Lue keskustelun säännöt.
Onko viihteellä käyminen ainoa keino parisuhteen löytämiseen tässä maassa?
17.11.2025 |
Ei vain enää nelikymppisenä miehenä mitenkään jaksaisi. Rakastan rauhallisia kotiviikonloppuja ja muutenkin rauhallista elämänmenoa. Ehkä kerran tai kaksi vuodessa käyn viihteellä.
Tätä menoa kuolen aikanaan yksin. Nytkin olisi ehkä mahdollisuus ensi vkl laivaristeilylle mutta kroppa on sitä mieltä että lepo ja urheilu olisi parempi vaihtoehto.
Kommentit (140)
Kaikille ei vaan löydy kumppania. Sekin on yksi vaihtoehto. Itsekään en jaksa enää +nelikymppisenä etsiä uutta, enkä jaksa lähteä viihteelle. Ne ajat ovat ohi, kun ei vaan kiinnosta. Ajattelen, että ihmiset myös kohtaavat jossain, jos on tarkoitus. Eli kumppani tulee vastaan työelämässä, harrastuksissa, kaupassa, netissä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki hyvä mies jokin harrastus. Itse törmäsin mieheeni geokätköilyharrastuksen tiimoilta.
Olkaa yksin ja juoskaa karkuun.
PMMP
Vierailija kirjoitti:
Hanki hyvä mies jokin harrastus. Itse törmäsin mieheeni geokätköilyharrastuksen tiimoilta.
Harrastaminen on tietysti hyvä vinkki jo elämän mielekkyyden lisäämisen kannalta, mutta ainakin geokätköily on käsittääkseni aika yksin suoritettava harrastus. Harvemmin niillä kätköillä mitään kohtaamisia tapahtuu etenkin, kun ainakin minun geokätköilyä harrastava kaverini sanoi, että kätöt on tapana katsoa aika vaivihkaa, ettei ulkopuoliset huomaisi siellä olevan kätköjä.
Itse elän aika aktiivista elämää ja harrastuksia on niin yhdistystoiminnasta museoissa käymiseen, mutta enpä kyllä ole harrastusten tiimoilta tavannut ketään. Kaikki ovat joko jo varattuja tai sitten väärän ikäisiä - tai sitten väärää sukupuolta. Naiset tuntuvat olevan aktiivisempia, joten lähinnä saan harrastusten parista jatkuvasti uusia kavereita. Kivaa sekin toki. Miehet tuntuvat harrastavan vain äijäharrastuksia ja urheilua. Joten jos joku mies nyt aloittaa näitä harrastuksia toiveenaan löytää nainen, niin pettyä saa, kun moottoriajoneuvoharrastuksen tiimoilta löytyykin vain muita äijiä ja ehkä muutama lesbo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen yleisin tapa löytää kumppani oli tansseissa. Siinä lähes välittömästi tunsi, onko kemiat kohdallaan, kun ei mitään tindereitä käytetty.
On laskettu, että jos vaikka nainen saa 10 miehestä (jotakuinkin kohderyhmästä eli sopivan ikäinen jne) valita itselleen kumppanin, niin siinä porukassa on yksi, jonka kanssa voi muodostaa onnellisen perheen. Eli ei ole mitään yhtä ainoaa prinssia jossain odottamassa.
Kesän lavatansseissa mekin tapasimme, 50 vuotta sitten.
Tansseissa käykin noin 70-vuotiaita. Kyllä ap sieltä onnensa löytää jos ei nirsoile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Harrastaminen on tietysti hyvä vinkki jo elämän mielekkyyden lisäämisen kannalta, mutta ainakin geokätköily on käsittääkseni aika yksin suoritettava harrastus. Harvemmin niillä kätköillä mitään kohtaamisia tapahtuu etenkin, kun ainakin minun geokätköilyä harrastava kaverini sanoi, että kätöt on tapana katsoa aika vaivihkaa, ettei ulkopuoliset huomaisi siellä olevan kätköjä."
Olet täysin väärässä.
Ainakin suurempien paikkakuntien kätköillä kyllä törmää toisiin harrastajiin ihan ex tempore. Kätköily on yllättävän yhteisöllinen laji ja porukka aktiivista. Järjestetään tapahtumia eli miittejä, myös kansainvälisiä sellaisia, joissa tutustutaan toisiin kätköilijöihin. Porukalla ratkotaan kätkömysteerejä ja käydään kätköillä. Itse aikanaan järkkäsin treffit tulevan mieheni kanssa, koska tarvitsin apua hänen tekemänsä mysteerikätkön ratkaisemiseen. Loppu on niinsanotusti historiaa 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Harrastaminen on tietysti hyvä vinkki jo elämän mielekkyyden lisäämisen kannalta, mutta ainakin geokätköily on käsittääkseni aika yksin suoritettava harrastus. Harvemmin niillä kätköillä mitään kohtaamisia tapahtuu etenkin, kun ainakin minun geokätköilyä harrastava kaverini sanoi, että kätöt on tapana katsoa aika vaivihkaa, ettei ulkopuoliset huomaisi siellä olevan kätköjä."
Olet täysin väärässä.
Ainakin suurempien paikkakuntien kätköillä kyllä törmää toisiin harrastajiin ihan ex tempore. Kätköily on yllättävän yhteisöllinen laji ja porukka aktiivista. Järjestetään tapahtumia eli miittejä, myös kansainvälisiä sellaisia, joissa tutustutaan toisiin kätköilijöihin. Porukalla ratkotaan kätkömysteerejä ja käydään kätköillä. Itse aikanaan järkkäsin treffit tulevan mieheni kanssa, koska tarvitsin apua hänen tekemänsä mysteerikätkön ratkaisemiseen. Loppu on niinsanotusti historiaa 😊
Okei, tätä en tiennyt! Kiitos oikaisusta - ja kiinnostavasta infosta. Tosiaan kyllähän sitä sittenkin voi suositella uusien ihmisten kohtaamiseen!
Mt-osastolta löydät myös parisuhteen tai seksiseuraa jos sinne joudut. Laatu tosin saattaa olla mitä on. 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40-vuotiaalla miehellä nappaa ainoastaan räkälässä tai Grindrissä.
Vierailija kirjoitti:
40-vuotiaalla miehellä nappaa ainoastaan räkälässä tai Grindrissä.
Ei kaikilla miehillä noin huonosti mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Geokätköilystä vielä; harrastajien ikäjakauma on vauvasta vaariin, joten kaikenikäisiä löytyy. Ei tarvitse olla nörtti tai tekniikan harrastaja, mukaan vaan!
Ap vielä. Itseä aina kipeästi kouraisee ja satuttaa nämä utelut siitä että "noh onkos sinulla morsianta".
Olen varmaan ainoa mies koko Suomessa joka ei osaa puhua naisille. Tai jos luen kännykällä uutisia niin joku kalevi kyselee: "naisetko siellä viestittelee". Ei naiset rumille miehille mitään viestittele. Kalevi elää jossain ysärin harhoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
matti
Apua osoitteesta (Priestadu@gmail.com) oli ihanaa, minä ja vaimoni olemme taas yhdessä kahden vuoden eron jälkeen, Herra siunatkoon sinua ja temppeliäsi.
Mä sanoisin tuosta parikymppisenä vai nelikymppisenä asiasta sen, että nelikymppisenä elämä on jo aika vakiintunut (ammatti, työpaikka, asuinpaikka jne). Parikymppinen taas on valmiimpi muutoksiin, kun tulevaisuudessa on enemmän valinnanvaraa. Harva nuori esimerkiki ajattelee, että en ikinä enkä missään tapauksessa voisi muuttaa Tampereelta Turkuun. Sen sijaan se nelikymppinen tamperelainen, jolla on jo hyvä työpaikka siellä, ei ole välttämättä samalla tavalla valmis hyppäämään johonkin ihan uuteen. Joten kun nelikymppisellä on jo varsin valmis elämä, kumppanin pitäisi sopia juuri siihen omaan valmiiseen elämään. Tavallaan kumppanille on palapelissä tasan yksi paikka, mihin sen pitää sopia. Ja juuri sen muotoisen ja kokoisen palan löytäminen voi olla hankalaa, koska sillä nelikymppisellä kumppanillakin on oma muutoin valmis palpelinsä, josta puuttuu vain yksi pala eli kumppani. Parikymppisenä ollaan vielä paljon avoimempia muutoksille, vaikka se muutos olisi maapallon toiselle puolelle muuttaminen.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä sanoisin tuosta parikymppisenä vai nelikymppisenä asiasta sen, että nelikymppisenä elämä on jo aika vakiintunut (ammatti, työpaikka, asuinpaikka jne). Parikymppinen taas on valmiimpi muutoksiin, kun tulevaisuudessa on enemmän valinnanvaraa. Harva nuori esimerkiki ajattelee, että en ikinä enkä missään tapauksessa voisi muuttaa Tampereelta Turkuun. Sen sijaan se nelikymppinen tamperelainen, jolla on jo hyvä työpaikka siellä, ei ole välttämättä samalla tavalla valmis hyppäämään johonkin ihan uuteen. Joten kun nelikymppisellä on jo varsin valmis elämä, kumppanin pitäisi sopia juuri siihen omaan valmiiseen elämään. Tavallaan kumppanille on palapelissä tasan yksi paikka, mihin sen pitää sopia. Ja juuri sen muotoisen ja kokoisen palan löytäminen voi olla hankalaa, koska sillä nelikymppisellä kumppanillakin on oma muutoin valmis palpelinsä, josta puuttuu vain yksi pala eli kumppani. Parikymppisenä ollaan vielä paljon avoimempia muutoksille, vaikk
Monilla nelikymppisillä uratilanne osaamisineen on sellainen,että kansainväliset tehtävät tulevat kysymykseen ja muuttavat maata. Toiset palaavat jotkut jäävät sille tielle. Toiset taas muuttavat vanhempana lämpöisempään. Vauva palstalla on joillakin yleinen näkemys että elämä on kolmikymppisenä paketoitu,viimeistään valinnat loppuelämän kulusta nelikymppisenä ja sitten sillä mennään loppuelämä. On olemassa enenevä joukko avarakatseisia ja eteenpäin liikkuvia ja uteliaita ihmisiä,myös suomalaisia. Maailma on loppujenlopuksi aika pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei parikymppisenä ole löytänyt omaa paria jonka kanssa yhdessä kasvaa ja jakaa elämää, ihan turha yrittää myöhemmin. Mikåhän siinä on että jotkut eivät tätä ole tajunneet, vaan lyövät päätään seinään vielä keski-iässä.
Itse tajusin jo alta nelikymppisenä, että elän sitten elämäni ilman paria, koska parikymppisenä en mitään pysyvää halunnut kun olisi ollut parikin halukasta elämäni jakamaan. En ole ikinä etsinyt miestä, nuorena sitä vain luonnollisesti ihastutaan ja luonto tekee tehtävänsä. Keski-ikäisten väkisin masinoidut soidintanssit ovat surullista katsottavaa. Ei ihminen voi enää todellista paria löytää keski-iässä, kun ei ole kasvettu yhdessä.
Aika kapeakatseinen näkökulma. Monet tapaavat parikymppisenä kumppanin, mutta parikymppinen on vielä niin nuori ja keskenkas
Fakta kumminkin on,että ihminen kehittyy koko elämänsä aikana ja se mikä oli ok parikymppisenä ei vättämättä ole enää kymmenen vuotta myöhemmin. Monet eivät halua jumittua paikoilleen vaan liikkuvat luonnostaan muutosten mukana. Näin elämästä tulee elämisen makuinen ei suoritusomainen tehtävä joka päätettiin nuorena miten se menee ja onneksi näin,muuten olisi aika tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
perheytymiseen nelikymppinen on just hyvä. On ne rilluttelu käyty, ja nyt jaksaa keskittyä muuhunkin kuin itseensä. Mene sinne risteilylle. Ylität vähän noita omia kynnyksiä.
Erittäin suuri osa ihmisistä ei enää vaihdevuosien kynnyksellä kykene saamaan lapsia.
Yhteiskunta on kieroutunut todella pahasti, kun ihmisten "varsinainen aikuisuus" alkaa jopa vasta nelikymppisenä. Sen kuuluisi alkaa noin 20-vuotiaana.
Tämä.
Kyllä täytyy ihmetellä näitä "höpsis, paras ikä perheen perustamiseen on nelikymppisenä" - pölvästejä. Onko biologiasta ja reaalitodellisuudesta jo noin vieraannuttu, kun hollywood tähtöset "pyöräyttävät" kaksosia viisikymppisinä.. (lainakohduilla, pakastemunilla ja sillä ja tällä hoidoilla, eivät itse luomuna) Herätkää pahvit. Nelikympp
Kaikki eivät ole kiinnoatuneet lisääntymään,eikä kaikki halukkaat edes saa lapsia. Hyvä pysyvä suhde voi olla myöa ilman jälkikasvua,luulisi tämän olevan itsestäänselvää.
Vierailija kirjoitti:
Ennen yleisin tapa löytää kumppani oli tansseissa. Siinä lähes välittömästi tunsi, onko kemiat kohdallaan, kun ei mitään tindereitä käytetty.
Tansseista kumppanin löytäminen edelleen toimii erityisesti miehelle siksi, että sekä kursseilla että tansseissa on aina miehistä pulaa. Ensin mukaan useammalle tanssikurssille joissa sitten kevyesti tutustutaan moneen erilaiseen ihmiseen tanssiharjoitusten kuluessa ilman että siellä vielä yrittäisi iskea ketään. Sitten lavatansseihin, joissa nyt kursseille osallistumisen vuoksi on tuttujakin naisia mukana.
Itselläni kumppani löytyi juuri tuolla tavalla enkä ollut ainoa joka oli samalla asialla. Kurssille osallistuneista naisista monet olivat eronneita, joka tuli ilmi sitten lavatansseissa kahvilassa ja tanssiessa keskusteltaessa. Syksyllä aloitin kursseilla ja jo seuraavana kesänä erään kursseilla tavatun kanssa seurustelun.
Tätä kun olen palstalla aina silloin tällöin mainostanut niin käy usein ilmi, että tansseissa soitetun musiikin "vääränlaisuus" on jollekin keskustelijalle merkittävämpi asia kuin kumppanin löytäminen. Silloin se kumppanin löytäminen ei oikeasti ole hänelle kovin tärkeää.
Kokeilin samaa syksyllä myös diskossa, josta lyhyeksi jäänyt seurustelusuhde alkoi jo noin viiden kuukauden lauantait uhraamalla. Siellä tutustuminen oli kyllä vaikeampaa kovan melun takia.
M60
Ei se mikään näkökulma ole, vaan biologinen fakta. Nimenomaan nuorena se pariutuminen on luontevaa, kun ollaan keskenkasvuisia, silloin sitä kasvetaan yhdessä yhteen. Keski-ikäiset ovat jo omien tapojensa orjia ja niillä on jo oma menneisyys, eikä lisääntyminenkään enää ole vaihtoehto. Järkyttävää kuinka pihalla moni nykyään on biologisista ja muistakin tosiasioista.