Lue keskustelun säännöt.
"Meidän suvussa ei aikuiset tarvitse lahjoja" - joudun siis lahjomaan vuodesta toiseen siskon lapsia saamatta itse mitään!
Vietän joulua joka vuosi vanhempieni ja siskoni perheen kanssa. Siskollani on kaksi lasta, 3v ja 6v. Äitini ja siskoni ovat aloittaneet lasten synnyttyä perinteen, että vain lapsille ostetaan joululahjoja, koska eivät aikuiset niitä kuulemma tarvitse. Alkaa vaan turhauttaa kun minulta odotetaan joka joulu kalliita toivelistojen mukaisia lahjoja siskon lapsille mutta sisko ei itse osta minulle ikinä mitään. Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat toimitte? Kehtaisinko jättää tänä vuonna lahjat ostamatta kun en itsekään saa mitään?
Kommentit (2121)
Ei lahjoja aikuisille, me voidaan ostaa itsellemme mitä halutaan. Mutta en mä mitään toivelistoja toteuta. Ostan mitä katson parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole oikein tietenkään. Lisäksi lapset saa tässä ajassa liikaa tavaraa. Sano suoraan, että lahjat tulee aikanaan toisessa olomuodossa. Tee jotain lasten kanssa mistä itsekin olet kiinnostunut, menkää museoon, puistoihin, konsertteihin. Läsnäolo ja ajanvietto lasten kanssa on paljon tärkeämpää.
Itse ostan vain muutaman pienen joululahjan läheisille, joiden kanssa vietän joulun.
Olen aikuinen ja ilahtuisin kovasti lahjasta. En ole saanut joululahjaa hyvin moneen vuoteen ja tuntuisi mukavalta avata lahja jouluaattona ajatellen, että lahjan antaja on ajatellut juuri minua. Silloin jouluna ei olisi niin yksinäinen olo, vaikka vietänkin joulua yksin.
Joululahjoja olen ostanut monta vuotta läheisen ystäväni kahdelle lapselle (1 lahja/lapsi). Itselläni lapsia ei ole. Ostamani lahjat eivät ole olleet kalliita, mutta onhan niitä ajan mittaan paljon kertynyt. Kun on alkanut ostaa lahjan, lasta on vaikea jättää ilman, kun tietää lapsen lahjaansa odottavan. En kuitenkaan olen koskaan nähnyt, kun näille lapsille antamani lahjat avataan. Ystäväni viettää jouluaan sukulaistensa kanssa enkä minä ole hänelle sukua.
Tietysti voisin ostaa lahjan itselleni, mutta en näe siinä mitään järkeä. Ei lahjaan silloin sisältyisi muistetuksi tulemisen tunnetta. Se olisi vain pelkkä esine, joita voi ostaa kaupasta minä päivänä tahansa. Ei siinä olisi tunnesisältöä kuten lahjassa on.
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuinen ja ilahtuisin kovasti lahjasta. En ole saanut joululahjaa hyvin moneen vuoteen ja tuntuisi mukavalta avata lahja jouluaattona ajatellen, että lahjan antaja on ajatellut juuri minua. Silloin jouluna ei olisi niin yksinäinen olo, vaikka vietänkin joulua yksin.
Joululahjoja olen ostanut monta vuotta läheisen ystäväni kahdelle lapselle (1 lahja/lapsi). Itselläni lapsia ei ole. Ostamani lahjat eivät ole olleet kalliita, mutta onhan niitä ajan mittaan paljon kertynyt. Kun on alkanut ostaa lahjan, lasta on vaikea jättää ilman, kun tietää lapsen lahjaansa odottavan. En kuitenkaan olen koskaan nähnyt, kun näille lapsille antamani lahjat avataan. Ystäväni viettää jouluaan sukulaistensa kanssa enkä minä ole hänelle sukua.
Tietysti voisin ostaa lahjan itselleni, mutta en näe siinä mitään järkeä. Ei lahjaan silloin sisältyisi muistetuksi tulemisen tunnetta. Se olisi vain pelkkä esine, joita voi ostaa kaupasta minä päivänä
Osta itsellesi elämys. Sellaisista lahjoista itselleen voi oikeasti ilahtua, yllätysaspekti on se mikä fiilis siitä jää.
Minäkään en saa lahjoja ikinä mistään, joten ostin itselleni pikkuruisen mutteripannun lahjaksi. Jotain mitä en olisi muutoin ostanut koska kahvi on oikeastaan turhake ja pikakahvi tai kahvilan kahvi kelpaa ihan hyvin akuuttiin kahvinhimoon. Pannun käytön ja huollon opettelussa sekä kahvin valinnassa opin uutta. Enkä olisi koskaan arvannut että pitäisin kahvista näin paljon, parasta mitä olen koskaan juonut. Yhtäkkiä se ei olekaan pelkkä tavara vaan uusi avartava elämys. Ja se kokemus jatkuu kun pääsen perehtymään erilaisiin kahveihin ja opin uutta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein tietenkään. Lisäksi lapset saa tässä ajassa liikaa tavaraa. Sano suoraan, että lahjat tulee aikanaan toisessa olomuodossa. Tee jotain lasten kanssa mistä itsekin olet kiinnostunut, menkää museoon, puistoihin, konsertteihin. Läsnäolo ja ajanvietto lasten kanssa on paljon tärkeämpää.
Itse ostan vain muutaman pienen joululahjan läheisille, joiden kanssa vietän joulun.
Surullista sekin on jos läsnäolo on niin spesiaalia että se lasketaan lahjaksi.
Jos haluaa päästä mahdollisimman halvalla niin parille lapselle ja itselleen museo, konsertti tms. lipun ostaminen voi käydä kalliimmaksi kuin ne lelulahjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjan antamiseen lapselle pätee sama kuin vieraalle ihmiselle tuopin tarjoamiseen: saa tarjota, mutta ei pidä odottaa sen tarkoittavan seuranpitovelvollisuutta. Saaja päättää kenen seurassa juo tuopin tai menee museoon.
Mitä tulee ap:n "ongelmaan", niin sanoisin, että se on itseaiheutettu sillä että ei osaa kommunikoida ajatuksiaan. Toisaalta, jos hävettää sanoa perheelle, että ei halua enää lahjoa lapsia, kun ei saa itse mitään, niin ehkä se häpeän tunne tulee syystäkin, eli sitä kantsii miettiä.
Ja on myös omatekoinen ongelma sekin, jos on omassa päässään yhdistänyt merkityksellisyytensä tai arvonsa siihen saako joululahjoja.
Ystäviemme lapselle, kummilapsellemme, hankittiin synttäri- ja joululahja noin 15 vuotiaaksi asti. Vaikka vanhempien kanssa tulee pidettyä yhteyttä pari kertaa vuodessa, koskaan ei saatu vanhemmilta tai lapselta kiitosta lahjasta - eli sanaa tao viestiä "kiitos".
Siskoni taasen muisti aina kiittää, kun hänen lapselleen ostimme joulu- tai synttärilahjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäviemme lapselle, kummilapsellemme, hankittiin synttäri- ja joululahja noin 15 vuotiaaksi asti. Vaikka vanhempien kanssa tulee pidettyä yhteyttä pari kertaa vuodessa, koskaan ei saatu vanhemmilta tai lapselta kiitosta lahjasta - eli sanaa tao viestiä "kiitos".
Siskoni taasen muisti aina kiittää, kun hänen lapselleen ostimme joulu- tai synttärilahjan.
Ostitko ominpäin eikä sovitusti? Voi olla aika kiusallista jos puolututtu (nähdään pari kertaa vuodessa) lähettää lahjoja lapsille. Omien havaintojeni mukaan joidenkin perheiden kulttuuriin kuuluu se että kummeus otetaan tosissaan, toisilla ei, jotkut taas katuu sitä että kummiksi nimettiin joku joka ei välitä tai johon oma suhde lopulta viileni.
Sinuna minä ostaisin kaikille aikuisille/pariskunnille lahjat ja lapsille pienet lahjat tai vaikka esim. yhteisen pelin. Kertoisin että aion rikkoa perinteen ja ostaa pieniä lahjoja paikalla olijoille.
Toinen vaihtoehto että teette aikuisten kesken lahjairngin /salainen pukki -jutun eli etukätern arvotte kuka hankkii kellekin lahjan. Lahjan arvon voi määrittää etukäteen esim 50€. Kertoisin suoraa että on tylsää että aikuiset ei saa lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuna minä ostaisin kaikille aikuisille/pariskunnille lahjat ja lapsille pienet lahjat tai vaikka esim. yhteisen pelin. Kertoisin että aion rikkoa perinteen ja ostaa pieniä lahjoja paikalla olijoille.
Toinen vaihtoehto että teette aikuisten kesken lahjairngin /salainen pukki -jutun eli etukätern arvotte kuka hankkii kellekin lahjan. Lahjan arvon voi määrittää etukäteen esim 50€. Kertoisin suoraa että on tylsää että aikuiset ei saa lahjoja.
Tuo 'salainen pukki' on aika kiva idea. Minusta olisi ainakin kurjaa "joutua ostamaan" kaikille aikuisille "jotain" kun kukaan ei tarvitse mitään ja kaikilla on tavaraa jo riittävästi loppuelämäkseen (ja lahjaksi ei oikein viitsi ostaa anopille sukkahousuja tm tarpeellista ja kuluvaa). Yksi 'salainen' lahja / vuosi ei myöskään ihan kohtuuttomasti lisäisi sitä "mitä ihmettä keksin 'ajatuksella' tuollekin lahjaksi" -ahdistusta, mikä ainakin minulla on suurin syy siihen, että pyrin sopimaan ettei me aikuiset toisillemme ostella.
Toki, omat lapset on aina vähän lapsia, vaikka aikuisia jo ovatkin, ja heille kyllä teen omat "lahjat" ihan joka tapauksessa, mutta nekin on joskus olleet tyyliä "maksan ensi kuun vuokrasi" 😄
Päätin joululahjojen suhteen, että tänä vuonna en osta lahjoja perhepiirissä yhdellekään vain velvollisuudesta. Aikuiset (ei omat) lapset saavat olla ilman, niiden vanhemmat voivat ostaa niille lahjoja. Samoin ne pari jurottavaa teiniä (ei omat), jotka eivät edes tervehdi kun suvun kesken tavataan, saavat olla ilman. Nekin pienemmät sukulaislapset, joiden vanhemmat aina "unohtavat" oman lapseni syntymäpäivän, saavat tänä vuonna selvästi vähemmän lahjoja kuin aiemmin.
Kummasti tuntuu siltä, että tänä vuonna säästyy sekä rahaa että hermoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin aikoinaan lahjojen oston siskon lapsille juuri samasta syystä. Ja lisäksi nuo lapset saivat muutenkin älyttömän vuoren lahjoja enkä halunnut osallistua siihen kulutusjuhlaan. Siskon erottua miehestään lapset saivat siis lahjoja kahdesta kodista ja lisäksi kahdilta isovanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein tietenkään. Lisäksi lapset saa tässä ajassa liikaa tavaraa. Sano suoraan, että lahjat tulee aikanaan toisessa olomuodossa. Tee jotain lasten kanssa mistä itsekin olet kiinnostunut, menkää museoon, puistoihin, konsertteihin. Läsnäolo ja ajanvietto lasten kanssa on paljon tärkeämpää.
Itse ostan vain muutaman pienen joululahjan läheisille, joiden kanssa vietän joulun.
Surullista sekin on jos läsnäolo on niin spesiaalia että se lasketaan lahjaksi.
Jos haluaa päästä mahdollisimman halvalla niin parille lapselle ja itselleen museo, konsertti tms. lipun ostaminen voi käydä kalliimmaksi kuin ne lelulahjat.
Surullista jos sinun läsnäoloasi ei koeta spesiaaliksi eikä sitä arvosteta. Kyllä meidän suvussa on aina eri käyntikohteet lahjoina olleet suuressa suosiossa ja lapset tykkää kun pääsee tekemään jotain kivaa rakkaan sukulaisaikuisen seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäviemme lapselle, kummilapsellemme, hankittiin synttäri- ja joululahja noin 15 vuotiaaksi asti. Vaikka vanhempien kanssa tulee pidettyä yhteyttä pari kertaa vuodessa, koskaan ei saatu vanhemmilta tai lapselta kiitosta lahjasta - eli sanaa tao viestiä "kiitos".
Siskoni taasen muisti aina kiittää, kun hänen lapselleen ostimme joulu- tai synttärilahjan.
Ostitko ominpäin eikä sovitusti? Voi olla aika kiusallista jos puolututtu (nähdään pari kertaa vuodessa) lähettää lahjoja lapsille. Omien havaintojeni mukaan joidenkin perheiden kulttuuriin kuuluu se että kummeus otetaan tosissaan, toisilla ei, jotkut taas katuu sitä että kummiksi nimettiin joku joka ei välitä tai johon oma suhde lopulta viileni.
No just. Kommentoijassahan se syy ja vika onkin. Tämä ketju on uskomaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna minä ostaisin kaikille aikuisille/pariskunnille lahjat ja lapsille pienet lahjat tai vaikka esim. yhteisen pelin. Kertoisin että aion rikkoa perinteen ja ostaa pieniä lahjoja paikalla olijoille.
Toinen vaihtoehto että teette aikuisten kesken lahjairngin /salainen pukki -jutun eli etukätern arvotte kuka hankkii kellekin lahjan. Lahjan arvon voi määrittää etukäteen esim 50€. Kertoisin suoraa että on tylsää että aikuiset ei saa lahjoja.
Tuo 'salainen pukki' on aika kiva idea. Minusta olisi ainakin kurjaa "joutua ostamaan" kaikille aikuisille "jotain" kun kukaan ei tarvitse mitään ja kaikilla on tavaraa jo riittävästi loppuelämäkseen (ja lahjaksi ei oikein viitsi ostaa anopille sukkahousuja tm tarpeellista ja kuluvaa). Yksi 'salainen' lahja / vuosi ei myöskään ihan kohtuuttomasti lisäisi sitä "mitä ihmettä keksin 'ajatuksella' tuollekin lahjaksi"
AP:n kohdalla omat lapset eivät ole aina vähän lapsia, AP:n vanhemmat eivät tahdo muistaa häntä henkkoht lahjalla eikä moni tässä ketjussakaan sitä hänelle soisi. Päinvastoin, hänestä tehdään jokin ihme halveksittu Tuhkimo joka joutuu ansaitsemaan osallistumisensa kun sisko saapuu paikalle kunniavieraana perheineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein tietenkään. Lisäksi lapset saa tässä ajassa liikaa tavaraa. Sano suoraan, että lahjat tulee aikanaan toisessa olomuodossa. Tee jotain lasten kanssa mistä itsekin olet kiinnostunut, menkää museoon, puistoihin, konsertteihin. Läsnäolo ja ajanvietto lasten kanssa on paljon tärkeämpää.
Itse ostan vain muutaman pienen joululahjan läheisille, joiden kanssa vietän joulun.
Surullista sekin on jos läsnäolo on niin spesiaalia että se lasketaan lahjaksi.
Jos haluaa päästä mahdollisimman halvalla niin parille lapselle ja itselleen museo, konsertti tms. lipun ostaminen voi käydä kalliimmaksi kuin ne lelulahjat.
Surullista jos sinun läsnäoloasi ei koeta spesiaaliksi eikä sitä arvosteta. Kyllä meidän suvussa on aina eri käyntikohteet lahjoina olleet suuressa suosiossa ja laps
Minä ymmärsin ylemmän kommentoijan viestin toisin kuin sinä. Esim omalla kohdallani tein kummi- ja sukulaislasten kanssa kaikkea tuollaista, yökyläilyä, museoretkiä, pulkkamäkiä, nukketeatteria, reatteria, elokuvia, mökkeilyä etc etc eivätkä ne olleet joulu/syntymäpäivälahjoja vaan ihan muuten vaan yhdessäolemista, ns molemmille osapuolille kivoja itsestäänselvyyksiä eikä mitään "minäpä nyt annan lahjan ja uhraan omaa aikaani teihin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäviemme lapselle, kummilapsellemme, hankittiin synttäri- ja joululahja noin 15 vuotiaaksi asti. Vaikka vanhempien kanssa tulee pidettyä yhteyttä pari kertaa vuodessa, koskaan ei saatu vanhemmilta tai lapselta kiitosta lahjasta - eli sanaa tao viestiä "kiitos".
Siskoni taasen muisti aina kiittää, kun hänen lapselleen ostimme joulu- tai synttärilahjan.
Ostitko ominpäin eikä sovitusti? Voi olla aika kiusallista jos puolututtu (nähdään pari kertaa vuodessa) lähettää lahjoja lapsille. Omien havaintojeni mukaan joidenkin perheiden kulttuuriin kuuluu se että kummeus otetaan tosissaan, toisilla ei, jotkut taas katuu sitä että kummiksi nimettiin joku joka ei välitä tai johon oma suhde lopulta viileni.
Hyviin tapoihin kuulu kiittää. Ihmeellistä puolustelua huonosti käyttäytyviä, kylmiä ihmisiä kohtaan ja yksinäisten mollaamista ja vähättelyä tässä ketjussa.
wc-paperia tarvitaan aina ja se on helppo paketoida. Iloinen yllätys kenelle tahansa
Eihän sitä mikään pakko ole ostaa/antaa mitään. Sinulla ei ole muksuja etkä sinä ole päättänyt aloittaa mitään lahja perinnettä. Kyllä vanhemmat huolehtii sitten ne muksujensa lahjat. Joulu on yhdessä olon aikaa.
Ei kaikki pelkästään perinteen vuoksi lahjoja hommaa vaan siksi, että joillekin se tuottaa iloa antaa ja nähdä se jännitys ja ilo vastaanottajan kasvoilla, kun saa mieleisen lahjan vaikkei se olisi just prikulleen se mitä on toivonu. Ajatus on se tärkeämpi juttu!
Minä lapseton annoin kummilapsille ja muutamille muillekin lapsille joululahjoja kun olivat pieniä. Vuosi vuodelta aloin antaa vaatimattomampia lahjoja ja kun lapset alkoivat olemaan teini-ikäisiä, lopetin lahjojen hankkimisen kokonaan. Korkeintaan vein koko perheelle suklaarasian tms. En viettänyt heidän kanssaan joulua, joten ajattelin, että hoitakoot vanhemmat ja lähemmät sukulaiset lahjomiset niin halutessaan.
Myös ap voisi ottaa saman käytännön. Osta vain jotain pientä. Toivomuslistoista välittämättä. Ei kenenkään tarvitse olla joku lahja-automaatti.