Lue keskustelun säännöt.
Onko viihteellä käyminen ainoa keino parisuhteen löytämiseen tässä maassa?
17.11.2025 |
Ei vain enää nelikymppisenä miehenä mitenkään jaksaisi. Rakastan rauhallisia kotiviikonloppuja ja muutenkin rauhallista elämänmenoa. Ehkä kerran tai kaksi vuodessa käyn viihteellä.
Tätä menoa kuolen aikanaan yksin. Nytkin olisi ehkä mahdollisuus ensi vkl laivaristeilylle mutta kroppa on sitä mieltä että lepo ja urheilu olisi parempi vaihtoehto.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen yleisin tapa löytää kumppani oli tansseissa. Siinä lähes välittömästi tunsi, onko kemiat kohdallaan, kun ei mitään tindereitä käytetty.
On laskettu, että jos vaikka nainen saa 10 miehestä (jotakuinkin kohderyhmästä eli sopivan ikäinen jne) valita itselleen kumppanin, niin siinä porukassa on yksi, jonka kanssa voi muodostaa onnellisen perheen. Eli ei ole mitään yhtä ainoaa prinssia jossain odottamassa.
Kesän lavatansseissa mekin tapasimme, 50 vuotta sitten.
Tansseissa käykin noin 70-vuotiaita. Kyllä ap sieltä onnensa löytää jos ei nirsoile.
Tansseissa (kursseilla ja lavatansseissa) käy nelikymppisiä ja nuorempiakin naisia riippuen esiintyjästä ja päivästä. Sunnuntaitansseissa on paljon eläkeläisiä.
Sinitaivas, Taikakuu, Keiski&ENO, Saija Tuupanen, Komiat, Energia, Hurma,...
M60
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä. Itseä aina kipeästi kouraisee ja satuttaa nämä utelut siitä että "noh onkos sinulla morsianta".
Olen varmaan ainoa mies koko Suomessa joka ei osaa puhua naisille. Tai jos luen kännykällä uutisia niin joku kalevi kyselee: "naisetko siellä viestittelee". Ei naiset rumille miehille mitään viestittele. Kalevi elää jossain ysärin harhoissa.
Naisille puhumista oppii vain puhumalla naisille, t. nimim. Kokemusta_on. Eli hankkiudu mukaan sosiaalisiin harrastuksiin joissa on paljon eri-ikäisiä naisia mukana ja joissa puhutaan muiden mukana olevien kanssa. Huomaat että naiset ovat ihmisiä ja kun et ole juuri sillä hetkellä jotakuta yrittämässä (esim väärän ikäinen) niin keskustelussa ei ole paineita. Toistetaan kunnes sujuu.
M60
Aikoinaan totesin ettei naiset lähde normaaleille treffeille selvinpäin. Ei ne lähde kahville tai kävelylle joten baarit on ainoa vaihtoehto päästä naisten lähelle ja juttelemaan, Jos nainen ei juokse karkuun baarista niin siltä voi kysyä numeroa ja pyytää treffeille. Niin minä löysin tyttöystäväni. Neljäs kerta kun seurustelen ja jokaisen naisen olen baarista löytänyt. Olen kyllä pyytänyt naisia treffeille netissä ja jopa kuntosalilta mutta ei lähtenyt.
Mistä sä haluaisit löytää naisen jos saisit itse valita?
Nojaa, riippuu kai siitä millainen luonto on. Minä en ole koskaan viihtynyt missään baareissa ym.
Löysinkin oman mieheni työpaikalta. Onneksi oli vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tämmöiset tapaukset vaativat poistumista omalta mukavuusalueelta. Jos et sitten sieltä lenkkipolulta löydä kultaasi (saa kommentoida, jos näin on joskus jollekin sattunut).
Minä olen kovasti yrittänyt, mutta naiset alkavat kirkumaan.
Mitä teen väärin?
Kiihdytän vauhtiani, hivuttaudin naislenlkeilijäm perään ja huojotan: "Käytsä usein täällä!?"
Naiset on nykyään niin huono itsetuntoisia ettei niitten kanssa voi seurustella. Naisia on petetty monta kertaa joten on mahdotonta löytää naista joka on terve eikä masentunut koska komea mies petti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikin ihan toivotonta löytää seurustelukumppania enää.
Nuorena mentiin huvipaikkaan ja estot häivytettiin alkoholilla.
Nyt ei ihmisiä tapaa missään muutenkaan, harrastuksetkin ovat sellaisia, ettei niissä naisia ole. Peni maalaispaikkakunta, ei oikein mitään aktiviteettia missään.
Onneksi olen nainisissa.
t:mies 54v.
Luonnollisesti naisia tapaisi työpaikalla ellei sitten olla etätöissä. Mun molemmat pojat on löytäneet puolisonsa työkuvioista.
Pitäisi vaan mennä ihmisten pariin ja missä on naisia ja missä puhutaan toisten kanssa niitä näitä. Jos viihdyt kotona, voisitko löytää seuraa jostain kokkauskurssilta? Lavatanssit oli hyvä ehdotus. Hyvää liikuntaakin. Mut pitäis osata vähän tai opetella. Kiinnostaako sinua mikään?
Lähde nyt sinne risteilylle ainaki . Kotoa ei juuri tulla hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan totesin ettei naiset lähde normaaleille treffeille selvinpäin. Ei ne lähde kahville tai kävelylle joten baarit on ainoa vaihtoehto päästä naisten lähelle ja juttelemaan, Jos nainen ei juokse karkuun baarista niin siltä voi kysyä numeroa ja pyytää treffeille. Niin minä löysin tyttöystäväni. Neljäs kerta kun seurustelen ja jokaisen naisen olen baarista löytänyt. Olen kyllä pyytänyt naisia treffeille netissä ja jopa kuntosalilta mutta ei lähtenyt.
Kyllä ne lähtee. Etenkin, jos on jo joku vähänkään puolituttu, moikkaustasolla oleva. Naapuri, työkaveri, kaupan myyjä, aina samalla bussipysäkillä, salilla tms.
Mun kaveri pyysi naisen bändin keikalle, sanoi että mun kaveri ei pääse ja ois toinen lippu käyttämättä. Nyt ne on naimisissa ja pari muksuakin. Kaveria ei tietysti koskaan ollutkaan vaan taisi ostaa liput vasta kun nainen lupautui lähtemään.
Tiedä kyllä monta facebookissakin syntynyttä avioparia.
Vierailija kirjoitti:
harrastuksetkin ovat sellaisia, ettei niissä naisia ole.
Tämä on yksin jääneillä miehillä usein se ensimmäinen asia joka pitää korjata. Jos ei tapahdu kohtaamisia niin ei synny parisuhteitakaan.
Harrastukset eivät ole kiveen hakattu muuttumaton asia ja niitä voi vaihtaa sellaisiin joissa kohtaa kiinnostavia ihmisiä. Tanssilavoille lähdettiin ja lähdetään pikkupaikkakunniltakin.
Mikäli asuinpaikka on korpikuusen kannon alla jossakin tiettömän taipaleen takana niin ehkä kannattaisi siirtyä sieltä ihmisten ilmoille. Jos siis kokee että kumppanin löytäminen on oikeasti tärkeä asia.
M60
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten mies edes tapaisi naisia jos hän ei käyttäisi osaa vapaa-ajastaan siihen että tekee näistä tapaamisista mahdollista? Eivät ne kiinnostavat naiset tule häntä kotoa hakemaan.
Jos mies ei jaksa eikä vaivaudu sen vertaa että muuttaisi tapojaan ja lähtisi "viihteelle" niin todennäköisesti ei kyllä jaksa eikä vaivaudu parisuhteessakaan. Ei siellä "viihteellä" ole mikään pakko valvoa neljään yöllä eikä käyttää alkoholia kun itse voi valita "viihteellä"-aktiviteettinsa.
Töistä löytyy parhaat. Näkee heti mikä on miehiään, käy töissä,tienaa omat rahansa, miten kohtelee muita jne.
Ravintolasta en ikinä lähtisi kenenkään mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä haluaisit löytää naisen jos saisit itse valita?
Osana arkea tavalla tai toisella olisi varmaan ideaali. Olen eri kuin ap, mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa lähteä baariin. En juo alkoholia ja aika sattuman kauppaa osuuko samaan baariin joku oman ikäinen sinkkunainen, kenen kanssa hämärässä sekä meluisassa baarissa sitten tiet kohtaisi keskusteluun asti.
Vierailija kirjoitti:
Töistä löytyy parhaat. Näkee heti mikä on miehiään, käy töissä,tienaa omat rahansa, miten kohtelee muita jne.
Ravintolasta en ikinä lähtisi kenenkään mukaan
Töissä eli kuormasta syöden on se ongelma että jos tuleekin ero niin edelleen ollaan samassa työpaikassa. Ja kun ollaan samassa työpaikassa niin vähemmän kerrottavaa toistemme päivistä illalla kotiin tullessa.
Yt-neuvottelut jos (kun) iskee niin osuvat molempiin samanaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen yleisin tapa löytää kumppani oli tansseissa. Siinä lähes välittömästi tunsi, onko kemiat kohdallaan, kun ei mitään tindereitä käytetty.
On laskettu, että jos vaikka nainen saa 10 miehestä (jotakuinkin kohderyhmästä eli sopivan ikäinen jne) valita itselleen kumppanin, niin siinä porukassa on yksi, jonka kanssa voi muodostaa onnellisen perheen. Eli ei ole mitään yhtä ainoaa prinssia jossain odottamassa.
Vain incelit uskoo satuihin eli pelimiesoppaisiin.
Pelimiesoppaat on parhaita. Sellainen on minulla laukussa mukana ja aina flaksi vaan käy...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen yleisin tapa löytää kumppani oli tansseissa. Siinä lähes välittömästi tunsi, onko kemiat kohdallaan, kun ei mitään tindereitä käytetty.
On laskettu, että jos vaikka nainen saa 10 miehestä (jotakuinkin kohderyhmästä eli sopivan ikäinen jne) valita itselleen kumppanin, niin siinä porukassa on yksi, jonka kanssa voi muodostaa onnellisen perheen. Eli ei ole mitään yhtä ainoaa prinssia jossain odottamassa.
Vain incelit uskoo satuihin eli pelimiesoppaisiin.
Pelimiesoppaat on parhaita. Sellainen on minulla laukussa mukana ja aina flaksi vaan käy...
Pelimiesoppaisiin negaamisineen pätee sama kuin muuhunkin elämään: Play stupid games, win stupid prizes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä haluaisit löytää naisen jos saisit itse valita?
Osana arkea tavalla tai toisella olisi varmaan ideaali. Olen eri kuin ap, mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa lähteä baariin. En juo alkoholia ja aika sattuman kauppaa osuuko samaan baariin joku oman ikäinen sinkkunainen, kenen kanssa hämärässä sekä meluisassa baarissa sitten tiet kohtaisi keskusteluun asti.
Onko harrastukset osa arkea?
Eikö töissäkään tapaa sinkkunaisia? Itse tapasin puolisoni töissä. Ja nyt vaikka olen naimisissa,on mua miehet lähestynyt työpaikoilla. Nykyään puolison kanssa ollaan eri työpaikoissa. Ja jos en olisi suhteessa,olisin varmasti alkanut yhteen yhden miehen kanssa.
Nro 79: "Monilla nelikymppisillä uratilanne osaamisineen on sellainen,että kansainväliset tehtävät tulevat kysymykseen ja muuttavat maata. Toiset palaavat jotkut jäävät sille tielle. Toiset taas muuttavat vanhempana lämpöisempään. Vauva palstalla on joillakin yleinen näkemys että elämä on kolmikymppisenä paketoitu,viimeistään valinnat loppuelämän kulusta nelikymppisenä ja sitten sillä mennään loppuelämä. On olemassa enenevä joukko avarakatseisia ja eteenpäin liikkuvia ja uteliaita ihmisiä,myös suomalaisia. Maailma on loppujenlopuksi aika pieni."
Toki, mutta monella nelikymppisellä on jo lapsiakin. Siinä sitten vanhempi miettii, pystyykö lapsensakin ottamaan mukaan vai pitäisikö suosista jättää ne exälle. Eikä sekään ole harvinaista, että nelikymppisen omat vanhemmat alkavat ikääntyä. On paljon helpompaa muuttaa suunnitelmiaan silloin, kun elämäänsä on vasta rakentamassa, kuin heittää valmiiksi rakennettu elämä roskiin ja aloittaa jossain uusi. Jo pelkästään alan vaihtaminen ei nelikymppisenä ole enää niin yksinkertaista kuin parikymppisenä.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/