suvusta kehtaa kysellä, mikset ole ostanut lapsille lahjoja, katsot silmiin ja vastaat, että lahjojen ostamistahan on vähennetty tässä suvussa.
Ja haluan sanoa, että kyllä on ajattelematon suku sinulla. Saat sympatiani. Olen itse nykyään kahden lapsen äiti mutta olen ollut se lapseton sinkkusisko, jonka toiveista ja tunteista viis veisattiin kun sisarus sai lapsia. Tiedän, miltä tuo tuntuu. Pidä puolesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olen pikkumainen, mutta loukkaantuisin tuosta. Mun toisella siskolla ei ole lapsia ja hän kyllä ostaa mun lapsille lahjoja. En ole niin pöljä, ettenkö hankkisi hänellekin lahjaa. Ei kävisi mielessäkään olla ostamatta.
Aikuistakin se pieni lahja nimittäin ilahduttaa. Ei tädin pidä olla pelkkä lahja-automaatti lapsille.
Onneksi meidän suvussa ei muutenkaan ole noin typerää perinnettä, ettei lahjoja aikuisille...
Vierailija kirjoitti:
Niin ja aloittajalle soi nyt kyllä maailman pienin viulu. Etuoikeutettua valitusta. Minulle riittää "palkkioksi" lasten riemu lahjoista. Onko AP todella nuori aikuinen, joka ei ole ihan vielä kasvanut isoksi? Ainakin sinulta on mennyt joulun idea pahasti ohitse.
Tuo on hyvin sanottu, että palkkioksi riittää lasten riemu ja onni lahjoista.
Täti voi sitten lämmöllä myöhemmin muistella lapsia onnellisina - hänen ansiostaan. Se lapsen vilpitön onni, jonka hän siitä saamastaan lahjasta koki sydämessään. Muisto siitä onnesta on paras ja suurin lahja tädille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tämä ihmeellinen kuvio on missä pakolla mennään vanhemmille joulua viettämään vaikka ei edes oikeasti halua? Eikö aikuinen ihminen voi olla omassa kodissaan tai vaikka hotellissa joulua viettämässä? Miksi sinne sukulaisille mennään vaikka ei halua.
Olen iloinen lahjoja ostamaton henkilö. Laskeskelin että jos mulla olisi 2 henkilöä joille olisin joutunut viimeisen 20 v aikana ostamaan lahjoja, synttärit, joulut ym niin olen säästänyt vähintäänkin semmoset vähintään 5 tuhatta eur. Tuolla on tehty monta ulkomaanmatkaa. Aikoinani ostin aina jotain siskon pojille mutta kun he itse eikä siskoni tia hänen mies edes osaa s...tana kiittää, niin lopetin tyystin niin lahjat kuin yhteydenpidonkin, eivät he minua mihinkään tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä ihmeellinen kuvio on missä pakolla mennään vanhemmille joulua viettämään vaikka ei edes oikeasti halua? Eikö aikuinen ihminen voi olla omassa kodissaan tai vaikka hotellissa joulua viettämässä? Miksi sinne sukulaisille mennään vaikka ei halua.
Jos ei mennä tunkevat tänne ja joudutaan järjestämään joulu koko suvulle
Meidän suvussa lopetettiin lastenkin lahjominen kun vanhin täytti 18, harmi vaan että pienin oli vasta 6..
Sama se on meilläkin. Ei saatu omia lapsia, mutta monta kertaa vuodessa pitää ostaa synttärilahjoja ja joululahjat useammalle lapselle saamatta itse mitään takaisin. Joulu menee aina niin että pitää kokoontua porukalla viettämään sitä lasten joulua. Etenkin siinä vaiheessa homma kirveli ja pahasti, kun yksi raskautui meidän lapsettomuushoitojen aikana ja lapsi on lähes samanikäinen kuin mitä meillä ois ollut jos ois hoitojen alussa tärpännyt. Kävin sen lapsen ekana jouluna itkemässä vessassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja aloittajalle soi nyt kyllä maailman pienin viulu. Etuoikeutettua valitusta. Minulle riittää "palkkioksi" lasten riemu lahjoista. Onko AP todella nuori aikuinen, joka ei ole ihan vielä kasvanut isoksi? Ainakin sinulta on mennyt joulun idea pahasti ohitse.
Tuo on hyvin sanottu, että palkkioksi riittää lasten riemu ja onni lahjoista.
Täti voi sitten lämmöllä myöhemmin muistella lapsia onnellisina - hänen ansiostaan. Se lapsen vilpitön onni, jonka hän siitä saamastaan lahjasta koki sydämessään. Muisto siitä onnesta on paras ja suurin lahja tädille.
Noinhan se ei mene, tai ehkä joillain. Mutta pienikin ristiriita sisaren kanssa myöhemmin johtaa siihen että ne hänen lapset kyllä kuulee siitä, ja muunnellun version, ja ottaavat tietysti sen vanhempansa puolen ja sen jälkeen sitä 20 vuotta lahjoja kantanutta tätiä ei ole enää olemassakaan. Ei he susta välitä siten kun omasta vanhemmastaan. Varaudu tähän. Et ole olemassakaan enää sen jälkeen. Kaikki sadat lahjat mitä ostit viimeisillä penneilläsi meni siinä, ei niillä voi "ostaa" rakkautta.
Niin ja eihän toi lahjojen ostaminen muuten mitään haittaisi, mutta kun joutuu omia ruokiaan laskemaan että riittää rahat ja sitten tulee nää juhlat mihin pitää repäistä useamman kympin lahjat. On sattuneesta syystä säästötili tyhjänä ja visa tapissa.
-1697
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se mukava sitten aikuisena muistella, kuinka sai jouluna lahjojakin. Ne lahjat kuitenkin ilahduttavat pieniä lapsia niin vilpittömästi, joululahjapaketin avaaminen jo itsessään on jäänyt lämpimänä muistona omaan mieleeni, ne kauniiit kääreet ja nauhat. :)
Siinä luodaan myös lämpöisiä, hyviä muistoja lapsille lapsuuden jouluista, ei kyse ole pelkästä materialistisesta tavaran antamisesta, vaan myös sydämellisestä muistamisesta!
Sama pätee aikuisiinkin. Sitä tässä on kovasti yritetty sanoa.
Lämmöllä ja sydämellä annettu Joulukortti myös lämmittää mieltä, ja osoittaa muistamista ja välittämistä.
Hyvä idea. Ap vie tästä eteenpäin lapsille Joulukortit.
On parmepi lähettää ne postissa. Nykylapselle on harvinainen elämys saada jotakin postitse.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisille ei ole ostettu lahjoja. Lahjoja ja tuliaisia viedään kyllä muuten, jos sillä mielellä ollaan. Lapsille lahjojen ostaminen on lopetettu heidän ollessaan teinareita - sen jälkeen pieni rahalahja joko jouluna tai muutoin on ollut varsin kelvollinen. Tosin meillä on hyvin pieni ja omituinen suku emmekä vietä jouluperinteitä.